In the Winter Time

In the winter time
When all the leaves are brown
And the wind blows so chill
And the birds have all flown for the summer
Im callin, hear me callin, hear me callin

Steve Miller Band: "In the Winter Time"



Tähän aikaan vuodesta ei tee mieli herätä, vaan jatkaa kaoottisten unten viidakossa. Kone tarvitsee lepoa, uuninpankolla on aikaa ajatella. Missään ei tapahdu mitään, kenelläkään ei ole tarjota uutta jännittävää näkökulmaa. Ja vaikka olisikin, tuskin jaksaisin siitä kiinnostua. Puhelimet pirisevät etäisyydessä, en vastaa, kyseessä on kuitenkin väärä numero tai liian oikea.



Kömmin ylös ja huomaan valkoisen lumeksi kutsutun massan peittävän maisemaa. Tällaista täällä olisi jos nämä ilmastonmuutokset eivät olisi ehtineet ensin. Sama se, mutta syksyllä ostamani hokkarit makaavat masentuneina kaapissa, eivätkä taida päästä tänä talvena tositoimiin luonnonjäällä. Koskaan eivät säät ihmisille passaa, eilen vielä taivasteltiin talven jäämistä väliin, mutta polvia myöten sohjossa tarpominenkaan ei miellytä. Lämmön luvataan palaaavan viimeistään sunnuntaina.

Lyön lisää vetoa Landbrokesilla pakkasten saapumisen puolesta.



Ihmiset ovat sekaisin kuin muuttolinnut, jotka eivät malta lähteä kohti Tanskan salmia. Ne tietävät geeneissään, että ensimmäisenä paikalla olevat saavat valita parhaat pesimäpaikat ja naaraat. Ne eivät jaksa surra tämän etulyöntiaseman rinnalla mahdollista ja peräti todennäköistä surkeaa hengiltä jäätymistään kylmän rintaman iskiessa Fennoskandiaan.

Ihmstenkin tutkat ovat sekaisin. Heitä parveilee tavallista sankemmin joukoin uimahalleissa ja kuntosaleilla. Tammikuussa luvataan tehdä ties mitä poppakonsteja oman läskimassan häivyttämiseksi, mutta kuun lopussa suurin osa on palannut Salattujen elämien ja muun ihanan toimettomuutensa pariin. Vedän rajut treenit tapani mukaan ja ihmettelen näkevien tavoin kuinka ihmiset jaksavat vuodesta vuoteen pettää itseään kuntoilumaniallaan ja tipattomalla tammikuulla. Sitran Esko Ahon täytyisi verottaa tyypit putipuhtaiksi ennen kuin he luopuisivat laiskasta elämäntavastaan ja jättäisivät tukaismaidot ja -rasvat vetämättä pötsiinsä.



Menen pelaamaan päivän urakan maailman internetkasinoilla. Pelaan varman päälle ja kerään nopeasti limiittini täyteen lateja. Homma perustuu siihen, että aina on mukana uusia touhoja, jotka eivät osaa pelata ja ottavat järjettömiä riskejä. Heidät tulee kyniä nopeasti ja päättäväisesti ennen kuin joku Vegasin ammattijätkä saa vainun. Heitä riittää Euroopan verkkotilassa, vaikka jenkeiltä onkin pääsy kielletty niille. Jenkeissä pokeri on uusi kansallisurheilu, jota seurataan telkusta paljon enemmän kuin esimerkiksi NHL-lätkää. Ne tyypit osaavat pelata, joten niitä vastaan on yhtä vähän mahiksia kuin Suomen virallisella kulttuuriviennillä Amerikan massiivisessa tarjonnassa. Ota rahat ja sulje yhteys!




Illalla tsäppään sataa kanavaa edes takaisin, eikä miltään tule mitään katsomisen arvoista. Jopa Al-Jazeera English on stailattu ulkoisesti CNN:n muottiin ja sisällöltään se on kesy arabien imagoa parantamaan pyrkivä propagandaväline, joka ei tarjoa odottamaani toista näkökulmaa sivilisaatioiden väliseen sotaan. Näin asia on CIA:n kanssa päätetty, muuten kanava olisi jo täsmäpommitettu atomeiksi.

Päätän päivän kestäneen kossuttoman kauteni ja tempaisen yhdellä huikalla pullon huiviin. Vähän harmittaa, että Helvetin Enkelit onnistuivat vuoden jurnuttamisen jälkeen hankkimaan minulle porttarin Pöksymäen baarin karaokeiltaan. San antoi paikan lihava lesanderitarjoilija, jolla viiraa pahasti oman sekaseksuaalisen identiteettinsä etsimis- ja hukkaamishommissa.

Puut ovat risuneet itsensä alastomiksi kuin kevytmieliset naikkoset, joita tässäkin kaupunkipahasessa riittää. Heissä ei ole puun selkärankaa, he pomppivat sylistä syliin hetken mielijohteesta, dokaavat ja narkkaavat päivät pääskytysten, hankkiutuvat korviaan myöten velkoihin tajuamatta pilaavansa sillä loputkin mahiksensa. Ainoat ihmiset joita tunnen tarvitsevani ovat luotettavia ja pitkäjänteisiä kuin puut.

Kuuntelen illalla Heikki "Hector" Harman ohjelmaa "Pop eilen tänään" syksyltä 1975. Uusia lauluja en tunne tarvitsevani, vanhat piisaavat. Heikon gravitaation hetken varalta hyllyssä on satoja tunteja leffoja, musiikkia maailman tappiin saakka, iso kasa kirjoja joiden lukemiseen kulusi vaivatta seuraavat 50 vuotta.




Me olemme tehneet tapahtumat joista tapaamme kohtaloamme syyttää.

Muistelen kulunutta vuosia, sen ihmisiä ja asioita. Liikaa matkoja, liikaa ihmisten välistä pahaa karmaa, liikaa kaikkea. Tästä vuodesta teen yhtä tapahtumaköyhän kuin Suomen eduskunnan toiminta, kuin yliopistojen slummahtunutta missiota edustavat tutkijat, kuin konttoreissaan jo ajat sitten pystyynkuolleet virkamiehet. Vaalitkin ovat kuulemma tulossa, ihmiset äänestävät samat nassut toimittamaan tyhjiään. Todelliset asiat tehdään kaikkialla muualla, meidän jokaisen Hollywood unia näkevissä aivoissa. Me olemme tehneet tapahtumat joista tapaamme kohtaloamme syyttää.