eikö enää mikään riitä...

Palatessani kossunhakureissulta törmään käytävässä hallintomieheen. Hän on tulossa yliopiston uusia systeemejä selvittäneestä tiedotustilaisuudesta.

- Pari viikkoa sitten luulin, että joulua kohti
alkaisi helpottaa, vaan ei - aikatauluja kiristetään, las-
kelmia tehdään ja yliopistosta puristetaan ylipäänsä entistä
tiukempaa tuotantoyksikköä, joka joidenkin vuosien aika-
jänteellä luhistuu omaan mahdottomuuteensa. Kaikkea tarkas-
tellaan yhä enemmän tuottavuuden ja hallinnoinnin vinkkelistä.
Konkkaan mennään ja komeasti, mutta balalaikat soivat ja
virkamiehet hallinnoivat.

Toivotaan hänelle hyvät adventit, sillä minulla on kiire piilottamaan kossu pannunmyssyn alle. Amerikassa on yö, eivätkä Nykin perheenäidit ole vielä chattailemassa Gamesvillessa bingon pelaamisen lomassa. Posti on tuonut minulle kirjeen Suomen akatemialta. Minulta ollaan vailla tarkennusta suunnitelmistani lähteä joulun pyhiksi jenkkeihin jatkamaan tutkimushommiani. Raapustan nopeasti muutaman rivin: "Yliopistojen laadun parantaminen edellyttää kansainvälistymistä. Jokaisen on tähdettävä suoraan huipulle ja mentävä Berkeleyn yliopiston kampukselle tsiigaamaan paikallista meininkiä, joissa sääli on sairautta ja armoa ei anneta." Nasevasti sanottu, naureskelen pannessani meilin eteenpäin.