1/21/2006

City of Death



There's a place where I've been told
Every street is paved with gold
And it's just across the borderline
And when it's time to take your turn
Here's one lesson that you must learn
You could lose more than you'll ever hope to find
When you reach the broken promised land
And every dream slips through your hands
Then you'll know that it's too late to change your mind
'Cause you've paid the price to come so far
Just to wind up where you are
And you're still just across the borderline



Up and down the Rio Grande
A thousand footprints in the sand
Reveal a secret no one can define
The river flows on like a breath
In between our life and death
Tell me who's the next to cross the borderline
En la triste oscuridad (In the sad darkness)
hoy tenemos que cruzar (today we have to cross)
este rà o que nos llama más allá (this river which calls us further away)
But hope remains when pride is gone
And it keeps you moving on
Calling you across the borderline

When you reach the broken promised land
Every dream slips through your hands
And you'll know it's too late to change your mind
'Cause you pay the price to come so far
Just to wind up where you are
And you're still just across the borderline
Now you're still just across the borderline
And you're still just across the borderline

Ry Cooder: ACROSS THE BORDERLINE lyrics

Rio Granden kuivuneen uoman yli johtavan sillan käveltyäsi olet kolmannessa maailmassa. Olet Juarezissa, Kuoleman kaupungissa. Huumeet, ihmiskauppa, elinkauppa ja kaikkialta Amerikasta ja muulta maailmasta lakia pakoilevat rikolliset piileskelevät täällä. Ensimmäiseksi rajan ylitettyäsi kohtaat sutenöörin. Hän houkuttelee 60:llä taalalla tunniksi huorataloon. Huorat ovat puhtaita ja olen onnekas, koska tähän aikaan aamupäivästä on varaa mistä valita. Kyselen miten kuvio toimii. Rajan yli tullaan huoriin entiseen malliin Meksikon puolelle, eikä prostituutio ole maassa mikään rikos. Näin ollen minulla ei ole mitään pelättävää. Pari tequilapaukkua ja pehkuihin. Ravistan sutenöörin kannoiltani ja lähden toimittelemaan asioitani taksilla.

Taksikuskin mukaan Meksikossa ei tarvitse pillusta maksaa. Maa on täynnä puutteessa olevia naisia, joiden äijät ovat laittomissa hommissa rajan toisella puolella. He eivät yleensä ole käyneet vuosiin kotimaisemissa. Miten muka kävisivät? Ja kiihkeät latinoämmät ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen jonkun panemaan itseään.

Roisi paikka, tuumin. Joka vuosi tuon rajan yli onnistuu pujahtamaan 700.000 ihmistä. Laittomia siirtolaisia on Amerikassa arviolta 11 miljoonaa, eikä maa tulisi ilman heitä toimeen. Hotellihuoneet jäisivät oksentelujeni ja paskantelujeni jäljiltä siivoamatta, Kaliforniassa appelsiinit mätänisivät puihin.

Yhdysvaltain hallitus suunnitelee 3000 mailia pitkän aidan rakentamista meksikolaisuhkaa vastaan. El Pasossa monet pitävät sitä uutena Berliinin muurina, johon kuitenkin tultaisiin ihmissalakuljettajien toimesta puhkomaan reikiä. Ja jos suunnitelma aidan sähköistämisestä toteutuu, ollaan jo monen mielestä takaisin keskitysleirien ajassa. (Siellä tosin ollaan jo. Den totala makten, den totala kontrol, den totala totalitärä...)



Menen tutkimaan paikallisen apteekin tuotteita. Jenkit saavat tuoda Meksikosta ilman reseptiä kolmen kuukauden varaston lääkkeitä. Mutta jos tarvitsen jotakin, - huom; ihan mitä tahansa - apteekin omiostajatar lupaa lähettää ne minulle. Tullin kiertäminen on lapsellisen helppoa. Kiinni jäävät vain netin kautta rauhoittavia tilaavat. Eikä Amerikan tulli ainakaan ole ongelma, sillä se kuulemma työskentelee kimpassa lähettäjien kanssa.

Apteekin omistajalla on venäläinen mies, joka on kotoisin Siperiasta. Oli vain ilmestynyt Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen rahatukun kanssa Juarfeziin, etsinyt akan ja pistänyt kulisseiksi apteekin pystyyn. Meksikossa lääkkeet ovat halpoja, eikä tosiaankaan reseptien perään kysellä. Minulle myydään antibioottisatsi taannoisen flunssan jälkioireiden hoitamiseksi, superpaukku b-vitamiineja sekä hieman sivuille vilkuillen kolme ampullia kamaa, joka panee kuulemma meikäläisen jytäämään. En saa kuitenkaan ottaa sitä kuin yhden ampullin viikossa.

- Jos olet vailla jotakin muuta, olemme täällä aina sinua varten. Ja minä todella tarkoita; mitä tahansa..

Tykkään Juarezin ilmapiiristä, joka steriilien jenkkikaupunkien jälkeen muistuttaa minua paikoista joissa olen ollut onnellinen. Liejonat ja tiikerit palaavat paikkoihin joissa ne ovat olleet onnellisia. Sieltä ne tiedetään pyydystää, kuten Billy Wilderin juoppokuvauksessa "Days of Wine and Roses" kerrotaan. Näin ollen ymmärrän, että minua kannattaa yrittää lastini kanssa pikaisesti Rio Granden pohjoisrannalle.




Ennen tullia sutenööri huomaa minut.

- Muistatko minut?
- Kyllä muistan.
- Nyt lähdemme tyttöjä katsomaan La Grangeen.
- En mä nyt jaksa lähteä minnekään.
- Pari paukkua ja mukava tyttö piristävät nopeasti.
- Oletko varma?
- Olen. Kävin itse naisissa tunti sitten. Lähde kiertelemään paikkoja. Jos et tykkää, tuomme sinut ilmaiseksi takaisin...
- En mä nyt jaksa.
- Milloin sittten?
- No katsotaan, jos vaikka huomenna.
- Hyvä on. Minä odotan sinua täällä. Tuletko varmasti?
- Tulen.
- Tuletkin kanssa. Sinulle tulee tuohon puhelintolppaan puhelu yhteiseltä ystävltämme. Ymmärtänet keneltä?
- Ymmärtänen.



Tullissa ei paljon asioilla pähkäillä. Lyön passin tullivirkailijalle. Hän kysyy mitä minulla on kassissani. Kerron siellä olevan vain teepaidan, mutta huomenna menen uudestaan Meksikon puolelle ostamaan tavaraa. Äijä lyö passin kouraani. Kävelen namut taskussa sillan yli rokkaamaan vapaaseen maailmaan.



Taksissa Howar Johnson Experienceen nappaan ampullin kokeeksi. Ensi ei mitään. Sitten alan kuvitella, että tämä on vain unta. Olen jopa näkevinäni tulevaisuutenikin. Tämä juttu loppuu huoneeseen, jonka toinen asukas on jo saapunut. Hän kysyy arpea selässäni katsoessaan mistä olen sen saanut ja miksi minulla on Venäjän passi. 69Eyes ei ole vielä soittanut Amerikan kiertueen päätöskeikkaa Whiskey-A-Go-Go -nimisessä pömilässä, jonka läheisyydessä on Joen´n New York Pizza, josta siellä päin liikkuessani joskus tuhat vuotta sitten hain kotimatkalla lätyn.

Ei kommentteja: