SFO Sleepwalkers

Escape to Alcatraz

Tell people back home, I´m doing all right! I´m slipping and sliding, skipping and hiding. And I don´t know who I suppose to act this time and what should I write as my new true false memories. Things could be worse, couldn´t they? I think it might be time to go pictures. Every picture lies a story.

Rainy Christmas in San Francisco

Preacher´s Song

Musiikkia masentuneille by the Pastori from the Trouser Hill Bar. Päivän sävel tulee vastaani Pöksymäen legendaarisesta baarista kulkiessani jälkeämässä hyvinvointivaltion riekaleita. Porttarista huolimatta en malta olla kurkkaamatta sisään. Lesanderi tulee vasta iltavuoroon, joten tilaan viinaa molemmille käsille ja jään seuraamaan Pastorin keikkaa muutamalle aikoja sitten laivasta jätetylle merimiehelle.

Pastori on taiteellis-tunteellinen tyyppi, joka on näköjään saanut toteutettua pitkäaikaisen unelmansa. Hänellä on messissä upouusi soittopeli. Se on hänen itsensä kehittelemä soitin, jossa on kolme kieltä. Sen rakensi joku Kallion kundi, joka oli joskus elättynyt itsensä skeboja tekemällä ennen kuin japsit lähettivät laivalasteittain halpoja skittoja marketeihin ja koko Suomi päätti ratkaista talouden ja luovuuden ongelmat perustamalla rokkibändejä niemen notkot ja saarelmat pullolleen.

Pastori näpyttelee soitintaan rassaten sitä vireen tapaiseen. Sitten alkaa armoton möykkä; äijä hoilaa kuin kaltereiden takana yleiseen turvallisuteen liittyvistä syistä elämänsä viettänyt tumma tangoprinssi. Sanat tulevat suoraan sydämestä! Pastori laulaa Helsingin öisistä kaduista, siellä hortoilevista ihmisien riekaleista. Taattua listakamaa! Varsinkin jos soitin saadaan joskus edes joninlaista musiikiksi tunnistettavaa ääntä tuottavaksi.



Kun sessio taukoaa menen onnittelemaan Pastoria hyvästä keikasta.

- Mä aion nyt viettää loppuelämäni soittamalla tätä vehjettä ja tekemällä kunnon kipaleita, Pastori hehkuu uudessa missiossaan.
- Sä tulet olemaan tähti, kannustan häntä merimiesten vihaisesta murinasta välittämättä. - Kukaan elävä olento ei taatusti ole koskaan saanut tuollaista meininkiä aikaiseksi. Eivät edes Peter Gabrielin 80-luvulla Afrikan viidakoista raahaamat heimosoittajat.
- En mä mistään rahasta ja maineesta soita, en välitä niistä. Soitan rakkaudesta ja elämän toivosta!
- Joo, hyvä idis! Naiset on hulluna soittajiin, jotka laulavat rakkausviisuja. Musta tuntuu, että sä saat tällä menolla Jumalan tuottajaksi tulevalle älppärillesi. Perkeleen Pastori, minkä teit!
- Mä rämpytän sulle vielä pari biisiä, jos ostat mulle stoben. Ja saatanan merimiesrotat painukaa helvettiin siitä irvimästä. Te ette ymmärrä taiteesta, ettekä mistään mitään.
- Stobe tulee totta kai. Mitä sulla on tuossa muovikassissa?
- Pumpattava pirkko.
- ?



- Sain yhdeltä entiseltä pornokeisarilta tämän eilen Kalkkersien yökahvilassa. Se oli lähdössä istumaan sakkojaan, eikä sille ollut morsiamelleen mitään paikkaa. Ei kuulemma oteta Sörkkaan.
- Mitä aiot tehdä pirkolle?
- Nusasen sitä, kunhan saan jonkin paikan ja jaksan puhaltaa sen täyteen. Kyllä tätä hätätilassa vetäsee..
- No voi perkeleen pyssyt, sulla alkaa olla ihan kevätdraivi rinnassa. Onko litiumit varmasti otettu?
- No itsehän sanoit naisten tykkäävän musiikkereista. Mun pitää vähän treenata, jotta voin tarjota heille täydellisen nautinnon, jonka jälkeen he eivät ole enää elämältä muuta vailla.
- Just, toki pitää! Ja saavat taatusti koko sakki, lesbot ja frigiidit mukaan lukien. Se on saletti kun Pastori panee siinä enkelin siivet suhisee!
- Voitko ottaa tämän säilöön luoksesi, ne eivät oikein tykkää siellä kodittomien yökahvilassa tästä pirkosta.
- Että eivät muka tykkää pirkosta? Ne luuskat on vain kateellisia kun eivät itse pääse käsittelyysi.
- No sitä minäkin yritin niille sanoa. Otatko pirkon yökylään, voit vaikka tehdä sille temput?
- Mulla ei oo pumppua, pöllittiin fillarista kesällä.
- Käy Essolla.
- Vitut käyn. Siitä se riemu repeäisi jos alkaisin siellä täyttelemään pumpattavaa pirkkoa. Ei sulla taida sittenkään olla haulit himassa. Sitä paitsi sä oot kuitenkin käynyt käsittelmässä sitä tuolla veskissä. Se haisee yhtä pahalta kuin sä ja siitä voi saada taudin, jonka siihen panit.
- Vittu mä mitään oon sitä vielä pannut. Sä oot kateellinen kans ku sulla ei oo soitinta eikä pirkkoa. Mulla on elämä nyt reilassa, on työtä ja rakkautta.
- No sitten sulla ei oo mitään hätää. Hoida molemmat hommat, sillä ilman toista ei ole pitemmmän päälle toista. Kai sä tajuut?
- Joo, freudilaista muka panee. Panisit tätä pirkkoa niin loppuisivat latteudet.



Lähden kämpille katsomaan illan NHL matsia NASN:lta. Korkkaan kossun ja aion jatkossakin vältellä parhaani mukaan Pastoriksi kustuttua Jumalan hulttioveljestä.

Ennen nukkumaan menoa käyn ampumassa parvekkeelta läheisen luistinradan valot. Näin kaupungin laiskat työntekijät saavat jälleen projektin, jonka selvittämiseen käyttää käsillä oleva tympeän pitkä kalenterivuosi.

Sleeping with Fishes

Winter game late but I was sure all the time that it will come unless that fucking thing called climate change. Now it is minus 15 celsius and I´m ready for the ice skating. False merories are circulating in my head when I try to concentrate to think once again who I was and what will be the name of the game this year.

I remember that they tried to take care of me. Now all that bunch is sleeping with fishes and my crew has gone to the mattrasses. Still many are after me, but they have no chances at all. No chance to change my tricky way of acting, speaking and writing.

Somewhere in Finland mad shrink is waiting for my actions. He knows that the final hit can come at any time. Let him wait; it´s good for him to live also in the same fear which he has caused to his patients. Maybe he shall also sleep with fishes. Before he had kisses, now relaxation with fishes. You just can´t have them all.



Lucien is at the end station of his strange life. He never understood what went wrong, not even when they shot him dead. Lucien had poor luck.

I don´t know how to live this life when your head can´t make difference between real or false memories. I suppose I´m the hardcore survivor. But if real memories are also faked? And how can you know if you living in the state of mental illness? You think that live is good, live is straight. But who´s the one to judge?

This is no science fiction, this no reality, this is only one accidental way of organize your memories. What do I care which are true or which are false? I´m still going wrong. Things could be worse; I could be sleeping with fishes with all those young marble giants who wanted to live forever and which are now forever out of picture.

My welfare state studies are followed all over the world. They´re followed in Stanford University, they´re followed all over South Eastern Asia, they followed in headquarters of Europian Union in Brussels. So I keep giving them modified facts which suits to my game plan. This is the game where the winners have gone to the mattrasses and losers are sleeping with fishes.

No, no, no! No more! Not this time, consiglieri.

No more meetings, no more discussions, no more cheap tricks.

You give 'em one message: I just want keep my perfectly beautifull world where nothing ever happens. If not, it's all-out war: we go to the mattresses.



My libido is strong, stronger than ever. This is a good thing and it is also a bad thing. But what to except if you training two hours 3-4 times a week with high intensity? This is the place I dreamed for years ago. I am strong and I shall go to ice fishing to meet the people who were once after me and who are now sleeping with fishes. I am not a criminal, I am just an average middle aged guy who has nothing to lose.

And last false memory of the day; yesterdays papers are telling the yesterdays stupid news. We had the end of the history when Soviets Union collapsed, we had eternal economic growth IT-boom, we had all the blessings of globalization, we had forever growing welfare state. Where are they now? Am I the only sane person on this planet who´s mind is not sleeping with fishes? Or am I just the grazy scitzhophrenic Finn who has lost his touch to reality gor good?



I move through the white landscape. At least I have an strong impression that I am existing in time and space. That´s enough for me. I´ll keep on walking till my legs are hurting.

City of Women

He tekevät kaiken sen, mihin meillä ei riitä kiinnostusta eikä voimia. He jytäjumppaavat, he sukeltavat mielensä syvyyksiin itämaisin keinoin ja kikoin, he kuluttavat kaiken kulttuurin, he elävät meitä kuusi vuotta pitempään. Kaikesta tästä elämysteollisuudesta olemme me keksi-ikäiset äijät ulkona ja tulemme olemaan. Meille jäävät vain viinat, punttisalit, deliriumit, epätoivonen kurkotus pitää elämän syrjästä kiinni. Miten tässä pääsi näin käymään?

Menen illalla vierailemaan kenttätutkimuksissani naisten kaupunkiin. Heitä on 15, minua edelleenkin vaivainen vajaa yksi. Heillä on ylivoima, he voisivat tehdä minusta hakkelusta kevyesti. Kun he vetävät peräsuolilihaksiaan tiukasti yhteen, saan vain kehotuksen vetää "kulkuset kattoon". He toimivat tottuneesti kuin koneet ojennellessaan ja venytellessään syvä- ja pintalihaksia. Joudun pidättelemään jättipaukkua kun huomaan olevani tukevasti kierteellä kropastani.

Tätä jatkuu puolitoista tuntia, vaikka tipahdan tahdista jo tunnin jälkeen. Kun venyttelyt ovat ohi käyn hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä kuvitellen murskaavani tapani mukaan elävää plasmaa. Menen roikkumaan puolapuihin, jotka tuovat mieleen lapsuuden voikkatuntien ankeuden. Treenit jatkuvat viikon kuluttua, jolloin pannaan vasta täysi höyry päälle. Taidan passata, vaikka rankan voimaharjoittelun lomassa venytysharjoittelut tulisivatkin tarpeeseen. Selväksi tulee kerta heitolla, että tämä on naisten kaupunki tämän kaupungin sisällä, jonne äijiä ei olla vailla sotkemaan metroseksuaalisuuden uusimpia virityksiä.



Kävelen pimeyteen, sähköt ovat suurimmasta osasta kaupunkia poikki. Juoksen spurtteja todistaakseni olevani nopea kuin kärppä. Saavun Ogelin Vegaan alta aikayksikön. Otan janojuomaa ja valehtelen kantapöydän kundeille tulevani kuntosalilta. Jos kertoisin tulevani naisten venyttelyjumpasta minut kuohittaisiin kuin rotusortoa vastustanut musta 60-luvun alun Alabamassa.

Buddhat ja muut uuden tajuntateollisuuden kestohitit pyörivät päässäni miettiessäni kaikkea mitä tässä kaupunkipahasessa on meneillään. Tiedän olevani aika pihalla kaikesta ja tunnen olevani tyytyväinen siitä. Saan tehdä tai olla tekemättä, se on luksusta josta on syytä olla onnellinen, tai mitä sitä tavattiin vanhoina hyvinä aikana uskotella olevansa.

Öisellä kadulla näen Pastorin tulevan vastaan. Hän on jälleen syventynyt Jumalaa koskevaan problematiikkaan, eikä huomaa minua. Pääsen hänen ohitseen nopeasti enkä joudu kuulemaan hänen viimeisimpiä havaintojaan asioiden laidasta. Meri on jälleen noussut Kauppatorille ja se jos mikä on varoitus yläkerrasta, tunnen jo Pastorin kusten juostut ajatukset. Pastori on matkalla kodittomien yökahvilaan, jossa pidetään pojista hyvää huolta ja parhaista sotureista tehdään peräti uusia miehiä. Lisäksi tarjotaan kahvia ja sämpylöitä, pelastusarmeijan pumppu laulaa kannustavia viisuja kitaran rämpytyksellä.



Aaamulla kehoni on kaikesta venytyksestä, kaikesta vääntämisestä kipeä. Syvälihakset ovat saaneet ensimmäistä kertaa elämässään kyytiä. Mutta mitä ovat syvälihakset? Katson Googlesta:

"Syvillä lihasryhmillä tarkoitetaan tässä yhteydessä keskivartalon syviä lihasryhmiä joita ovat: poikittainen vatsalihas, pienet, syvät selkälihakset, sisemmät vinot vatsalihakset, lantionpohjanlihakset sekä pallea. Syvälihasharjoituksilla pyritään koko keskivartalon aktivoitumiseen liikkeiden aikana; sisempiä lihasryhmiä vakauttavat harjoitukset pitävät keskivartalon kontrollissa kaikkiin lihasryhmiin kohdistuvissa liikkeissä. Näin jokainen liikesarja kehittää vartalon lihasten tasapainoa "sisältäpäin".

Hyvin toimiva vahvojen syvien lihasryhmien yhteistyö helpottaa päivittäistä liikkumista ja jaksamista, auttaa monissa niskan- ja selänalueen jännitystiloissa, parantaa vartalon ryhtiä ja liikkuvuutta.Liikkeiden teho perustuu tasapainoon liikkeen suorittamisen, keskitymisen ja oikean liikettä kuljettavan hengityksen kanssa. Kun syvät keskivartalon lihakset hahmottuvat ja vahvistuvat ja liikkeistä muodostuu liikejatkumoita silloin harjoitusten todellinen voima ja vaikuttavuus avautuu ja matka oman kehon hallintaan alkaa..."

- Onneksi minulta puuttuu täysin syvyysulottuvuus tekemisissäni ja toilailuissani. Maailmassa säilyy kaltaisteni ansiosta irrationaalinen toivo elävän plasman voittavan loppupeleissä koneet, tuumin tiedon poluista jälleen kerran äimän käkenä.

Matkani kehoni hallintaan jatkuu reissulla viinakauppaan, josta saan sellaiset relaksantit, joilla pääsen lihaskipujen lisäksi miettimästä kaikkea mitä pitäisi jatkuvasti tehdä ruumiille ja sielulle, jotta homma pysyisi kasassa ja elämä päättyisi aikasintaan 140 vuotiaana. Jos tahdonvoimaa riittää, ei sekään ole joidenkin teorioiden mukaan ehdoton ylärajä. Kaadan kossua kiduksiin ja havaitsen olevani totta tosiaan pääsemässä asioista jyvälle, eli niistä lopullisesti eroon.
Koska tiedän kuolevani sydän- ja verisuonisairauteen viimeistään parinkymmenen vuoden kuluttua ei kannata hukata aikaa turhaan spekulaatioon, parasta keskittyä ejakulaatioon.

The Age of Emergency

- Desperado why don´t you come to your senses? kysyn Pastorilta aamupirtelön ääressä.

Hän on harhaillut kengistään pohjat puhki Helsingin katuja viimeiset ajat Kaikkivaltiaaseen liittyvän problematiikan parissa. Hän näyttää minulle asunnottomien yökahvilassa kirjoittamansa runonpätkän Jumalan lasnäolosta hänen kurjistuneessa eksitenssissään:

Hän katsoo meidän läpi
hän ei näe meitä
hän ei enää välitä
hän on saanut tarpeekseen
hän on päättänyt nostaa kytkimen

Tiedän hänen tietävän tuskani
tiedän hänen välinpitämättömyytensä sitä kohtaan
Nostan käteni iskuun
enää siinä ei ole voimaa lyödä
mitään eikä ketään

On vain harhaiset katumuksen kadut
miten elämässä olisi pitänyt tehdä tai toimia
Muuta ei ole kuin tunne haaskatuista
vuosista Luojan tutkimattomilla teillä
- jotka tutkimatta jäivät




- No joo, tässä on idistä ja tunteen paloa. Että Jumala on nyt Pastorin mielestä pessyt kätensä koko sopasta?
- Se on selvää. Ihmettelen kuinka vähän ihmiset ovat perillä tapahtuneesta. Veljeni makaa Meikun letkuissa maksa sökönä. Lähtö tulee väistämättä mutta pian. Ja minä täällä ypöyksin, eikä kukaan välitä, ei systeemi, ei Kaikkivaltias.
- Miksi ei muka välitä?
- Sano se? Jotakin on mennyt jossain vaiheessa pieleen ja pahasti...
- Uskotko Pastori, tuo ei tule mulle mitenkään yllätyksenä. Mä olen vähän siinä sivussa tutkinut samaa hommaa. Tässä on nyt kytkentäkaaviossa tapahtunut pahemman sorttinen väärinkäsitys.
- Mikä helvetin väärinkäsitys? Velipoika delppaa kohta, voi olla jo nimilappu pottuvarpaassa. Ei se ainakaan ole mikään väärinkäsitys.
- No ei ole ei. Se on totista totta. Tarkoitin vaan tätä meidän kuvitelmaa asioiden suotuisasta etenemisestä. Se synnytettiin vaivihkaa ja iski täysillä kimppuumme hyvinvointivaltio -teologian myötä. Nyt sitä ei enää tartteta kun Neukut on nurin, eikä meille maanmatosille enää tartte tehdä myönnytyksiä. Olemme jo turpa maassa suutelemassa sitä ja ihan mitä tahansa mitä käsketään.
- Ja vitut mä ainakaan oon! Tiedätsä että tuossa viereisessä merimiestalossa asuu tyyppi, joka juotti velipojalle korviketta. Se tuhosi hänen sisuskalunsa lopullisesti. Mä aion hoitaa sen tyypin.
- Että alat nyt itse Luojaksi Luojan paikalle, otat maailman taphtumat omaan handuusi?
- Niin otan. Hoidan tyypin ja sitten se on ihan sama miten mulle käy.
- Hyvin sulle käy.
- Hyvin huonosti ainakin, se on saletti. Osta kalja, niin odotellaan sitä tyyppiä.
- Tota noin mä oon niinku vähän jo myöhässä tuolta laitokselta. Pitää mennä näyttelemään työn tekemistä hyvinvointivaltion historian kirjoittamiseksi.
- Haista vittu. Se on ihan se ja sama missä sä sitä tutkit. Pistä perse kenttään ja osta viinaa!
- Ostan sulle tuopin ja sitä paitsi mulla on porttari tänne. Mä lähden meneen. Nähdään.
- Paitsi ettei nähdä. Nää on nyt jäähyväiset, tämä Pastori ottaa suihkukoneen huis helvettiin tämän pallon pinnalta.
- Muista ottaa bonuskortti matkaan, kertyy hyvin maileja jos pitkälle lennät.

Pastori jää tuijottamaan tuopin pinnasta heijastuvaa päässään nonstoppina pyörivää filmiä, jossa Jumala, helvetti, sosiaalihuolto ja ihmisten välinen luottamus ovat pettäneet.

Lieventävänä asian haarana näen Pastorin tilanteessa, että se on jatkunut täsmälleen samana vuosia ja velipoika kuoli viinaan jo toissakesänä.

Aurinko paistaa kevättä pilvettömään Helsinkiin, säilöautosta valuu myrkyllistä kaasua kaupungin ylle. Liikenne on kaaoksessa, kaikki jatkuu, kaikki.

We Are Made of Stars

We are made of stars. We live in the chemical oriented world. We are slowly losing our touch. We are taking it all too seriously. We don´t understand that all the exlapanations are just hypotetical illusions. The truth of universe is the kaleidoscope, as that freak Clover told us in his book "The Barbiturate Coast".




You can call them human people, you can call them as your friends, but I think that all the little people are cats who fix the facts. You can´t see what I see. Your funeral, my perfectly beautiful universe behind this universe.




You may try pills, you may try booze, even drugs, you may try stock markets. Maybe some fucks can even understand in this long lost planet that all you need is a powerful shotgun. Hey sister shotgun, what have you done this time to get me this fuckin dizzy, Lizzy?





Friday night and the lights are low. No show. Just that giant television in your room threatning to eat you up if you don´t do as it tells and participate six hour long hardcore fucking party in your mind. Crowds are crawling it the streets, looking for love in too many faces, all the wrong places. Hey dude, brothers and sisters; what are we fighting for? Is the cramp which lasts 3-6 seconds the meaning of your miserable life? Is it worth it?

Friday night and the Hell´s Angels are singing karoke in the Trouser Hill Bar. And the soft fat lesbian waitress is looking for the chance to show how hard she is.



The Big Man is staring me from my giant television and asking me to join the biggest last crusade forever. I would join the team but I can´t stand the heat in that concrete jungle. I tell The Big Man from the great state of Texas to go to another channel - TV7 - which our religious neighbours are watching all day, all night long. Maybe they are willing to participate so I don´t have to listen them singing old songs about God and his unfortunate son every another sunday night.




And during the weekend I´m sending my misseles to search and destroy the target. I am doing it 3-6 hours per night. During the daytime I´m pretending to be normal and they just don´t have any clue of my missele operations all over the matrix behind the closed doors.




When I wake up to take another sniff the visitors are still taking it easy. They are like little creatures of arts and culture. So they are saying, it´s all same too me. I have my own intentions. They can be whatever they like. They can be rock stars, they can be call girls, they can be tram drivers, but the only sure thing is that they are not cats. They are just wearing those funny bunny dresses to mislead you, if you know what I mean.

When reality breaks you can see and feel all the good vibrations, all the waves going through your body and the electric web called "soul". And you can take it easy for the rest of your life; your are just and particle who thinks too much. If you can´t stop the party in your mind and the drugs don´t work, be sure to have that shotgun missele ready for action!



Jostle, hassle, elbow bustle
in a swirling rainbow tussle
Caught and frozen, broken sheen
now unites for one brief scene

Lonely in the dark I grope
the key's in my kaleidoscope

Confused faces change their places
take up stances, exchange glances
Lost in multicoloured hues
there is no whole which I can choose

Lonely in the dark I grope
the key's in my kaleidoscope

In one face, one moment's fusion
Realise the new illusion
Clutching fingers break the puzzle
jostle, hassle, elbow bustle

Still out in the dark I grope
the key's in my kaleidoscope

Procol Harum: Kaleidoscope

In the Winter Time

In the winter time
When all the leaves are brown
And the wind blows so chill
And the birds have all flown for the summer
Im callin, hear me callin, hear me callin

Steve Miller Band: "In the Winter Time"



Tähän aikaan vuodesta ei tee mieli herätä, vaan jatkaa kaoottisten unten viidakossa. Kone tarvitsee lepoa, uuninpankolla on aikaa ajatella. Missään ei tapahdu mitään, kenelläkään ei ole tarjota uutta jännittävää näkökulmaa. Ja vaikka olisikin, tuskin jaksaisin siitä kiinnostua. Puhelimet pirisevät etäisyydessä, en vastaa, kyseessä on kuitenkin väärä numero tai liian oikea.



Kömmin ylös ja huomaan valkoisen lumeksi kutsutun massan peittävän maisemaa. Tällaista täällä olisi jos nämä ilmastonmuutokset eivät olisi ehtineet ensin. Sama se, mutta syksyllä ostamani hokkarit makaavat masentuneina kaapissa, eivätkä taida päästä tänä talvena tositoimiin luonnonjäällä. Koskaan eivät säät ihmisille passaa, eilen vielä taivasteltiin talven jäämistä väliin, mutta polvia myöten sohjossa tarpominenkaan ei miellytä. Lämmön luvataan palaaavan viimeistään sunnuntaina.

Lyön lisää vetoa Landbrokesilla pakkasten saapumisen puolesta.



Ihmiset ovat sekaisin kuin muuttolinnut, jotka eivät malta lähteä kohti Tanskan salmia. Ne tietävät geeneissään, että ensimmäisenä paikalla olevat saavat valita parhaat pesimäpaikat ja naaraat. Ne eivät jaksa surra tämän etulyöntiaseman rinnalla mahdollista ja peräti todennäköistä surkeaa hengiltä jäätymistään kylmän rintaman iskiessa Fennoskandiaan.

Ihmstenkin tutkat ovat sekaisin. Heitä parveilee tavallista sankemmin joukoin uimahalleissa ja kuntosaleilla. Tammikuussa luvataan tehdä ties mitä poppakonsteja oman läskimassan häivyttämiseksi, mutta kuun lopussa suurin osa on palannut Salattujen elämien ja muun ihanan toimettomuutensa pariin. Vedän rajut treenit tapani mukaan ja ihmettelen näkevien tavoin kuinka ihmiset jaksavat vuodesta vuoteen pettää itseään kuntoilumaniallaan ja tipattomalla tammikuulla. Sitran Esko Ahon täytyisi verottaa tyypit putipuhtaiksi ennen kuin he luopuisivat laiskasta elämäntavastaan ja jättäisivät tukaismaidot ja -rasvat vetämättä pötsiinsä.



Menen pelaamaan päivän urakan maailman internetkasinoilla. Pelaan varman päälle ja kerään nopeasti limiittini täyteen lateja. Homma perustuu siihen, että aina on mukana uusia touhoja, jotka eivät osaa pelata ja ottavat järjettömiä riskejä. Heidät tulee kyniä nopeasti ja päättäväisesti ennen kuin joku Vegasin ammattijätkä saa vainun. Heitä riittää Euroopan verkkotilassa, vaikka jenkeiltä onkin pääsy kielletty niille. Jenkeissä pokeri on uusi kansallisurheilu, jota seurataan telkusta paljon enemmän kuin esimerkiksi NHL-lätkää. Ne tyypit osaavat pelata, joten niitä vastaan on yhtä vähän mahiksia kuin Suomen virallisella kulttuuriviennillä Amerikan massiivisessa tarjonnassa. Ota rahat ja sulje yhteys!




Illalla tsäppään sataa kanavaa edes takaisin, eikä miltään tule mitään katsomisen arvoista. Jopa Al-Jazeera English on stailattu ulkoisesti CNN:n muottiin ja sisällöltään se on kesy arabien imagoa parantamaan pyrkivä propagandaväline, joka ei tarjoa odottamaani toista näkökulmaa sivilisaatioiden väliseen sotaan. Näin asia on CIA:n kanssa päätetty, muuten kanava olisi jo täsmäpommitettu atomeiksi.

Päätän päivän kestäneen kossuttoman kauteni ja tempaisen yhdellä huikalla pullon huiviin. Vähän harmittaa, että Helvetin Enkelit onnistuivat vuoden jurnuttamisen jälkeen hankkimaan minulle porttarin Pöksymäen baarin karaokeiltaan. San antoi paikan lihava lesanderitarjoilija, jolla viiraa pahasti oman sekaseksuaalisen identiteettinsä etsimis- ja hukkaamishommissa.

Puut ovat risuneet itsensä alastomiksi kuin kevytmieliset naikkoset, joita tässäkin kaupunkipahasessa riittää. Heissä ei ole puun selkärankaa, he pomppivat sylistä syliin hetken mielijohteesta, dokaavat ja narkkaavat päivät pääskytysten, hankkiutuvat korviaan myöten velkoihin tajuamatta pilaavansa sillä loputkin mahiksensa. Ainoat ihmiset joita tunnen tarvitsevani ovat luotettavia ja pitkäjänteisiä kuin puut.

Kuuntelen illalla Heikki "Hector" Harman ohjelmaa "Pop eilen tänään" syksyltä 1975. Uusia lauluja en tunne tarvitsevani, vanhat piisaavat. Heikon gravitaation hetken varalta hyllyssä on satoja tunteja leffoja, musiikkia maailman tappiin saakka, iso kasa kirjoja joiden lukemiseen kulusi vaivatta seuraavat 50 vuotta.




Me olemme tehneet tapahtumat joista tapaamme kohtaloamme syyttää.

Muistelen kulunutta vuosia, sen ihmisiä ja asioita. Liikaa matkoja, liikaa ihmisten välistä pahaa karmaa, liikaa kaikkea. Tästä vuodesta teen yhtä tapahtumaköyhän kuin Suomen eduskunnan toiminta, kuin yliopistojen slummahtunutta missiota edustavat tutkijat, kuin konttoreissaan jo ajat sitten pystyynkuolleet virkamiehet. Vaalitkin ovat kuulemma tulossa, ihmiset äänestävät samat nassut toimittamaan tyhjiään. Todelliset asiat tehdään kaikkialla muualla, meidän jokaisen Hollywood unia näkevissä aivoissa. Me olemme tehneet tapahtumat joista tapaamme kohtaloamme syyttää.

Pain Business Underground

Kaikkialla leijailee sietämätön lääkkeiden ja edellisöisen juhlimisen spermantuoksu kun saavun pitämään luentoni vuotuisille lääkäripäiville. Kekkereihin osallistuu yli puolet Suomen lääkäreistä veronmaksajien ja kansainvälisen lääkebisneksen kustannuksella. Väki on harmaissa Turo-puvuissaan ja jakkupuvuissaan kuin harmaa massa aivojen vähemmän tärkeällä tutkimattomalla vyöhykkeellä. Se on niin ärsykkeetön - hajuton, mauton, epäseksuaalinen - että se panee kaipaamaan nyrkkeilysaleja, joissa saa vapaasti hakata elävää plasmaa. Mutta koska saan mojovan luentopalkkion ja tukun ilmaisia drinkkilappuja en viitsi mainita asiasta lääketeollisuuden nokkamiehille, jotka antavat minulle vielä tuliaislahjaksi muovikassillisen uusimpia mielen ja kehon täsmälääkkeitä.

Istun salissa kossupullo kädessä, otan huikkaa. Olen aikaerosta ja eksoottisten huumeiden jälkisäväreistä sekaisin, joten kaivan saamastani douppikassista sopivaa mielensäätäjää. Löytyy lääke, lääke lääkkeen sivuoireisiin, lääke unohtamaan lääkehelvetin totaalisuuden. Ei tämä huijaus tule toimimaan loputtomiin. Sille käy kuin freudilaiselle psykoanalyysille ja vähitellen koko psykiatriaksi kustutulle historialliselle virhepolulle; vedetään veskistä ja hyvinvointivaltion historiaa tutkivat saavat nauraa partaansa tällekin höpsötykselle, totean jäätävään tyyliini.

Otan kourallisen Zyprexaa, joka on viime vuosien muotipsyykelääke. Nukahdan alta aikayksikön salissa leijuvan heikon libidon, Mennen partaveden ja silkan hien lemuun, joka leijuu ilmassa kuin taistelukaasu ensimmäisen maailmansodan taisteluhautojen yllä. Huijarilääkärit ja sellaisiksi vasta harjoittelevat istuvat kuin koomassa kekkereissään, joissa meno on yhtä älyllisen valveutunutta kuin herättäjäseuroilla.

Kun Lääkäripäivien johtotroikka tulee herättelemään minua joukolla, en tiedä minne päin madonreikäsitä universumia olen tällä kertaa pudonnut. Yritän tuhota nyrkeilläni elävää plasmaa, mutta sitten havahdun ja marssin pönttöön esittämään Suomen Akatemian virallisen kannan hyvinvointivaltion tulevaisuuden trendeistä terveydenhuollossa. Väki on heti messissä kun panen puhumisautomaattini päälle ja alan soittaa vanhoja nauhoja, joita välillä vähän hinkkaan sattumageneraattorilla tunnelman nostamiseksi ekstaattiseksi seksin himon ja uskonnollisen vapahduksen sfäärien ilotulitukseksi, joka kastelee lääkärisakin housut sukupuoleen katsomatta. (Paitsi niiden jotka tulivat hyvin ryypätyn yön jälkeen housut valmiina kusestä märkinä paikalle näyttelemään sosiaalisesti hyväksyttävää, mikä on lääribisneksen tyypeille päivä päivältä vaikeampaa). Houhotus yltyy, lääkäreiden kädet hamuavat taskuistaan pilleripurkkeja, elämätön elämää kiiluu nuppinaulan pieniksi supistuneissa mömmösilmissä.

Laput menevät sekaisin, joten en muista mitä sanoin, mutta minkä sanoin, sen sanoin hyvin, sanalla sanoen: naulan kantaan!

*****

Tositarina hyvinvointi-Suomesta
Jussi Apila | 29.12.2006 11:32
Terveydenhuoltojärjestelmämme on ajautunut vähitellen kriisiin, jonka seuraukset ilmenevät lähes päivittäin lehtien palstoilta. 74-vuotias sukulaiseni Oulusta, maamme talouden it-ihmeestä, sai kokea kunnallisen terveydenhoitojärjestelmän täydellisen koordinoimattomuuden ja sen, että kukaan ei ota vastuuta potilaan hoidosta, vaan siirtää sitä edelleen toiselle lääkäräille, joka jatkaa ketjukirjettä uudella lähetteellä. Ja piiri pieni pyörii.

No, kyseinen sukulaiseni kuskattiin eilen kolmen vuoden "tutkimusten" jälkeen ambulansilla Oulun yliopistolliseen sairaalaan, kun hän ei enää päässyt sängystä ylös. Siellä kesti 8 tuntia potilaan pallottelua ennen kuin hän pääsi osatolle. Neurologain osasto on jo ylipaikkoja myöten täysi, joten osaston lääkäri keksi yrittää siirtää potilaan sisätautiosastolle, koska tutkimuksia ei tehdä kuin vasta uuden vuoden jälkeen. (Miksi ei muuten tehdä?) Sisätautilääkri totesi, ettei voi ottaa osastolleen potilasta jolla on neurologiset oireet. Kaupunginsairaala on jo täynnä vastaavia tapauksia ja Helsingistä tutut sakkomaksut pyörivät myös Oulussa. Sieltäkään ei sijaa löytynyt. Lopulta yöllä puoli kahdelta, 8 tunnin sekoilun jälkeen, neurologian osasto joutui järjestämään potilaalle paikan jostakin entisestä taukotilasta. Potilas olisi takuuvarmasti lähetetty kotiinsa, jos tämä olisi edes lievästi pysynyt tolpillaan.

Oulun yliopistosairaalan neurologian osaston vuodepaikat on ajettu laman jälkeen puoleen, eikä osaston ylilääkäri näe tilanteessa muuta valoa omien sanojensa mukaan kuin että pääsee pian eläkkeelle. Ja kohta alkaa sairaiden vanhusten tulva lasarettiin kiihtyä suurten ikäluokkien vanhetessa. Silloin näkymä tulee olemaan karmea, jota se itse asiassa jo tällä hetkellä täydellisesti on. Onneksi kansantalous on EU:n ylijäämäisin ja veronalennuskiin riittää aina rahaa! Eikä jatkossa lasarettiin mennä kuin jalat edellä suoraan ruumishuoneelle. Tulee halvemmaksi kaikin puolin hyvinvointivaltion kannalta.


Tositarina hyvinvointi-Suomesta, osa2
Jussi Apila | 29.12.2006 12:58
Jatkona edelliseen: Aamulla harjoittelva naislääkäri oli ilmoittanut 74-vuotiaalle sukulaiselleni, että tämä kotiutetaan päivän kuluessa. Tutkimuksia ei tehdä ennen kuin vuoden vaihteen jälkeen ja paikkoja ei ole. Kotiin oli luvattu hankkia apua potilaalle, joka ei pysy pystyssä omian voimin. Avun laadusta ja määrästä ei ollut tullut mitään selkoa.

Soitin asiasta osaston seniorilääkärille, joka kuultuaan selostuksen tapahtuneesta silmäili heromostuneen kuuloisena potilaskertomusta ja totesi kysymyksessä olevan väärinkäsityksen. Itse asiassa potilas pidetäänkin osastolla tutkimuksiin saakka, eikä tällaista koituttamista ole edes kaavailtu!

Pyysin saada kyseisen naislääkärin puhelinnumeron keskustellakseni hänen kanssaan miten tämä väärinkäsitys pääsi syntymään. Pikän jahkaamisen kautta sain tiedon, että numeroa ei anneta. Eli kyseinen lääkäri ei halua kertoa tarkemmin kaavailemistaan kotiuttamisperusteista. Koska asia oli jo sovittu vanhemman lääkärin kanssa potilaan edun mukaisesti, olisi kysymyksessä olisi ollut kyseisen kotiuttajalääkärin kannalta kiusallinen juttu.

Sairaalaan ei Oulussa tai muualla Suomessa hevin pääse, mutta ulos lentää ilman perusteita kevyesti. Ongelma on, että vanhat ja sairaat ovat niin heikossa kunnossa, että eivät voi itse ajaa etuaan. Kun systeemi törmää ulkopuoliseen kysyjään, joka tietää pelin säännöt, muuttuvat lääkäreiden kaavailut näköjään lennossa. Onhan tämä toki enenkin kuultu, että hoitoa ei saa kuin panemalla kovan kovaa vastaan, mutta liikuntakyvyttömien potilaiden kotiuttaminen juhlapyhäkiireiden vuoksi taitaapi jo hipoa lain rikkomisen rajaa. Että näin tämä näköjään tosiaankin menee Suomessa...


Tuomioja soittaa vanhaa levyä...
Jussi Apila | 3.1.2007 14:41
Tuomioja soittaa kuin ulkomuistista vanhaa demareiden julkista sektoria puolustavaa näkemystä. Hän on sen ikäpolven miehiä, joka ei enää halua/kykene näkemään muutoksen tarvetta, varsinkin kun hän on juuri tuon samaisen julkisen sektorin tuote ja osallistunut koko ikänsä sen paisuttamiseen. Ikävä homma näiden aateveljien kannalta, että julkisen sektorin trimmaaminen on jo käynnissä. Esimerkiksi valtiolta vapautuvista työpaikoista aiotaan täyttää vain puolet.

Usein ihmettelen ovatko julkista sektoria puolustavat ihan tosissaan korostaessaan sen itsearvoista merkitystä. Sama tosin pätee myös markkinauskoon hurahtaneisiin. Joka tapauksessa meillä jo on kunnissa sekajärjestelmä, jossa palveluita tuottavat niin julkiset kuin yksityisetkin tahot. Ainoa mahdollisuus pitää kustannukset kurissa suurten ikäluokkien eläköityessä on siirtää painopisettä kunnan omasta toiminnasta markkinoiden suuntaan ulkoistamisten, kilpiluttamisten yms. kautta ja myös pohtia kunkin sektorin kohdalla, mikä kuuluu julkisen vallan piiriin ja mikä ei?

Tässä arvionnissa ei 70-luvun hyvinvointivaltio -ideologian puolustajilla ole kovinkaan paljon sanottavaa, sillä eiköhän jo heillekin ole selvinnyt ettei julkinen valta voi hoitaa kaikkia ihmisten asioita, eikä sitä suuri osa edes halua. Sanotaan sitä sitten tuottavuudeksi yms. niin menot kasvavat julkisella sektorilla noin viisi prosenttia vuodessa. Jos tähän ei kyetä puuttumaan, taitaapi olla konkurssi edessä julkisella puolen?

Valinnanvaraa lisättävä
Jussi Apila | 8.1.2007 9:38
Nykymuodossaan "hyvinvointivaltio" (joksi muuten myös USA itseään kutsuu) Suomessa tukehtuu kasvaviin kustannuksiin. Esimerkiksi julkinen terveydenhuolto on musta aukko, joka imee nykymenin jatkuessa kaikki yhteiskunnan verovarat. Lisäksi pitää vielä käydä vuosi vuodelta yhä enemmän asiakkaiden taskuilla, kuten HUS:in pomo Nenonen ehdotti.

Silti järjestelmä on jo nyt kaaoksessa, jota ei hoitotakuun kaltaislla kikoilla pelasteta. Painopiste siirtyy väistämättömästi julkisesta terveydenhoidosta yksityiselle puolelle. Ideoligisesti tästä voidaan väitellä maailman tappiin, mutta tällainen kehitys on jo menossa.

Koska julkinen terveydenhoito on kyetön uudistumaan palvelutarjontansa rakenteiden ja kustannusten kurissa pitämisen suhteen, uudistaisin järjestlmäää ottamalla käyttöön palvelusetelit, joilla jokainen voi hankkia terveydenhoitopalvelut mistä ne parhaiten saa.

Vaikka tämä ei hyvinvointivaltion idean vaalijoiden pirtaan sovi, sopisi se järjestelmän rahoittavien kansalaisten hyvinvoinnin takaamisen nykyistä järjestelmää paremmin. Kilpailuttamiseen liittyy toki vaaroja, mutta järjestelmän laadun tarkkailun avulla voitaisiin niihin parhaassa tapauksessa puuttua ja ehkä kilpailu laskisi jopa hintojakin, vaikka tämä ei palvele tämän hetkisen suomalaisen lääkäribisneksen etuja ja tavoitteita. Ja ulkomainen kilpailu myös mukaan kehiin sparraamaan luutuneita ajatustapojamme...

Hyvinvointivaltiota nykymuodossa raskaine rakenteineen ei pelasta konkurssilta mikään, mutta ihmisten hyvinvointi voisi jopa parantua jos Suomessa kyettäisiin irrottautumaan nykyisten tehottomien järjetelmien itsearvoisesta puolustamisesta. Ja samalla toki tulisi jatkossa painottaa myös ihmisten omaa vastuuta terveydestään ja elämästään, joka näyttää usein rakkaassa Suomenmaassamme päässeen monelta pahasti hämärtymään.

*****


Sanoin paljon, sanoin kaiken, en sanonut yhtään mitään.

Luennon jälkeen ovat mies- ja naispuoliset lääkäribändärit kimpussani. Lappuset joista olen puheeni pitänyt halutaan ostaa minulta pantaviksi lasivitriineihin Suomen Lääriliiton päämajaan. Lyön laput firman talouspomon kouraan ja lähden raivaamaan tietäni ulos väkijoukon perskärpästen roikkuessani kannoillani. Ulkona havahdun mustaan talveen, otan paukut kosanderia, heitän saamani lääkekassin ja mies- ja naislääkäreiden antamat puhelinnumeronsa yksityisluennon yksityiskohdista sopimista varten roskikseen. Ajan autolla syömään korealaista sapuskaa laitoksen liepeille. Terveys on muuttumassa sairaaksi, kirjaan pitkästä aikaa enimmäisen uuden havainnon hyvinvointivaltion tulevaisuuden historiaa käsittelevään väikkäriini.