Going Underground

The distant echo -
Of faraway voices boarding faraway trains
To take them home to
The ones that they love and who love them forever
The glazed, dirty steps - repeat my own and reflect my thoughts
Cold and uninviting, partially naked
Except for toffee wrapers and this morning’s paper
Mr. jones got run down
Headlines of death and sorrow - they tell of tomorrow
Madmen on the rampage
And I’m down in the tube station at midnight
I fumble for change - and pull out the queen
Smiling, beguiling
I put in the money and pull out a plum
Behind me
Whispers in the shadows - gruff blazing voices
Hating, waiting
Hey boy they shout - have you got any money?
And I said - I’ve a little money and a take away curry,
I’m on my way home to my wife.
She’ll be lining up the cutlery,
You know she’s expecting me
Polishing the glasses and pulling out the cork
And I’m down in the tube station at midnight

I first felt a fist, and then a kick
I could now smell their breath
They smelt of pubs and wormwood scrubs
And too many right wing meetings
My life swam around me
It took a look and drowned me in it’s own existence
The smell of brown leather
It blended in with the weather
It filled my eyes, ears, nose and mouth
It blocked all my senses
Couldn’t see, hear, speak any longer
And I’m down in the tube station at midnight
I said I was down in the tube station at midnight

The last thing that I saw
As I lay there on the floor
Was jesus saves painted by an atheist nutter
And a british rail poster read have an awayday - a cheap holiday -
Do it today!
I glanced back on my life
And thought about my wife
’cause they took the keys - and she’ll think it’s me
And I’m down in the tube station at midnight
The wine will be flat and the curry’s gone cold
I’m down in the tube station at midnight
Don’t want to go down in a tube station at midnight

The Jam: The Tube Station at Midnight





Helsingin kaupunki on julistanut sodan metrotunneleissa ja paikallisjunissa riehuvalle nuorisolle. Rotat saavat maistaa rautaista omaa vertaan pamppulinjan hoitaessa hyvinvointivaltion takaisin kuosiin. Kaupungin fyrkat eivät kuitenkaan riitä kuin korkeintaan muutamaksi kuukaudeksi. Sen jälkeen tilanteen uskotaan rauhoittuneen pysyvästi julkisissa liikennevälineissä, kertoo puhdistusoperaation johtaja Hesarissa. Vaikka fyrkat ei riitä resuamisen lopettamiseen, ei kannattaisi julkisesti ilmoittaa kampanjan kestoa. Mutta samapa tuolle; kun kytät ovat poissa rotat hiipivät varjoista ja moni jupilta vaikuttava tyyppi saa maistaa nyrkistä. Ei mitään uutta maan alla.

Koska Metro Valtanen pisti kaupungin rahat sileeksi kavereidensa kanssa ei kaupungilla ollut enää varaa rakentaa kunnollisia metroasemia. Liikennemäärien lisäännyttyä ihmiset tungeksivat tiivimmin pakattuina kuin Kalkutan slummiväki. Siellä metrossa on aina tilaa, koska siellä ei kenelläkään ole varaa ajaa sillä. Helsingissä ei ole hyvinvointivaltiolla ollut rahaa rakentaa kunnon portaita metroon, sillä tärkeintä on ollut pyrkimys osoittaa muulle maailmalle maamme edistyneisyyttä myös tässä metroasiassa, josta kukaan ei ole missään pätkääkään kiinnostunut.




Helsingin metro on legendaarinen maailman liikennöitsijöiden keskuudessa. Se on maailman lyhin ja ylivoimaisesti kallein. Lisäksi sen rakentamista johtanut Metro Valtanen piti sellaisia kemuja koko ajan, että missään päin maailmaa ei ole ryypätty veronmaksajien piikkiin yhtä avoimesti.

Hurautan huvikseni Rautientorilta Itikseen. Perjantain ruuhka-aikana eivät kytät ole vielä paikalla, joten jätän tietenkin lipun ostamatta. Metro kulkee itäisiin kaupunginosiin nopsaan. Se vähän rassaa, että kirvestä voi tulla päähän, mutta sitä nyt voi tulla vaikka Los Angelesissakin.

Scifimies Ray Bardbury kirjoitti jokin aikaa sitten L.A. Timesissa pikaraitsikoita puolustavan kirjoituksen. Hänen mukaansa perinteinen metro soveltuu New Yorkin, Lontoon ja Pariisin kaltaisiin tiiviisti rakentettuihin suurkaupunkeihin. L.A. on hajallaan kuin laskiaispaska, joten siellä olisi kannattanut rakentaa raskaan metron sijasta Santa Monicaan ja muualle kauemmas pikaraitsikka. Nykyiset linjat kulkevat läpi itäisten slummien, joihin eivät kunnon ihmiset vapaaehtoisesti mene. Ajaessani Blue Linea tunnin verran L.A:n downtownista Long Beachille näin kolmannen ja neljänenn maailman. Olin ainoa valkoinen junassa, mutta koska alkuasukkaat eivät kyenneet haistamaan minusta pelkoa eivät he uskaltaneet repiä sisälmyksiämi kappaleiksi.

Espoon metro olisi ollut valmis jo ajat sitten, jos se olisi rakennettu kevyemmällä asenteella. Olisi vain vedetty raitsikkakiskot sinne sun tänne ja ratkaistu tämä iäisyyskysymys ennen kuin metro ehti vanhentua liian massiivista rakentamista symboloivana järjestelmänä. Mutta ei ole mun asia alkaa tätä itkemään. Katson outoa alamaailman väkeä junassa tajuten, että minulla ei ole mitään tekemistä kaupungin ihmisten kanssa. Eikä ole koskaan edes ollut. Eikä taatutsi tule olemaankaan.







Selviän kuin ihmeen kaupalla ehjänä ostamani 46 tuuman taulutelevisio kainalossani takaisin idästä. Nuoret narkomaanit alkavat kerääntyä salaisiin piikkien ja sperman värittämiin rituaaleihinsa. Vartijat ovat kuulemma lähijunissa. Kun he tulevat tyhjentämään metron, porukat lähtevät ajelemaan junilla. Otan taksin loppumatkaksi, sillä en jaksa räntäsateessa raahata taulutelevisiota.