Thåström meets the Bureaucratic Neoliberalism

Illalla tapaan Malmin Mr. Pickwickissä hoitsun joka etsii hoitajaa. Hän on nelikymmppinen sairaanhoitaja, jolla ei synkkaa sängyssä miehensä kanssa. Itse asiassa heillä ei ole ollut seksiä puoleen vuoteen. He ovat olleet naimisissa vasta pari vuotta. Ennen liiton solmimista he saattoivat harrastaa seksiä viisikin kertaa päivässä. Mutta heti kun liitto solmittiin muuttui mies etäiseksi. Hän ei halua itseään kosketeltavan, hän ei suostu edes suuseksiin. Sanoo inhoavansa sitä. Hän ei suostu enää puhumaan mistään mitään. Lasta hän ei edes suostu harkitsemaan, vaikka rehevällä hoitsulla kello tikittää.

Hoitsu kertoo olevansa seksuaalinen ihminen. Hän on puutteessa, eikä epäröi kertoa sitä.

- Ota ero siitä äijästä. Pitemmän päälle huonosti käy kumminkin...
- Ostimme puoli vuotta sitten yhteisen asunnon. Lisäksi vanha äitini muutti siihen asumaan. Olen tässä suhteessa vähän vaikeassa tilanteessa.

Hoitsu hakee itselleen kolmannen valkkarin. Hän alkaa päihtyä, muuttuu yhä avoimemman puheliaaksi.

- Mieheni on absolutisti. Hänen isänsä oli alkoholisti ja hän oppi vihaamaan viinaa. Minun on pian lähdettävä kotiin, sillä kun hän tulee töistä yhdentoista jälkeen hän saa raivarin, jos tuoksahdan viinalle. Menee silloin nukkumaan olohuoneeseen, eikä suostu puhumaan minulle viikkoon.

Hoitsulla on suunnitelma; hän on päättänyt etsiä naimisissa olevan miehen, jonka kanssa harjoittaa seksiä säännöllisesti kerran viikossa. Tämä on hänen mielestään turvallisin tapa varmistaa, että homma ei leviä käsiin. Sinkkumies kun voisi vaikka rakastua häneen ja alkaa vaatia panon ohella muutakin kanssakäymistä.

- Mistä aiot sellaisen perheellisen äijän löytää?
- Minulla on yksi sopiva työkaveri sairaalasta. Halimme ja puhelemme aina kun siihen on mahdollisuus, mutta hän epäröi kuitenkin mennä pitemmälle. Hänellä on kolme lasta. Tarvitsen niin paljon seksiä, että minun on pakko yrittää jotakin toista perheenisää.

Hoitsun kännykkä soi. Soittaja on hänen vanha hoivaa kaipaava äitinsä. Tämä ihmettelee minne kauppareissulle lähtenyt tyttärensä on jäänyt? Hoitsu pukee takin ylleen ja lähtee bussilla kohti Puistolaa.
- Oli mukava saada purkaa sydäntään. On helpompi olo.
- Usein vieraalle voi kertoa läheisesti sen mitä ei läheisilleen edes etäisesti.

Yöllä kuuntelen Thåströmin uutta levyä. Se tuo mieleeni ajan neljännesvuosisata sitten. Olin Tukholmassa sairaalassa töissä ja Ebba Grön raivosi Ruotsin listoilla ja keikkapaikoissa. En koskaan ehtinyt nähdä Ebba Gröniä elävänä. Ollessani matkalla ulkoilmakonserttiin Gärdetiin näin Slussenilla yhtyeen basisti Lennart "Hjodor" Erikssonin astuvan Rågsvediin menossa olleeseen junaan. Gärdetiin päästyäni ilmoitettiin Ebba Grönin hajonneen.

Thåström on myös ehtinyt lauluissaan yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin takaisin kotiseudulleen. Hän lähettää kirjeen vanhalle ystävälleen tornitalon kymmenenteen kerrokseen:

"Du har väl hört att jag flyttar hem igen i vår
Synd att du aldrig kunde komma ner och hälsä på
Men livet går isär och man har så fullt upp
med sin egen värld
Och jag vet jag borde ringt dig
mycket mer än vad jag gjort"

Thåströmillä on toisaankin tullut koti-ikävä lapsuudetensa Rågsvedin lähiöön eteläiseen Tukholmaan.

"Och sen en morgon när man vaknar
Har man gått ett helt varv runt
Man är tillbaks på samma gata
Tillbaks på samma punkt"

Kuuntelen levyä ja huomaan kaipaavani 80-luvun alun Tukholmaan. Siellä oli suomalaisesta maaseutukaupungista muuttaneelle sällille uusi, suuri maailma. Siellä oli rock, siellä oli heroinistit Malmskillnadgatanilla kyttäämässä konttoristeja, siellä oli kuolevien yksinäisyys jota osaltani yritin hoidella Farstan sairaalassa. Siellä oli se Leena, jota olen usein muistellut lämmöllä. Hän opiskeli lääkäriksi Uppsalassa. Muodostimme työparin ja meillä meni mukavasti. Olisiko elämä mennyt paremmin hänen kanssaan? Usein olen katunut, että en jäänyt loppuelämäkseni ajelemaan tunnelbanalla paikkoihin ja niistä pois. Sitä etten alkanut tuottaviin viinan salakuljetushommiin Ahvenanmaalta Ruotsin päällikön kanssa No, Ruotsin päällikkö pantiin jo aikoja sitten linnaan ja kulkee nykyään Sofon (South of Folkungagatan) katuja jalkaansa sinetöidyssä elektronisessa valvontalaitteessa. Enää ei Söder ole sama; Mariamottagenin huumevieroitushoitolan ympäristöä asuttaneet suomalaiset pultsarit ovat jo aikoja sitten heittäneet veivinsä, eikä "finnjävel" graffitit enää peitä tunnelbaana-asemien seiniä. Liekö edes Rinkebyn asemalla enää kiviseinään kirjattuna "Karjalanmailla käkönen kukkuu"? Fanfanfan:

"Fick jag spela om partiet
Fick jag chansen en gång till
Fick jag vrida tillbaks tiden om dom gav mig en ny giv
fanfanfan det skulle varit du
fanfanfan de skulle varit du"

Thårström laulaa Ebba Grönin (1977-1982) vaiheista. Ensin oli The Haters. Joku ministeri suunniteltiin kaappattavan panttivangiksi, mutta koska Ebba Röd sai suojelupoliisin peräänsä, vaihtoivat kundit aseet kovemmiksi ja alkoivat soittaa punkrokkia. Viisi vuotta myöhemmin takki oli tyhjä ja bändi oppinut soittamaan liian hyvin. Kolmas levy "Ebba Grön" jäi viimeiseksi, vaikka bändi oli löytämässä juuri niitä ilmaisullisia keinoja joihin Joakim Thåström palaa aikaisempaa soolotuotantoaan rauhallisemmalla ja seestyneemmällä uudella levyllään "Skebokvarnsv.209".

Yhteydet vuoteen 1982 tulevat selvimmin esiin kappaleessa "När muren föll", jossa hän kuvailee tunnelmia nuoruudestaan jolloin Berliinin muuri jakoi symbolisesti ja konkreettisesti konekivääreiden muodossa nuoret rakastavaiset erilleen toisistaan:

"Det kändes som om det var nånting
som sjöng en sång i mig
Der kändes som om det var nånting
som slog en volt i mig
Jag ville andas luften där du stod
Jag ville ge dig blommor när du log
Det var nånting jag inte kunde stå emot
Kände att jag bara måste få vara med dig"

Ebba Grönin viimeisen levyn biisi "Die Mauer" on äänestetty Ruotsissa yhtyeen parhaaksi. Vaikka Berliinin muuri onkin jo myyty palasina turisteille ympäri maailmaa, on kappale veret seisauttava muisto ajasta, jonka olemme unohtamassa. Ajasta joka lienee ollut eräille meistä elämän parasta.

"Halt!
Här får ingen passera
här kommer ingen förbi
Kommer aldrig över nån mera
så gå är du snäll om ditt liv är kärt

Över taggtråden såg jag min livskamrat
Susanne stå och gestikulera
Jag har gått här i tjugo år snart
men med en K-pist är det svårt att diskutera

Jag gick långsamt hemåt
hemåt den kvällen
Skulle jag få se henne igen?
Hjärnan värkte
hjärtat värkte
Skulle jag bli hel igen?

En dag så stod
så stod den bara där
en mur mellan mej och den jag hade kär
Vi bor två kvarter ifrån varann
men en grå prick är det enda jag ser av Susanne

Vi skulle få leva här
vi skulle få leva här
vi skulle få leva här
vi skulle få leva här

Alla vackra rosor är våta
av blodet från ert heliga korståg
Jag ska aldrig förlåta
det som hände vid muren

Jag har tänkt jävligt mycket, mycket på att fly
Jag vill se hennes kropp
jag vill smeka hennes hy
höra hennes stämma
vara henne nära
Jag ska viska i hennes öra

Vi skulle få leva här...

Ja jag vet, jag vet precis hur
jag flyger över eran mur
Å jag vet, å jag vet
jag vet precis hur

"I´ll be the acid spy"
Jag gör vad jag vill
Jag vet precis hur...

Vi skulle få leva här..."


Aamulla menen laitokselle. Yöllä pakkanen on jäädyttänyt tiet. Golfvirta kylmenee, mutta onneksi ilmakehässä lisääntynyt hiilidoksidi pitää säät siedettävinä. Ihmiskeilat liukuvat jalkakäytävillä. Laitoksen esimies juttelee ovella vahtimestari Liukkosen kanssa. Kuulen esimiehen kertovan olevansa lähdössä kongressimatkalle Las Vegasiin. Seminaarissa käsitellään "julkisen hallinnon haasteita muuttuvassa maailmassa". Muistan hallintomiehen kerran tulostavoiteprujuja täytellessään tokaisseen Suomessa olevan yliopistoissakin meneillään "byrokraattisen uusliberalismin". Jäljet ovat karmeaa katsottavaa. Joakim Thåström poistaisi välittömästi varmistimen konekivääristään ja ampuisi tämän kaikkialla elämäämme rajoittavan muurin tuusan nuuskaksi.

Huoneessani mietin mitä Thåström sanoisi "byrokraattisesta uusliberalismista"? Ehkä hän lukisi myös hallinnon läpikapitalisoinnin vastustajat menetetyiksi tapauksiksi, joilla ei olisi sen kummempaa vastausta annettavana kymmenennen kerroksen muukalaiselle. Ainakaan viereisen huoneen vanha piika ei saisi Thåsträmiltä armoa; hän tulee heti valittamaan kun heitän koneeseen Speden parhaat 1965-1972. Hänen mukaansa tutkimustyö "ei ole naurun asia". Hän on oikeassa; lippua ja lappua täytyy täyttää siihen malliin että elastiikan assitentti Kyösti Kuttaperkalla menisi luennot entistäkin vaikeaselkoisemmiksi.