Suuri Talviyöuni

Suuri talviyöruno

Yö laskee miehet sytyttämään tähdet
Sinisenä vuodenaikana lainehtii
veristä mehua kuun pinnalla
Ilmojen kylmetessä alkaa
hengitykseni löyhkätä
Tätä kestää kevääseen
talven surutyön jälkeen ruumis
sisälläni on ehtinyt maatua

Välissämme nukkuu kaupunki
unelmien Moonlight City
yö jonka läpi ei kulkemista
ilman jalkoihin tarrautuvia käsiä
Monta yötä olin odottanut;
tuokaa minulle kuume
ja tapahtumat joita ei
kannata yrittää ymmärtää

Ennen aurinko oli keltaisempi
nyt kuin sitruuna hyytelössä
Pölyä oli vähemmän
Talvet leudompia
Nyt huoneet lämmitetään kuumiksi
kaupungit syttyvät tuleen
Paloautot kiitävät höyryävien selitysten
jääkylmille raunioille
Nyt kuuta tarvitaan
kylminä kausina päivälläkin

Yö on myrkkyä
jota yhä harvempi
nukkumatta kestää
Uni ollut kuolemaa
ainakin Shakespearen ajoista
Varhemminkin, siitä minulla ei
vain viitettä
Mahtavaa taikaa jota kertoa
aamun vapiseville seinille

Ne yöt joihin sekoan
ovat täynnä naisia
koirien tavoin haukkuvia
Niin paljon naisia ettei tilaa lähteä
ulvonnasta paljashammashymyjen
Herään viimeisellä hetkellä
mutta unten pilvet eteenpäin polkevat

(Suuri talviyöruno s. 2)

Unet ovat seuranani
uniperiodissa kuoleman unet
joka talvi käy samoin
Jo hyvissä ajoin alamme valmistautumaan
ottamaan lahjan vastaan
Kun talvi pyyhkii kesällä takamustaan
ja värit sekoittuvat pimeään
havahdun kuin lapsuuteen

Jonakin iltana katson jälleen
ensimmäisen kerran
kiväärinpiippua silmiin
Se on rakkautta
ensi silmäyksellä
enkä osaa selittää
kun haluan olla vain talvi
ja perua paikan eteenpäin