Aamulla istun huoneessani miettimässä elämäni kiemuroita, että onko niissä ylipäätään mitään, tai edes liikaa järkeä? Hallintomies on jälleen kyttäämässä kossua pannunmyssyn alta. Kiilusilmä muka esittelee uutta laitoksen missiota nousta "kansainväliseksi tietoyhteiskunnan tohrorikouluksi". Nimikin on valmiiksi mietittynä: Helsinki School of Information.
- Hyvä nimi, kehun, enkä viitsi pilata hallintomiehen loppuelämää kertomalla Berkeleyn yliopistoon päätetyn perustaa samannimisen -ja sisältöisen putiikin. Taloudelliset resurssit ovat tosin siellä miljoonakertaiset ja henkiset miljardikertaiset.
- No mites ne tutkimushommat, tuleva huipputohtorikoulutuksen tukimies? hän imartelee minua kehuistani kiemurassa.
- Nyt alkaa sujua. Olen viimeinkin keksinyt mitä olen kaikki nämä vuodet kuvaillut ympäri maailmaa...
- Älä. Kerro ihmeessä?
- Tulevan väikkärini idea on tarkastella ihmisyhteisöjen toimintaa ornitologiasta peräsin olevan parvi-käsitteen valossa.
- Täh? Tuota.. joo. Kuulostaa hyvältä. Anteeksi jos olen tyhmä, mutta mitä tekemistä ihmisillä on lintuparvien kanssa?
- Miettikää sitä kun taas kohta taaperratte puoleksi päivää kahvittelemaan kuin hanhiparvi, kuitaan rutiininomaisesti taukin tyhmät kysymykset.
Tiedän että minun tulee saada elämääni muutos, uusi näkökulma. Harkitsen jopa rakastumista, mutta kokemuksesta viisastuneena kallistun kuitenkin murhan kannalle. Lähden valmistamaan itseäni fyysisesti Malmin uimahalliin. Revin kuntosalilla rautaa siihen malliin, että paikalla jytäjumppaavat eläkeläiset alkaavat vilkuilla suuntaani pelokkaina. Se ei estä minua panemasta kaikkea peliin. Kuvittelen vain olevani kotoisin samalta suunnalta kuin kolleegani Daily Planetin toimittaja Clark Kent. Raudoista ei ole minulle vastusta. Tunnen pääseväni huippukuntoon alta aikayksikön.
Menen uimahallin puolelle. Yritän saunaan mutta joku elämässään koskaan tsänssia saamaton ukon retale kaataa ämpärikaupalla vettä kiukaalle. Hän hymyilee ylpeänä urotyöstään kun tempaisen häntä nyrkillä kuonoon ja menen yhteissaunomaan alastomien ämmien kanssa höyrysaunaosastoon. Onneksi siellä on niin paljon höyryä, että en näe mitään. Mutta kaakatus on kuitenkin murhaavaa. Joudun uuteen konfrontaatioon.
- Vittu, pitäkää saatanat turvat tukossa! Eikä minulla ole mitään ihmisoikeuksia olla rauhassa edes kylpemässä?
Ämmät pakenevat täyttä höyryä höyrysaunasta. He menevät valittamaan uimavalvojalle, joka tulee heittämään minut ulos. Kehotan häntä kuitenkin suhtautumaan asiaan realistisesti:
- Tipujen metsästys saattaa loppua joka tapauksessa lintuflunssan saapuessa viimeistään muuttolintujen myötä. Kuka olisi uskonut, että kaikki päättyy lintujen vuoksi?
- Alfred Hitchcock! Katson harva se viikko videolta hänen Linnut-leffansa, uimavalvoja innostuu. - Se lintujen isku on niin musertava, että meillä ei ole niitä vastaan mitään mahiksia ellei aleta pikaisiin toimiin!
- Mihin ihmeen toimiin?
- No vittusaatana; ne täytyy myrkyttää välittömästi viimeiseen siipipariin...
- Ei se onnistu. Vatikaani yritti jo 1500-luvulla. Linnut eivät antaneet hermosairaan paavi Piuksen nukkua öisin, joten hän päätti myrkyttää ne Vatikaanin puutarhasta.
- Eikä onnistunut?
- Ei onnistunut. Siellä ne urputtavat edelleenkin samaan tyyliin kuin nuo höyrysaunovat naiset...
Uimavalvoja joutuu priorisoimaan tehtäviään. Hän pitää luonnollisesti lintujen kostoa uimahallin tulevaisuuden kannalta uhkaavampna kuin minun saunomistani häiritseviä alastomia ämmiä. Näin ollen hän ei edes vaivaudu antamaan heille porttaria lähtiessään uimahallin ympäristöön myrkyttämään lintuja.
Pukukopissa on meininki kuin suoraan 70-luvulta. Humalaiset vääntävät kättä, vertailevat penistensä pituutta niin lepo- kuin taisteluasennossa, jotkut joista ei saa syytteen uhalla puhua mitään pahaa heittävät lestiä. Kaiken kruunaa haitarilla "Metsäkukkia" palkeet paukkuen vetävä isäntä jostakin Karjalan kunnailta. Mutta pahin on kuitenkin syyttäjä Saatana.
- Minä olen Saatana, hän esittelee itsensä.
- Aivan.
- Tiedätkö miksi olen Saatana?
- Saatanastako tuon tietäisin?
- Olen ammatiltani yleinen syyttäjä. Syyttäjä Saatana!
- Ymmärrän.
- Katsos kun Aatami ja Eeva pakenivat paratiisista ja joutuivat saatanan kynsiin syytetyiksi, sai samalla syyttäjälaitos syntynsä. Hebreaksi syyttäjää tarkoittaa sana satan. Joko uskot, että olen Saatana?
- Olen uskonut siihen jo ennen kuin edes poistuin paratiisista, että jotain tällaista tulisi jossain vaiheessa vastaan.
- Opin uimaan vasta pari vuotta sitten 56 vuotiaana, kun minut pantiin liian ärhäkän otteeni takia hyllylle valtakunnasyyttäjän toimesta. Mutta olen nopea oppimaan; ensi kesänä aion lyödä Johnny Weissmullerin ajan satasen vapaalla 1.01. Mutta treenaaminen on niin kovaa hommaa, että minun täytyy välillä käydä juomassa täällä pukuhuoneessa mustikkamehua.
- Miten sä opit uimaan?
- Hain kirjastosta uimaoppaan. Luin sitä ja aloin vähitellen päästä hommasta kärryille. Musta tuntuu, että olisin päässyt uimisessa pitkälle, jos olisin jo 40 vuotta sitten älynnyt kuinka mukavaa hommaa tämä on.
Saatuani vaatteet päälleni Saatana lähtee jälleen uimaan kovaa. Poikkasen matkalla ulos konehuoneen kautta ja vedän tulpan altaan pohjasta. Poistuessani talven viimeisen päivän vittumaiseen viimaan kuulen Saatanan karjuvan altaan pohjalta:
- Saatana allas on puhki! Vesi takaisin ja vähän saatanan äkkiä!
Menen Rossoon syömään hiilihydraatteja, koska amerikkalaisten perusteellisten ravintotieteellisten tutkimusten mukaan on terveyden kannalta ihan sama mitä turpaansa kiskoo. Elämä loppuu joka tapauksessa suunnilleen silloin kun ihminen kuolee. Päivän Hesarissa tosin joku Cambridgen yliopiston banaanikärpäsosaston hoitaja väittää, että ensimmäinen tuhat vuotiaaksi elävä ihminen syntyi jo vuonna 1945. Ja kun hän täyttää 1000 vuotta edessä on loputtomiin uudet tuhat vuotta tämän tiedepiireissä paljon kannatusta saaneen "puoliintumisteorian" mukaan. Vaikka idea on älytöntä paskaa soitan kuitenkin Sergeille Moskovaan, jotta tämä ostaisi varmuuden vuoksi saman tien koko Sipoon tonttimaaksi. Kun kukaan ei enää kuole, asuntoja täytyy tulevaisuudessa rakentaa koko ajan lisää. Sergei päättää hoitaa asian iltapäivän kuluessa.
Myöhemmin mieleeni juolahtaa, että jos lintujen maihinnousu onnistuu, tulevaisuudessa ei tarvita edes kanankoppeja. Mutta koska olen sumean logiikan miehiä, en rassaa päätäni oikean ja väärän välisillä eroilla. Asiat ovat joko noin, tai näin, tai siltä väliltä. En muutenkaan jouda takertumaan pikkuasioihin. Christian Science Monitor on lähettänyt minulle tekstiviestin, jossa pyytää minulta raporttia jostakin Oulu nimisestä paikasta, jossa kuulemma on vielä arvot kohdallaan panna sarjakuvien suttaajat kuriin! Lupaan hyvää hyvyyttäni jutun loppukuusta, sillä en jaksa koko ajan reissata tekemässä jymyuutisia amerikkalaisten päivälehtien erikoisnumeroihin. Varmuuden vuoksi etsin kännykkäni satelliittipaikantimen avulla tietoa Balkanin niemimaalta "Oulu" nimisestä kaupungista. Pohjois-Albaniasta löytyy suttuinen kartta, jonka avulla joudun lähtemään pian jälleen uhmaamaan vaaroja vapaan länsimaisen tiedonvälityyksen hyväksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti