Saan toimeksiannon Los Angeles Timesilta aamuyöllä ravintoloiden sulkemisajan jälkeen. Kansainvälisessä huhupörssissä on pyörinyt yön aikana vihjeitä jossakin Suomen kaakkoiskulmalla tapahtuneesta lintujen joukkokuolemasta. Heitän reportterinasun ylleni ja panen kynänpätkiä taskuihin. Noudan vakikuvaajani vahtimestari Liukkosen kämpäksi kutsumastaan roskalaatikosta. Käsken taksirenkiä ajamaan nasta laudassa kohti Venäjän rajan tuntumassa sijaitsevaa Kotka nimistä kaupunkia. Väistelemme onnistuneesti tien laidasta laitaan kieppuvia venäläisiä rekkoja. Perille pääsy tuntuu yhtä utopistiselta mahdollisuudelta kuin selviytyminen automatkasta Majorda Beach Resortista Margaon kaupunkiin Goassa jouluna 1991.
Jyräämme Kotkaan aamuhämärissä. Kansainvälinen lehdistökeskus on perustettu kaupungin ainoaan kansainväliset mitat täyttävään yökerhoon Kotkan Kerttuun, joka aikoinaan nousi maailman maineeseen saamalla kunniakirjan Suomen parhaat matkaohjelmassa. Paikalla tungeksii maailman johtavien medioiden parhaat lehtineekerit, jotka on lennätetty Irakista yksityisjeteillä seuraamaan mahdollisesti alkanutta ihmiskunnan viimeistä taistoa.
Hoidan heidät vakikuvaajani vahtimestari Liukkosen avulla pikaisesti pelistä pois jakamalla heille piilolasin puhdistusnesteellä terästettyjä kossupaukkuja. Kilpailu on tälläkin alalla yhä verisempää, saatamme todeta kun Kotkan pelastuslaitos kantaa itsensä kaatuessaan teloneita huipputoimittajia paikattavaksi lasarettiin.
Nautittumme tukevan keskikalja-aamiaisen kahdella possolla kuulen paikallisen sorsaseuran pakastimista löydettyjen kuolleiden sorsien saapuneen kuvauspaikalle. Kävelen kuvaajani vahtimestari Liukkosen kanssa taistelukentälle Sapokan huvivenesatamaan. Paikallinen pelastuspäällikkö kertoo lehdistötilaisuudessa asianmukaisten näytteiden kuolleista sorsista olevan jo matkalla analysoitaviksi maailman huippulaboratorioihin. Tämä kymmenen kuolleena löydetyn sorsan tragedia viittaa vahvasti ihmiskunnan kuolinkamppailun lintuflunssaa vastaan olevan kääntymässä tappioksemme. Suomen hallitus on kokoontunut hätäistuntoon ja päättänyt panna Kotkan seudun karanteeniin. Kukaan ei pääse sisään eikä ulos. Lisäksi kaupungin ylle ollaan virittämässä valtavaa verkkoa estämään lintupiruja lentämästä levittämään virusta pääkaupunkiseudulle.
Otamme kuvia kuolleista sorsista ja myymme ne kansainvälisille kuvatoimistoille nettihuutokaupan jälkeen seitsemällä miljoonalla dollarilla. Raapustan kymmenen rivin jutun LA Timesin erikoispainoksen etusivulle. Mietin hetken ja keksin jymyotsikon:
"Planet Earth Under Space Duck Virus Attack in Western Russia!"
Ankaran reportterihomman uuvuttamina menemme kuvaajani vahtimestari Liukkosen kanssa syömään ja juomaan Kotkan ylpeyteen Maretarioon. Kotkan kaupunginisät ovat panneet pöydän koreaksi. Lisäksi saamme ilmaiseksi tutustua kala-altaiden limaiseen elämään, josta ukko-Freudin likainen mielikuvitus on jo lausunut kaiken tarpeellisen (ellemme ole pirusillamme vahtimestari Liukkosen kanssa deletoineet sitäkin kännipäissämme historian lehdiltä). Kaupunginjohto pyytää meitä levittämään kuvia kaikkialle maailmaan, jotta pytinkiin saataisiin turisteja. Lupaamme hoitaa sinne vuosittain miljoona kiinalaista, mutta se edellyttää kaupungin keskustaan raivattavan kansainväliset mitat täyttävän lentokentän. Lisäksi allekirjoitamme adressin pöydässämme häiriköivästä paikallisen Poiju-lehden toimittajasta eroon päästäksemme. Siinä vaaditaan, että Kotkaan tulee rakentaa kaupungin vetovoiman lisäämiseksi maailman suurin linja-autoasema. (Myöhemmin kuulemme Poiju-lehden lakkautetun jo aikoja sitten, mutta jostakin syystä toimitus ei ole katsonut tarpeelliseksi informoida asiasta kaupunkitoimituksen muodostanutta alkoholisoitunutta senttariaan.)
Katsomme Suomenlahden vihamielisiä kaloja. Suomessa on laskujen mukaan 103 kalalajia, mutta koska luvussa on vahvasti liioittelun makua, päätämme jättää sen pois tästä New York Timesin "Wierd World" osastossa julkaistavasta pikku-uutisesta. Sen sijaan otamme kuvan miehestä, joka yrittää voittaa seksin pelkonsa suutelemalla limaisia kaloja!
Seuraavaksi kaupunginjohto raahaa meidät katsomaan kaupunginteatteria, joka pyrkii Guinnessin ennätystenkirjaan esittämällä näytelmää "Tehtaan varjossa" nonstoppina niin kauan kuin kaupungin fyrkat riittävät. Onneksi kulttuuriministeri Tanja Karpela on seiskapäivässä kuulemma luvannut tukea tätä suomalaisen kulttuurin kärkihanketta ainakin seuraavat 255 vuotta, jotka hänen on luvattu kepun ja demareiden salaisessa kassakaappisopimuksessa jatkaa postillaan, mikäli ihmisen kloonaaminen edistyy Sitran yliasimies Esko Ahon laskelmien mukaisesti.
Koska kaikki kaupunginteatterin henkilökunta on esittämässä suuren kansainvälisen suosion saavuttanutta näytelmää "Tehtaan varjossa", saamme kuvattavaksi vain teatterin entisen kahvilanpitäjän. Hänkin kertoo osallistuneensa ennätysyritykseen näyttämöllä pääosanesittäjän sairastuttua. Aikoja sitten salista poistunut yleisö ei kuulemma ollut huomannut mitään. Lisäksi hän vaatii vielä lisäämään, että hänen isänsä oli vakaumuksellinen suojeluskuntalainen valkoisten puolella. Lupaamme välittää tiedon maailman uutisnälkäisen yleisön tietoisuuteen mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi.
Kaupunginjohdolle tulee kiire vastaan ottamaan EU:n kaupungin ympärille rakennettavan kanaverkon tuovaa nopean iskun joukkoa. Lähdemme etsimään linja-autoasemaa sillä tajuamme täällä olevaan salaperäisempää ja vaarallisempaa kuin Haitin pääkaupungissa Port-au-Princessä. Presidentin vaalien toiselle kierrokselle valmistautuminen jatkuu täyttä häkää Cafe Niinistössä. Lupaamme äänestää ehdokasta viimeistään kolmannella kierroksella päästäksemme kahvilaa vartioivista nahkatukista eroon.
- Äänestätte sitten kanssa tai ei ole teillä enää Cafe Niinistöön tulemista! rinnakkaistodellisuudessa elävän ehdokkaan nahkatukkaiset kannattajat huutavat peräämme nyrkkirautojaan rytmikkäästi kalisuttaen.
Vahtimestari Liukkonen äkkää paikallisen elokuvateatterin. Menemme etsimään sieltä vessaa. Salista kuuluu tajuton kiroilu ja pauke. Menemme katsomaan. Teatterin ostanut paikallinen lottovoittaja kertoo olevansa pelaamassa dolby surround äänellä tehostettua lempipeliään Tetristä jättikankaalla. Kertoo pelaavansa sitä joka päivä teatterissaan aamusta iltaan.
- Eikö tuo ole taloudellisesti aika kannattamatonta puuhaa?
- Vittu mä saan omilla rahoillani pelata tässä leffapalatsissa vaikka pasianssia jättiscreenillä. Vittuako tuo kenellekään kuuluu?
Viimeinen kuva syntisestä Kotkasta ovat teroitetut jääpiikit, jotka vaanivat varomatonta vierasta linja-autoasemalla. Yritämme ajaa pummilla takaisin Helsinkiin heiluttelemalla kansainvälisiä lehdistökortteja. Autoemäntä ei kuitenkaan tunnusta kansainvälisen lehdistön oikeutta mennä pummilla minne lystää. Hän hyväksyy vain opiskelija- ja invalidikortit. Vaikka meillä ei niitä ole, antaa hän kuitenkin vuosikymmenten kokemuksensa perusteella meille invalidialennuksen.
Saavuttuamme Helsinkiin jälkijännitys iskee meihin. Tärisemme holtittomina, sillä tiedämme noin 130 kilometrin päässä sijaitsevasta verkoilla maailmasta eristetystä paikasta, jossa eivät mitkään logiikan eikä deliriuminkaan lait päde.
Matkalla karaokeen lähetämme vielä Los Angeles Timesiin yhden etusivun uusiksi räjäyttävän uutisen:
"LA Times Reporters Life Threadened by Female Transportation Officer in South Eastern Finland"
Tilanne alkaa palautua entiselleen vasta kun olemme vetäisseet muutaman kerran muiden asiakkaiden vastalauseista huolimatta "Lumi teki enkelin eteiseen". Joudumme selittämään meitä vanhojen kalavelkojen vuoksi vainoamaan tulleille Helvetin Enkeleille, että "Tyttö itse asiassa näkee vedessä kuikan mustan. Tämä on kätketty viesti mystiikan maailmasta. Se symboloi hyvinvointivaltion rahoituskriisiä, valistuksen aikakauden lähestyvää murskatappiota ja enkeleiden kannalta kohtalokasta mopobensan kallistumista". Juuri kun he käyvät murkaavalla ylivoimalla kimppuumme ajaa Karhukoplan vahvistama suojelupoliisin johtotroikka King Karaoken pihaan. Meidät viedään Ratakadulle maanalaiseen bunkkeriin vastaamaan syytöksiin maanpetturuudesta tai ainakin epäisänmaallisesta toiminnasta. Todisteeksi meille esitetään pari painotuoretta Los Angeles Timesin erikoisnumeroa.
Koska emme myönnä mitään, vaan uhkaamme Suomen valtiota uusilla kohu-uutisilla, päästetään meidät vapaiksi. Vahtimestari Liukkosella tulee kiire sutimaan laitoksen ovien edustat, joten hän pummaa itselleen kyydin mustaanmaijaan.
Syödessäni tapani mukaan kalliimman puoleista aamiaista keskustan huippupaikassa, kuulen radiosta ettei lintuflunssaa ole kansainvälisillä areenoilla liikkuneista huhuista huolimatta löydetty Kotkan suunnalta. Onneksi kukaan ei ole missään päin maailmankaikeutta pätkääkään kiinnostunut Suomen nyökkylinjaisen suurpääomaa liehittelevän journalismin kehnosta uutistarjonnasta. Siitä puuttuu suoraan sanoen meidän kansainvälissen tason pelureiden näkökulmasta menoa ja melskettä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti