2/13/2006

Computer Love

Aamulla alkaa välittömästi tapahtua. Hallintomies säntää huoneeseeni mukanaan Hesarin uutinen, jossa esitellään virkamiesten suunnitelmia yhdistellä yliopistoja.

- Mitä minä sanoin. Tästä se alkaa!
- Jo on aikakin. Eikä sitä paitsi mikään ala. Tälle aloitteelle käy kuten kuntauudistukselle. Asiasta möykätään aikansa ja homma jatkuu eniseen malliin. Suomessa menee vielä liian hyvin.
- Mitä tällä muuta tavoitellaan kuin hallinnon karsimista?
- Sano sä. Hallinto onkin ainoa alue, jonka kasvu on yliopistoissa ollut viime aikoina rivakkaa. Ja tohtorikoulut, josta saadaan epäkuranttia kamaa. Mutta ihmisten varastointipaikkana se on toki ymmärrettävä, mutta halvemmallakin asian voisi toki järjestää. Mutta ehkä tärkeintä on pitää tunnelmaa yllä.

Hallintomies katsoo huoneessani olevia tietokoneita päätään puistellen.
- Mitä helvettiä sä teet neljällä tietokoneella?
- Mä tallennan nykyajan folkloristiikkaa. Musta voi tulla yhtä kuuluisa kuin Samuli Paulaharjusta.
- Siksikö sä tähtää mua käytävällä jollakin kameran tapaisella?
- Joo. Musta sun kävelytyylissäsi on jotakin outoa.
- Miten niin outoa?
- Sä liikut liian nopeasti ja sun nykivät liikkeet eivät stemmaa.
- Vai että tällaisia olet tutkinut? Ja sitä varten meidän laitoksen kalustomäärärahat menevät tietokoneisiin, editointitohjelmiin ja lisämuistin ostamiseen...
- No mäpä näytän. Tässä mulla on koneella ladattuna kun sä viipotat kuin pingviini menemään. Kun mä mietin mitä tälle pitäisi tehdä, niin mä hiljensin sun kävelyä. Näetkö? Heti näyttää paremmalta.
- Ei kai tämä mikään mallitoimisto ole viinan salakaupan lisäksi?
- Kun kyllästyn miettimään mitä tehdä sun kävelytyylillesi, väännän tästä ja kato kun sä meet lujaa ulos kuvasta suoraan roskakoriin deletoitavaksi.
- En ymmärrä mikä tänkin homman järki on? Tekisi mieli pian munkin alkaa juomaan jotakin pannunmyssyn alta. Mutta ei kai tämä sen kummemin sotke rutiineja kuin se, että puhuit kirjaston ämmät tilaamaan kaikki maan pornolehdet. Valehtelit tekeväsi tutkimusta pornosta. Arvaa keräsikö naistutkimusken väki adressia sun häätämiseksi? Ymmärrän jotenkin sen, että vaadit New York Timesin tilaamisen, vaikka sitä ei tullut tän mestan lisäksi Suomeen kuin ulkoministeriöön. Onneksi sulle saatiin nettitilaus, jotta saat haukkua muitakin kuin mua ja suomalaista elämäntapaa. Ja perkele, jos se kamera ei ala olemaan osittelematta mua, niin en takaa mitä tapahtuu.
- Mulla on jo kymmeniä tunteja tään mestan meinikiä nauhalla. Vähän vain editoin ja julkaisen koko roskan netissä. Siinäpähän on veronmaksajilla katselemista.
- Ei sitä kuitenkaan kukaan katso...
- Pistän raflaavan nimen: "Valtiotieteen pornoyliopisto".

Hallintomiehen mentyä häiritsemästä tutkimushommiani turhan päiväisellä jankutuksellaan, on seuraava valittaja ovella. Vahtimestari Liukkonen astuu sisään pää turbaanin muotisessa kääreessä. Hän panee pahvirasian pöydälle ja alkaa hamuilla pannumyssyä.

- Mitä sulla on askissa? Toitko nisuja, tai muuta vehnästä?
- Siinä on mun elämäni paras aika.
- Mahtuupa pieneen tilaan.
- Mun kissa lopetettiin eilen. Se ei enää jaksanut liikkua. Makasi paskojensa päällä. Ei auttanut kuin viedä se pieneläinklinikalle. Piikin jälkeen vaadin ruumiin tuhkattavaksi. Erich Honecker on tuossa askissa.
- Jaa. No mitä sä aiot tuolle tehdä?
- Me lähdetään hautaamaan se!
- Miten niin "me"! En mä suoraan sanoen tunne suurtakaan menetystä sun vanhan vainoharhaisen kollisi kuolemasta. Sitä paitsi minne aiot haudata sen?
- Hietaniemeen presidenttien hautojen viereen.
- Miksi sä kissasta jaksat näin paljon surua kantaa?
- Katos tää kissa on jakanut elämäni 20 viimeistä vuotta. Kun suren sen kuolemaa, suren omaan vanhenemistani, joka johtaa lopulta myös pahviaskiin. Siitä tässä on kyse. Enkä mä haluaisi, että mut heitetään kaatikselle. Lähdetään hautaamaan. Mulla on kanki ja lapio. Sä otat Sianpääginin.
- Ei kai tässä muukaan auta. Lähdetään hautaamaan.

Hietaniemessä maa on jäässä, joten joudumme hakkaamaan kuolleiden presidenttien hautojen vieressä pitkään. Kukaan ei kiinnitä tekemiseemme mitään huomiota, eivät edes hautausmaan työntekijät. Meillä on yllämme Punaisen Ristin haalarit, jotka vahtimestari Liukkonen peri lääkäriystävältään, joka päätyi pataan yrittäessään pelastaa nälänhädän kourista afrikkalaisia. Kun kissa on kuopattu marssimme lapion ja kangen kanssa Mechelininkadun Kerhoseen ottamaan parit bisukat.

Ei kommentteja: