The Age of Emergency

- Desperado why don´t you come to your senses? kysyn Pastorilta aamupirtelön ääressä.

Hän on harhaillut kengistään pohjat puhki Helsingin katuja viimeiset ajat Kaikkivaltiaaseen liittyvän problematiikan parissa. Hän näyttää minulle asunnottomien yökahvilassa kirjoittamansa runonpätkän Jumalan lasnäolosta hänen kurjistuneessa eksitenssissään:

Hän katsoo meidän läpi
hän ei näe meitä
hän ei enää välitä
hän on saanut tarpeekseen
hän on päättänyt nostaa kytkimen

Tiedän hänen tietävän tuskani
tiedän hänen välinpitämättömyytensä sitä kohtaan
Nostan käteni iskuun
enää siinä ei ole voimaa lyödä
mitään eikä ketään

On vain harhaiset katumuksen kadut
miten elämässä olisi pitänyt tehdä tai toimia
Muuta ei ole kuin tunne haaskatuista
vuosista Luojan tutkimattomilla teillä
- jotka tutkimatta jäivät




- No joo, tässä on idistä ja tunteen paloa. Että Jumala on nyt Pastorin mielestä pessyt kätensä koko sopasta?
- Se on selvää. Ihmettelen kuinka vähän ihmiset ovat perillä tapahtuneesta. Veljeni makaa Meikun letkuissa maksa sökönä. Lähtö tulee väistämättä mutta pian. Ja minä täällä ypöyksin, eikä kukaan välitä, ei systeemi, ei Kaikkivaltias.
- Miksi ei muka välitä?
- Sano se? Jotakin on mennyt jossain vaiheessa pieleen ja pahasti...
- Uskotko Pastori, tuo ei tule mulle mitenkään yllätyksenä. Mä olen vähän siinä sivussa tutkinut samaa hommaa. Tässä on nyt kytkentäkaaviossa tapahtunut pahemman sorttinen väärinkäsitys.
- Mikä helvetin väärinkäsitys? Velipoika delppaa kohta, voi olla jo nimilappu pottuvarpaassa. Ei se ainakaan ole mikään väärinkäsitys.
- No ei ole ei. Se on totista totta. Tarkoitin vaan tätä meidän kuvitelmaa asioiden suotuisasta etenemisestä. Se synnytettiin vaivihkaa ja iski täysillä kimppuumme hyvinvointivaltio -teologian myötä. Nyt sitä ei enää tartteta kun Neukut on nurin, eikä meille maanmatosille enää tartte tehdä myönnytyksiä. Olemme jo turpa maassa suutelemassa sitä ja ihan mitä tahansa mitä käsketään.
- Ja vitut mä ainakaan oon! Tiedätsä että tuossa viereisessä merimiestalossa asuu tyyppi, joka juotti velipojalle korviketta. Se tuhosi hänen sisuskalunsa lopullisesti. Mä aion hoitaa sen tyypin.
- Että alat nyt itse Luojaksi Luojan paikalle, otat maailman taphtumat omaan handuusi?
- Niin otan. Hoidan tyypin ja sitten se on ihan sama miten mulle käy.
- Hyvin sulle käy.
- Hyvin huonosti ainakin, se on saletti. Osta kalja, niin odotellaan sitä tyyppiä.
- Tota noin mä oon niinku vähän jo myöhässä tuolta laitokselta. Pitää mennä näyttelemään työn tekemistä hyvinvointivaltion historian kirjoittamiseksi.
- Haista vittu. Se on ihan se ja sama missä sä sitä tutkit. Pistä perse kenttään ja osta viinaa!
- Ostan sulle tuopin ja sitä paitsi mulla on porttari tänne. Mä lähden meneen. Nähdään.
- Paitsi ettei nähdä. Nää on nyt jäähyväiset, tämä Pastori ottaa suihkukoneen huis helvettiin tämän pallon pinnalta.
- Muista ottaa bonuskortti matkaan, kertyy hyvin maileja jos pitkälle lennät.

Pastori jää tuijottamaan tuopin pinnasta heijastuvaa päässään nonstoppina pyörivää filmiä, jossa Jumala, helvetti, sosiaalihuolto ja ihmisten välinen luottamus ovat pettäneet.

Lieventävänä asian haarana näen Pastorin tilanteessa, että se on jatkunut täsmälleen samana vuosia ja velipoika kuoli viinaan jo toissakesänä.

Aurinko paistaa kevättä pilvettömään Helsinkiin, säilöautosta valuu myrkyllistä kaasua kaupungin ylle. Liikenne on kaaoksessa, kaikki jatkuu, kaikki.