Pattayan pojat 2: Paluu Pattijoelle - Pattaya Boys 2

Chinatown Bangkok - Blade Runner Scenes

http://www.youtube.com/watch?v=YCb7yFA-R8c&feature=share&list=UUL4YRv-TPhmQbPILrdbqK6g&index=4

Last Day in Bangkok

Last Day On Earth

Vientianessa pari härmäläistä visioi viinan voimalla kovaan ääneen raflassa tulevaisuuden bisneksiään. Jotakin piti kirjoittaa ja tehdä jutuista jonkin sortin asiakastutkimuksia. Vissiin bisnesidea ja huijaus oli siinä, että otetaan vain 50 ihmisen otanta, joka sitten tietotekniikan avulla monistetaan laajaksi otokseksi. 2-3 euroa miljoonaa euroa oli helppoa rahaa kuulemma tiedossa, eikä tilaisuus enää heidän elämässään toistuisi. Tuli jotenkin mieleen matkat Ratson kaa 10 vuotta sitten, meillekään ei mikään tuntunut mahdottomalta. Onneksi nykyään osaan jo olla hiljaa, enimmäkseen.


Tästä tuli pitkä reilaus vaikka tarkoitus oli oleskella vain parissa paikassa. Bangkok Chinatown - Koh Lanta - Pattaya - Chiang Mai - Luang Prabang - Vang Vieng - Vientiane - Bangkok Eastin Grand Hotel Sathorn. Seuraavalla kerralla vähemmän, vaikka Bangkok reissun lopuksi tuntuu edeleen maailman Blade Runner City ykköseltä. Kaikki on täällä helppoa, jos osaa käyttää skytrainia ja joella kulkevia erilaisia kulkupelejä. Olen ollut täällä ainakin 10 kertaa mutta en yhtään kyllästynyt mestaan. Mulla on Euroopassa Pariisi, täällä Aasiassa se on Bangkok. Ei yhteen elämään paljon muuta tarvitse mahtua.


Vähän on tultu rantuiksi asumusten suhteen. Kovemmalla kurilla reissu olisi tehty alle puolella. Nyt vähän tai vähän enemmän parempia hotelleja. Maaosuudet kuljettiin yksityisautolla, joka tietenkin maksoin kymmenen kertaa enemmän kuin minibussin retale. Kuitenkaan päivääkään en vaihtaisi pois. Ehkä Vang Viengissä ja Vientianessa oli paukut väliaikaisesti lopussa, mutta niin niiden kuuluu reissun lopulla ollakin. Kotiin palaaminen tuntuu varsin kohtuulliselta ajatukselta.

Aasiassa on valtava meteli päällä koko ajan. Rahalla voi ostaa ennen muuta yksityisyyttä ja hiljaisuutta. Ja sitä olemme aina tilaisuuden tullen tehneetkin. Täällä Eastinin 28. kerroksessa sielu lepää katsellessa muurahaisen kokoisia autoja ja nauhana kaupungin läpi virtaavaa Chao Praya jokea. Moni muukin reissaaja on päätynyt tänne huilaan, suomalaisiakin Australian reppureissureita on täällä tavattu. Jotenkin 5 tähden hotellin idea menee sekaisin kun reppureilla lännestä on varaa täällä budjata. Ryssiä ei sentään ole näkynyt. He ovat Pattayan porukkaa, pohjoinen Thaimaa ja Laos oli aika vapaa tästä sakista remumeininkeineen.

Ikkunasta näkyy joen toisella puolen Peninsula hotelli, jota Hytönen jaksaa vuodesta toiseen hehkuttaa Iltalehdessä. Se on kuitenkin väärällä puolen jokea ja jäänyt kooltaan sitä paljon suurempien hotellien varjoon, kuten tämän Eastininkin. Siellä se perkele shamppakaljaa vetää ja kuvittelee että siitä kannattaa joka välissä olla kehumassa. Pienellä miehellä on pienet aivot, pienet unelmat, pieni kalu tai jotain.

Siam Paragon, suosikkiostarini, on tällä hetkellä Instagrammissa maailman kuvatuin kohde. Nykin Times Squarekin jää jälkeen. No siellä ollaan tietysti osteltu ja syöty. Kinokunya kirjakaupassa kolutiin hyllyjä. Huaskaa oli että Hunter S.Thompsonin kirjat oli luokiteltu True Crime hyllyyn. Bukowskia ja muita alapääosaston erikoismiehiä ei oltu esille asetettu, ehkä ne kakka- ja kaljajutut ei täällä puraise ketään.

Eipä muuta tällä kertaa, aamulla limolla lentokentälle ja illansuussa Suomen aikaa olemme takaisin Pöxymäen ikuisilla kukkuloilla. So long again boys, you can also this time take my place.

Bangkok Nights

Zen of the Social Media Marketing in Laos

Tämä juttu ei vastaa otsikkoa, mutta so what, mikäpä vastaisi? Monument Books kirjakaupassa täällä Vientianessa oli myynnisä tämän niminen opas - Laos. Luang Prabang on chikkiä sakkia sieltä täältä, Vang Vieng kuorma-auton sisärattaalla joessa kelluvia wannabehappopäitä, Vientiane pieniä ihmisiä moottoroiduissa ajoneuvoissaan. Vois tästä Laosista toki sanoa enemmänkin, mutta ei nyt huvita juttuja kirjoitella. Spotifyn Premium toimii täälläkin, joten ei ne kommarit ole täällä kovinkaan vauhkoina ideologiansa kaa.

Ranskalaisia kahviloita, Mekong joki upea ylhäällä Luang Prabangissa, surkee täällä pääkaupungissa, sijaitsee jossakin moottoritien takana pienen pieneksi kutistuneena. Ranskalaiset vanhat äijät viheltävät kimeästi, eivät tiedä 60-luvun päättyneen Pariisissa jo aikoja sitten. Patongin tapaista tungetaan suuhun kaikissa muodoissa, hampurilaisia myöten. Köyhä on tämä Laos, mutta ei se ole mun vika. Kaikki toimii ja on toimimatta jälkijättöisesti. Lisäksi ylhäällä pohjoisessa yöt ovat kylmiä. Lämmitystä eikä lämmintä vettä ole. Menee reilaushommiksi. Onneksi vanhan maailman mukavuudet ovat kondiksessa täällä Vientianen upouudessa Ibiksessä, vaikka asiakkaita ei tämäkään pulju ole vielä löytänyt. Kaakkois-Aasia maailmantalouden lama-aikaan on tyhjiä hotelleita, tyhjiä ravintoloita, uskonsa menettäneitä yrittäjän tapaisia tyhjäaivoja. Lisäksi koko ajan rakennetaan lisää kapasiteettia, jotta varmasti kukaan ei jatkossakaan elä kunnolla bisneksillään.

Jotenkin tämäkin mesta alkaa olla moneen kertaan nähdyn tuntoinen. Härmässä on kaikki paremminkin, vaikka puoli kansaa istuu alkutalven pimeydessä haulikon piippu suussaan. Jos oman kämpän voisi ottaa jossakin virtuaalisessa muodossa matkaan, mikä täällä olisi ollessa. Reissaaminen on alkanut viime vuosina vähän väsyttään, vaikka aina pitää päästä tien päälle. Tosin monen ulkosuomalaisen tavoin ymmärrän, että Härmä on paras, muut tulee kaukaa perästä. Kaupungit pitäisi vain kattaa lasikuvuilla ja pystyttää palmuja. Suuri osa stadin keskustaa on tosin jo kaivettu tunneleita täyteen, että jos ei kylmässä kestä, voi siellä kusen hajussa olla lämpimässä. Mutta kaljaa ei saa laimentaa, kuten raittiusväki näköjään taas puuhaa.

Parasta tällä reissulla on kunnon jatkojohto monella päällä. Pahinta paskan imelä haju menomestojen raflojen liepeillä. Totta tosiaan ne pulputtavat perseistään paskaa kuin Charles Bukowski tarinoissaan. Pökäleitä olemme kaikki tyynni. Luultavasti suurin osa väestä vihaa Bukon tavoin sivistystä ja itseään paremmin pärjänneitä. Ylevä ja aleva on siis kierolla tavalla toisiinsa kietoutuneina. Eikä Isoveli jaksa enää valvoa. Pysy hereillä, Veli, pysy. Eihän tästä diktatuurista voi tosissaan sanoa paljon kielteistä. Laos on Kaakkois-Aasian takamaata, ollut milloin minkäkin sakin kynsissä. Köyhä maa kaikilla köyhyyden mausteilla. Sitä on hyvä miettiä sushibaarissa, joita täältäkin löytyy aina nurkan takaa.

On sekin nykyään reissussa kivaa että voi halavalla soittaa Suomeen Skypellä. Katsoa suomalaisia uutisia, joissa ei koskaan tapahdu mitään. Eli asiat ovat reilassa, ei Amerikan suurkaupunkien tavoin suurin osa kansaa työnnä kuset housussa ostoskärryjä ja yx prossa piileksi sähköaitojen takana pelkäämässä köyhien kostoa. Amerikka on paska maa, sinne en mene enää kuin Manhattanin saarelle. Mutta Eurooppa on täynnä nähtävää ja oltavaa. Esmex seuraavana talvena voisi mennä vaikka Sisiliaan pimeyttä pakoon. No mutta kunhan tästä vielä jouluksi ehditään himaan, voi alkaa miettiä kannattaako enää lähteä vai onko turvallinen ei-mitään sittenkin paras olotila ihmiselle, luultavasti Pohjoismaat pärjäävät juuri sen vuoksi että kun kaikki on suht koht tasapaksua on lopptulos erinomainen. Siihen päälle vielä lätkämatsit ja Eurofudis, koiran kävelyttäminen hengenvaarallisen liukkailla tiellä, kunto-ohjelmien noudattaminen, Spotifyn huudattaminen... Suomi voittaa jälleen kerran nämä palmubanaanivallat sata nolla, vaikka pitkään luulin tilanteen olevan päinvastainen. Olin päästäni sekaisin, hyvä että oikeus voitti lopulta. Ei täällä ole mitään vikaa, mutta kuitenkin. Tack och adjö!

Fishman of Pai

Vuonna 2008 pai´lainen poliisi ampui dokausillan päätteeksi kanadalaisen turistin. Poliisi oli yrittänyt iskeä kanadalaisen tyttöystävän, ja kun tämä pani vastaan, poliisi ampui hänet hengiltä. Varjot olivat laskeutuneet pohjoisen Thaimaan hippikylään, Khao San Road kakkoselle. Ensin poliisi vapautettiin, mutta kun Kanada ja muut länsimaat nostivat metelin, pantiin poliisi tekkien taakse.

Tämä tapahtuma kerrotaan kaikissa Thaimaa oppaissa Lonely Planetia myöten. Elämä jatkuu kuitenkin rauhaisena Pai´ssa. New agea ja hippikamaa on sopivasti, ei niin ylitse vuotavasti kuin Balin Ubudissa. Nuoria reppuselkäisiä tyyppejä etsii aamusta iltaan majataloa. Täälläkin niitä on aivan liikaa.

Täytyy muuttaa suunnitelmaa, tänne Pai´hin me Pomon kanssa muutetaan kun keritään. Tämä on sopivan pieni paikka, jossa kaikkea mahdollista on kuitenkin tarjolla. Upouuden talon useammalla makuuhuonella saa vuokralle reilulla 300 eurolla. Tarjontaa piisaa. Itse asiassa sopivan peinen talon löytäminen on asian suurin vaikeus.

Täällä voi elää luonnon helmassa syvähenkistä elämää, juodaan vettä ja käydään pissalla. Ajan kululla ei täällä Burman rajan tuntumassa ole suurta väliä. Huono puoli on että joissain sapuskapaikoissa palveluu pelaa hitaasti. Mutta olemme jo löytäneet oman kantamestan chillilounge raflan Ting Tongin. Tuplavodka maksaa 200 bahtia, mutta toisesta eteenpäin hinta laskee puoleen. Kannattaa juoda monta Buddha barin chillimusan soidessa värivalojen himmentämässä paikassa. Hyvä puoli on, että Pai´ssa kapakat täytyy panna jo puolilta öin kiinni.

Huumeita täällä käytetään, mutta eivät ne mitenkään isommin pomppaa esiin. Pari pakollista langanlaihaa kaikki mahiksensa munannutta länkkärinistiä pyörii kaupungilla, joissain kapakoissa jonkun piruparan silmät palavat heroiinipusun loimussa. Itse asiassa Pai´n ympärillä viidakossa kulkee yksi metamfetaniinin pääreitti maailman markkinoille. Thaimaan poliisi on takavarikoinut tätä yabaa tänä vuonna 90 miljoonaa tablettia. Karen sissien hallussa olevassa Burman itärajan viidakoissa on huippumoderneja matamfetamiinilabratoroita. Yaba on halpaa tehdä ja käyttää. Aikaisempi herooiinikauppa on saanut luovuttaa ison osan tuottaisammalle metamfetaniinille. Thaimaan armeija jahtaa viidakossa salakuljettajia, muutama sata on tänäkin vuonna ammuttu tohjoksi. Kultaisen kolmion tuntumassa ammutaan ensin eikä sittenkään kysytä mitään.

Onkin outoa että elämä täällä Pai´ssa kulkee laidback moodissa, eikä läheisen sodan aavistusta ole edes ilmassa. Wifikahviloissa nuoret etsivät itsseään räpläämällä älypuhelimiaan. Tämä puhelimen räpläys voittaa sata nolla kaikki muut entisen kulttuurin muodot. Tosin pari divaria täältäkin löytyy. Yhdessä newage ravintolassa oli isot hyllyt täynnä kirjoja. Sain E.L Doctorvin upean "Ragtimen" luettua ja menin raflassa katsoon kirjatarjontaa. Ekana osui silmiini Sammakon julkaisema Bukowskin "Vanhan likaisen miehen tarinoita". On se mulla himassa, mutten ole kerinnyt sitä lukea. Ostin sen 2.40 eurolla, olisi lähtenyt puolellakin, mutta haluan tukea kituvaa kirjakauppabisnestä. Muita suomalaisia kirjoja ei näkynyt, newage porukka lukee näköjään vain roskaromaaneja rakkaudesta ja sotatoimista.

Eilen ottamani kalatatuointi ei ole pudonnut matkasta, vaan elämäni Kalamiehenä jatkaa tasaista rataansa. Olen aina tykännyt enemmän vuoristolaisista, Darjeelingissa, Dalatissa, täällä. He ovat karskimpaa sakkia, eivätkä halua miellyttää turistia hintaan mihin hyvänsä. Tästä tulikin mieleeni, että tyttökauppaakaan en ole nähnyt täällä käytävän. Toki sitä ja yabaa sun muuta pollea on tarjolla, mutta se ei kuulu mulle mitä öisin viidakon lymypaikoissaan hommaavat.

Pitäisi vissiin lähteä parin yön perästä muutamaksi viikoksi Laosiin. Ehkä Luang Prabangissa on yhtä hiljaista kuin täällä. Chiang Maissakin liikenne jytää täysillä aamuvarhaisesta myöhäiseen yöhän. Siksi muutamme tänne Pai´hin. Täällä koiratkin ovat tolkuissaan, joka paikassa oma koira.

Täällä ylhäällä pohjoisessa unohtaa täysin että Bangkokin kaduilla puna- ja keltapaidat osoittavat mieltään. 24 maata on varoittanut kansalaisiaan matkustamasta tänne Thaimaahan, mm. muut Pohjoismaat. Suomi ei ole, sillä kun pysyttelee poissa väkijoukoista, ei käy kuinkaan. Yksi saksalainen valokuvaaja ei osannut eilen Bangkokissa pitää varaansa; väkijoukko pieksi hänet henkihieveriin. Armeija on luvannut pitää Bangkokin lentokentät auki hintaan mihin hyvänsä, onhan turismin high season juuri alkanut, maa menettää paljon fyrkkaa jos turistit eivät uskalla tulla.

Ei siis mitään syytä huoleen. Jos vaikka Bangkok menisikin kaaokseen, sinivalkoisia siipiä löytyy läheltä Hanoista, Hong Kongista ja Singaporesta. Nyt kun asuinpaikka on löytynyt voi levollisen mielin palata jouluiseen Kotkaan syömään lohileipiä ja raaputtamaan raaputusarpoja, kuten jouluna kunnon väki tekee.

div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">

I am the Fishman now!

Queit Finn in Chiang Mai

Chiang Mai on mun kaupunki Thaikuissa. Täällä olen useampaan kertaan vaihtelevalla menestyksellä elämääni toilannut eteenpäin. Muutaman kerran olen ottanut täällä lukua erinäisten väkijuomien ja muiden substanssien liiallisen nauttimisen seurauksena. Vähitellen olen oppinut ottamaan iisisti, vain terävää vodkaa. Sillä nuppi pysyy kasassa.

Tosin nyt kun olen jälleen viikon verran tätä kaupunkia reilannut, alkaa äänten kakofonia ottaan hermoille. Sitä on yritetty paeta vuorille, joelle, ties minne. Mutta täällä on joka mestassa kovat jytäbileet meneillään, liikenne siihen päälle, hullujen huoneella ollaan. Olemmekin oppineet arvostamaan hiljaisuutta. Sitä onneksi on stadissa tarjolla enemmän kuin tarpeeksi, muusta Suomesta puhumattakaan. Härmässä on hiljaista, siinä yksi hyvä syy lisää olla muuttamatta tänne pysyvästi, ainakaan vielä.

Chiang Mai on Thaimaan kulttuurikohde numero uno. Vähän paremman tason matkaajat täällä kartta kourassa kulkevat temppeleitä tutkimassa. Ryssät on saatu toistaiseksi saarrettua Pattayn huorakadulle Walking Stereetille. Mutta täälläkin näkee saman kuin lähes kaikkialla Aasiassa; hotelleja on rakennettu massiivisesti liikaa, baareista puhumattakaan.

Hyvä pu0li tässä on, että hotellien hinnoissa markkinatalous toteutuu ehkä parhaiten. Kaikki joutuvat hakemaan markkinoilta asiakkaita jymytarjouksilla. Tuskin kukaan enää maksaa hotellihuoneesta listahintaa, taitaa sellainen olla katoamassa kokonaan kuvasta. Mekin otettiin ensi kuussa 6 yötä 5 tähden hotlasta Bangkokista aamiaisbuffeteineen wifeineen 90 eurolla yö. Hotellin nimeä en muista, mutta siellä se joen rannassa on ja on myös rankattu Bangkokin 11. parhaaksi hotelliksi. Tässä välissä mennään muutamaan hiljaiseen paikkaan ottaan hermolepoa, hiljasimmat täytyy hakea aina Laosista saakka. Siellä kommarit on edelleen vallassa, eikä kehityksen kiimainen pärinä ole koko ajan tunkemassa päälle.

Chiang Maissa voisin ihan hyvin asua. Tämä on mun mielestä siinä suhteessa Thaimaan, ellei koko Aasian paras mesta. Mutta eipä mulla isompaa hinkua ole tänne tai jonnekin muuttaa. Himassa on hiljaista, kukaan ei soita, naapurit pitävät seurat korkeintaan pari kertaa vuodessa, koira ei mekasta öisin. Ei, minulla ei ole ikävä stadia, eikä mitään muutakaan paikkaa. Ihminen vain tottuu johonkin paikkaan, on siellä kun ei omaa parempaakaan suunnitelmaa.

Bruce Chatwinin Levottomuuden anatomiassa vuolaasti todistellaan nomadimaisen liikkellä olemisen olevan ihmisen mielenterveyden kannalta elintärkeää. Jotkut joutuvat tosin hakemaan reissua kemikaalien avulla pääkopastaan, mutta Chatwinin mukaan siitä on seurauksena kehnoja tuloksia. Tänään meninkin vanhasta muistista apteekkiin, katselin tarjontaa, käännyin hiljaa pois. Ei ole enää tarvetta sekoitella aivojeni riekaleita apteekksituotteilla. Kaikki tämä on hyvin just näin.

Kehittämiskokous Hongkongissa Kevan tyyliin!

Kevan 170.000 euroa maksanut hummausmatka Hongkongiin on sekin tallennettu "kuvitteellisesti" Talon mieheen, josta käy ilmi kaikki muukin kämmäily mitä kuntiemme miehet ovat vuosikymmenet hommanneet veronmaksajien piikkiin:

17. Englund pitää kehittämiskokouksen


Joka vuosi oli pidettävä pakolliset työyhteisön kehittämispäivät. Niistä ei mitään hyötyä ollut, eikä mikään niiden seurauksena ainakaan muuttunut parempaan suuntaan. Niinpä päätin viedä koko osaston vähän merta edemmäs kalaan, josta se voisi nähdä etäisyyden päästä oman toimintansa toivottomuuden. Kerrankin kaikki olivat heti tulossa mukaan, eikä kukaan keksinyt tekosyitä saada lintsata vaikka lento Hongkongiin kesti 10 tuntia. Olin antanut heille liian paljon siimaa reissun muodossa, mutta tilit tasattaisiin ajan myötä ja he joutuisivat lunastamaan kiitollisuudenvelkansa minulle.


Kun porukka oli saatu lennätettyä kehittämiskokoukseen sinivalkoisin siivin Hongkongiin asetuimme vanhaan suosikkihotelliini Island Pacificiin. Ensimmäinen päivä töllötettiin huoneiden ikkunoista avautuvaa näköalaa Victorian Harbouriin, ajeltiin Star Ferryllä ihastelemassa pilvenpiirtäjäviidakkoa, koluttiin Kowloonin piraattimarkkinoita. Toisena päivänä porukka kokoontui yläkerran bisneskabinettiin.


Yksikköpalaverissa Pasila alias "Paimion pimee" yritti tapansa mukaan ottaa aloitteen. Hän oli pikkukunnan pikkumies, jonka porvarit nostivat hoitamaan kouluasioita Taloon hänen puhuttuaan heidät vakuuttuneiksi, että hänestä olisi täällä vähiten harmia. Pasilla ei ollut mitään persoonallisia mielipiteitä, vaan hän oli onnellinen nobody, eräänlainen mies ilman ominaisuuksia. Itsestään selvyydet ja latteudet pursusivat hänen innokkailta huuliltaan. Hän puhui taukoamatta ja änkesi kaikkiin seminaareihin ja tilaisuuksiin joista arveli olevan uransa kannalta hyötyä. Hän pärjäsi talossa hyvin koska ei omannut itsereflektiota, vaan piti saamiaan loukkauksiakin viime kädessä kehuina. Ehkä hänenkin päähänsä oli menestyksekkäästi jossain johdon valmennuksessa taottu, että se kuka aloittaa keskustelun määrää pitkälti sen tulevan sävyn. Pirulainen yritti tehdä työtä käskettyä. Mutta tällä kertaa ei ollut aikaa hänen tajunnanvirtaansa kuunnella, koko yksikön lennättäminen kännisen päähänpistoni vuoksi toiselle puolen maailmaa tuli muutenkin veronmaksajille kalliiksi.

- Turpa tukkoon, kuittasin hänen alustuksensa aikaisemmasta viisastuneena.


Pasila lopetti mesoamisena tyytyen naurahtamaan mistään mitään tajuamatonta tekonauruaan. Hän oli kuitenkin onnistunut viemään minulta jälleen kerran kehittämistunnelman. Idea roudata koko paskasakki toiselle puolen maailmaa kadutti. Päätin hoidella kaikista kehittämisaikeista ja lukemattomista tapani parantamiseksi tekemistäni lupauksistani huolimatta homman entiseen malliin. Kaikenlaista olivat pirulaiset huoneissaan aikansa kuluksi kehitelleet. Kuuntelen jokaista hetken ja totean hänen pitkään kehittelemänsä idean toimintamme tehostamiseksi hyväksi, mutta siihen tultaisiin palamaan jatkopalavereissa. Alustusten jälkeen muutama käpälä on koko ajan pystyssä, mutta en ole niitä huomaavinanikaan.

- Ja sitten asiaan. Tämä yksikkö ei voi toimia ilman moraalisääntöjä. Ne sitovat meitä ja pakottavat meidät vastavuoroiseen kanssakäymiseen. Kukaan ei saa piileskellä poterossaan, vaan kaikkien on tultava mukaan, lunastettava paikkansa. Täällä ei eletä kuin pellossa, vaan kaikkien on opittava ajattelemaan samalla tavalla asettaen Talon edun oman elämänsä edelle.


Tämän talon toimintatavat ovat muotoutuneet vuosikymmenten aikana parhaiksi mahdollisiksi. Perinne velvoittaa meidät vannomaan sen nimiin. Te olette onnenpekkoja. Ihmisiä lyödään automaation edetessä koko ajan ulos työelämästä. Kannattaa jatkossakin yrittää kaikin keinoin pysytellä touhussa mukana. Teette mukisematta kaiken mitä määrään, ettekä mieti syntyjä syviä. Kuten olen lukemattomia kertoja korostanut, viime kädessä ajattelemisen tässä yksikössä hoidan minä. Kaiken mitä teemme on oltav...