Vesuvio Cafessa tapaamme viimeisen beatrunoilija Jack Hirscmanin. Hänellä on mukanaan ruotsalainen vaimonsa sekä 35 vuotta sitten Friscoon laivasta jätetty mongolialainen. Mongooli kaatelee omasta pullostaan viskiä lasiinsa. Hänellä on kuulolaitteestaan patteri lopussa, joten hän ei kuule mitään. Porukka on joulutuiskeessa. Runoilija kertoo käyneensä useita kertoja Helsingissä. Hän tietää Pentti Saarikosken; on lukenut Anselm Hollon käännöksiä.
Jackista lyhyesti:
Jack Hirschman was born in New York City in 1933 and has lived since 1973 in San Francisco. He has published more than 25 translations of poetry from eight languages. Since leaving a university teaching career in the ’60s, Hirschman has taken the free exchange of poetry and politics into the streets and has been called by Luke Breit, “American’s most important living poet.” He currently assists in the editing of Left Curve and is a correspondent for The People’s Tribune. Among his many volumes of poetry are A Correspondence of American s(Indiana U. Press, 1960), Black Alephs (Trigram Press, 1969), Lyripol (City Lights, 1976), The Bottom Line (Curbstone, 1988), and Endless Threshold (Curbstone, 1992). His poetry has been published in Italy as well.
Seurueessa on Left Curve lehden päätoimittaja Csaba Polony. Hän pakeni kotimaastaan Unkarista vuoden 1956 epäonnistuneen kansannousun jälkeen. Hän ei pidä amerikkalaisista; he näkevät maailman putkesta, mutta San Francisco on yksi viidestä paikasta joissa voi jenkeissä asua.
Kerron hänelle teoriani hyvinvointivaltiosta. Hän on samaa mieltä. Se oli vain vastine kommunismin muodostamalle uhalle. Keskiluokan reaaliansiot eivät ole Amerikassa kasvaneet vuoden 1974 jälkeen. Keskimääräisellä amerikkalaisella on omaisuutta vain 250 dollarin verran. Tämä persaukisten valtakunta tulee Csaban mielestä pian hajoamaan palasiksi.
Csaban lehti Left Curve taistelee jonkin puolesta jotakin vastaan:
EDITORIAL STATEMENT: TRADITION/MODERNITY/POSTMODERNITY, THE
COMMODITY AND PARADIGMATIC SHIFTS
by Csaba Polony
The purpose of this article is to elaborate on some of the basic principles that guide the
editorial content of this journal. I think this is necessary in light of the radical changes
(the end of the Cold War; failures of centralized, command economies; the complete
globalization of the capitalist system; the electronics revolution; the environmental crises,
and so on) that have occurred in the last few years and as we enter the new
millennium.
I'm going to begin with a statement that is a concise editorial description of this journal.
This statement was written to appear on our flyers, to be printed in catalogues, ads, and
in various directories such as Ulrich's International Periodicals Directory, Publishers
Directory, and so on:
"Left Curve is an artist produced, open, critical magazine that addresses the problems of
cultural forms emerging from the crises of modernity that strive to be independent from
the control of dominant institutions and free from the shackles of instrumental rationality.
Our orientation is premised on the recognition of the destructiveness of commodity
systems to all life, and the need to build a culture that could potentially create a more
harmonious relationship among people, and between the human and natural world."
Vehnäolutta kuluu muutama tuopillinen. Kun performanssitaiteilija Jessica Loos alkaa viihtyä vähän liian hyvin kotkalaisen narkkarivaimoni kanssa revin hänet taksiin. Hän toteaa illan saldon:
- Lapsi olen enää 0.75 - 1.25 promillen humalassa. Sitä ennen ja sen jälkeen se on samaa vanhaa vanhuutta vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti