Matkalla näen Los Angelesin sataman, joka on yksi maailman suurimmista. Long Beachille on ankkuroitu Queen Mary, mutta systeemin jälkeen Losin alueella on suorastaan vittumainen helle, joten en jää tsiigailemaan.
Saavuttuani San Pedroon näyttää hetken hienolta. Huvisatama on täynnä paatteja. Huippuhotellit reunustavat rantabulevardia. Luulen Bukon maineen saaneen paikan kukoistamaan.
Mennsessäni 6th Streetiä kohden Bukowskin lempikirjakauppaa ihmettelen paikan tyhjyyttä. Missään ei näy ketään. Kuudes katu on vielä kuosissa, mutta San Pedron keskusta on kokenut 80-luvun hyvien aikojen jälkeeen romahduksen. Keskusta on täynnä suljettuja taidegalleriota ajalta, jolloin jostakin syystä Long Beachin vauraus ulottui San Pedroon saakka. Minne ja miksi se katosi, jää minulta selvittämättä.
Kyselen Vinegar Book Shopin, Bukon lempikirjakaupan sijaintia. Harvat vastaantulijat tuijottavat minua kuin muukalaista toisesta maailmasta. Kukaan ei ole kuullutkaan Charles Bukowskista.
Menen San Pedron pariin kirjakauppaan. Toisesta neuvotaan toiseen. Siellä sanotaan kauppaaan tulevan aina silloin tällöin tyyppejä kyselemään Charles Bukowskista. Mutta heillä ei ole ollut äijän kanssa mitään tekemistä. Sitä paitsi Vinegar Book Shop suljettiin jo 7-8 vuotta sittten. Eivätkä he aio alkaa myymään vanhoja kirjoja, koska uudetkaaan eivät mene kaupaksi.
Jatkan jälkeämistä, sillä olen tottunut paikallisten ihmisten puhuvan paskaa kotipaikkansa asioista kaikkialla maailmassa. Menen rähjäiseeen kirja- ja videokauppaan, jonka Parkinsonin tautia sairastava vanha myyjä muistaa Vinegar Book Shopin. Amy (?) sulki sen hänen mukaansa jonkin aikaa sitten "mennessään jällen kerran naimisiin". Myyjätär on ystävällinen; hän lupaa hommata minulle Amyn puhelinnumeron. Menemme hakemaan sitä kirjakaupasta jossa ekaksi kyselin kummia kysymyksiäni. Myyjä ottaa pultit:
- Taasko tuo tyyppi on täällä? En tiedä mitään Charles Bukowskista. Ainakaan minä en ole enkä aio olla Charles Bukowski!
Amyn numero on hukasssa, mutta hän tulee mahdollisesti huomenna, joten minun käsketään tulla silloin uudestaan norkoilemaan paikalle. Kukaan ei edes enää muista tarkalleen missä Vinegar Book Shop sijaitsi, mutta kuvaan kaksi todennäköisintä paikkaa nykykuosissaan. Toisessaa myydään käytettyjä parheitä, toisesssa on vanhusten tarha.
Parkinson-nainen neuvoo minut kapakkaan jossa Buko kuulemma dokaili enemmän kuin tarpeeksi aikoinaan. Se on seuraavassa korttelissa. Mutta se kortteli kuoli jo aikoja sitten voin todeta, vaikka pikkukaupungin viereisellä kadulla ei olla asiasta vielä vuosikausienkaan jälkeen tietoisia.
Olin aina kuvitellut Bukowskin nuoruuden kaupungin suuremmaksi hänen teoksensa "Siinä sivusssa" perusteeella. Mutta se on pieni rauhallinen pesä, johon L.A:n kuhina ja Long Beachin vauraus eivät ole ylettyneeet. Mutta eniten kummastuttaa, että San Pedrossa ei näy jälkeäkään Bukowskista. Amerikan kulttuuri on nuorta. Sanfranissa beatkultuuri näkyy North Beachin katukuvassa lähes yhtä vähän. Mutta sen aika tulee vielä, sillä Mocan taidemuseossa on näytteillä undergroundsarjakuvaa esittelevä näyttely. Lukiessani Jymystä Robert Crumbin stooria "Virkamies kohtaa luminaisen" 70-luvun Oulussa, en tiennyt ottavani osaa suureen taidepyrintöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti