Biology/Philosophy 2.0 - Nazi Girlfriend

Juhannuksen kunniaksi ostamme 6 litraa viintä ja katsomme yöllä Kubrickin "Kellopeliappelsiinin". Se herättää kaikessa täydellisyydessään meidät väittelemään onko psykologista aspektia enää mielekästä väittää olevan olemassa? Mielestäni se on jonninjoutavaa, mutta hän sanoo tämänkin väitteeni olevan psykologiaa.

Ja ne jonninjoutavat kirjallisuusihmiset luulevat minun perustavan huojuvan ajatteluni jonkin "Michel Houllebecqin" eepoksiin, joita en ole edes lukenut, enkä aio lukea. (Autuaita ovat yksinkertaiset pätee suomalaisessa kaunokirjallisuudessakin, sen täydellisen kauniissa tyhmyydessä..)

Selitän hänelle, että ihmistieteet lähenevät väistämättömästi biologiaa ja sen sisältämää kybernetiikkaa. Eli "minä" olen vain kuvitteellinen kalvo ulkoa ja sisää hyökkäävien partikkelien kohtaaamispaikassa, jota ei ole mielkästä yrittää tämän täsmällisemmin määrittää.

Filosfit Zizekiä myöten nauttivat ajatuksen pätkistä tajuttuaan ettei systeemin rakentaminen ole enää uskottavaa. Ja koska nuoria kuvitteellisia kalvoja piisaa pohtimassa "minänsä" kuvitteellisia ongelmia jokunen filosofeista tekee hyvän tilin "filosofiallaan". (Ei kannattaisi hukata ruutia, mutta Himanen, Saarinen, Relander ja Nevanlinna eivät ole edes pellefilosofeja, mutta Suomen kansan mentaliteetin psykopatologia on asia johon en katso maksavan vaivaa kuteja hukata.)

Tykkään juoda viintä, vaikka Suomen tyhmin lääkäri Seppänen on näköjään jälleen huijannut television lähettämään ala-arvoisia juoppouden kiroja käsitteleviä humpuukijaarituksiaan. Äijä tarvitsisi kunnon kännin, jotta hänen viinanhimossaan ääliömäiseen ilmeseen jäykistynyt päänsä saisi relata.

Koska olen jälleen näköjään uhmakkaalla päällä panen Spotifystä soimaan Iggy Popin upean ja suhteellisen unohdetun "Avenue B:n". Hänelläkin on natsityttöystävä, hänenkin aikansa valuu tiimalasissa, hänkään ei loppujen lopuksi välitä vittujakaan.

Mitään tapahtumattomuudestani pystyn tarvittaessa vetäisemään vauhdikkaan kertomuksen, tai jotain tällaista muistan yöllä miettineeni hullun kissan katsoessa kiiluvin silmin valmiina iskemään hampaansa kurkkuuni. Aamulla juon mustat kahvit ja luen Economistin Biology 2.0 -liitteen. Se ei sisällä minulle mitään uutta, ihmisen genoomi ja muut jutut joilla alamme väisttämättä jatkossa korvata psykologisia ja sosiologisia selityksiä maailmanmenosta...

Sen haluan kuitenkin lisätä, että en edelleenkään ole niin tyhmä, että uskoisin ihmisen syntyneen Afrikan vihreillä kunnailla ja kävelleen sapuskan perässä aina Pohjoisnavalle saakka. Kubrickin "Avaruusseikkailu 2001" antaa järkevämmän selityksen; me olemme virus avaruudesta.

Mitä avaruus on? Luomamme konstruktio villinä lävitsemme virtaaville partikkeleille, jotta voisimme edes jotenkin uskotella homman olevan hallussa. Ja vaikka todennäköisesti edellisenkin on joku Houllebecque -niminen jäpikkä jossain lausunut, en aio edelleenkään sortua hänen enkä kenenkään muunkaan lattean kaunokirjalijan surkeiden opusten lukemiseen. Vain ankara tiede ja muukalaislegioonalaisten muistelmat läpäisevät kuvitteellisen "minäksi" kutsutun kalvoni.

Vieläkö meillä on viinaa, vai pitääkö ajaa taksilla juhannuksen tyhjentämään soittoruokalaan ihailemaan Luis Bunuelin tavoin tyhjien baarien estetiikkaa? Jarrupalat ovat poissa, sali kiinni juhannuksen, enkä piittaa paskaakaan missä mennään ja mennäänkö. Olen onnellinen bunkkerin salatouhuista kesään putkahtanut hyvä urheileva ihminen, enkä tarvitse tämän enempää edes Houllebecque 2.0:aa...