Kaikkialla leijailee sietämätön lääkkeiden ja edellisöisen juhlimisen spermantuoksu kun saavun pitämään luentoni vuotuisille lääkäripäiville. Kekkereihin osallistuu yli puolet Suomen lääkäreistä veronmaksajien ja kansainvälisen lääkebisneksen kustannuksella. Väki on harmaissa Turo-puvuissaan ja jakkupuvuissaan kuin harmaa massa aivojen vähemmän tärkeällä tutkimattomalla vyöhykkeellä. Se on niin ärsykkeetön - hajuton, mauton, epäseksuaalinen - että se panee kaipaamaan nyrkkeilysaleja, joissa saa vapaasti hakata elävää plasmaa. Mutta koska saan mojovan luentopalkkion ja tukun ilmaisia drinkkilappuja en viitsi mainita asiasta lääketeollisuuden nokkamiehille, jotka antavat minulle vielä tuliaislahjaksi muovikassillisen uusimpia mielen ja kehon täsmälääkkeitä.
Istun salissa kossupullo kädessä, otan huikkaa. Olen aikaerosta ja eksoottisten huumeiden jälkisäväreistä sekaisin, joten kaivan saamastani douppikassista sopivaa mielensäätäjää. Löytyy lääke, lääke lääkkeen sivuoireisiin, lääke unohtamaan lääkehelvetin totaalisuuden. Ei tämä huijaus tule toimimaan loputtomiin. Sille käy kuin freudilaiselle psykoanalyysille ja vähitellen koko psykiatriaksi kustutulle historialliselle virhepolulle; vedetään veskistä ja hyvinvointivaltion historiaa tutkivat saavat nauraa partaansa tällekin höpsötykselle, totean jäätävään tyyliini.
Otan kourallisen Zyprexaa, joka on viime vuosien muotipsyykelääke. Nukahdan alta aikayksikön salissa leijuvan heikon libidon, Mennen partaveden ja silkan hien lemuun, joka leijuu ilmassa kuin taistelukaasu ensimmäisen maailmansodan taisteluhautojen yllä. Huijarilääkärit ja sellaisiksi vasta harjoittelevat istuvat kuin koomassa kekkereissään, joissa meno on yhtä älyllisen valveutunutta kuin herättäjäseuroilla.
Kun Lääkäripäivien johtotroikka tulee herättelemään minua joukolla, en tiedä minne päin madonreikäsitä universumia olen tällä kertaa pudonnut. Yritän tuhota nyrkeilläni elävää plasmaa, mutta sitten havahdun ja marssin pönttöön esittämään Suomen Akatemian virallisen kannan hyvinvointivaltion tulevaisuuden trendeistä terveydenhuollossa. Väki on heti messissä kun panen puhumisautomaattini päälle ja alan soittaa vanhoja nauhoja, joita välillä vähän hinkkaan sattumageneraattorilla tunnelman nostamiseksi ekstaattiseksi seksin himon ja uskonnollisen vapahduksen sfäärien ilotulitukseksi, joka kastelee lääkärisakin housut sukupuoleen katsomatta. (Paitsi niiden jotka tulivat hyvin ryypätyn yön jälkeen housut valmiina kusestä märkinä paikalle näyttelemään sosiaalisesti hyväksyttävää, mikä on lääribisneksen tyypeille päivä päivältä vaikeampaa). Houhotus yltyy, lääkäreiden kädet hamuavat taskuistaan pilleripurkkeja, elämätön elämää kiiluu nuppinaulan pieniksi supistuneissa mömmösilmissä.
Laput menevät sekaisin, joten en muista mitä sanoin, mutta minkä sanoin, sen sanoin hyvin, sanalla sanoen: naulan kantaan!
*****
Tositarina hyvinvointi-Suomesta
Jussi Apila | 29.12.2006 11:32
Terveydenhuoltojärjestelmämme on ajautunut vähitellen kriisiin, jonka seuraukset ilmenevät lähes päivittäin lehtien palstoilta. 74-vuotias sukulaiseni Oulusta, maamme talouden it-ihmeestä, sai kokea kunnallisen terveydenhoitojärjestelmän täydellisen koordinoimattomuuden ja sen, että kukaan ei ota vastuuta potilaan hoidosta, vaan siirtää sitä edelleen toiselle lääkäräille, joka jatkaa ketjukirjettä uudella lähetteellä. Ja piiri pieni pyörii.
No, kyseinen sukulaiseni kuskattiin eilen kolmen vuoden "tutkimusten" jälkeen ambulansilla Oulun yliopistolliseen sairaalaan, kun hän ei enää päässyt sängystä ylös. Siellä kesti 8 tuntia potilaan pallottelua ennen kuin hän pääsi osatolle. Neurologain osasto on jo ylipaikkoja myöten täysi, joten osaston lääkäri keksi yrittää siirtää potilaan sisätautiosastolle, koska tutkimuksia ei tehdä kuin vasta uuden vuoden jälkeen. (Miksi ei muuten tehdä?) Sisätautilääkri totesi, ettei voi ottaa osastolleen potilasta jolla on neurologiset oireet. Kaupunginsairaala on jo täynnä vastaavia tapauksia ja Helsingistä tutut sakkomaksut pyörivät myös Oulussa. Sieltäkään ei sijaa löytynyt. Lopulta yöllä puoli kahdelta, 8 tunnin sekoilun jälkeen, neurologian osasto joutui järjestämään potilaalle paikan jostakin entisestä taukotilasta. Potilas olisi takuuvarmasti lähetetty kotiinsa, jos tämä olisi edes lievästi pysynyt tolpillaan.
Oulun yliopistosairaalan neurologian osaston vuodepaikat on ajettu laman jälkeen puoleen, eikä osaston ylilääkäri näe tilanteessa muuta valoa omien sanojensa mukaan kuin että pääsee pian eläkkeelle. Ja kohta alkaa sairaiden vanhusten tulva lasarettiin kiihtyä suurten ikäluokkien vanhetessa. Silloin näkymä tulee olemaan karmea, jota se itse asiassa jo tällä hetkellä täydellisesti on. Onneksi kansantalous on EU:n ylijäämäisin ja veronalennuskiin riittää aina rahaa! Eikä jatkossa lasarettiin mennä kuin jalat edellä suoraan ruumishuoneelle. Tulee halvemmaksi kaikin puolin hyvinvointivaltion kannalta.
Tositarina hyvinvointi-Suomesta, osa2
Jussi Apila | 29.12.2006 12:58
Jatkona edelliseen: Aamulla harjoittelva naislääkäri oli ilmoittanut 74-vuotiaalle sukulaiselleni, että tämä kotiutetaan päivän kuluessa. Tutkimuksia ei tehdä ennen kuin vuoden vaihteen jälkeen ja paikkoja ei ole. Kotiin oli luvattu hankkia apua potilaalle, joka ei pysy pystyssä omian voimin. Avun laadusta ja määrästä ei ollut tullut mitään selkoa.
Soitin asiasta osaston seniorilääkärille, joka kuultuaan selostuksen tapahtuneesta silmäili heromostuneen kuuloisena potilaskertomusta ja totesi kysymyksessä olevan väärinkäsityksen. Itse asiassa potilas pidetäänkin osastolla tutkimuksiin saakka, eikä tällaista koituttamista ole edes kaavailtu!
Pyysin saada kyseisen naislääkärin puhelinnumeron keskustellakseni hänen kanssaan miten tämä väärinkäsitys pääsi syntymään. Pikän jahkaamisen kautta sain tiedon, että numeroa ei anneta. Eli kyseinen lääkäri ei halua kertoa tarkemmin kaavailemistaan kotiuttamisperusteista. Koska asia oli jo sovittu vanhemman lääkärin kanssa potilaan edun mukaisesti, olisi kysymyksessä olisi ollut kyseisen kotiuttajalääkärin kannalta kiusallinen juttu.
Sairaalaan ei Oulussa tai muualla Suomessa hevin pääse, mutta ulos lentää ilman perusteita kevyesti. Ongelma on, että vanhat ja sairaat ovat niin heikossa kunnossa, että eivät voi itse ajaa etuaan. Kun systeemi törmää ulkopuoliseen kysyjään, joka tietää pelin säännöt, muuttuvat lääkäreiden kaavailut näköjään lennossa. Onhan tämä toki enenkin kuultu, että hoitoa ei saa kuin panemalla kovan kovaa vastaan, mutta liikuntakyvyttömien potilaiden kotiuttaminen juhlapyhäkiireiden vuoksi taitaapi jo hipoa lain rikkomisen rajaa. Että näin tämä näköjään tosiaankin menee Suomessa...
Tuomioja soittaa vanhaa levyä...
Jussi Apila | 3.1.2007 14:41
Tuomioja soittaa kuin ulkomuistista vanhaa demareiden julkista sektoria puolustavaa näkemystä. Hän on sen ikäpolven miehiä, joka ei enää halua/kykene näkemään muutoksen tarvetta, varsinkin kun hän on juuri tuon samaisen julkisen sektorin tuote ja osallistunut koko ikänsä sen paisuttamiseen. Ikävä homma näiden aateveljien kannalta, että julkisen sektorin trimmaaminen on jo käynnissä. Esimerkiksi valtiolta vapautuvista työpaikoista aiotaan täyttää vain puolet.
Usein ihmettelen ovatko julkista sektoria puolustavat ihan tosissaan korostaessaan sen itsearvoista merkitystä. Sama tosin pätee myös markkinauskoon hurahtaneisiin. Joka tapauksessa meillä jo on kunnissa sekajärjestelmä, jossa palveluita tuottavat niin julkiset kuin yksityisetkin tahot. Ainoa mahdollisuus pitää kustannukset kurissa suurten ikäluokkien eläköityessä on siirtää painopisettä kunnan omasta toiminnasta markkinoiden suuntaan ulkoistamisten, kilpiluttamisten yms. kautta ja myös pohtia kunkin sektorin kohdalla, mikä kuuluu julkisen vallan piiriin ja mikä ei?
Tässä arvionnissa ei 70-luvun hyvinvointivaltio -ideologian puolustajilla ole kovinkaan paljon sanottavaa, sillä eiköhän jo heillekin ole selvinnyt ettei julkinen valta voi hoitaa kaikkia ihmisten asioita, eikä sitä suuri osa edes halua. Sanotaan sitä sitten tuottavuudeksi yms. niin menot kasvavat julkisella sektorilla noin viisi prosenttia vuodessa. Jos tähän ei kyetä puuttumaan, taitaapi olla konkurssi edessä julkisella puolen?
Valinnanvaraa lisättävä
Jussi Apila | 8.1.2007 9:38
Nykymuodossaan "hyvinvointivaltio" (joksi muuten myös USA itseään kutsuu) Suomessa tukehtuu kasvaviin kustannuksiin. Esimerkiksi julkinen terveydenhuolto on musta aukko, joka imee nykymenin jatkuessa kaikki yhteiskunnan verovarat. Lisäksi pitää vielä käydä vuosi vuodelta yhä enemmän asiakkaiden taskuilla, kuten HUS:in pomo Nenonen ehdotti.
Silti järjestelmä on jo nyt kaaoksessa, jota ei hoitotakuun kaltaislla kikoilla pelasteta. Painopiste siirtyy väistämättömästi julkisesta terveydenhoidosta yksityiselle puolelle. Ideoligisesti tästä voidaan väitellä maailman tappiin, mutta tällainen kehitys on jo menossa.
Koska julkinen terveydenhoito on kyetön uudistumaan palvelutarjontansa rakenteiden ja kustannusten kurissa pitämisen suhteen, uudistaisin järjestlmäää ottamalla käyttöön palvelusetelit, joilla jokainen voi hankkia terveydenhoitopalvelut mistä ne parhaiten saa.
Vaikka tämä ei hyvinvointivaltion idean vaalijoiden pirtaan sovi, sopisi se järjestelmän rahoittavien kansalaisten hyvinvoinnin takaamisen nykyistä järjestelmää paremmin. Kilpailuttamiseen liittyy toki vaaroja, mutta järjestelmän laadun tarkkailun avulla voitaisiin niihin parhaassa tapauksessa puuttua ja ehkä kilpailu laskisi jopa hintojakin, vaikka tämä ei palvele tämän hetkisen suomalaisen lääkäribisneksen etuja ja tavoitteita. Ja ulkomainen kilpailu myös mukaan kehiin sparraamaan luutuneita ajatustapojamme...
Hyvinvointivaltiota nykymuodossa raskaine rakenteineen ei pelasta konkurssilta mikään, mutta ihmisten hyvinvointi voisi jopa parantua jos Suomessa kyettäisiin irrottautumaan nykyisten tehottomien järjetelmien itsearvoisesta puolustamisesta. Ja samalla toki tulisi jatkossa painottaa myös ihmisten omaa vastuuta terveydestään ja elämästään, joka näyttää usein rakkaassa Suomenmaassamme päässeen monelta pahasti hämärtymään.
*****
Sanoin paljon, sanoin kaiken, en sanonut yhtään mitään.
Luennon jälkeen ovat mies- ja naispuoliset lääkäribändärit kimpussani. Lappuset joista olen puheeni pitänyt halutaan ostaa minulta pantaviksi lasivitriineihin Suomen Lääriliiton päämajaan. Lyön laput firman talouspomon kouraan ja lähden raivaamaan tietäni ulos väkijoukon perskärpästen roikkuessani kannoillani. Ulkona havahdun mustaan talveen, otan paukut kosanderia, heitän saamani lääkekassin ja mies- ja naislääkäreiden antamat puhelinnumeronsa yksityisluennon yksityiskohdista sopimista varten roskikseen. Ajan autolla syömään korealaista sapuskaa laitoksen liepeille. Terveys on muuttumassa sairaaksi, kirjaan pitkästä aikaa enimmäisen uuden havainnon hyvinvointivaltion tulevaisuuden historiaa käsittelevään väikkäriini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti