Destination Nowhere

Kesälaitumille olen siis ennättänyt. Pariin päivään en ole enää tuntenut tarvitsevani jarrupaloja, break bladeseja. Tämä on toki vain oma arvioni, sillä jotkut aikamme julkisista kärsivistä sankareista tarvitsevat säännöllisesti 100 millin jarrupalan päivässä maaanisen persoonallisuutensa lääkitsemiseen. No se ei ehkä tästäkään tulokulmasta olisi vikatikki meikäläisenkään kohdalla...

Fillari on kulkenut Keskuspuistossa ja paikkoja koluttu aina Vuosaarta myöten. Vaikka olen vetänyt kovat treenit päälle salilla, vanha selkävaiva kiusaa, ei tykkää fillaroinnista, asento on väärä, ei läheskään 69.

Tänään pidän välipäivän, vaikka helle houkuttaa minua hullun lailla treenaamaan. Muutama tunti eri urheilulajeja helteessä ja illalla voit parhaassa tapauksessa tuntea samanlaista aitoa väsymystä kuin aloittelevat urheilijat. Helteellä treenaaminen nostaa lisäksi älyttömsti kuntoa. Ja jos pumppu pettää; kaunis on kuolla kun joukkonsa eessä.

(Kurt Vonnegutin mielestä kirjallisuutta amerikkalaisisaa yliopistoissa opiskelleiden suurin erhe ja munaus on ; -käyttäminen. Ei hän tätä näkemystään mitenkään aukottomasti osaa perustella, MUTTA KAI HÄN OLI JO TUON SKRIVATESSAAN PÄÄSTÄÄN LAHO. IKÄÄ OLI YLI 80 JA KUSTANTAJAT AINA sUOMEA MYÖTEN VIIMEISILLÄ RYÖSTÖRAHASTUKSILLAAN kuolevan legendan nimiin.)

Koska en ole enää jarrupalamies ja lähden viikonloppuna reissuun voinen vähitellen päättää tämän "Paluuni Hyvinvointivaltion Historiaan". Ehkä tästä kuullaan muyöhemmin vielä paperimuodossa, mutta kovin usein hommani juuttuvat selkeistä sopimuksista huolimatta puolitiehen. Tulee uusia hommia, enkä jaksa enää entisistä perustaa. Mutta toivottavasti tämä keissi kuitenkin saadaan hoidettua kasaan ennen kuin joudun taas jossakin vaiheessa piipparin hälyttäesä laskeutumaan maan alle salatouhuihini.

Näin eilen salilla pitkästä aikaa Kalen, Painonnostajan. Hänelläkin on mennyt viime vuodet lujaa, vaikka onkin nyt päässyt jollekin marraskuuhun asti kestävälle työttömyyskoulutuskurssille, tai mitä päivähoitoa sossunn akat saavatkaan päähänsä jalon hyvinvointivaltion nimissä reppanoille järjestää.

Toukokussa kun jouduin turvautumaan jarrupaloihin suurina annoksina liikuin jossakin vaiheessa parhaan kaverini Arskan kanssa. Vaikka hän onkin jäänyt onnekseen 12 vuotiaan henkiselle tasolle löytyy hänestä tarvittaessa ruutia: Hän oli lyönyt uutta vietkongkapakanpitäjää tuopilla päähän ja saanut porttarin.
- Hieno isku. Tulen iloiseksi. Hyvä kun en ollut paikalle, hihkun ajatusta lasimurskasta jonkun viattoman kannattamattoman kapakanpitäjän verisessä mustassa kuontalossa, olen sillä tavalla aikamme agressiosairas myöskin. Adhd, autismi, agressio, apatia, näitä A:lla alkaviahan riittää. Ne on pantu kärkeen koska ne ovat tärkeimpiä: alkoholismi, AA, asbestikeuhko, näitähän riittää.

Eipä mulla tällä erää muuta. Käyn vielä kerran pari bunkkerissa hoitamassa loppusivousta ja sitten astun junaan tai valkeaan laivaan. Paluu mahdollinen mutta epätodennäköinen.