Pakkanen jatkuu, vaikka ilmastonmuutoksen teoriat sotivat sitä vastaan. Menen pitämään dosenttiluentoni Kampin uuteen keskukseen, joka ei tee suurta arkkitehtoonista vaikutusta. Käytävät ovat ahtaat ja vain liiletiloissa on tilaa. Katselen ihmismuurahaisten juhlivan uutta temppeliään. Helsingissä kauppakeskuksen avaaminen on kulttuuria, ja määritelmän laajuudesta riippuen sitä se nimenomaan on. Ihmiset käyttäytyvät kiltisti, eivätkä ala resuamaan, vaikka suurpääoma tekee temppujaan heidän kohtaloillaan.
Luennoin viidentoista asteen pakkasessa myöhäis-hegeliläisyyden vaikutuksesta suomalaiseen kaupunkiarkkitehtuuriin. Suustani tulee savua enemmän kuin tunnelmaa lavan reunaan pystytetystä savukoneesta savua. Ehdotan, että ennen eläkkeelle lähtemistään apulaiskaupunginjohtaja Korpinen ajaisi vielä läpi Helsingin keskustan kattamisen. Hän pitää ideaa hyvänä, mutta epäilee ettei koskaan saada määritetyksi kuinka laaja alue tulisi kattaa. Aina on joku alue tai porukka, joka haluaa mukaan listalle, tai siltä pois. Kaupunkikulttuuri ei sekään edisty Hegelin humpuukioppien mukaisesti kohti kaooksesta järjen järjestystä. Jossakin aina pannaan vastaan, eikä ihmiset ymmärrä hyvinvointivaltion laeista ja muista määräykisistä huolimatta etuaan. Vitsit alkavat olla vähissä, masentunut apulaiskaupunginjohja toteaa.
Luennon jälkeen jälkipelit käydään Museokadun Kuukuussa, jonka elinkaari on kääntymässä laskuun. Poissa ovat kymmenen vuoden takaiset iloiset älyköt. Kapakkeja on tullut lisää ja Kampin suunnalta tuulee. Vähät vähistä kulttuurityypeistä alkavat olla viidentoista vuoden bailaamisen jälkeen kehnossa kunnossa.
Onneksi löydän kotimatkalla vahtimestari Liukkosen Hietaniemenkadun Pub Petestä muistelemassa Itä-Saksan loistoaikojaan jonkun samassa yliopistossa professorina toimineen tyypin kanssa. He tietävät kertoa, että Kaurismäki kuvasi Pub Petessä viimeistä rainaansa "Laitakaupungin valot". Lisäksi kuvauksia oli tehty Alppilan "Paussi Pubissa". Onko nyt näin, että räkälät joissa istuin jo vuosia sitten edustavat tämän hetken kestävintä ja omaperäisintä suomalaista kapakkakulttuuria? Olenko vainoharhainen, kun kuvittelen olevani henkilö jonkun salakuvaamassa leffassa? Yhteensattumia on liikaa, mutta en paljasta mitään vahtimestari Liukkoselle ja hänen DDR-yhteydelleen. Tieto olisi kuitenkin jo seuraavana aamuna käsiteltävänä Sergein aamupalaverissa Kremlin kupeessa sijaitsevassa Moskovan mafian päämajassa, joka on kuulemma Liukkosen mukaan rahoittanut Kampin keskuksen rakentamisen monimutkaisten yhtiöjärjestelyiden kautta.
Kömmin nukkumaan sohvalle ja otan siitä todisteeksi valokuvan, jotta voin aamulla uskotella itselleni päätyneeni sille vapaaehtoisesti. Ottaessani kuvaa sohvalle sammuneesta itsestäni päätän alkaa hyväksi ihmiseksi, joka ei psykoottisen vainoharhaisesti ylitulkitse Kampin keskuksen avajaisia viestiksi itselleen rajan takaa. Päätän ostaa viereisen huoneen naistutkijaksi kutsutulle vanhalle piialle kukkia Naistenpäivän kunniaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti