Oulussa ei ole kulttuuria. Emme löydä vilaustakaan Kaltio-lehdestä. Sen sijaan kaupungin johto esittelee meille torinrannassa lahoavaa helevetin rumaa laatikkoa, jota väitetään kaupunginteatteriksi. Emme usko, vaan lähdemme ilmaiset tervetuliaisviinat kipattuamme vahtimestari Liukkosen kanssa hortoilemaan keskustan muodostavaan muutaman kadun pätkän rajaamalle alueelle. Löydämme sanomalehti Kalevan konttorin.
Juuri kun olemme nappaamassa siitä todisteeksi kuvaa kimppuumme hyökkäävät rotevat Oulun Kärppien ex-pelaajien muodostamat kodinturvajoukot.
- Täällä ette saatanan hörhöt kuvaa, meille karjutaan.
- Haistakaa paska. Me kuvaamme teidät saatanan kaltiot tasan tarkkaan!
Kodinturvaajat käyvät oulaisuutta puolustaakseen kimppuumme, joten jodumme antamaan turpaan koko Kärppälaumalle.
- Saatanan paskanheittäjät; painukaa vittuun täältä sekoittamasta meidän systeemejä! Kalevan toimistusjohataja kiljuu oven raosta. Kun menemme hoitelemaan myös hänet, ovi paiskataan päin pläsiämme.
- Kalevan kulttuurisen perinnön vaalijaa Kaltio-lehteä ette vitun juipit sitten halvenna, äijä huutaa kurkku suorana. - Muuten teillä on kimpussanne pääministeri Matti Vanhasen enemmistöhallitus, jossa keskustapuolueen pohjoispohjanmaan piirillä on enemmän kuin vankka jalansija...
- Pitäkää te tukiaispaskat turvat tukossa. Te ette tajua mistään mitään! kuittaan ovenraosta kiljuvan Kalevan hallituksen provokaation ja käsken vahtimestari Liukkosta tulittamaan todisteeksi ulkomaailmalle Oulun kulttuurielämän meille antamaa lämpöisen puoleista vastaanottoa.
Koska kodinturvajoukot eivät pärjää meille, saamme muistoksi Kärppien ensimmäisen jääkiekkokullan vuodelta 1981. Pronssilätkäkin kouraamme lyödään, sillä kodinturvaajat osaavat arvostaa katkerasta selkäsaunastaan huolimatta meitä koven pelin taitajia. Menemme mitalit kaulassa hotelliin. Minulla on kaulassa kulta ja vahtimestari liukkonen saa tyytyä pronssimitaliin, koska ei onnistunut nappaamaan kuvaa oven raosta rähjäävästä Oulun kulttuurielämästä.
- Nämä taitaa olla umpi hullua sakkia, vahtimestari Liukkonen tuumii kuvatessaan voittamiamme jääkiekkomitaleja.
- Omahan on häpeänsä, totean tutkiessani minibaarin antimia, jotka on kannettu hyvissä ajoin ennen saapumistamme turvaan. Onneksi meillä on mukana pannunmyssy, jonka voimme tapamme mukaan panna kossupullon peitoksi.
Illalla tapaamme vastarintaliikkeen edustajan. Hän on entinen sosiologian professori, joka eläkepäivillään tykkää katsoa 50-luvun leffoja dvd-formaatissa. Hän on kotoisin Etelä-Suomesta, joten emme voi panna ainakaan koko oululaista kulttuuria hänen syykseen. Kärtämme keltaiseen lehdistöön häneltä lausuntoa Oulun hakemuksesta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Hän tyytyy vain punkun kallistelun lomassa toteamaan:
- Haluaisin muistaa isoisäni, joka taisteli punaisten puolella ja joutui kansalaissodan loppuselvitelyissä ammuttavaksi montun reunalle.
- Miten tämä liittyy Oulun kulttuuriin alennustilaan, jota edustaa Kaltio-lehti paikallisen historian väärentämiseen erikoistuneen toimituskuntansa muodossa? ihmettelen.
- Miettikää sitä, kuuluu lyhyt mutta ytimekäs vastaus.
Oulussakin on kuulemma joku yliopiston tapainen. Sielläkin taistellaan Uuden Uljaan Palkkausjärjestelmän tiimoilta. Nuori tutkijanainen joka tutkii tietoyhteiskuntaa ja naisasiaa sanoo mahdollisesti asiasta jotakin, mutta olen jo niin päissäni että en muista mitä hän lausui. Sen sijaan kädenväännössä ei pohjois-suomalainen sosiologia pärjää hatarien muistikuvieni perusteella minulle. Onneksi vahtimestari Liukkonen on sen verran tolkuissaan, että saa napattua kuvan todisteeksi vierailustamme Oulun seudun ainoalla aluelle, jossa on vielä havaittavissa älyksi kutsuttua säteilyä.
Seuraavana aamuna otamme aamukaljoille perinteiseen merimieskapakka Sarkkaan mennessämme kuvan Oulun tuomiokirkosta, sillä olemme reissussa Christian Science Monitorin piikkiin, joten pitää edes muodon vuoksi olla henkimaailman jutuissa mukana. Ei se meiltä ole poissa, tuumin. Sarkassa syömme hampurilaisen ja soitamme jukeboksista Oulun kaikkien aikojen parhaan iskelmälaulajan Jamppa Tuomisen menobiisiä "Aaamu toi, ilta vei".
Emme kuitenkaan ehdi soittaa sitä kuin parikymmentä kertaa putkeen ennen kuin ravintola Sarkan vihamieliset tarjoilijat vetävät täysillä soimaan paikallisen radion Megan megalomaanisen möykän. Koska olemme vahtimestari Liukkosen kanssa liikkuneet reportaasimatkoilla maailman pahimmilla taistelukentillä, emme anna periksi vaan lataamme jukeboksista soimaan lisää Jamppa Tuomisen hirmu hyviä iskelmiä. Ne jäävät kuitenkin kuuntelematta, sillä Oulun tunnetusti vittumainen poliisi tekee rynnäkön pöytäämme. Meidät viedään poliisiasemalle ja heitetään putkaan. Poliisi uhkaa pamputtaa meitä jalkapohjiin, mutta löytäessään kolikoita etsiessään taskustani kansainvälisen lehdistökortin, joutuvat he pettymyksekseen luopumaan aiheesta. Oulun polliisipäällikkö tulee hieromaan sovintoa:
- Eiköhän me pojat jätetä tämä juttu ihan meidän väliseksi, hän yrittää.
- Paitsi ettei jätetä. Kun tämä uutinen lehdistön vapauden loukaamisesta tulee yleiseen tietoon, Oulun kultuuripääkaupunkihakemus lentää roskikseen välittömästi. Saatte myös sanoa hyvästit yliopistolle. Se liitetään Lapin korkeakouluun. Rakennukset puretaan ja siiretään Rovaniemelle!
- Ei kai nyt sentään koko yliopistoa viedä? Eikä se saatanan kulttuuripääkaupunkihakemus riitä? poliisipäällikkö kysyy apeana.
- Mietitään asiaa, mutta Oulun kaupunki saa tarjota tämän päivän viinat, vaadimme.
Loppuillan istumme Uudella Seurahuoneella Oulun keskustaväen vieraana. Tarjoilut ovat niin hyvät, että lupaamme täydet tukiaiset Oulun maatalousväestölle jatkossakin riippumatta Euroopan Unionon päätöksistä.
Vitunmoinen pohjoisviima kiertää kaupungin katuja. Ihmiset ovat jäässä, eivätkä jaksa edes resuta. Kävelemme kävelykatua väistellen vihamielisä toppapukuihin sonnustautuneita talvipyöräilijöitä, jotka huutavat kurkku suorana "alla kuolee".
- Kuule Liukkonen, musta tuntuu että me lähdetään huishelvettiin tästä kylästä.
- Tieteellisesti tarkasteltuna; olen kerrankin täsmälleen samaa mieltä.
Lyömme kamat taksiin ja ajamme Oulunsalon lentokentälle. Oulun kaupunginisät ovat kuitenkin taktikoineet meille porttarin koneisiin, joten joudumme ajamaan taksilla Helsinkiin. Koska kuski on entinen Hankirallisti, kaasuttaa hän takaisin Helsinkiin parissa tunnissa. Tästä en tosin ole varma ja koska myös kuvaajani vahtimestari Liukkonen sammui jo ennen Liminkaa ei kuviakaan ole todisteeksi.
Herätessäni Keimolan Teboililla vedän Christian Scinece Monitorin etusivulle jutun ostikolla: "God lives in city of Oulu, Northern Siberia". Jutussa kerromme Oulun yliopiston historian laitoksen viimeisimmästä tutkimuksesta, joka todistaa aukottomasti Jumalan suvun olevan Oulun seudulta kotoisin. Tämä ainoastaan Kaltio-lehdessä julkaistu tutkimus ei kuitenkaan ylitä uutiskynnystä maailmalla, sillä siellä on kuulemma totuttu siihen, että Oulun yliopiston historian laitos on vuosien saatossa todistanut lähes kaiken inhimillisen elämän olevan Oulusta kotoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti