5/07/2006
It Was Pleasure to Burn
Kun aurinko muuttuu punaiseksi syttyy kaupunki tuleen. Venäjällä on kulotettu kaski, Helsingissä hiekka tukkii heikompien lajitovereiden hengityselimet. Katselen auringon muuttumista yhä punaisemmaksi ilta illan jälkeen. Tiedän punaisen auringon tekevän ihmiset hulluiksi kevään iskettyä täydellä kaasulla planeetan pintaan.
VR:n makasiinit on kuulemma poltettu, joten lähden heti aamusta Supon laskuun kuvaamaan epäilyttävältä vaikuttavia tyyppejä. Heitä on kertynyt satoja kameroineen ihastelemaan kauniin kokon jälkiä. Innokkaimmat pyrkivät poliisin pystyttämän mellakka-aidan lävitse makkarat messissä. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Mikään ei piristä nykyihmistä niin paljon kuin saada ns. yhteisiä kokemuksia lievien tragedioiden muodossa.
Paikalla pörrää telkkariuutisten kuvausryhmä, joista otan kuvan arkistoon varmuuden vuoksi. Kuka tahansa tonttu voi nykyään väärennyttää Khao San Roadilla lehdistökortin, kuten olen oman lätkäni kanssa voinut todistaa ympäri Amerikan etu- ja takamaita.
Nyt kysellään, että onko vapun mellakka ja purkutönön polttaminen kenties merkki laajemmasta tulossa olevasta väkivalta-aallosta? Mediapöpit pohtivat lukemattomilla sopulifoorumeilla, että paisutellaanko asiaa, paisutellen nimenomaan merkityksetöntä asiaa. Aina kun tilaisuus on tullut on nuoriso pannut hulinaksi. Esimerkiksi 1100-luvulla Pariisin latinalaiskortteleissa syntyi rajuja mellakoita Sorbonnen yliopiston opiskelijoiden toimesta, kun viinin hintaa nostettiin kapakoissa. Suomen hallitus on tietoinen asiasta, sillä täällä viinan hintaa on laskettu niin pirusti, että kukaan ei enää ehdi olemaan selvinpäin, saati täysissä järjissään. Loppupeleissä paljastuu tietenkin tässä rikosromaanien luvatussa maassa, että hyvät on pahoja ja pahat hyviä. Poliisin valtuuksia täytyy näin ollen lisätä. Notski mikä notski, totean ja lähden Kauppatorille syömään kaloja.
Limaiset kalat syötyäni näen seireenien kutsuvan minua torinrantaan ankkuroidussa haminalaisessa Rellu-laivassa. Sidon itseni mastoon ja päätän olla kertomatta Mäkelänrinteen uimahallissa tukitytöllistetyistä lypsäjänaisista, jotka ovat kotoisin Venäjältä ja joilta meni tienestit Mikadon suljettua ovensa. He kiipeävät höyrysaunassa tottuneesti tanakoihin mastoihin ja tekevät siististi lypsyhommansa.
Ankaran tutkivan journalismin jälkeen vilvoitan itseäni juomalla tunnissa vedonlyönnin voittamiseksi 10 tuoppia kaljaa ja syömällä tuubillisen hermolääkkeitä. Hyvin näyttää kuvasta päätelleen kolisseen. Mutta me urheilevat hyvät ihmiset kestämme enemmän kuin keskivertoihmiset, joten en suosittele seksittömään elämäänsä kyllästyneitä aviopareja intoutumaan yrittämään samaa. Tiedossa voi olla reissu vatsahuuhteluun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti