Kysymys on selkäytimen jatkeesta, asiasta joka menee pilalle analysoimalla. Vihollinen seisoo muurina tukkien pakotiet. Sinun on iskettävä pisto kohtaan, johon hän ei sitä odota. Uudet Umbrot repivät kantapäät auki, vihollinen johtaa rankkuskabaa 3-2. Jäljellä kaksi kutia. Tiedän että kylmähermoisin hoitaa homman. Voitan lopulta 4-3. Siinä jälleen ihmettelemistä hyvinvointivaltion historiaa ja ilmastonmuutosta pohtiville. Tässä yhden ihmisen maailmankaikkeudessa viimeinen kuti ratkaisee. Koska hoidan sen pesään, ja vastustaja hermot reistaa, elämä on kaikesta huolimatta hyvää, hienoa ja fucking fantastista!
Nämä kaverit ovat pahimpia mahdollisia vastustajia. He levittävät mustat liimanäppinsä kaikkien mahdollisten kutien eteen. Ainoastaan mahdottomia he eivät pysty torjumaan. Nämä tyypit on ohjelmoitu paljon nerokkaammin kuin Playstation2, jonka logiikan vika on siinä, että se on liian loogista. Ihmisen loogisin piirre, joka erottaa hänet elukoista, on harkittu epäloogisuus, näennäisen järjettömät siirrot.Yllättvä etnometodologinen siirto panee koneen tilttiin. Siksi San Franciscossa viime viikolla esitelty Playstation3 sai vähemmän huomiota kuin Xboxin ja Nintendon uudet koneet. Mutta vielä on matkaa ennen kuin livesessiot alamaailman verta, hikeä ja spermaa tihkuvissa puulaakiliigoissa voidaan jättää väliin.
Varsinkin kun FC Borderline saa vahvistuksekseen laumallisen kiihkeitä opiskelijaämmiä, jotka väittävät kentän olevan varattu heille. Ennen kuin Afrikan laivasta tärkeämpien pelihommien vuoksi jäänyt Speedy M. ottaa rautaputkensa esiin, sekakäytöstä seestynyt dr. Muza keksii ratkaisun: Pelaamme tästä lähtien tiistaisin sekajoukkuein. Speedy M. ehdottaa vielä parin vaihtoa kesken pelin, koska on tuhonnut aivonsa Afrikan eksooottisilla huumeilla ja pilluilla, eikä tajua homman ideaa kokonaisvaltaisesti.
Pelissä käy surkeasti, joten en kerro enempää. Viikon kuluttua kaikki voi olla ryhmäseksin...session jälkeen toisin.
Pelin jälkeen kerron lähteväni loppuviikoksi Pietariin.
- Mitä sä siellä?
- Käyn tapaamassa yhtä tuttua.
- Muista kattokävely.
- Kuule Speedy, mitä sä oot taas vetänyt?
- Siellä Pietarissa tehdään kierroksia katoille. Kandee mennä, mutta älä ole niin kännissä, että tipahdat katuun.
Tietopuolisena kaverina itseään pitävä tohtori Muza antaa minulle matkaevästykseksi tarpeellisen riittävän lyhyen historiallisen katsauksen:
- Suomalaiset osallistuivat Pietarin piiritykseen. Miljoona ihmistä kuoli. Hitler yritti lahjoittaa kaupungin suomalaisille, mutta Mannerheim oli sen verran tolkuissaan, että tajusi ettei sitä olisi kuitenkaan pystytty pitämään. Siellä oli yhtä paljon asukkaita kuin Suomessa. Niinpä Hitler joutui panemaan suunnitelmat uusiksi; väestö vietäisiin maaseudulle ja kaupunki räjäytettäisiin taivaan tuuliin. Mutta kun sakut olivat jo Leningradin porteilla ja varmoja kaupungin kukistumisesta, lähetettiin osa joukoista valtaamaan Moskovaa. 900 päivän piirityksen jälkeen sakut joutuivat ottamaan jalat alleen, sillä raivostuneet ryssät hyökkäsivät heidän heikentyneisiin asemiinsa armotta.
- Jo sulla on sotajutut. Mä aion hakea takaisin neljä vuotta sitten sinne hukkaamani kengät. Miliisit varastivat ne laukustani, kun kantoivat minua junaan Suomen asemalla. Ne olivat hyvät Kalkutasta ostetut kävelykengät, joten haen ne takaisin.
- Mä tuun mukaan, Speedy M. innostuu ja alkaa tehdä kentän laidalla ilmaa halkovia karatelyöntejä.
- Ei onnistu. Mulla on muutama juttu siellä, joita en halua sun tulevan sotkemaan.
- Saatanan syndikadisti, Speedy M. tuhahtaa. Dr. Muza kehottaa käymään klubeissa, vaikka olinkin ajatellut kyniväni uusrikkaat pokerissa Pietarin kasinoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti