Lauantai-iltaisin voin kuvitella itseni Kotkan kaltaisiin pikkukaupunkeihin. Sataman valot ja kaiken takana jyräävä loputon rekkaliikenne sellutehtailta. Kävelen kaupungin tyjiä katuja. Voisin kuvitella olevani Amerikan esikaupungeissa, joissa ei näy iltaisin ketään liikkellä. Kotkassa tosin jatkuu pilluralliksi kutsuttu ilmiö, joka kannustaa alan harrastajia rääkymään kiimaisia vittuiluita satunnaiselle käveleskelijälle...
Legendaarinen merimieskapakka Kairo on pysäkki huomiseen, uusintana pyörivään tosi-tv sarjaan jota kutsutaan elämäksi.
Portaiden yläpäässä aukeaa syntinen flesh for fantasy kuuden euron muodollista korvausta vastaan. Portaiden kuvaaminen on jostakin syystä minulle tärkeää, samoin käytävien. Onneksi pyskoanalyysia ei enää ota tosissaan kuin Hitchcockin 50-luvun leffojen harrastajat.
Odotan jotakin tapahtuvaksi katsellen lihaisia kimpaleita, jotka kertovat missä Kairon sekahakutanssien nytkytyksessä on kysymys. Sehän on siinä, että tanssien jäljitellään parittelun kuvioita. Valomerkin jälkeen lihakimpaleet jaetaan. Mahot urokset ja naaraat saavat nytkyttää itse itseään. Onneksi viikon päästä on taas Kairossa luvassa uusi yritys nytkyttämiseen. Yksisoluisten elämä ei ole helppoa.
Yritän istua selkä seinään päin, koska onhan sanomattakin selvää, että olen urheileva hyvä ihminen, joka ei koskaan elämässään ole edes vakavissaan harkinnut alentumista nytkyttämisen saastaan. Hommaan jossa menee selkäytimestä nesteet ja saa sukupuolitaudin päätyen kroonikko-osastolle hoitsujen sadistisen seksuaalisen mielivallan armoille.
Onneksi näen pari Kauko Röyhkän bändin soittajaa ja kuulen heillä olevan keikan Yellowstonessa. Toisella soittajista on päällään Hectorin areena konserttien teepaita. Päätän kuitenkin antaa hänelle vielä yhden tilaisuuden. Yellowstonessa on kännisiä nuoria ja yksi lievästi humaltunut sooloartisti.
Kauko Röyhkä tempaisee pumppunsa kanssa setin käyntiin "Shangri La" biisillä. Parhaiten kuitenkin toimivat vanhat klasarit "Paha maa" ja "Paska kaupunki". Vuoden 1988 Pahan maan jälkeen jotakin muuttui. Ehkä levybisnes vaati muotittumista, ehkä nuoruuden pulppuvat inspikset vaihtuivat tasaiseen puurtamiseen. Tutkin asiaa monelta kantilta ja päädyn lopputulokseen pelkäämättä Turku Romantic Movementin jätkien lyövän minua jälleen kerran turpaan: Alkuperäinen oululaisista jätkistä koottu Narttu oli raivokas bändi. Se sai Röyhkän biisit toimimaan kuin tauti. Musa oli kuitenkin liian hyvää ja älykästä suurelle yleisölle, kuten Röyhkän muza edelleenkin on. Kun Narttu hajosi, muuttui saundi tunkkaisemmaksi. Tämä käy ilmi siinä, että ammattitaitoisista soittajista koottu Röyhkän taustabändi saa vanhat klasarit toimimaan paljon paremmin. Itse asiassa he jäljittelevät taitavasti alkuperäistä Narttua. Uusimmista biiseistä on paha sanoa muuta kuin, että ainakin "Miss Farkku Suomi" on aika keskinkertainen kipale.
Yleisö tunnistaa artistin omakseen ja vaatii äänekkäästi soitettavaksi "Lasten mehuhetkeä". Kun Röyhkä lohkaiseen listalla olevan myös "Paranoidin" yleisö innostuu siinä määrin, että kitaristi Vikkulan pitää vettä sen riffi ennen kuin settiä päästään jatkamaan. Kaikan lopulla osa faneista on sammunut pöytiinsä, eräillä menee lujaa. Erityisesti viimeisillään raskaana oleva nuori tyttö panee silmään heiluessaan pömppömahansa kanssa kaatumisen partaalla lavan edustalla. Alkoholin vammauttamina syntyvät lapset voidaan nekin panna turmiollisen rokkimusan piikkiin. Encorena kuultu "Mainostaulujen taakse" on kultakauden Röyhkää ja panee punttiin vipinää. Bändi soittaa hyvin, ehkä liian hyvin Suomen olosuhteisiin, vaikka Mats Hulden on Wigwamin kanssa keikalla ja tuuraajana bassossa on Hectorin areenamenestyksissä kunnostautunut Pekka Grön. 12000 versus 120 on iso ero katsojissa, mutta muusikon leipä täyty hakea pienistä palasista, eikä varmaan ihan pian kukaan suomalainen kuuskymppisten kapinaa edustava kykene vetämään firmojen porukoita bilettämään jäähallia täyteen.
Yleisön poistuessa jatkoille Röyhkän hotellihuoneeseen lähden syömään makkaroita. Humalaiset kiertävät tappelua hakien. Onneksi heillä on sen verran itsesuojevaistoa jäljellä, että kukaan ei uskalla tulla pumppaamaan minulta sitä kuuluisaa röökiä, jonka jälkeen asoita selvitellään kärjäsaleissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti