Liberty Tower

Jakaja on ottanut kerralla opikseen. Lehti kolahtaa luukusta jo ennen kolmea miettiessämme vahtimestari Liukkosen kanssa kuluneen yön tapahtumia. Menimme jälleen Pöksymäen baariin haastamaan riitaa Helvetin enkeleiden kanssa. He eivät tykkää siitä, että heille nauretaan. Ja jos yrittää repiä heiltä liivit veke, alkavat he herkästi väkivaltaisiksi.

- Perkeleen Liukkonen kun otit turpiin!
- Vittu hyvä sun on urputtaa kun uhkailit heitä taskuusi piilottamallasi banaanilla...
- Eikä ole parempi, että ne dorkat uskovat sovinnolla banaaniin, ettei tartte hankkia järeämpiä aseita?
- Mutta mä sain turpiin kun menin keräämään niiden liivit lattialta. Mihin sä katosit?
- Näin kapakan screenillä tutun kuvan L.A:n Liberty Towerista, johon terroristit aikoivat törmätä lentisikalla vuonna 2002.
- No sen törmäysen sijasta mä törmäsin niiden korstojen nyrkkeihin. Mulla on nyt pää auki, mitä tehdään?
- Tilataan aamulla sulle aika terveysasemalle. Nyt on astunut voimaan hoitotakuu, joten niiden täytyy yrittää hoitaa jopa sun kaltaisiasi maanpetturi-filosofi-luudansoittajia.

Nuokumme pari tuntia. Tasan kahdeksalta soitamme terveysaseman ajanvaraukseen. Juutumme jonoon ja kun puolen tunnin päästä pääsemme läpi kerrotaan aikojen loppuneen jo 8.02. Mutta huomenna sopii yrittää uudelleen.

- Mitä helvetin sakkia siellä on töissä? Oletteko te hulluja? Ettekö te tiedä, että nyt on hoitotakuu? Jokaisen tulee päästä lääkäriin pikaisesti.
- Olkoon mikä takuu tahansa, mutta akuutit menee välittömästi. Ja jos haluatte varata varsinaisen lääkäriajan on tämä kuu täynnä, eikä ensi kuu ole vielä myynnissä.
- Jaa. Eikö siinä hoitotakuussa painoteta, että lääkäriin tulee päästä arvioitavaksi viimeistään kolmen päivän kuluessa?
- Resurssit on mitä on. Ei me piruuttamme näitä aikoja pihdata.
- Selvä homma. Mitä me teen tuolle kamulleni ennen kuin sen pää valuu kuiviin?
- Pistäkää siihen side, puristusside.
- Kiitos!
- Kiitos hei.

Koska hyvinvointivaltio ei pidä lupuaksiaan hoitatakuusta huolimatta, tykitän Liukkosen täyteen rauhoittavia. Hänen sammuttuaan luen Hesarista, että Suomessa syntyy uusia työpaikkoja siihen malliin, että hallituksen tavoite 100.000 uudesta työpaikasta hallituskauden aikana voi toteutua.

Amerikassakin syntyy miljoonia työpaikkoja, mutta kansa köyhtyy. Mistä on kysymys? Jos joku osaisi tutkia minkälaisia työpaikkoja syntyy, saisi hän nopeasti vastauksen. Syntyy matalapalkkaista osa-aikaista pätkätyötä, jolla ei entiseen malliin elellä.

- Suomalainen työ vaatii tekoja, mutta ei pätkätyötekoja, vihreiden puheenjohtaja on vaatinut.

Hän ei kuitenkaan osaa sanoa miten tästä pätkätyön kurjistavatsa kierteestä päästäisiin eroon. Kukaan maailmassa ei osaa, sillä talousosaajat nimenomaan kannattavat kapitalismin hengen mukaisesti tuloerojen kasvattamista. Kun sosiaalietuudet ajetaan alas ja porukat pakotetaan huonosti palkattuihin pätkähommiin, saadaan tilaa veronalennuksille ja hyvinvointivaltion purkamista voidaan jatkaa suurten rysäysten sijasta kärsivällisen huomaamattomasti.

Suomen maaseututontut sen sijaan jaksavat pitää tunnelmaa yllä. Pääministeri Vanhanen väläyttää, että hallitus saattaa tuoda EU:n kuolleen ja kuopatun perustuslain keväällä eduskunnan ratifioitavaksi. Ilmeisesti eduskunnan tyhjäntoimittajilla ei ole muutakaan tekemistä kuin hyväksyä yksimielisesti laki, joka ei koskaan tule hyväksytyssä muodossa voimaan. Joku hirmu älykäs toimittaja voisi epäillä, että hölmöläisetkään eivät kykenisi tässä suhteessa pistämään Suomen eduskuntaa paremmaksi. Se hyväksyy lain, jonka tulevasta sisällöstä ei ole tietoa, saati siitä tuleeko se edes koskaan voimaan. Hullu on hullun nimi.

Jätän vahtimestari liukkosen lepäämään ja menen sutimaan hänen puolestaan laitoksen tytöt... ovien edustat. Tulee siistiä jälkeä. Alan jopa harkita ammatin vaihdosta, mutta sitten tajuan vastuuni syntymättömille abortoiduille sukupolville ja päätän jatkaa hyvinvointivaltion historian kirjoittamista varoittavaksi esimerkiksi ajasta, jolloin meni tilapäisesti niin lujaa, että meinasi tukka lähteä järjen ohella päästä.

Some Old Nickleodeon Sound

Aamulla odotan kolmen maissa lehdenjakajaa. Hesari kieltäytyy jatkamasta tilaustani. En ole kuulemma maksanut laskua viiteen vuoteen. Ymmärrän heti vähän isompien insinöörien ottaneen yhteyttä lehden päätoimittajaan uhaten ties millä. Näin ollen olen asemissa ja jakajan tullessa avaan oven:

- Vittu! Taas myöhässä. Lehti tänne ja vähän äkkiä. Ja jos lehti ei iloisesti kolahtele jatkossa luukusta otan yhteyttä suurjakeluyhdistykseen. Tuleepahan laiminlyönneistäsi loppu!

Selaan lehteä tajuten, että se on ihan paskaa täynnä. Kepulaiset kähmivät, poliitikot sekoilevat, kansa juo viinaa saadakseen edes jotakin mielekästä tekemistä. Standars&Poors kehuu Suomen talouden edustavan EU:n ehdotonta eliittiä. Ongelmana on vain, että työttömät ja muut pelistä pudonneet tulisi saada häivyteyiksi rumentamasta tilastoja. Tilastokeskus on tosin väärentänyt työttömyystilastoja jo vuosien ajan, mutta sekään ei voi mitään sille, että puolisen miljoonaa suomalaista kykkii kortistossa, kursseilla ja työllistämistöissä. Tuloerojen rajusta kasvamisesta ei mainita sanaakaan, vaikka jokainen täysjärkinen tajuaa teollisten työpaikkojen tialle tulevien pienipalkkaisten palveluammattien nostavan Suomen tuloerojenkin suhteen kansinväliseen valioryhmään, mikä on tietenkin Sailaksen porukalle mieleen.

Heasrissa kerrotaan arvonlisäveron alentamiskokeilusta, jolla yritetään houkutella ihmisiä yrittäjiksi, eli pois yhteiskunnan tukiverkkojen suojeluksesta. Aina löytyy tolloja jotka tarttuvat syöttiin, jota lakkautettavaksi joutavat työvoimatoimistot kuulemma tarjoavat tätä nykyä päätuotteenaan. Kuka tahansa toivoton tapaus, jota ei ole vuosiin onnistuttu työllistämään huijataan yrittäjäksi starttirahalla. Se johtaa työllisyystilastojen ohella yrittäjien määrän kasvuun, lisääntyneisiin konkursseihin ja itsemurhiin.

Aamulla menen pitkästä aikaa slummailemaan verstaalle, vaikka ei huvittaisi yhtään. Panen Bukowskin sensuroimattomat soimaan ja deletoin American rupiset Singlesit koneeltani. Viereisen huoneen vanhapiika ei ole näköjään vieläkään tappanut itseään, vaikka pitemmän päälle en näe hänellä muutakaan mahdollisuutta. Hän alkaa hakata seinään ja kaikki on kuin ennenkin. Panen volyymia kovemmella.

Vahtimestari Liukkonen pujahtaa aamuhuikalle kahdeksan jälkeen sudittuaan ja hiekotettuaan pakkasen liukastamat ovien edustat. Pannunmyssyn alla on hänen pettymyksekseen kuitenkin kossu sijasta Sianpääginiä.

- Vittu. Missä kossu?
- Ei työaikana saa nauttia alkoholia. Siä paitsi tänne näyttää tuleen uusi työajanseurantajärjestelmä. Pitää täyttää minuutin tarkkuudella mitä kuvittelee tekevänsä päivän aikana. Siitä voi tulla monen kohdalla yhtä ohut opus kuin Elinkeinoelämän valtuuskunnan saavutukset Suomen talouden saralla..
- Joo. Umpihullua touhua. Mitä aiot tehdä?
- Jatkaa samaan malliin. Katos mä tähän juuri panin pari ekaa hommaani: pieraisin aamupierun ja kaivoin nenäröörit tyhjäksi. Seuravaksi tulee Sianpääginisessio.
- Kyllä ne vielä keksii keinon päästä susta eroon. No miten Tallinna? Kamat meni perille?
- Kamat meni perille. Mutta sano sille Sergein sakille, että mä en ala jatkossa odottelemaan jääkylmissä kirkoissa kun luovutan tulevan Japanin reissuni levykkeen.
- Minäpä yritän muistaa sanoa. Vittu mä kyllä ainakaan uskon sun olleen missään Berkeleyn yliopistossa, vahtimestari Liukkonen sanoo iskien silmää. - Ja mitään Sergeitä ja Ulrikea ei edes ole olemassa. Se kotkalainen narkkarivaimo oli hyvä juttu. Mutta se levyke on jo meillä, joten ei siitä Amsteramin sienihommasta sen enempää.

Liukkonen ottaa entiseen malliin huikkaa liian nopeasti ja alkaa laulamaan, vaikka kuinka rukoilen, anon ja kiroan. Tällä kertaa tulee muka vitsikäs "silmät mustat niin kuin syksyinen yö".

- Kuule Liukkonen, voisit sä painua vittuun. Mulla on tärkee tutkimushomma kesken.
- Salli mun nauraa.
- No naura.
- Hah-hah-haa!
- Okei ja nyt tuosta ovesta ulos ja vähän vitun äkkiä. Ja pannunmyssy paikalleen.

Vahtimestari Liukkosen mentyä heitän sen toisen levykkeen, jota en Tallinnassa luovuttanut kirjoituspöydän laatikkoon. Olen kirjoittanut sen nimeksi "Kalifornian viimeiset päivät". Sergein sakki Moskovan suunnalla olisi enemmän kuin yllättynyt havaitessaan kaksoispedoksen taustalla olleen vielä kolmannenkin. Mietin, että jos lähettäisin sen koottavan kanootin ylpeälle omistajalle elokuvamaailmaan.

Juuri kun saan Bukowskin jälleen päälle ovelle koputetaan ja sisään tulee hallintomies.

- Vieläkö säkin oot elossa? Tämä todistaa, että elämä on aika epäoikeudenmukaista.
- Well, we thought we kicked you out to America?
- Kick was too hard. I flew over the coastline and ended back here...
- Nyt on toinen ääni kellossa! On alkanut työajan selvittämisprojekti. Kaikkien tulee täyttää minuutilleen tekemisensä tietokoneohjelmaan. Sen avulla voimme tarkkailla ajankäyttöä, poistaa päällekkäisyyksiä ja ottaa löysät pois organisaatiosta.
- No sulla on sitten kova homma iltaisin kun joudut vaihtamaan yhtenään kalsarit löysiä poistelessasi.
- No joo. Turha sulle mitään järkevää on esittää. Kun uusi palkkausjärjestelmä saadaan voimaan, pidän tasan huolen ettet saa kuin minimipalkan. Henkilökohtaisen palkanlisän maksan ennemmin vaikka tuolle vahtimestari Liukkoselle. Siinäpä sitten soittelet suutasi hallintojohtajalle ja taitaa kossu vaihtua keskikaljaan tuon pannunmyssyn alla...
- Siitä vaan. Koskaan ei mitään lisiä tulla kuitenkaan jakamaan. Teillä huurupäillä on jäänyt niissä kiivaissa neuvotteluissa huomaatta, ettei mitään määrärahaa ole asia varten edes ehdotettu budjettiin. Omistasiko aiot niitä maksella? Kannattaa panna tavallista suurempi kestolotto tuplajokereilla.
- Minulla on mustaa valkoisella, että parhaimmat voivat jatkossa saada henkilökohtaista palkanlisää jopa 40 prosenttia...
- Mene sen paperin kanssa tuohon lähistön valtionneuvostonlinnaan ja nosta koko summa kerralla. Ja jos niillä olisikin jotakin, olisi valtionvarainministeriön johtotroikka jakanut ne Espoon kaupungin johtoryhmän tavoin keskenään. Siellä sai mojovan bonuksen myös tohelo joka oli tilivuonna saanut vakavan varoituksen tehtäviensä laiminlyömisestä
- Ehdotan, että sinulle myönnetään sitä Japanin reissuasi varten elinikäinen matka-apuraha. Mutta vain sillä ehdolla, että sitoudut olemaan koskaan enää näyttämättä turvonnutta kuunaamaasi Suomessa.
- Saisinko kirjallisena? Nimen saat samantien soppariin.
- Turha sulle mitään järkevää on puhua. En voi käsittää miten se Suomen akatemian juopposakki rahoittaa vuodesta toiseen näitä sun ns. tutkimuksiasi. En ole nähnyt liuskaakaan ja kun sut päästetään puhumaan jonnekin saa koko yliopisto olla selittämässä viikkotolkulla sanomisiasi. Ja mitä paskaa se sun blogisikin sieltä Amerikassa on? Siellä sitä on vanhaan malliin ryypätty, huorattu, podettu mielisairautta ja salakuljetettu huumeita Meksikosta. Pitäiskö tuo muka uskoa?
- Uskot kumminkin.
- Jotakin tässäkin hommassa ajan myötä oppii.

Loppupäivän kuuntelen Bukowskin runoja ja lähettelen sähköposteja Houstonin poliisiasemalle, jonka yksi naispoliisi antoi minulle osoitteensa, vaikka en edes sitä pyytänyt. Indian-cricketeers hämäryhmän jäljittämisessä en sen sijaan edisty, eikä Langleysta ole otettu yhteyttä. Voi olla, että intialaiset kriketistit olivat Finderin muistutus siitä, että jäljilläni ollaan.

Illalla mietin itseäni vastaan suuntautuvan salaliiton laajuutta. Siinä ovat mukana kaikki keskeiset tahot. Poliisi uhkaa peruuttaa ajo-oikeuteni jos en pikaisesti toimita todistusta näkökyvystäni, verokarhu vaatii minulta edelleenkin suuria summia (joita ei tule koskaan saamaan) ja fuck-securen siivilä kertoo taas jonkun törpön pyrkineen koneelleni. Lisäksi tuntemattomat ovat yrittäneet lähettää päivän aikana 42 sähköpostia. Vain yksi on päässyt läpi. Siinä pyydetään minua soittamaan pikaisesti iSkypellä numeroon, josta en ole tietoinen. En soita, sillä se on kuitenkin väärä numero. (Terkut vaan sinne...)

Will God Save (in) America(n banks)?

May I arrest your attention for a few moments to suggest some answers about why America faces moral banktrutcy? Oh, that we would be awakened to the judgement upon evil! I speak primarily to America, but let all others listen and learn. "The wicked shall be turned into hell, and all the nations that forget God" (Pslam 9:17). The alternative is "Repent". We will experience either a moral and spirtual revival or the judgement of Almighty God. God only knows whether the hour is already too late.

Lueskelen kadulla saamaani flyeriä castrolaisessa aamiaispaikassa. Illalla kävin Beatmuseossa katsomassa ennen näkemättömän parituntisen Kerouacista inspiksensä saaneen "The Beat Angel" leffan. Sitä tehtiin viisi vuotta alle sadan tuhannen taalan budjetilla. Viimeiseen 12 minuutin otokseen oli jäljellä filmiä 15 minuuttia, joten Kerouacin inkarnaatio joutui heittämään soolonsa kerralla purkkiin. Leffa valmistui joskus 70-luvulla, mutta ei saanut koskaan levittäjää. Siitä on olemassa vain kahdeksan kopiota.

Leffa on amatöörimäinen pitkitetty raina, jossa on kuitenkin hetkensä. Itse asiassa eniten minua kiinnostaa siinä käytetty heikkolaatuinen rakeinen filmi, joka tuo esiin sellaisia värissävyjä, jotka symboloivat 70-lukua. Mielenkiintoista että amatööri-illassa runon heittävä känninen harppu on nimeltään Lisa Niemi. Miten meni Lisa Niemen elämä? Hän saa surkeasta runostaan raadilta töydet pojot. Kaikki kunnon beatrunot saavat surkeat pisteet. Tulee mieleen Suomen televisiossa tuhat vuotta sitten pyörinyt "Runoraati", josta olen oppinut etten halua tietää mitään ns. modernistisesta keskeislyriikasta. Onneksi se on painumassa ikuisiksi ajoiksi ansaitsemaansa unohdukseen.

Viimisenä aamuna kahvimuki-ihmiset säntäävät kaduilla ja kodittomat asettuvat paikoilleen. Kodittomat katoavat yön laskeutuessa, sillä he eivät uskalla oleskella bailaaavan kunnon kansan keskuudessa. Nuorukaisten tapana kun on huvitella hakkammalla heitä ja saatetaanpa joku jopa tuikata tuleen. Tämän vuoksi kodittomat kerääntyvät vapaaehtoisesti leiriinsä, jossa ovat turvassa turvallisuuden tylsyydessä eläviltä ihmisltä.

Heitän kamat taksiin ja ajan Sfolle. Koneita on lähdössä joka suuntaan. Aasiassa olen ollut liian paljon, joten lopulta joudun valitsemaan Amsterdamin ja Rio de Janeiron koneiden väliltä. Mietin asiaa hetken, ostan flapan ja lähden kävlemään kohti seuraavaan maailmaan vievää tuubia.

Sininen taivas näkyy hetkisen ennen kuin systeemien tuomat pilvet peittävät jälleen Amerikan. Bowie laulaa IPodissani:

A little piece of you
The little peace in me
Will die
For this is not america

Blossom falls to bloom
This season
Promise not to stare
Too long
For this is not a miracle

There was a time
A storm that blew so pure
For this could be the biggest sky
And I could have
The faintest idea

Snowman melting
From the inside
Falcon spirals
To the ground
So bloody red
Tomorrows clouds

A little piece of you
The little piece in me
Will die
For this is not america

Beat Museum

Beatmuseo on muuttanut pari viikkoa sitten yläluokkaisesta Montereystä sille paremmin sopivaan paikkaan North Beachille San Franciscoon. Menen sateisena iltapäivänä typötyhjään luukkuun, jossa tapaan pari tyypiä, joista vanhempi on käsittääkseni jonkun kuuluisan beatnikin poika (Neal Cassadyn?). Ainakaan vielä beatmuseossa ei ole näytteillä yhtään mitään. Myynnissäkin vain muutamia kirjoja, levyjä ja postereita. Jack Kerouacia esittävän posterin hinnaksi ilmoitetaan 400 taalaa. Koska en suostu ostamaan omistaja kaivaa saman uniikkijulisteen halvempia versioita esiin. Lopulta hinnaksi sovitaan 20 taalaa. (Posteri jää kuitenkin muun jutustelun hälinässä ostamatta.)

Olen jo aiemmin ostanut City Lights kirjakaupasta uusimman Bukowski cd:n "Uncensored", jossa äijä lukeee runojaan olohuoneessaan itäisessä Hollywoodissa, eikä otosten välireplikointia ole sensuroitu. Yllätyksekseni löydän Beatmuseon muutaman beatlevyn joukosta kolme harvinaista Bukowski cd:tä.Olen äimän käkenä kun omistaja ilmoittaan levyn hinnaksi 18 taalaa. Ostan ne kaikki välittömästi. Netin kautta tilattuna niiden hinta olisi about sata taalaa kipale, sillä julkaisut on jo aikoja sitten myyty loppuun.

Joukossa on mm. legendaarinen "Poems and Insults", jossa Buko aloittaa mukavassa hutikassa mutta päihtyessään keikan aikana alkaa lopulta haastamaan riittaa yleisön kanssa. Bukowskissa täytyy olla jotakin Uralin mutkasta tarttunutta suomalaista verta.

Kundit kerovat illalla museossaesitettävän ennennäkemättömän Kerouac dokumentin. Lupaan tulla paikalla, vaikka San Franissa sataa niin vitusti, että rahatkin ovat sulaneet tukoksi.

Legendaarisen City lights kirjakaupan nykymeiningissä ei ole kehumista. Myyjät ovat nuoria pipopäitä, joita ei beatrunous voisi vähempää kiinnostaa. Ainakaan he eivät tiedä siitä yhtään mitään. Myynnin edistämisen sijasta kaupassa keskitytään varkauksien ehkäisyyn. Laukut on jätettävä tiskin taakse. Ilmeisesti santa fe´läisessä kirjakaupassa kuulemani väite, että William S. Burroughsin kirjat aina varastetaan, pätee koko beatkirjallisuuteen. Tästä voisi joku mainio sosiologi päätellä yhtä sun toistaa asiakaskunnan rakenteesta. Myyjän epäluulosta tulee mieleen Tukholman levydivarit joskus 80-luvun alussa, joten luulen tietäväni missä fiiliksissä mennään.

Joku tyyppi voisi takoa beatjutulla ison tukun rahaa tuotteistamalla sitä edes jotenkin. Tosin voihan tietynlaiseen epäkaupallisuuteen kätkeytyä protesti läpikapitaliositumista vastaan. Oli miten oli, mutta netissä myynnissä olevaa Bukowski julistetta ei löydy.

- On niitä muistaakseni ollut. Ainakin tuolla ulkoseinässä pitäisi olla yksi.
- Eikö sisältä löydy mitään?
- En ole varma. Joka tapauksessa joudut etsimään itse. En voi lähteä kassalta. Toisen kerroksen seinässä on ainakin joitakin julisteita.

Mieleni teksi kysyä Jack Kerouacin "On the Roadia" mukaillen:

- Are you guys selling something, or just selling?

Ostan vanhan kamuni Jack Hirsmanin valitut runot. Hän on tällä hetkellä San Franciscon Poete Laureate. Mennessäni uudestaan norkoilemaan sadetta pakoon tyhjään beatmuseoon huomaan seinällä olevan sadalla taalalla myytävänä Hirsmanin valokuvan. Kuvaa en edes harkitse ostavani, sillä aikoja sitten maisemista häipynyt kotkalainen narkkarivaimoni väitti minun kuvanneen häntä videokameralla. Kun kerron tuntevani tyypin joulupäivän pirskeistä ja ostaneeni juuri hänen kirjansa, pyytää beatmuseon omistaja saada nähdä sen. Hän kirjoittaa tarkasti kirjan nimen muistin tuleva käyttöä varten. City Lights kirjakauppa on korttelin päässä, mutta ehkä Monteryn pojilla ei ole vielä pokkaa mennä Columbus Avenuelle.

Haaviini jää myös Lenny Brucen muistelmat, jotka alunperin julkaistiin vuosina 1962-65 Playboyssa. Olen joskus lukenut ne ruotsiksi, mutta englanniksi ne svengaavat paremmin. Ostan jotakin muitakin mielestäni olennaisia teoksia ja kerään kasan North Beachilla ilmestyviä kulttuuri- yms. lehtiä matkaani. Csaba Polanyn Left Curvea en pettymyksekseni löydä. Todellinen löytö on Neal Cassadyn muistelmat, jotka on julkaistu kahdessa vihkosessa.

Beatäijiä asianmukaisissa releissä näkee yhä harvoissa jäljellä olevissa North Beachin juottoloissa. Enemmän katukuvaa kuitenkin värittävät kahviloissa hengailevat rillipäiset muotikuteisiin pukeutuneet nuoret tutkailemassa läppäräitään näennäisen välinpitämättöminä.



Cafe Vesuviossa luen Chroniclesta sodan jatkuvan kaupungin laidalla.

- The kids are coming up, and are little reckless, polisi lausuu.

Kun olin vielä vähän nuorempi, mielestäni kaikki mätä maailmassa oli minua hieman vanhempien suurten ikäluokkien syytä. Nyt olen huomaamatta siirtynyt siihen suuren valtavirtaan, jonka mielestä kaikesta voidaan syyttää pieneneviä nuoria ikäluokkia. Jossakin vaiheessa oli mahdollisesti aika, jolloin olin jotakin muuta mieltä. Mutta onnekseni en muista noista vuosista yhtään mitään.

Nashville Skyline

Nashvillen Music Row´lla kantri soi livenä kapakoissa aamusta myöhään yöhön. Soittajat vetävät putkeen tuntikausien settejä. He ovat lajissaan niin taitavia, että Suomen parhaat alan soittajat osaavat vain kohtalaisesti jäljitellä heidän soundiaan. Lauluissa kaivataan petollista naista, kotiseutua maaseudulla ja highwayn avaamia loputtomia preerioita. Kun kantria kuuntelee muutaman illan, alkaa sen sanoma valua korvista.





Silloin on syytä hypätä Ryman Auditorion lavalle vetäisemään akustisesti “Lumi teki enkelin eteiseen”. Todennäköisesti olen ainoa suomaalainen joka vetäissyt soolosetin tällä lavalla.(Jääköön tarkemmin kertomatta kuinka yritin potkaista pellolle entisen Dave Matthews Bandin rumpalin austinilaisesta rokkipumpusta.) Muutamaa vuotta aikaisemmin samalla stagella Neil Young heitti soolokeikan, joka nähtiin myös Suomen televisiossa. Paikan nokkamies Bowman kertoo, että Niilo jouduttiin kuskaamaan lavalle rullatuolissa, sillä joku rappeuma häntäkin kuulemma vaivaa.

Rymanissa soitetaan muutakin kuin kantria. Ensi kuussa ovat tulossa mm. Sigur Ros, Strokes sekä dr. Muzan lemppari Belle and Sebastian. Bowman kyselee kuultuaan minun nähneen Sigur Rosin maailmankiertueen avajaiskeikan Helsingissä, että minkälaista musaa Islannin ihmeet soittavat?
- Semmoista surrealistista. Sitä ei oikein voi verrata mihinkään.
- Tulen joka tapauksessa olemaan paikalla, joten tsekataan tyyppien homman nimi.
- Suosittelen.

Näytän tyypille ostamiani Johnny Cash paitoja. Bowman kertoo Johnny Cashin esiintyneen Ryman auditoriossa lukemattomia kertoja. Hänen talonsa Nashvillessä on juuri ostanut kahdella ja puolella miljoonalla taalalla joku Gibbin Bee Gees- veljeksistä Aikoo tehdä siitä studion ja asustella siinä osan vuotta.



Kun näytän hänelle ostamani levyjä, Bowman kertoo Kris Kristoffersonin tuleaan maaliskuussa tänne esiintymään. Flapoja on kuulemma vielä jäljellä. Carter Familyn kokoelman nähdessään tyyppi kertoo viimeisen perheen jäsenistä kuolleen yli kahdeksankymppisenä viime viikolla. Lynn “Rose Garden” Andersonin ja Skeeter “End of the World” Davisin levyistä hän ei vaivaudu sanomaan yhtään mitään.

Country Music Hall of Famessa on ainakin 10.000 kultalevyä pitkin seiniä ja Elviksen Cadillac. Musiikkinäytteet soivat meluna, jossa ei tiedä muuta kuin että tänne ei ainakaan kannata jäädä pidemmäksi aikaa. Pongaan seinältä Glenn Campellin saaneen vuonna 1969 kultalevyn platasta, jolla on Jimmy Webbin upea “Witchita Lineman”.




Yön laskeutuessa Music Row´n ympäröi crackneekereiden Amerikka, jossa ei katuvaloja polteta. Taksia ajavat afrikkalaiset kehuvat paikkaa, vaikka kaikilla onkin yhteinen koskaan toteutumaton haave palata jonain päivänä kotikunnailleen. Raha on kuitenkin Nashvillessakin yhä tiukemmalla. Rikastumisen haave on vaihtunut elossa pysymisen iänikuiseen kituuttamiseen. Vuosittaisessa “Kansakunnan tila” puheessaan presidentti Bush kehuu ongelmista huolimatta uusia työpaikkoja syntyvän miljoonia. Uskovaisten idioottien Fox uutiskanava on hehkuttanut puhetta jo päiviä ja jää hehkuttamaan sitä vielä ainakin muutamaksi päiväksi poistuessani Kalifornian koneeseen. Kaliforniassa - Amerikan rikkaimmassa ja suurimmassa osavaltiossa - asuu outoa kommarisakkia, jolla ei housut tahdo pysyä jaloissa ja jotka pilkkaavat pyhiä Amerikan arvoja sairaissa Hollywood leffoissa. Fox kanavan missio on tehdä heistä selvää jälkeä, jotta kansakunnan moraali pelastuu.

Mrs. Brandy Ritts

Greetings,

I am Mrs. Brandy Ritts I am a dying woman who have decided
to donate what I have to you. I am 59 years old; 2 years ago I was
diagnosed for cancer, immediately after the death of my husband Mr.
Peter Gregory Ritts, who has left me everything he worked for while in
America.

I have been touched by God to donate from what I have
inherited from my late husband to you for the good work of God, rather
than allow my relatives to use my husband's hard earned funds ungodly.
Please pray that the good Lord forgive me my sins. I have asked God to
forgive me and I believe he has because He is a merciful God. I will be
going in for the cancer operation any moment from now.





I decided to
WILL/donate an amount that will be disclosed to you later for the good
work of the lord, and also to help the motherless and less privilege
and also for the assistance of the widows.

At the moment I cannot
take any telephone calls right now due to the fact that my relatives
are around me and my health status. I have adjusted my WILL and my
representative is aware I have changed my will and he will arrange the
transfer of the funds to you. I wish you all the best and may the good
Lord bless you abundantly, and please use the funds well and always
extend the good work to others.




Contact my representative who is in
person of Mr. Mark Johnson with this specified email;
infomarkjohnson@netscape.net and inform him that I have briefed you
about the Will and he will inform you of the amount I am willing to
you for the good work. I know I dont know you but I have been directed
to do this. Thanks and God bless.

NB: I will appreciate your utmost
confidentiality in this matter until the task is accomplished as I
don't want anything that will jeopardize my last wish. And Also I will
be contacting with you by email as I don't want my relation or anybody
to know because they are always around me.

Regards,

Mrs. Brandy Ritts.



Dear, Mrs. Brandy Ritts

Thank you for your generousity. I´d like to have a party with you with my friends. We are taking care of all! Don´t worry; we don´t forget to take our baseball eguipments wit us.

Yours sincerely,

mr. Jussi Apila

Nashville, Tennesee

Det enda som hörs å det enda som stör
å det enda som egentligen lever.
I mitt nya hem i mitt nya liv
e´re faktiskt hon som bestämmer.

Hon e´ Moder Dator, allas vår mor,
den nya tidens centrala punkt.
Korrigerar ditt centrala system
så du passar in i tidens gång.

För på avstjälpningscentralen
råder tystnad å full kontroll,
på avstjälpningscentralen
spelar ingenting längre nån roll.
Den nya tiden den kommer ju så fort.
Mitt liv flimrar fort förbi
på ett datakort.

Den totala makten,
den totala kontrollen,
den totala totaliära.
Jag snyftar tyst,
jag får inte gråta,
det skulle dom aldrig förlåta.

På avstjälpningscentralen...

Mental, mental, mental istid.
Mental, mental, mental istid.

Ebba Grön: "Mental istid"

Encrypted messages, frozen massages

Usan ja Meksikon rajalla tieto liikkuu vilkaassti. Viestit lähtevät niin monesta paikasta yhtä aikaa, että kukaan ei pysty avaamaan useiden viestien yhdistelmiin liittyviä koodeja. Koneeni kaapattiin illalla. Puolen tunnin kuluttua keskustiedustelupalvelun äijät olivat jo avaamassa koodeja.



Lennän El Pasosta Teksasin pääkaupunkiin Austiniin. Tarkoitus oli ottaa juna, Texas Eagle, mutta sen kerrottiin saapuvan El Pasoon 11 tuntia myöhässä. Austinissa oltaisiin oltu ehkä muutaman päivän kuluttua. Amerikassa tavaran kuljettaminen ajaa ihmisten edelle. Istukoot junissa odottamassa. Itse olen kolme tuntia myöhemmin jo Austinissa.



Kaupunki on ensimmäinen Sanfranin jälkeen joka muistuttaa eurooppalaista kaupunkia. Sen mainostetaan olevan myös live musicin keskus maailmassa. 6th streetin boogie on kuitenkin alkuviikosta väljähtänyttä. Tarjoilijoiden tunti palkka on kaksi dollaria. Siksi he huijaavat vaihtorahojen palauttamisessa. Eikä siitä kukaan jaksa täällä mitään numeroa tehdä.



Rokkailen pari iltaa Austinin melskeessä. ihmiset ovat mukavia, eikä Irakin sota ole todennäköisesti heidän syytään. Jotenkin kuitenkin Amerikan mukava tyhjänpäiväisyys alkaa tympiä. En jaksa olla kovinkaan kiinnostunut happy hourin tarjoamista rajattomista kännäilymahdollisuuksia. Taidan lähteä himaan. Jääköön nämä tekemään hidasta mutta varmaa kuolemaa tänne. Me jotka emme kuole koskaan, voimme tulla toimeen ilman mannerta, jolla ei ole mitään yksiseltteistä ideaa. Täällä on vain röykkiöittäin väärinkäsityksiä ja murskaaantuneita unelmia. En usko, että Amerikka on lopullinen totuus onnesta. Se on hyvinvointivaltion tapainen välivaihe ennen kuin tribaalit valtaavat stagen.

City of Death

There's a place where I've been told
Every street is paved with gold
And it's just across the borderline
And when it's time to take your turn
Here's one lesson that you must learn
You could lose more than you'll ever hope to find
When you reach the broken promised land
And every dream slips through your hands
Then you'll know that it's too late to change your mind
'Cause you've paid the price to come so far
Just to wind up where you are
And you're still just across the borderline



Up and down the Rio Grande
A thousand footprints in the sand
Reveal a secret no one can define
The river flows on like a breath
In between our life and death
Tell me who's the next to cross the borderline
En la triste oscuridad (In the sad darkness)
hoy tenemos que cruzar (today we have to cross)
este rà o que nos llama más allá (this river which calls us further away)
But hope remains when pride is gone
And it keeps you moving on
Calling you across the borderline

When you reach the broken promised land
Every dream slips through your hands
And you'll know it's too late to change your mind
'Cause you pay the price to come so far
Just to wind up where you are
And you're still just across the borderline
Now you're still just across the borderline
And you're still just across the borderline

Ry Cooder: ACROSS THE BORDERLINE lyrics

Rio Granden kuivuneen uoman yli johtavan sillan käveltyäsi olet kolmannessa maailmassa. Olet Juarezissa, Kuoleman kaupungissa. Huumeet, ihmiskauppa, elinkauppa ja kaikkialta Amerikasta ja muulta maailmasta lakia pakoilevat rikolliset piileskelevät täällä. Ensimmäiseksi rajan ylitettyäsi kohtaat sutenöörin. Hän houkuttelee 60:llä taalalla tunniksi huorataloon. Huorat ovat puhtaita ja olen onnekas, koska tähän aikaan aamupäivästä on varaa mistä valita. Kyselen miten kuvio toimii. Rajan yli tullaan huoriin entiseen malliin Meksikon puolelle, eikä prostituutio ole maassa mikään rikos. Näin ollen minulla ei ole mitään pelättävää. Pari tequilapaukkua ja pehkuihin. Ravistan sutenöörin kannoiltani ja lähden toimittelemaan asioitani taksilla.

Taksikuskin mukaan Meksikossa ei tarvitse pillusta maksaa. Maa on täynnä puutteessa olevia naisia, joiden äijät ovat laittomissa hommissa rajan toisella puolella. He eivät yleensä ole käyneet vuosiin kotimaisemissa. Miten muka kävisivät? Ja kiihkeät latinoämmät ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen jonkun panemaan itseään.

Roisi paikka, tuumin. Joka vuosi tuon rajan yli onnistuu pujahtamaan 700.000 ihmistä. Laittomia siirtolaisia on Amerikassa arviolta 11 miljoonaa, eikä maa tulisi ilman heitä toimeen. Hotellihuoneet jäisivät oksentelujeni ja paskantelujeni jäljiltä siivoamatta, Kaliforniassa appelsiinit mätänisivät puihin.

Yhdysvaltain hallitus suunnitelee 3000 mailia pitkän aidan rakentamista meksikolaisuhkaa vastaan. El Pasossa monet pitävät sitä uutena Berliinin muurina, johon kuitenkin tultaisiin ihmissalakuljettajien toimesta puhkomaan reikiä. Ja jos suunnitelma aidan sähköistämisestä toteutuu, ollaan jo monen mielestä takaisin keskitysleirien ajassa. (Siellä tosin ollaan jo. Den totala makten, den totala kontrol, den totala totalitärä...)



Menen tutkimaan paikallisen apteekin tuotteita. Jenkit saavat tuoda Meksikosta ilman reseptiä kolmen kuukauden varaston lääkkeitä. Mutta jos tarvitsen jotakin, - huom; ihan mitä tahansa - apteekin omiostajatar lupaa lähettää ne minulle. Tullin kiertäminen on lapsellisen helppoa. Kiinni jäävät vain netin kautta rauhoittavia tilaavat. Eikä Amerikan tulli ainakaan ole ongelma, sillä se kuulemma työskentelee kimpassa lähettäjien kanssa.

Apteekin omistajalla on venäläinen mies, joka on kotoisin Siperiasta. Oli vain ilmestynyt Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen rahatukun kanssa Juarfeziin, etsinyt akan ja pistänyt kulisseiksi apteekin pystyyn. Meksikossa lääkkeet ovat halpoja, eikä tosiaankaan reseptien perään kysellä. Minulle myydään antibioottisatsi taannoisen flunssan jälkioireiden hoitamiseksi, superpaukku b-vitamiineja sekä hieman sivuille vilkuillen kolme ampullia kamaa, joka panee kuulemma meikäläisen jytäämään. En saa kuitenkaan ottaa sitä kuin yhden ampullin viikossa.

- Jos olet vailla jotakin muuta, olemme täällä aina sinua varten. Ja minä todella tarkoita; mitä tahansa..

Tykkään Juarezin ilmapiiristä, joka steriilien jenkkikaupunkien jälkeen muistuttaa minua paikoista joissa olen ollut onnellinen. Liejonat ja tiikerit palaavat paikkoihin joissa ne ovat olleet onnellisia. Sieltä ne tiedetään pyydystää, kuten Billy Wilderin juoppokuvauksessa "Days of Wine and Roses" kerrotaan. Näin ollen ymmärrän, että minua kannattaa yrittää lastini kanssa pikaisesti Rio Granden pohjoisrannalle.




Ennen tullia sutenööri huomaa minut.

- Muistatko minut?
- Kyllä muistan.
- Nyt lähdemme tyttöjä katsomaan La Grangeen.
- En mä nyt jaksa lähteä minnekään.
- Pari paukkua ja mukava tyttö piristävät nopeasti.
- Oletko varma?
- Olen. Kävin itse naisissa tunti sitten. Lähde kiertelemään paikkoja. Jos et tykkää, tuomme sinut ilmaiseksi takaisin...
- En mä nyt jaksa.
- Milloin sittten?
- No katsotaan, jos vaikka huomenna.
- Hyvä on. Minä odotan sinua täällä. Tuletko varmasti?
- Tulen.
- Tuletkin kanssa. Sinulle tulee tuohon puhelintolppaan puhelu yhteiseltä ystävltämme. Ymmärtänet keneltä?
- Ymmärtänen.



Tullissa ei paljon asioilla pähkäillä. Lyön passin tullivirkailijalle. Hän kysyy mitä minulla on kassissani. Kerron siellä olevan vain teepaidan, mutta huomenna menen uudestaan Meksikon puolelle ostamaan tavaraa. Äijä lyö passin kouraani. Kävelen namut taskussa sillan yli rokkaamaan vapaaseen maailmaan.



Taksissa Howar Johnson Experienceen nappaan ampullin kokeeksi. Ensi ei mitään. Sitten alan kuvitella, että tämä on vain unta. Olen jopa näkevinäni tulevaisuutenikin. Tämä juttu loppuu huoneeseen, jonka toinen asukas on jo saapunut. Hän kysyy arpea selässäni katsoessaan mistä olen sen saanut ja miksi minulla on Venäjän passi. 69Eyes ei ole vielä soittanut Amerikan kiertueen päätöskeikkaa Whiskey-A-Go-Go -nimisessä pömilässä, jonka läheisyydessä on Joen´n New York Pizza, josta siellä päin liikkuessani joskus tuhat vuotta sitten hain kotimatkalla lätyn.

Heaven Up Here

Everyone is trying to get to the bar.
The name of the bar, the bar is called heaven.
The band in heaven plays my favorite song.
They play it once again, they play it all night long.

Heaven is a place where nothing ever happens.
Heaven is a place where nothing ever happens.



There is a party, everyone is there.
Everyone will leave at exactly the same time.
Its hard to imagine that nothing at all
Could be so exciting, and so much fun.

Heaven is a place where nothing ever happens.
Heaven is a place where nothing ever happens.



When this kiss is over it will start again.
It will not be any different, it will be exactly
The same.
It’s hard to imagine that nothing at all
Could be so exciting, could be so much fun.



Heaven is a place where nothing every happens.
Heaven is a place where nothing every happens.

Talking Heads: Heaven