Elämäni sisällöntuottajana

Aamulla harjoitan anaaliviestintää kaupungin viemäriverkoston kanssa selaten Hesaria. Kaverini vahtimestari Liukkosen kämpässä Aleksis Kivenkadulla ei ole suihkua. Hän väittää kylpevänsä vessanpytyssä. Hänen epäsiististä olemuksestaan - hajustaan erityisesti - päätellen se on hyvinkin mahdollista. Olenkin kehottanut häntä vetämään paskat ennen kuin ottaa kylvyn pytyssä.

Lehdessä ei ole eilisen jymyuutista; Ruotsin hallitus perustaa keskuksen valvomaan kaikkia mahdollisia maan kansalaisiin kohdistuvia uhkia. Johtoon on palkattu kiilusilmäinen armeijaäijä. Hän lupaa tarkkailla esikuntansa kanssa uhkia, jotta ruotsalaiset säästyvät tsunameilta, terrorismilta ja kaikelta muulta mahdolliselta, jonka sosiaalivaltio katsoo tehtävikseen torjua kaikin keinoin kansalaistensa elämän turvaamiseksi. Ruotsin tantoilta on jäänyt huomaamatta kuitenkin sellainen pieni yksityiskohta, että elämme avaruudessa kelluvalla kivenpalasella, jossa säät lentävät ylitsemme vaikka kuinka valvoisimme ja suunnittelisimme sen yhteiskunnallista haltuunottoa.

Hyvinvointovaltion historiassa on tosiaankin päädytty siihen, että suunnittelukoneiston ajatteluun ei mahdu, että luonnonmullistukset eivät ole pysäyttettävissä holhovaltion ponnistuksilla. Seuraavaksi Ruotsin hallitus varmaankin
säätää lain, jolla kuoleminen kielletään. Näin päästään eroon tästäkin ihmisen etnosentristä maailmankatsomusta häiritsevästä sivuseikasta. Samalla säädetään varmuuden vuoksi laki jolla kielletään nauramasta tälle laille, ja Ruotsin tantoille ylipäätään. Suomen hallitus on innostunut ajatukseksesta ja kopsaa idean lainsäädäntöömme. Kunhan ulkoministeriön puhelinyhteydet saadaan kuntoon, perustetaan välittömästi Suomen Ulkoisten Uhkien Torjuntavirasto (Suut). Tsunamitiedotuksen ontumisesta kierroksilla käynyt mediaväki lupaa tukkia suut Suut-viraston toimintaa äimisteleviltä suomalaisilta, jotka ovat sen verran tolkuissaan, että eivät tässä katojen ja nälkävuosien maassa ole täysin hurahtaneet kuvitelmiin myös luonnonliikkeiden yhteiskunnallisesta hallittavuudesta.

Työhuoneessani minua odottaa puolikas kossu pannunmyssyn alla. Ihmettelen miten kuuluisin suomalainen Amerikassa pärjää? Hän on hakkeri, joka on luvannut tällä viikolla murtautua Kalifornian osavaltion sähköisiin äänestyskoneisiin. Pitää sitä helppona hommana; keksii vain oikeat tunnukset ja kirjautuu sisään. Näin helppoa se on kun sen osaa! San Francisco Chroniclessa spekuloidaan jopa, että George W. Bush voitti vaalit Ohiossa äänestyskoneita manipuloimalla.

Hallintomies tulee tohkeissaan koputtamatta huoneeseeni. Hän hikoilee paksusankaisissa silmälaseissaan ja tweedtakissaan. On ilmennyt jälleen uusia vaikeuksia. Neuvottelut yliopistojen palkkauksesta viivästyvät.

- Opetusministeriö on tehnyt jälleen paskan tempun.
- Mitä ne nyt?
- Ne ehdottavat uudessa esityksessään, että tutkijat siirretään alempaan palkkaluokkaan siivoojien ja vahtimestarien kanssa.
- Siellähän me olemme jo nykyäänkin. Sitä paitsi mitä pahaa on vertauksessa kunnon työntekijöihin? Tämäkään laitos ei pärjäisi päivääkään ilman vahtimestari Liukkosen panosta. Tumpit jäisivät keräämättä pihalta.
- Lisäksi korkeakouluharjoittelijat saisivat parampaa palkaa kuin osa opettajista! Sitä paitsi jo nyt ministeriö on todennut, että vaikka nykyisestä esityksestä päästäisiin sopuun arvioinnit aloitetaan ensi keväänä alusta...
- Täytyyhän arviointivirkamiehille olla töitä. Lisäksi heitä ollaan palkkaamassa lisää. Näin ollen turhasta, kuten tutkimuksesta ja opetuksesta, tulee karsia. Sanoohan sen jo järkikin.
- En olisi noin ironinen. Tämä koskee sinuakin. Voi pian olla uuden paikan etsiminen pannunmyssylle edessä...
- Joo. Se lähtee mukaani Berkeleyn yliopiston kampukselle.

Illalla annan haastattelua Sanomatalon Painobaarissa Maaseudun tulevaisuudelle hajasijoittamisen eduista ja haitoista:

- Kannatan vilpittömästi haja-sijoittamista. Suomen valtion on haja-sijoittanut kaikki rahansa koti- ja ulkomaille. Strategiaa kiitellään mm. Cayman saarten veroparatiisiyhtiöissä! Lisäksi paikallinen matkailubisnes saa tuloja, kun tallelokeroillaan vierailevat virkamiehet pistävät elämän reteeksi!

Haastattelusta ei kuitenkaan tule mitään, sillä baarissa remuaa joku kirjailijasakki. Ovat ympärikännissä ilmaisesta viinasta ja alkavat riidellä. Yksi karski tyyppi tempaisee itseään halailemaan tulleen pikkujätkän pitkin naistoimituksen pöytää. Poistun ennen kuin tyyppi saa päähänsä tulla rähjäämään minulle kirjallisuuden väärinkäytöksistä. Ei kai ole saanut tänäkään vuonna apurahaa.