once was medicare in Finland...

Maanantaiaamuisin lehdenjakaja on krapulainen hyvin ryypätyn viikonlopun jälkeen. Hän saapuu vasta puoli kuudelta. Joudun vastentahtoisesti tärkeän Helsingin sanomiin liittyvän hyvinvointivaltion historian tutkimisen sijasta lukemaan vanhoja Lätsä-sarjakuvia, joissa ei tippa tapa. Kun lehti kolahtaa asetun olohuoneen sohvalle tutkailemaan tämän päivän hupsutuksia, joita Suomi nimisessä hyvinvointivaltioksi kutsutussa tilapäiseksi osoittautuneessa sosiaalisessa kokeilussa on meneillään.

Kepulaiset näköjään ovat kokoustaneet. Kuntien omasta verotusoikeudesta ei luovuta missään tapauksessa. Kuntauudistusta ajanut ministeri Hannes Manninen uhataan panna kiertoon, jos ei ala tyhjänpäiväiset puheet kuntarakenteen uudistamisesta vähitellen loppua. Tilalle voisi nousta vaikka peruspalveluministeri Liisa Hyssälä, joka on niin pihalla asioista, että ehdottaa uutta lakia "lähipalveluiden" turvaamiseksi.

Kuntien niputtamista vastustaa yleisönosastossa myös dosentti, jonka mukaan Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimus osoittaa kiistatta tehokkaimmassa kunnassa asuvan 10.000 ihmistä. Näin ollen ei ole järkeä puhua kuntien yhdistämisestä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Samalla logiikalla pitäisi itse asiassa dosentin ideaalikuntaa suuremmat kunnat hajottaa tehokkaamman palvelurakenteen omaaviksi pienemmiksi yksiköiksi. Helsingistäkin saataisiin yli 50 uutta entistä tehokkampaa kuntaa.

Dosentilla jää pieni yksityiskohta käsittelemättä; hän ei laisinkaan puutu siihen miten pienten kuntien toiminta rahoitetaan? Suuremmista kaupungeista siiretään miljardeja euroja vuosittain pienemmille kunnille. Kepuleiden ajama kuntien oikeus verotukseen on kannatettava, mikäli samalla luovutaan nykyisestä kuntien välisistä verotulojen tasaamisesta. Sen jälkeen jokainen kunta saisi verottaa asukkaitaan vapaasti ja järjestää loistopalvelut ilman tehottomien Helsingin kaltaisten kuntien lakisääteistä sponsorointia.

Jankutus kuntauudistuksesta kuvaa juuttumista aikaan, jolloin pitäjien rajoja yliteltiin hevospeleillä. Nykytilanteessa kunnat voidaan vapaasti jättää kotiseutuyhdistyksiksi vaalimaan vaakunaansa. Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä opetustoimi voidaan rahoittaa irrottamalla ne koko kuntakeskeisestä ajattelusta. Näin voitaisiin jaella rahoja toiminnan uudelleen järjestämiseen ilman, että kuntien päättäjät änkyröivät jokaista heidän nykyistä asemaansa potentiaalisesti muuttamaan uhkaavaa aloitetta vastaan. Suomessa menee kuitenkin vielä liian hyvin, jotta rakenteita olisi pakko uudistaa. Mutta ei mene kauan. Sitten ryskyy ja homma menee uusiin puitteisiin.

Kun poliittinen eliitti puuhastelee teoreettisten kriisinhallintaan ja jo nyt mönkään menneen kuntauudistuksen parissa, jatkaa sosiaalivaltion purkaminen väistämätöntä etenemistään. Hesarin Vieraskynässä pari erikoislääkäriä kauhistelee Kelan päätöstä lopettaa eräiden syöpäsairaiden kipulääkityksen korvaaminen. Kun morfiinia ei ole enää varaa ostaa apteekista joudutaan sairas pistämään loppuelämäkseen kipuhoitoon sairaalaan. Tämä on yhteiskunnan kannalta "taloudellisesti järjetöntä". Erikoislääkärit epäilevät, että koska terminaalihoitoon joutuneet eivät ole jatkossa potentiaalisia äänestäjiä, voidaan Kelassa harjoittaa "lyhytjänteistä eettiset arvot unohtanutta hintapolitiikkaa".

Näin tämä satu menee: Tuskin kelan tyypit piruuttaan haluavat ihmisiä kiduttaa, mutta koska kokonaisuus ei ole kenenkään käsissä ja lääkekorvauksiakin on kaiken muun ohella karsittava, on luonnollisesti tällaisiakin ilmiöitä havaittavissa. Lisäksi erikoislääkäreiden kirjoituksesta ei käy ilmi Kelan päätösten taustoja. Ehkä asiaan liittyy seikkoja, joita joku Hesarin tutkiva journalisti voisi penkoa, jos siellä sellaisia enää olisi. Ainakin ulkomaantoimittaja Leo Puginilla menee blojeja haukkuvasta kolumnistaan päätellen niin huonosti elämässään, että jo työsuojelullisista syistä äijän touhuihin tulisi saada piristystä. On ankeaa, mitään ei tapahdu, eikä edes synny jymyuutisia. Täytyy aikansa kuluksi käännellä itseään paremmin kirjoittavien ulkomaalaisten kirjoituksia. Näin on elämä mennyt pahasti pieleen ulkomaantoimituksessa. En kuitenkaan suosittele Leo Puginille oman bologin perustamista, sillä Hesarin toimittajien blogit ovat karmeaa luettavaa. Ajatuksia löytyy näemmä lähempääkin kuin Tonavasta.

Maanantain Hesari on nopeasti luettu. Uutiset tehdään virka-aikana, eikä viikonloppuisin. Heitän lehden roskikseen ja lähden suojatyöpaikkailemaan tutkimushommiin. Vettä sataa ja sitä rataa. Käytävällä törmään laitoksen esimieheen, joka kertoo antaneensa kopion hyvinvointivaltion tulevaisuuden haasteita käsitelleestä memostani Esko Aholle Sitran tupaillan jatkoilla sökön pelaamisen lomassa. Viikko on sökönä jo heti kättelyssä. Tarkistan kossupullon tilan pannumyssyn alta. Siivoja on jälleen vetänyt tukevan siivun. Pitänee odotella handelin aukeamista. Menen Gamesvilleen pelaamaan bingoa ja vaihtamaan kuulumisia Amerikan kahdeksanlapsisten perheiden äitien kanssa.