 |
| Cambodia February 2009 by Jussi Apila |
Click the image above if you want to see slideshow from Cambodia; Phnom Penh, Sihanoukville, Kampot and Kep-sur-Mer!
8/25/2010
Cambodia Tour 2009
Click the image above if you want to see slideshow from Cambodia; Phnom Penh, Sihanoukville, Kampot and Kep-sur-Mer!
8/24/2010
8/10/2010
Hello dear friend...
Hello dear friend..
I both decided to write to you.
My name: Svetlana
I want you warned, I of Russia, and I have a woman who just do not want a deception. As I heard a lot.
I wish you had warned once. I search for serious attitudes. I am looking for marriage and love. I do not play games. If you want to play with me, then do not write for me. If you are looking also for true and pure attitude then I shall wait with impatience your letter. I send you as pictures, and I hope to receive your replacement.
I hope we learn that the friend, best friend about the future. I will study, so you can help me, even with what we should do
Overall, it was easier for us.
I am a happy person love life and desire to be happy.
I of Russia, the city where I live, Moskow, I am very beautiful city. I do not really talk about the city. I love the city. I hope you, I of Russia should not be confused.
My birthday in May, 10 1980. I anniversary, it is very beautiful day to be happy again.
It is pleasant for me, I wish that we continue our friends that we have not lost our interest in us.
Dear friend, that our desire was great fun. It is nice to know we talk about a friend of a friend.
Forgive me please, but I should go. I wish you wrote for me more than I knew more about you.
Svetlana
I both decided to write to you.
My name: Svetlana
I want you warned, I of Russia, and I have a woman who just do not want a deception. As I heard a lot.
I wish you had warned once. I search for serious attitudes. I am looking for marriage and love. I do not play games. If you want to play with me, then do not write for me. If you are looking also for true and pure attitude then I shall wait with impatience your letter. I send you as pictures, and I hope to receive your replacement.
I hope we learn that the friend, best friend about the future. I will study, so you can help me, even with what we should do
Overall, it was easier for us.
I am a happy person love life and desire to be happy.
I of Russia, the city where I live, Moskow, I am very beautiful city. I do not really talk about the city. I love the city. I hope you, I of Russia should not be confused.
My birthday in May, 10 1980. I anniversary, it is very beautiful day to be happy again.
It is pleasant for me, I wish that we continue our friends that we have not lost our interest in us.
Dear friend, that our desire was great fun. It is nice to know we talk about a friend of a friend.
Forgive me please, but I should go. I wish you wrote for me more than I knew more about you.
Svetlana
7/04/2010
A Random Draw
From The Maneger
Foreign Remittance Dept
Bank of Africa
Attention
I sourced your email from a human resource profile database in the chamber, my name is Mr.Kabiru Yanogo. Account officer to late Mr. Hussein Mubarak from Kuwait who is an gold merchant Agent here in Ouagadougou Burkina Faso, a well known Philanthropist before he died.
He made a Will stating that $7.4Million dollars (Seven million four hundred thousand USD) should be given to a citizen of our choice overseas.
I have made a random draw and your e-mail address was picked as the beneficiary to this Will.
I am particularly interested in securing this money from the Bank because they have issued a notice instructing me been the account officer to produce the beneficiary of this before end of this year 2010 else the money will be credited to the Government treasury as per law here.
It is my utmost desire to execute the Will of my late client Mr. Hussein Mubarak since he is no more alive, both wife Nera Mubarak, and daughter Fatimata Mubarak.
You are required to contact me immediately to enable me update you in detail's about the process of this very golden oppurtunity.
I urge you to call or mail me immediately for further details bearing in mind that the Bank has given us a date limit, please act fast. I await your urgent response.
Meanwhile I request on your return mail, kindly re-send me your data's information's:
1. Your Name in Full:
2. Your Address:
3. You’re Occupation:
4. Your Nationality:
5. Your City
6. You’re Telephone with
7. Mobile number:
8. Your Age:
9. Your Gender:
However, feel free to ask me any question and I promise to clarify you on any doubts.call me on my direct mobile number 00226 787 196 85 begin_of_the_skype_highlighting 00226 787 196 85 end_of_the_skype_highlighting begin_of_the_skype_highlighting 00226 787 196 85 end_of_the_skype_highlighting begin_of_the_skype_highlighting 00226 787 196 85 end_of_the_skype_highlighting.
Mr.Kabiru Yanogo
Bank of Africa
Ouagadougou Burkina Faso.
West Africa
Foreign Remittance Dept
Bank of Africa
Attention
I sourced your email from a human resource profile database in the chamber, my name is Mr.Kabiru Yanogo. Account officer to late Mr. Hussein Mubarak from Kuwait who is an gold merchant Agent here in Ouagadougou Burkina Faso, a well known Philanthropist before he died.
He made a Will stating that $7.4Million dollars (Seven million four hundred thousand USD) should be given to a citizen of our choice overseas.
I have made a random draw and your e-mail address was picked as the beneficiary to this Will.
I am particularly interested in securing this money from the Bank because they have issued a notice instructing me been the account officer to produce the beneficiary of this before end of this year 2010 else the money will be credited to the Government treasury as per law here.
It is my utmost desire to execute the Will of my late client Mr. Hussein Mubarak since he is no more alive, both wife Nera Mubarak, and daughter Fatimata Mubarak.
You are required to contact me immediately to enable me update you in detail's about the process of this very golden oppurtunity.
I urge you to call or mail me immediately for further details bearing in mind that the Bank has given us a date limit, please act fast. I await your urgent response.
Meanwhile I request on your return mail, kindly re-send me your data's information's:
1. Your Name in Full:
2. Your Address:
3. You’re Occupation:
4. Your Nationality:
5. Your City
6. You’re Telephone with
7. Mobile number:
8. Your Age:
9. Your Gender:
However, feel free to ask me any question and I promise to clarify you on any doubts.call me on my direct mobile number 00226 787 196 85 begin_of_the_skype_highlighting 00226 787 196 85 end_of_the_skype_highlighting begin_of_the_skype_highlighting 00226 787 196 85 end_of_the_skype_highlighting begin_of_the_skype_highlighting 00226 787 196 85 end_of_the_skype_highlighting.
Mr.Kabiru Yanogo
Bank of Africa
Ouagadougou Burkina Faso.
West Africa
6/30/2010
Destination Nowhere
Kesälaitumille olen siis ennättänyt. Pariin päivään en ole enää tuntenut tarvitsevani jarrupaloja, break bladeseja. Tämä on toki vain oma arvioni, sillä jotkut aikamme julkisista kärsivistä sankareista tarvitsevat säännöllisesti 100 millin jarrupalan päivässä maaanisen persoonallisuutensa lääkitsemiseen. No se ei ehkä tästäkään tulokulmasta olisi vikatikki meikäläisenkään kohdalla...
Fillari on kulkenut Keskuspuistossa ja paikkoja koluttu aina Vuosaarta myöten. Vaikka olen vetänyt kovat treenit päälle salilla, vanha selkävaiva kiusaa, ei tykkää fillaroinnista, asento on väärä, ei läheskään 69.
Tänään pidän välipäivän, vaikka helle houkuttaa minua hullun lailla treenaamaan. Muutama tunti eri urheilulajeja helteessä ja illalla voit parhaassa tapauksessa tuntea samanlaista aitoa väsymystä kuin aloittelevat urheilijat. Helteellä treenaaminen nostaa lisäksi älyttömsti kuntoa. Ja jos pumppu pettää; kaunis on kuolla kun joukkonsa eessä.
(Kurt Vonnegutin mielestä kirjallisuutta amerikkalaisisaa yliopistoissa opiskelleiden suurin erhe ja munaus on ; -käyttäminen. Ei hän tätä näkemystään mitenkään aukottomasti osaa perustella, MUTTA KAI HÄN OLI JO TUON SKRIVATESSAAN PÄÄSTÄÄN LAHO. IKÄÄ OLI YLI 80 JA KUSTANTAJAT AINA sUOMEA MYÖTEN VIIMEISILLÄ RYÖSTÖRAHASTUKSILLAAN kuolevan legendan nimiin.)
Koska en ole enää jarrupalamies ja lähden viikonloppuna reissuun voinen vähitellen päättää tämän "Paluuni Hyvinvointivaltion Historiaan". Ehkä tästä kuullaan muyöhemmin vielä paperimuodossa, mutta kovin usein hommani juuttuvat selkeistä sopimuksista huolimatta puolitiehen. Tulee uusia hommia, enkä jaksa enää entisistä perustaa. Mutta toivottavasti tämä keissi kuitenkin saadaan hoidettua kasaan ennen kuin joudun taas jossakin vaiheessa piipparin hälyttäesä laskeutumaan maan alle salatouhuihini.
Näin eilen salilla pitkästä aikaa Kalen, Painonnostajan. Hänelläkin on mennyt viime vuodet lujaa, vaikka onkin nyt päässyt jollekin marraskuuhun asti kestävälle työttömyyskoulutuskurssille, tai mitä päivähoitoa sossunn akat saavatkaan päähänsä jalon hyvinvointivaltion nimissä reppanoille järjestää.
Toukokussa kun jouduin turvautumaan jarrupaloihin suurina annoksina liikuin jossakin vaiheessa parhaan kaverini Arskan kanssa. Vaikka hän onkin jäänyt onnekseen 12 vuotiaan henkiselle tasolle löytyy hänestä tarvittaessa ruutia: Hän oli lyönyt uutta vietkongkapakanpitäjää tuopilla päähän ja saanut porttarin.
- Hieno isku. Tulen iloiseksi. Hyvä kun en ollut paikalle, hihkun ajatusta lasimurskasta jonkun viattoman kannattamattoman kapakanpitäjän verisessä mustassa kuontalossa, olen sillä tavalla aikamme agressiosairas myöskin. Adhd, autismi, agressio, apatia, näitä A:lla alkaviahan riittää. Ne on pantu kärkeen koska ne ovat tärkeimpiä: alkoholismi, AA, asbestikeuhko, näitähän riittää.
Eipä mulla tällä erää muuta. Käyn vielä kerran pari bunkkerissa hoitamassa loppusivousta ja sitten astun junaan tai valkeaan laivaan. Paluu mahdollinen mutta epätodennäköinen.
Fillari on kulkenut Keskuspuistossa ja paikkoja koluttu aina Vuosaarta myöten. Vaikka olen vetänyt kovat treenit päälle salilla, vanha selkävaiva kiusaa, ei tykkää fillaroinnista, asento on väärä, ei läheskään 69.
Tänään pidän välipäivän, vaikka helle houkuttaa minua hullun lailla treenaamaan. Muutama tunti eri urheilulajeja helteessä ja illalla voit parhaassa tapauksessa tuntea samanlaista aitoa väsymystä kuin aloittelevat urheilijat. Helteellä treenaaminen nostaa lisäksi älyttömsti kuntoa. Ja jos pumppu pettää; kaunis on kuolla kun joukkonsa eessä.
(Kurt Vonnegutin mielestä kirjallisuutta amerikkalaisisaa yliopistoissa opiskelleiden suurin erhe ja munaus on ; -käyttäminen. Ei hän tätä näkemystään mitenkään aukottomasti osaa perustella, MUTTA KAI HÄN OLI JO TUON SKRIVATESSAAN PÄÄSTÄÄN LAHO. IKÄÄ OLI YLI 80 JA KUSTANTAJAT AINA sUOMEA MYÖTEN VIIMEISILLÄ RYÖSTÖRAHASTUKSILLAAN kuolevan legendan nimiin.)
Koska en ole enää jarrupalamies ja lähden viikonloppuna reissuun voinen vähitellen päättää tämän "Paluuni Hyvinvointivaltion Historiaan". Ehkä tästä kuullaan muyöhemmin vielä paperimuodossa, mutta kovin usein hommani juuttuvat selkeistä sopimuksista huolimatta puolitiehen. Tulee uusia hommia, enkä jaksa enää entisistä perustaa. Mutta toivottavasti tämä keissi kuitenkin saadaan hoidettua kasaan ennen kuin joudun taas jossakin vaiheessa piipparin hälyttäesä laskeutumaan maan alle salatouhuihini.
Näin eilen salilla pitkästä aikaa Kalen, Painonnostajan. Hänelläkin on mennyt viime vuodet lujaa, vaikka onkin nyt päässyt jollekin marraskuuhun asti kestävälle työttömyyskoulutuskurssille, tai mitä päivähoitoa sossunn akat saavatkaan päähänsä jalon hyvinvointivaltion nimissä reppanoille järjestää.
Toukokussa kun jouduin turvautumaan jarrupaloihin suurina annoksina liikuin jossakin vaiheessa parhaan kaverini Arskan kanssa. Vaikka hän onkin jäänyt onnekseen 12 vuotiaan henkiselle tasolle löytyy hänestä tarvittaessa ruutia: Hän oli lyönyt uutta vietkongkapakanpitäjää tuopilla päähän ja saanut porttarin.
- Hieno isku. Tulen iloiseksi. Hyvä kun en ollut paikalle, hihkun ajatusta lasimurskasta jonkun viattoman kannattamattoman kapakanpitäjän verisessä mustassa kuontalossa, olen sillä tavalla aikamme agressiosairas myöskin. Adhd, autismi, agressio, apatia, näitä A:lla alkaviahan riittää. Ne on pantu kärkeen koska ne ovat tärkeimpiä: alkoholismi, AA, asbestikeuhko, näitähän riittää.
Eipä mulla tällä erää muuta. Käyn vielä kerran pari bunkkerissa hoitamassa loppusivousta ja sitten astun junaan tai valkeaan laivaan. Paluu mahdollinen mutta epätodennäköinen.
6/25/2010
Biology/Philosophy 2.0 - Nazi Girlfriend
Juhannuksen kunniaksi ostamme 6 litraa viintä ja katsomme yöllä Kubrickin "Kellopeliappelsiinin". Se herättää kaikessa täydellisyydessään meidät väittelemään onko psykologista aspektia enää mielekästä väittää olevan olemassa? Mielestäni se on jonninjoutavaa, mutta hän sanoo tämänkin väitteeni olevan psykologiaa.
Ja ne jonninjoutavat kirjallisuusihmiset luulevat minun perustavan huojuvan ajatteluni jonkin "Michel Houllebecqin" eepoksiin, joita en ole edes lukenut, enkä aio lukea. (Autuaita ovat yksinkertaiset pätee suomalaisessa kaunokirjallisuudessakin, sen täydellisen kauniissa tyhmyydessä..)
Selitän hänelle, että ihmistieteet lähenevät väistämättömästi biologiaa ja sen sisältämää kybernetiikkaa. Eli "minä" olen vain kuvitteellinen kalvo ulkoa ja sisää hyökkäävien partikkelien kohtaaamispaikassa, jota ei ole mielkästä yrittää tämän täsmällisemmin määrittää.
Filosfit Zizekiä myöten nauttivat ajatuksen pätkistä tajuttuaan ettei systeemin rakentaminen ole enää uskottavaa. Ja koska nuoria kuvitteellisia kalvoja piisaa pohtimassa "minänsä" kuvitteellisia ongelmia jokunen filosofeista tekee hyvän tilin "filosofiallaan". (Ei kannattaisi hukata ruutia, mutta Himanen, Saarinen, Relander ja Nevanlinna eivät ole edes pellefilosofeja, mutta Suomen kansan mentaliteetin psykopatologia on asia johon en katso maksavan vaivaa kuteja hukata.)
Tykkään juoda viintä, vaikka Suomen tyhmin lääkäri Seppänen on näköjään jälleen huijannut television lähettämään ala-arvoisia juoppouden kiroja käsitteleviä humpuukijaarituksiaan. Äijä tarvitsisi kunnon kännin, jotta hänen viinanhimossaan ääliömäiseen ilmeseen jäykistynyt päänsä saisi relata.
Koska olen jälleen näköjään uhmakkaalla päällä panen Spotifystä soimaan Iggy Popin upean ja suhteellisen unohdetun "Avenue B:n". Hänelläkin on natsityttöystävä, hänenkin aikansa valuu tiimalasissa, hänkään ei loppujen lopuksi välitä vittujakaan.
Mitään tapahtumattomuudestani pystyn tarvittaessa vetäisemään vauhdikkaan kertomuksen, tai jotain tällaista muistan yöllä miettineeni hullun kissan katsoessa kiiluvin silmin valmiina iskemään hampaansa kurkkuuni. Aamulla juon mustat kahvit ja luen Economistin Biology 2.0 -liitteen. Se ei sisällä minulle mitään uutta, ihmisen genoomi ja muut jutut joilla alamme väisttämättä jatkossa korvata psykologisia ja sosiologisia selityksiä maailmanmenosta...
Sen haluan kuitenkin lisätä, että en edelleenkään ole niin tyhmä, että uskoisin ihmisen syntyneen Afrikan vihreillä kunnailla ja kävelleen sapuskan perässä aina Pohjoisnavalle saakka. Kubrickin "Avaruusseikkailu 2001" antaa järkevämmän selityksen; me olemme virus avaruudesta.
Mitä avaruus on? Luomamme konstruktio villinä lävitsemme virtaaville partikkeleille, jotta voisimme edes jotenkin uskotella homman olevan hallussa. Ja vaikka todennäköisesti edellisenkin on joku Houllebecque -niminen jäpikkä jossain lausunut, en aio edelleenkään sortua hänen enkä kenenkään muunkaan lattean kaunokirjalijan surkeiden opusten lukemiseen. Vain ankara tiede ja muukalaislegioonalaisten muistelmat läpäisevät kuvitteellisen "minäksi" kutsutun kalvoni.
Vieläkö meillä on viinaa, vai pitääkö ajaa taksilla juhannuksen tyhjentämään soittoruokalaan ihailemaan Luis Bunuelin tavoin tyhjien baarien estetiikkaa? Jarrupalat ovat poissa, sali kiinni juhannuksen, enkä piittaa paskaakaan missä mennään ja mennäänkö. Olen onnellinen bunkkerin salatouhuista kesään putkahtanut hyvä urheileva ihminen, enkä tarvitse tämän enempää edes Houllebecque 2.0:aa...
Ja ne jonninjoutavat kirjallisuusihmiset luulevat minun perustavan huojuvan ajatteluni jonkin "Michel Houllebecqin" eepoksiin, joita en ole edes lukenut, enkä aio lukea. (Autuaita ovat yksinkertaiset pätee suomalaisessa kaunokirjallisuudessakin, sen täydellisen kauniissa tyhmyydessä..)
Selitän hänelle, että ihmistieteet lähenevät väistämättömästi biologiaa ja sen sisältämää kybernetiikkaa. Eli "minä" olen vain kuvitteellinen kalvo ulkoa ja sisää hyökkäävien partikkelien kohtaaamispaikassa, jota ei ole mielkästä yrittää tämän täsmällisemmin määrittää.
Filosfit Zizekiä myöten nauttivat ajatuksen pätkistä tajuttuaan ettei systeemin rakentaminen ole enää uskottavaa. Ja koska nuoria kuvitteellisia kalvoja piisaa pohtimassa "minänsä" kuvitteellisia ongelmia jokunen filosofeista tekee hyvän tilin "filosofiallaan". (Ei kannattaisi hukata ruutia, mutta Himanen, Saarinen, Relander ja Nevanlinna eivät ole edes pellefilosofeja, mutta Suomen kansan mentaliteetin psykopatologia on asia johon en katso maksavan vaivaa kuteja hukata.)
Tykkään juoda viintä, vaikka Suomen tyhmin lääkäri Seppänen on näköjään jälleen huijannut television lähettämään ala-arvoisia juoppouden kiroja käsitteleviä humpuukijaarituksiaan. Äijä tarvitsisi kunnon kännin, jotta hänen viinanhimossaan ääliömäiseen ilmeseen jäykistynyt päänsä saisi relata.
Koska olen jälleen näköjään uhmakkaalla päällä panen Spotifystä soimaan Iggy Popin upean ja suhteellisen unohdetun "Avenue B:n". Hänelläkin on natsityttöystävä, hänenkin aikansa valuu tiimalasissa, hänkään ei loppujen lopuksi välitä vittujakaan.
Mitään tapahtumattomuudestani pystyn tarvittaessa vetäisemään vauhdikkaan kertomuksen, tai jotain tällaista muistan yöllä miettineeni hullun kissan katsoessa kiiluvin silmin valmiina iskemään hampaansa kurkkuuni. Aamulla juon mustat kahvit ja luen Economistin Biology 2.0 -liitteen. Se ei sisällä minulle mitään uutta, ihmisen genoomi ja muut jutut joilla alamme väisttämättä jatkossa korvata psykologisia ja sosiologisia selityksiä maailmanmenosta...
Sen haluan kuitenkin lisätä, että en edelleenkään ole niin tyhmä, että uskoisin ihmisen syntyneen Afrikan vihreillä kunnailla ja kävelleen sapuskan perässä aina Pohjoisnavalle saakka. Kubrickin "Avaruusseikkailu 2001" antaa järkevämmän selityksen; me olemme virus avaruudesta.
Mitä avaruus on? Luomamme konstruktio villinä lävitsemme virtaaville partikkeleille, jotta voisimme edes jotenkin uskotella homman olevan hallussa. Ja vaikka todennäköisesti edellisenkin on joku Houllebecque -niminen jäpikkä jossain lausunut, en aio edelleenkään sortua hänen enkä kenenkään muunkaan lattean kaunokirjalijan surkeiden opusten lukemiseen. Vain ankara tiede ja muukalaislegioonalaisten muistelmat läpäisevät kuvitteellisen "minäksi" kutsutun kalvoni.
Vieläkö meillä on viinaa, vai pitääkö ajaa taksilla juhannuksen tyhjentämään soittoruokalaan ihailemaan Luis Bunuelin tavoin tyhjien baarien estetiikkaa? Jarrupalat ovat poissa, sali kiinni juhannuksen, enkä piittaa paskaakaan missä mennään ja mennäänkö. Olen onnellinen bunkkerin salatouhuista kesään putkahtanut hyvä urheileva ihminen, enkä tarvitse tämän enempää edes Houllebecque 2.0:aa...
6/20/2010
More Than This There Is Nothing
Aikakausi on muuttunut perusteellisesti, tarjontaa on stadissa musarintamalla enemmän kuin tarpeeksi. Keskiviikkona olin Les Lumieres festarin englantilaisen 1700-luvun musan konsertisssa Ritarihuoneella. Tykkäsin kovasti, sillä klasirikonserteissa pystyn irtoamaan ajasta ja tilasta. Leijun ja levitoin katon rajassa tuntien elämän olevan jotakin enemmän kuin se onkaan.
Torstaina vuorossa Kaisafestin Roxy Musicin eka keikka Härmässä kautta aikain. Kuuntelin bändin ekoja taiderocklevyjä Oulussa 70-luvulla enkä ollut varma onko kyseessä nerouden vai ylitaiteellisuuden tuote. No Kaisanimessa biisit ovat pitkälti 70-luvun kamaa ja karmeasta äänentoistosta huolimatta saatan todeta Roxy Musicin kestäneen aikaa hyvin. Dandyjen kingi Brian Ferry paahtaa tinkimättömästi, eikä setti koostu pelkästään varman päälle lasketuista hiteistä.
Makkaramyynnin, muikkujen ja kaljahanojen täyttämä jättiteltta on pahin mahdollinen paikka Roxy Musicin kaltaisten taiderockbändien soittaa. Jotenkuten homma menettelee hyvän valoshown piirtyessä hämärän teltan takaseinälle. Tulipahan taas bongattua yx minunkin menneisyyteni suuruuksista, totean Pomolle tyytyväisenä poistuessamme suviyöhän.
Tarjontaa on paljon, jotakin on pakko jättää väliin ettei turnausväysymys iske. Leonard Cohen, Chemical Brothers ja U2 ovat vielä tänä kesänä listalla. Tosin U2:n keikka on vähän epävarma, sillä Bonon selkä on leikattu ja kiertueen Amerikan osuus on siirretty jo ensi kesälle.
Sama tuo mulle, sillä Teeemalta just tullut saman kiertueen Los Angelesin keikka viittasi bändin sairastuneen monen muun ikonin tavoin pahaan pönötystautiin. Bono raakkui järjettömiä äännähdyksiä kuin Remu pahimmillaan ja yleisö oli tietysti villinä mukana. Uudet biistikin ovat voittopuolisesti kamalia. Kamalia koosteita bändin kultakoaikojen parhaista biiseistä, mutta kai ne menee uusiin sukupolviin täysillä.
Nyt on näin; bunkkerihommat saadaan pian pulkkaan. Sen jälkeen matkustan komeasti riemulomalle Ouluun. Fillarit on jo puhuttu lainaan, joten palaan Oulunsalon Koppanan lapsuuden maisemiini. Ja Pomo täytyy toki viedä legendaariselle sumujen saarelle Hailuotoon.
Miniläppärillä muokkaan joitain tekstin tapaisia ja kirjoitan mm. kovaa paljastusta tulevaan suuropukseeni perseensä rahalle ja kähminnälle myyneestä Taideteollisen korkeakoulun hallintojohtajasta. Eivätkä sekopäät kommariveljeksetkään päässeet ilmaiseksi elämästä, vaikka toinen on kuulemma huijannut itsensä Lohjan kaupunginjohtajaksi.
Jälkipolvien on syytä muistaa heidät juuri sellaisina mätämunina, jotka pistivät hyvinvointivaltion konkkaan. Opuksen nimi on alustavasti tietenkin "Hyvinvointivaltion historia" ja sitä tullaan myymään 300.000 kappaletta, ellei Supo ja Valtioneuvoston kanslia onnistu pelin politiikallaan takavarikoimaan koko roskaa. Tuleehan siihen lisää paljastuksia mm. Kuntaliitosta, jossa teoksen päähenkilö Jussi Apila lymyili useammankin vuoden valepuvussa työn tekemistä näytellen ja suoltaan säännöllisesti pitkin päivää hulppean talon lukuisissa vessoissa tyhjennellen...
Kannattaa tilata enakkoon sillä se tullaan repimään käsistä tai ainakin palasiksi.
Torstaina vuorossa Kaisafestin Roxy Musicin eka keikka Härmässä kautta aikain. Kuuntelin bändin ekoja taiderocklevyjä Oulussa 70-luvulla enkä ollut varma onko kyseessä nerouden vai ylitaiteellisuuden tuote. No Kaisanimessa biisit ovat pitkälti 70-luvun kamaa ja karmeasta äänentoistosta huolimatta saatan todeta Roxy Musicin kestäneen aikaa hyvin. Dandyjen kingi Brian Ferry paahtaa tinkimättömästi, eikä setti koostu pelkästään varman päälle lasketuista hiteistä.
Makkaramyynnin, muikkujen ja kaljahanojen täyttämä jättiteltta on pahin mahdollinen paikka Roxy Musicin kaltaisten taiderockbändien soittaa. Jotenkuten homma menettelee hyvän valoshown piirtyessä hämärän teltan takaseinälle. Tulipahan taas bongattua yx minunkin menneisyyteni suuruuksista, totean Pomolle tyytyväisenä poistuessamme suviyöhän.
Tarjontaa on paljon, jotakin on pakko jättää väliin ettei turnausväysymys iske. Leonard Cohen, Chemical Brothers ja U2 ovat vielä tänä kesänä listalla. Tosin U2:n keikka on vähän epävarma, sillä Bonon selkä on leikattu ja kiertueen Amerikan osuus on siirretty jo ensi kesälle.
Sama tuo mulle, sillä Teeemalta just tullut saman kiertueen Los Angelesin keikka viittasi bändin sairastuneen monen muun ikonin tavoin pahaan pönötystautiin. Bono raakkui järjettömiä äännähdyksiä kuin Remu pahimmillaan ja yleisö oli tietysti villinä mukana. Uudet biistikin ovat voittopuolisesti kamalia. Kamalia koosteita bändin kultakoaikojen parhaista biiseistä, mutta kai ne menee uusiin sukupolviin täysillä.
Nyt on näin; bunkkerihommat saadaan pian pulkkaan. Sen jälkeen matkustan komeasti riemulomalle Ouluun. Fillarit on jo puhuttu lainaan, joten palaan Oulunsalon Koppanan lapsuuden maisemiini. Ja Pomo täytyy toki viedä legendaariselle sumujen saarelle Hailuotoon.
Miniläppärillä muokkaan joitain tekstin tapaisia ja kirjoitan mm. kovaa paljastusta tulevaan suuropukseeni perseensä rahalle ja kähminnälle myyneestä Taideteollisen korkeakoulun hallintojohtajasta. Eivätkä sekopäät kommariveljeksetkään päässeet ilmaiseksi elämästä, vaikka toinen on kuulemma huijannut itsensä Lohjan kaupunginjohtajaksi.
Jälkipolvien on syytä muistaa heidät juuri sellaisina mätämunina, jotka pistivät hyvinvointivaltion konkkaan. Opuksen nimi on alustavasti tietenkin "Hyvinvointivaltion historia" ja sitä tullaan myymään 300.000 kappaletta, ellei Supo ja Valtioneuvoston kanslia onnistu pelin politiikallaan takavarikoimaan koko roskaa. Tuleehan siihen lisää paljastuksia mm. Kuntaliitosta, jossa teoksen päähenkilö Jussi Apila lymyili useammankin vuoden valepuvussa työn tekemistä näytellen ja suoltaan säännöllisesti pitkin päivää hulppean talon lukuisissa vessoissa tyhjennellen...
Kannattaa tilata enakkoon sillä se tullaan repimään käsistä tai ainakin palasiksi.
6/13/2010
New Jersey Turnpike
Toiston pysyvyys, kaikesta turhasta sälästä riisuttu elämäntapa. Askeesin nautinto, liian kovaa treenaaminen, psykologisen aspektin katoaminen kuntosalin kovaan touhuun, super food, ajatukset urheilevan hyvän ihmisen ajatuksia. Kun psykiatrini kysyi mistä olen elämässäni kiinnostunut, vastasin epäröimättä:
- Urheilusta, sekä historiasta ja matkakertomusten lukemisesta.
Historian tuoma lohtu liittyy siihen kuinka täydellisesti vuosisatoja kukoistaneet kulttuurit ovat kadonneet lähes jälkiä jättämättä historian romukoppaan. On sodittu, taisteltu vallasta, lapsia syntynyt, kaiken ikäisiä ihmisiä kuollut. Kuolleita kaikki kuolleita, minäkin. Mutta silmänräpäys ennen kuin valot sammuvat lopullisesti kerroksestani olen rakentanut askeettisen, lähes kalvinistisen elämäntavan, ja se toimii!
Luen menneistä kulttuureista, menneistä ihmisistä, kuolleiden ajattelijoiden niistä vetämistä johtopäätöksistä. Johtolankoja kadonneesta on niin runsaasti saatavilla, että elämä ei tule ainakaan pitkäveteiseksi jos maltan pysyä askeesin historian viimeisimmän vaiheen toimijana.
Minulla ei ole mitään sairauksia, ei sokeritautia, ei sydänvaivoja, ei syöpää tietääkseni. Aika valuu toki myös minun tiimalasissani, mutta vielä ei painettaessa jää ihoni kuopalle merkkinä solujen alkamisesta kuolla peruuttamattomalla tavalla. Treenaan kovaa ja nautin siitä meille masokisteille ominaisella totaalisella tavalla. Jalkakrampit vain todistavat kaikki tietävälle taivaasta katsovalle Suurelle Silmälle meikäläisen vetävän jatkuvasti sata lasissa urheilun ihmeellisessä maailmassa.
Yläkertani käy joskus, kerran pari vuodessa ylikierroksilla, mutta jarrupalat, break bladesit hoitavat minut takaisin viileyteeni. Viihdyn näin tässä, ja joskus kaikkialla muuallakin eri puolilla maapalloa. En kaipaa muutosta elämääni, kaikki on kuin itsestään kääntynyt hyväksi. Alkoholi ja aineet, sairaalloinen niiden hehkun ihannointi on poissa. Ei, minä en tunne tarvetta ryhtyä Suomen Bukowkiksi tai Hunter. S. Thompsoniksi. Tykkään pitää pään selvänä, silloin nautin eniten omasta sisäsyntyisestä sekopäisyydestäni.
En tunne tarvetta tavata vieraita ihmisiä. Joudun toki bunkkerihommissa tekemisiin monenlaisen vipeltäjän kanssa, aina juorulehtien tähtitoimittajiin, politiikan kentän suurpelureihin ja taviksista taviksimpien. Pelkään ainoastaan tavista joka puhuu lakkaamatta peittääksen taviksen kirouseen liittyvän alemmuuden tuntonsa.
En voi leikata heiltä päätä pois, siispä istun heidän seurassaan laput korvillani ja seikkailen länsimaisen populaarikulttuurin käänteissä, milloin missäkin. Viimeksi ovat vaikutuksen tehneet Gill Scott-Heron, Tindersticks ja tuhat muuta essentiaalia listaltani.
Katsomme Pomon kanssa jo kolmatta kertaa Sopranosien kaikkia kuutta tuotantokautta läpi. Se on meidän historiaamme, New Jersey Turnpiken lähettyvillä tapahtuva mafian toiminta pahan asiamiehinä. Juhana Vartiainen lukee säännöllisesti talousennustamisensa ohella Proustin "Kadonnutta aika etsimässä" Meille kelpaa mafiaperhe Sopranosien vaiheet, jotka eivät kalpene minkään korkeakulttuurin tuotteen rinnalla, sikäli kun kukaan enää jaksaa asiasta murhetta kantaa. Kaksi jaksoa illassa on tahtimme ja se pitää meidät toiminnan seuraamisen syrjässä kiinni. En halua ottaa enää tapahtumiin osaa, niiden seuraaminen riittää.
Historiaa luen eri muodossa kirjoista. Aina ei tärppää. Nyt on meneillään juuri suomeksi ilmestynyt "Bysantin historia". Sitä lukiessa nousee mieleen kysymys, miten näin kiehtovasta aiheeesta joku tyyppi on onnistunut kirjoittamaan näin kuivan,sekavan ja luettelomaisen opuksen? Tulee mieleen kun opiskelin aikoinaan historiaa ylopistolla; siellä riitti kun leikkasi ja liimasi faktat näennäisesti loogiseksi kertomukseksi, joka vilisi suurmiehiä, sotia ja vuosilukuja. Jos olette tällaisen aikansa eläneen sälähistroian ystäviä, "Bysantin historia" vastaa uuvuttavuudellaan tarpeesenne olla ymmärtämättä, mikä oli Bysantin maailman syvin olemus, miten se sosio-ekonomisesti rakenteistui onnnistuen säilymään tuhat vuotta hengissä.
Koska lukemiseeni edelleenkin liittyy tietynlaista luterilaista suorittamispakkoa en voi usein jättää kirjaa kesken, vaan tunnen velvollisuudekseni lukea sen loppuun. Sama pätee myös maanantaisin luukusta viikoittain kolahtavaan maailman ylivoimaisesti parhaimpaan aikakausilehteen "Economistiin". Sitä luen kuin nykyajan historiaa, enkä taida voida elää pitemmän päälle ilman sitä. Muita lehtiä minulle ei tulekaan. Yksi paras riittää.
Minulla on monen muun tavoin meneillään oma downsiftaamiseprojektini. Yritän kieltäytyä kaikesta mahdollisesta. Silti hommaa eri muodoissaan piisaa. Ja illalla asetumme sohvalle ja karautamme New Jersey Turnpiken kautta todellisuutta todempaan mafiajätkien historiaan, jossa panemista, ampumista, rahaa, iltalialaista sapuskaa piisaa...
- Urheilusta, sekä historiasta ja matkakertomusten lukemisesta.
Historian tuoma lohtu liittyy siihen kuinka täydellisesti vuosisatoja kukoistaneet kulttuurit ovat kadonneet lähes jälkiä jättämättä historian romukoppaan. On sodittu, taisteltu vallasta, lapsia syntynyt, kaiken ikäisiä ihmisiä kuollut. Kuolleita kaikki kuolleita, minäkin. Mutta silmänräpäys ennen kuin valot sammuvat lopullisesti kerroksestani olen rakentanut askeettisen, lähes kalvinistisen elämäntavan, ja se toimii!
Luen menneistä kulttuureista, menneistä ihmisistä, kuolleiden ajattelijoiden niistä vetämistä johtopäätöksistä. Johtolankoja kadonneesta on niin runsaasti saatavilla, että elämä ei tule ainakaan pitkäveteiseksi jos maltan pysyä askeesin historian viimeisimmän vaiheen toimijana.
Minulla ei ole mitään sairauksia, ei sokeritautia, ei sydänvaivoja, ei syöpää tietääkseni. Aika valuu toki myös minun tiimalasissani, mutta vielä ei painettaessa jää ihoni kuopalle merkkinä solujen alkamisesta kuolla peruuttamattomalla tavalla. Treenaan kovaa ja nautin siitä meille masokisteille ominaisella totaalisella tavalla. Jalkakrampit vain todistavat kaikki tietävälle taivaasta katsovalle Suurelle Silmälle meikäläisen vetävän jatkuvasti sata lasissa urheilun ihmeellisessä maailmassa.
Yläkertani käy joskus, kerran pari vuodessa ylikierroksilla, mutta jarrupalat, break bladesit hoitavat minut takaisin viileyteeni. Viihdyn näin tässä, ja joskus kaikkialla muuallakin eri puolilla maapalloa. En kaipaa muutosta elämääni, kaikki on kuin itsestään kääntynyt hyväksi. Alkoholi ja aineet, sairaalloinen niiden hehkun ihannointi on poissa. Ei, minä en tunne tarvetta ryhtyä Suomen Bukowkiksi tai Hunter. S. Thompsoniksi. Tykkään pitää pään selvänä, silloin nautin eniten omasta sisäsyntyisestä sekopäisyydestäni.
En tunne tarvetta tavata vieraita ihmisiä. Joudun toki bunkkerihommissa tekemisiin monenlaisen vipeltäjän kanssa, aina juorulehtien tähtitoimittajiin, politiikan kentän suurpelureihin ja taviksista taviksimpien. Pelkään ainoastaan tavista joka puhuu lakkaamatta peittääksen taviksen kirouseen liittyvän alemmuuden tuntonsa.
En voi leikata heiltä päätä pois, siispä istun heidän seurassaan laput korvillani ja seikkailen länsimaisen populaarikulttuurin käänteissä, milloin missäkin. Viimeksi ovat vaikutuksen tehneet Gill Scott-Heron, Tindersticks ja tuhat muuta essentiaalia listaltani.
Katsomme Pomon kanssa jo kolmatta kertaa Sopranosien kaikkia kuutta tuotantokautta läpi. Se on meidän historiaamme, New Jersey Turnpiken lähettyvillä tapahtuva mafian toiminta pahan asiamiehinä. Juhana Vartiainen lukee säännöllisesti talousennustamisensa ohella Proustin "Kadonnutta aika etsimässä" Meille kelpaa mafiaperhe Sopranosien vaiheet, jotka eivät kalpene minkään korkeakulttuurin tuotteen rinnalla, sikäli kun kukaan enää jaksaa asiasta murhetta kantaa. Kaksi jaksoa illassa on tahtimme ja se pitää meidät toiminnan seuraamisen syrjässä kiinni. En halua ottaa enää tapahtumiin osaa, niiden seuraaminen riittää.
Historiaa luen eri muodossa kirjoista. Aina ei tärppää. Nyt on meneillään juuri suomeksi ilmestynyt "Bysantin historia". Sitä lukiessa nousee mieleen kysymys, miten näin kiehtovasta aiheeesta joku tyyppi on onnistunut kirjoittamaan näin kuivan,sekavan ja luettelomaisen opuksen? Tulee mieleen kun opiskelin aikoinaan historiaa ylopistolla; siellä riitti kun leikkasi ja liimasi faktat näennäisesti loogiseksi kertomukseksi, joka vilisi suurmiehiä, sotia ja vuosilukuja. Jos olette tällaisen aikansa eläneen sälähistroian ystäviä, "Bysantin historia" vastaa uuvuttavuudellaan tarpeesenne olla ymmärtämättä, mikä oli Bysantin maailman syvin olemus, miten se sosio-ekonomisesti rakenteistui onnnistuen säilymään tuhat vuotta hengissä.
Koska lukemiseeni edelleenkin liittyy tietynlaista luterilaista suorittamispakkoa en voi usein jättää kirjaa kesken, vaan tunnen velvollisuudekseni lukea sen loppuun. Sama pätee myös maanantaisin luukusta viikoittain kolahtavaan maailman ylivoimaisesti parhaimpaan aikakausilehteen "Economistiin". Sitä luen kuin nykyajan historiaa, enkä taida voida elää pitemmän päälle ilman sitä. Muita lehtiä minulle ei tulekaan. Yksi paras riittää.
Minulla on monen muun tavoin meneillään oma downsiftaamiseprojektini. Yritän kieltäytyä kaikesta mahdollisesta. Silti hommaa eri muodoissaan piisaa. Ja illalla asetumme sohvalle ja karautamme New Jersey Turnpiken kautta todellisuutta todempaan mafiajätkien historiaan, jossa panemista, ampumista, rahaa, iltalialaista sapuskaa piisaa...
6/10/2010
Rose Is My Flower Buddy
Olen istunut puolitoista kuukautta koodamassa salakielisiä sanomia maanlaisessa bunkkerissa. En ole nähnyt päiviä joina kesä valui vihreänä plasmana stadiin. Olen kuunnellut Nokia N96:ltani erinäisenkin tunnin Spotifylle laatimaani essential Apila listaa (n. 10 tuntia so far) kulkuvälineissä. Ja kun on ollut taukoja olen toki urheillut kuin vimmatautinen. Olen onnellinen kun saan treenata kovempaa kuin pikku-Pekka Himanen koskaan tulee pystymään hennosta varrestaan johtuen. Olen onnellinen, että olen saanut vielä kerran rakentaa huippukunnon, jossa kaikki muu maailman sälä on helppo homma pitää handussa.
Tänään selailin menneitä aikojani legioonan palveluksessa. Teki heti mieli lähteä kokoamaan iskuporukkaa johonkin Nigerian tapaiseen umpilahoon maahan. Tosin sille porukalle on pian käyttöä tämän Helsinki, ikuisenkin kaduilla jonka ovat vallanneeet kaikenmaailman haitaria soittavat mustalaiskerjäläiset sun muut puliveivarit.
Olen tullut hyvin juttuun eri puolilla maailmaa kaikenrotuisten ihmisten kanssa mutta tämä tänne pohjanperukoille ryösinyt jämäjengi saa minut epämääräisesti tuntemaan halua pistää lekat heilumaan. Pysyisivät siellä Romaniassa ja Bulgariassa kun ne kerran on jonkin munauksen seurauksena EU:hun hyväksytty. Afrikan riuskat pojat voisi myös palauttaa välittömästi rakentamaan kotomaataan, vaikka Afrikka onkin joka suhteessa lost continent, ja tulee sellaisena pysymään.
Vaikka olen nopea kuin gepardi ja lyön lujaa, alkavat vuodet vieriä mittarissani. Tekisi vielä kerran mieli lähteä epämääräiselle retkelle epämääräisin valtuuksin vaikka vapauttamaan Babylonian portot, vaikka ne taitavat jo tehdä arvokasta huoran hommaansa keskuudessamme tämän rakkaan Suomemme visvaisissa hotelleissa. Tai jotain muuta veret seisauttavaa näille ulkomaalaispiruille tulisi tehdä, sillä tykkään Helsingistä sellaisena kuin se oli vielä vuosituhannen alussa. Ja minä kun olen kaikki yliopistot ja kurssit käynyt kovapalkkainen salakoodeja avaava konsultti. Ei uskoisi meikäläisen sortuneen xenofobiaan, mutta ei auta kuin tunnustaa näin päässeeen käymään.
Malmin uimahallin kuntosalillakin kesän hiljaisen aikana näitä pakolaisia teeskenteleviä resupekkoja piisaa. Aina kun edelliset on saatu postimerkki perseessä maasta ulos, uusia kaikenvärisiä tyyppejä ilmestyy muka bodaamaan. Onneksi Suomen kundit ovat kovempia rääkkääämään itseään. Eikä Afrikka ja Aasia osaa uida, on tullut tasan tarkkaan todetuksi, se todistaa aivojemme olevan suurempia, joten eiköhän tämäkin häiriö saada kovia otteita kaihtamattoman ulkomaalaispoliisimme toimesta korjatuksi. Vuoden päästä näihin aikoihin mustalaismusikantteja ei täällä enää näy, uskallan lyödä vetoa. And Finland is for Finns again!
Tilaan kuitenkin varmuuden vuoksi suomalaisten kokemuksista muukalaislegioonassa kertovia kirjoja, jotta saisin pespektiiviä tähän hyvinvointivaltion pehmeän makaamiseen. Se ehkä lohduttaa minua kun ensi kuun alussa vaihdan jälleen kaupunkia ja identiteettiäni. Oulussa ajelen fillarilla ja toivon, ettei siellä ole yhtä paljon mustalaisia, neekereitä ja yhteiskuntatieteiljöitä kuin täällä stadissa.
Näin siinä sitten kävi kaikesta humanistisesta pakkosyötöstä huolimatta, liityin tummapukuisten siivoojien porukkaan, joka tämänkin maan asiat loppujen lopuksi säätää. Mutta siitä teidän on parempi olla tietämättä mitään. Leikitään Himasta, Linforsia, Kallasvuota; unohdus on taviksille hyvä, melkeinpä ainoa selviytymisstrategia...
Tänään selailin menneitä aikojani legioonan palveluksessa. Teki heti mieli lähteä kokoamaan iskuporukkaa johonkin Nigerian tapaiseen umpilahoon maahan. Tosin sille porukalle on pian käyttöä tämän Helsinki, ikuisenkin kaduilla jonka ovat vallanneeet kaikenmaailman haitaria soittavat mustalaiskerjäläiset sun muut puliveivarit.
Olen tullut hyvin juttuun eri puolilla maailmaa kaikenrotuisten ihmisten kanssa mutta tämä tänne pohjanperukoille ryösinyt jämäjengi saa minut epämääräisesti tuntemaan halua pistää lekat heilumaan. Pysyisivät siellä Romaniassa ja Bulgariassa kun ne kerran on jonkin munauksen seurauksena EU:hun hyväksytty. Afrikan riuskat pojat voisi myös palauttaa välittömästi rakentamaan kotomaataan, vaikka Afrikka onkin joka suhteessa lost continent, ja tulee sellaisena pysymään.
Vaikka olen nopea kuin gepardi ja lyön lujaa, alkavat vuodet vieriä mittarissani. Tekisi vielä kerran mieli lähteä epämääräiselle retkelle epämääräisin valtuuksin vaikka vapauttamaan Babylonian portot, vaikka ne taitavat jo tehdä arvokasta huoran hommaansa keskuudessamme tämän rakkaan Suomemme visvaisissa hotelleissa. Tai jotain muuta veret seisauttavaa näille ulkomaalaispiruille tulisi tehdä, sillä tykkään Helsingistä sellaisena kuin se oli vielä vuosituhannen alussa. Ja minä kun olen kaikki yliopistot ja kurssit käynyt kovapalkkainen salakoodeja avaava konsultti. Ei uskoisi meikäläisen sortuneen xenofobiaan, mutta ei auta kuin tunnustaa näin päässeeen käymään.
Malmin uimahallin kuntosalillakin kesän hiljaisen aikana näitä pakolaisia teeskenteleviä resupekkoja piisaa. Aina kun edelliset on saatu postimerkki perseessä maasta ulos, uusia kaikenvärisiä tyyppejä ilmestyy muka bodaamaan. Onneksi Suomen kundit ovat kovempia rääkkääämään itseään. Eikä Afrikka ja Aasia osaa uida, on tullut tasan tarkkaan todetuksi, se todistaa aivojemme olevan suurempia, joten eiköhän tämäkin häiriö saada kovia otteita kaihtamattoman ulkomaalaispoliisimme toimesta korjatuksi. Vuoden päästä näihin aikoihin mustalaismusikantteja ei täällä enää näy, uskallan lyödä vetoa. And Finland is for Finns again!
Tilaan kuitenkin varmuuden vuoksi suomalaisten kokemuksista muukalaislegioonassa kertovia kirjoja, jotta saisin pespektiiviä tähän hyvinvointivaltion pehmeän makaamiseen. Se ehkä lohduttaa minua kun ensi kuun alussa vaihdan jälleen kaupunkia ja identiteettiäni. Oulussa ajelen fillarilla ja toivon, ettei siellä ole yhtä paljon mustalaisia, neekereitä ja yhteiskuntatieteiljöitä kuin täällä stadissa.
Näin siinä sitten kävi kaikesta humanistisesta pakkosyötöstä huolimatta, liityin tummapukuisten siivoojien porukkaan, joka tämänkin maan asiat loppujen lopuksi säätää. Mutta siitä teidän on parempi olla tietämättä mitään. Leikitään Himasta, Linforsia, Kallasvuota; unohdus on taviksille hyvä, melkeinpä ainoa selviytymisstrategia...
6/05/2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
