University Means Crime!

Jarrupalat, berak blades ovat alkaneet vaikuttaa aivoissani suotuisalla tavalla. Laskin annoksen 400:sta 300:aan. Neljä sataa pistää illalla tokkuraan ja nukahdan kesken kolmannen kerran katsomaan alkamaamme Sopranoseja. Kolmellakin nukun kuin tukki about 7 tuntia yössä, ja se on meikäläisen tapauksessa paljon.

Eilen kävellessäni Ruoholahdessa Sitran toimiston ohi törmäsin vanhaan puolituttuun. Hän toimitti aikanaan yliopiston uusyrityskeskuksen johtajan hommia. Kymmenen vuotta sitten aikakausi oli toinen. Kaikki proffat ja muut etuoikeutetut pöllivät yliopiston suoman asemansa turvin veronmaksajien rahoja hämärien yritystensä kautta. Se oli sellainen kuittiruletti, että ei mitään rajaa. Tämä tapaamani Holgerkin pyöritti kassaansa edes takaisin ilman mitään logiikka. Yhteistä salaisille rahasiirroille oli, että lopulta veronmaksajien rahat päätyivät Holgerin tilille ja joku oikeudenkäynnissä tuntemattomaksi jäänyt tyyppi nosti ne savuna ilmaan pankkiautomaatilta.

Holger käytti asemaansa sumeilematta hyväkseen maaseudun pikkukaupungeissa, jotka taistelivat kuolemaa vastaan. Hän lupaili niille kaikkea mitä sylki suuhun toi, aina Oxfordin yilopiston sivupistettä myöten. Ja nämä Helsingin imuun pääsemättömät Etelä-Suomen pikkukaupungit maksoivat itsensä kipeiksi ostaessaan Holgerin porukalta toivoa. Venäläisten luvatiin perustavan kuuasemia ja kasinoita, kaikkea mitä älytöntä Holger vain sai päähänsä. Kaiken lisäksi hän uskoi itsekin valheisiinsa, oli semmoinen pakkoluonteinen mytomaani.

Ja koska oli tämä EU ja Keskustan junailemat pohjattomat syrjäseutujen kehittämisrahat, kaupunginjohtajat marssitettiin Holgerin ohjauksessa anomaan fyrkkaa suuruudenhulluille hankkeille. Kuka tahansa normaalijärkinen olisi tajunnut homman olevan tajutonta, paitsi kuihtuvien pikkukaupunkien pomot ja rahoja jakaneet viranomaiset,joita toki kestittiin perusteellisesti ennen ja jälkeen suurien rahojen myöntämistä. Ja kun rahat olivat tilillä katosovat ne muutamalla veivillä Holgerin ja hänen proffakamujensa taskuihin "konsulttipalkkioina".

Persaukiset kaupungit jotka olivat korviaan myöten velkautuneita saivat toki jatkossakin lisää Suomen ja Euroopan Unionin veronmaksajien rahoja typeriin kehittämishankkeisiinsa. Sekin raha katosi Holgerin johtaman yliopistoklikin taskuihin. Mitään kehittämistä ei todellisuudessa tapahtunut, ainoastaan muutama suuruudenhullu luento pidettiin typerien kaupunginisien hengen nostattamiseksi. Heille oli päiväselvää että Jumalan toinen poika Holger yliopistolta hommaisi heidän rupukyläänsä tuota pikaa kansainvälisiä call centereitä ja eavy leaguen tasoisia yliopistojen sivuhaaroja.

Mitä enemmän pannumyssykossua yliopistolla juodessani touhua seurasin tutkijakammiostani, sitä varmemmaksi tulin, että Suomen syrjäseudut ovat ansainneet kohtalonsa. Niiden älyllinen kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä nykyajan koviiin vaatimuksiin. Siksi ne antavat Holgerin kaltaisten helppoheikkien huijata rahansa kerta toisensa jälkeen.

Rahoillaan he ostavat toivoa, mitään konkreettista rahojen haihduttua savuna ilmaan ei heille jää käteen. Pian he sortuvat entisistä huijatuksi tulemisistaan mitään oppimattomina ostamaan lisää toivoa seuraavaksi ovea kolkuttavalta helppoheikiltä.

Holgerin ruletti kävi maaniseksi eikä hän enää piitannut yliopiston taloustoimiston vaatimuksista ja varoituksista. Taloustoimisto yritti herättää yliopiston johdon huomaamaan Holgerin sekavan touhun, mutta se taisi olla niin perusteellisesti sotkeutunut omaan veronmaksajien rahojen pöllimistouhuunsa, että kesti pitkään ennen kuin se reagoi. Tämä tapahtui siinä vaiheessa kun Holger ei enää kyennyt tililtä toiselle tekemillään siirroilla peittämään, että miljoonia oli kateissa. Lehdistökin sai vihiä asiasta.

Holger pelasi kovin panoksin loppuun saakka yrittäen voittaen aikaa, että joku uusi iso kala uisi uusyrityskeskuksen verkkoon. Yliopiston hallitus ei puuttunut asiaan ennnen kuin lopulta oikeuskanslerille tehty valitus käynnisti poliisin tutkimukset. Silloinkin osa hallituksen huijariproffista olisi halunnut antaa Holgerin jatkaa huijarihommaansa, mutta kun tutkimuksissa alkoi pulpahdella monen muuunkin proffan nimi rahansiirtojen kohdalla esiin, oli hallituksen lopulta pakko antaa huippuyksikkönsä johtajalle potkut.

Sen jälkeen Holger jatkoi yrityskonsulttina, mutta kun hänellä ei ollut enää yliopiston suomaa statusta ja veronmaksajien rahoja turvanaan, hukkui hän tuhansien samanlaisten helppoheikkien sakkiin, eikä bisnes lähtenyt enää lentoon. Yhtä samaa kärvistelyä se hänen kallispalkkainen konsulttihommansa oli vaikka hän sävelsi juttua kuin Jean Sibelius tai Jope Ruonansuu.

Bisnesmiehille tapaa käydä yksityisellä sektorilla kalpaten, siksi ovelimmat heistä uivat julkisen sektorin pohjattomien rahavirtojen suojiin virkamiehiksi ja heitä muka auttaviksi "kuntakonsulteiksi".

Kaiken lisäksi Holger sai syytteen törkeästä virka-aseman väärinkäytöksestä ja satojen tuhansien korvausvaatimukset. Koska veronmaksajien rahojen pöllimistä ei pidetä Suomessa isona rikoksena, Holger selvisi ehdonalaisella, mutta sai niskaansa sellaiset satojen tuhansien eurojen vahingonkorvaukset, että mitään oikeaa työtä ei hänen enää kannattaisi enää elämänsä aikana eikä senkään jälkeen tehdä viivästyskorkojen nostaessa summan yhä korkeammaksi.

Ja niin hän käveli päättäväisenä kuin Aku Ankka Sitran, täysin tarpeettoman tutkimusbyrokratian, jättikonttorista Ruoholahdessa kun olin tulossa suosikkikaupastani Verkkokauppa.comista. Isken hänelle silmää, hän tuijottaa tiiviisti tiehen olematta huomaamatta minua, hyvinvointivaltion historian, sen massiivisten väärinkäytösten kirjaajaa.

Luultavasti neuvottelut Sitran humpuukisakin kanssa vaikuttavat lupaavilta, eikä Holger ota riskiä päästämällä minua pilaamaan fiiliksiään. Kun Sitrankin rahat on pöllitty, seuraa sama keikaus oikeusprosesseineen uudestaan, mutta mytomaani osaa vakuuttavasti valehdella tyhmien hyvinvointivaltion päättäjien ja virkamiesten ohella myös itselleen. No, onpahan Sitralla, elinkevottomien kaupunkien johtajilla ja poliisi talousrikosyksiköllä hommia luvassa jatkossakin...