Vuonna 2008 pai´lainen poliisi ampui dokausillan päätteeksi kanadalaisen turistin. Poliisi oli yrittänyt iskeä kanadalaisen tyttöystävän, ja kun tämä pani vastaan, poliisi ampui hänet hengiltä. Varjot olivat laskeutuneet pohjoisen Thaimaan hippikylään, Khao San Road kakkoselle. Ensin poliisi vapautettiin, mutta kun Kanada ja muut länsimaat nostivat metelin, pantiin poliisi tekkien taakse.
Tämä tapahtuma kerrotaan kaikissa Thaimaa oppaissa Lonely Planetia myöten. Elämä jatkuu kuitenkin rauhaisena Pai´ssa. New agea ja hippikamaa on sopivasti, ei niin ylitse vuotavasti kuin Balin Ubudissa. Nuoria reppuselkäisiä tyyppejä etsii aamusta iltaan majataloa. Täälläkin niitä on aivan liikaa.
Täytyy muuttaa suunnitelmaa, tänne Pai´hin me Pomon kanssa muutetaan kun keritään. Tämä on sopivan pieni paikka, jossa kaikkea mahdollista on kuitenkin tarjolla. Upouuden talon useammalla makuuhuonella saa vuokralle reilulla 300 eurolla. Tarjontaa piisaa. Itse asiassa sopivan peinen talon löytäminen on asian suurin vaikeus.
Täällä voi elää luonnon helmassa syvähenkistä elämää, juodaan vettä ja käydään pissalla. Ajan kululla ei täällä Burman rajan tuntumassa ole suurta väliä. Huono puoli on että joissain sapuskapaikoissa palveluu pelaa hitaasti. Mutta olemme jo löytäneet oman kantamestan chillilounge raflan Ting Tongin. Tuplavodka maksaa 200 bahtia, mutta toisesta eteenpäin hinta laskee puoleen. Kannattaa juoda monta Buddha barin chillimusan soidessa värivalojen himmentämässä paikassa. Hyvä puoli on, että Pai´ssa kapakat täytyy panna jo puolilta öin kiinni.
Huumeita täällä käytetään, mutta eivät ne mitenkään isommin pomppaa esiin. Pari pakollista langanlaihaa kaikki mahiksensa munannutta länkkärinistiä pyörii kaupungilla, joissain kapakoissa jonkun piruparan silmät palavat heroiinipusun loimussa. Itse asiassa Pai´n ympärillä viidakossa kulkee yksi metamfetaniinin pääreitti maailman markkinoille. Thaimaan poliisi on takavarikoinut tätä yabaa tänä vuonna 90 miljoonaa tablettia. Karen sissien hallussa olevassa Burman itärajan viidakoissa on huippumoderneja matamfetamiinilabratoroita. Yaba on halpaa tehdä ja käyttää. Aikaisempi herooiinikauppa on saanut luovuttaa ison osan tuottaisammalle metamfetaniinille. Thaimaan armeija jahtaa viidakossa salakuljettajia, muutama sata on tänäkin vuonna ammuttu tohjoksi. Kultaisen kolmion tuntumassa ammutaan ensin eikä sittenkään kysytä mitään.
Onkin outoa että elämä täällä Pai´ssa kulkee laidback moodissa, eikä läheisen sodan aavistusta ole edes ilmassa. Wifikahviloissa nuoret etsivät itsseään räpläämällä älypuhelimiaan. Tämä puhelimen räpläys voittaa sata nolla kaikki muut entisen kulttuurin muodot. Tosin pari divaria täältäkin löytyy. Yhdessä newage ravintolassa oli isot hyllyt täynnä kirjoja. Sain E.L Doctorvin upean "Ragtimen" luettua ja menin raflassa katsoon kirjatarjontaa. Ekana osui silmiini Sammakon julkaisema Bukowskin "Vanhan likaisen miehen tarinoita". On se mulla himassa, mutten ole kerinnyt sitä lukea. Ostin sen 2.40 eurolla, olisi lähtenyt puolellakin, mutta haluan tukea kituvaa kirjakauppabisnestä. Muita suomalaisia kirjoja ei näkynyt, newage porukka lukee näköjään vain roskaromaaneja rakkaudesta ja sotatoimista.
Eilen ottamani kalatatuointi ei ole pudonnut matkasta, vaan elämäni Kalamiehenä jatkaa tasaista rataansa. Olen aina tykännyt enemmän vuoristolaisista, Darjeelingissa, Dalatissa, täällä. He ovat karskimpaa sakkia, eivätkä halua miellyttää turistia hintaan mihin hyvänsä. Tästä tulikin mieleeni, että tyttökauppaakaan en ole nähnyt täällä käytävän. Toki sitä ja yabaa sun muuta pollea on tarjolla, mutta se ei kuulu mulle mitä öisin viidakon lymypaikoissaan hommaavat.
Pitäisi vissiin lähteä parin yön perästä muutamaksi viikoksi Laosiin. Ehkä Luang Prabangissa on yhtä hiljaista kuin täällä. Chiang Maissakin liikenne jytää täysillä aamuvarhaisesta myöhäiseen yöhän. Siksi muutamme tänne Pai´hin. Täällä koiratkin ovat tolkuissaan, joka paikassa oma koira.
Täällä ylhäällä pohjoisessa unohtaa täysin että Bangkokin kaduilla puna- ja keltapaidat osoittavat mieltään. 24 maata on varoittanut kansalaisiaan matkustamasta tänne Thaimaahan, mm. muut Pohjoismaat. Suomi ei ole, sillä kun pysyttelee poissa väkijoukoista, ei käy kuinkaan. Yksi saksalainen valokuvaaja ei osannut eilen Bangkokissa pitää varaansa; väkijoukko pieksi hänet henkihieveriin. Armeija on luvannut pitää Bangkokin lentokentät auki hintaan mihin hyvänsä, onhan turismin high season juuri alkanut, maa menettää paljon fyrkkaa jos turistit eivät uskalla tulla.
Ei siis mitään syytä huoleen. Jos vaikka Bangkok menisikin kaaokseen, sinivalkoisia siipiä löytyy läheltä Hanoista, Hong Kongista ja Singaporesta. Nyt kun asuinpaikka on löytynyt voi levollisen mielin palata jouluiseen Kotkaan syömään lohileipiä ja raaputtamaan raaputusarpoja, kuten jouluna kunnon väki tekee.
div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti