Tricky Night In Helsinki

Sitä mä vaan haluun vielä sanoo, että mäkin haluun Franz Biberkopfin tavoin elämältä muutakin kuin voileipiä. Eilen Nosturissa loistosetin heittänyt Tricky on myös syönyt elämässään paljon "leipää", mutta on ny ilmeisesti paastolla. Se niinku sopii sille ruskettuneelle Anthony Kiedisille, ja on myös tehnyt musaa yhdessä Red Hot Chili Peppersien kanssa. Jos mun pitäis sanoa, ja pitäähän mun, oli tää vuoden paras liveakti jonka näin. Se mun lista parraasta paskimpaan mennee näin:

1) Tricky Nosturissa
2) Neil Young Hart Wallissa
3) Kake Röyhkä ja Riku Mattila Huvilateltassa
4) American Music Club Tavastialla
5) Spiritualized Tavastialla
6) Bon Dylan Hart Wallissa

Oon pysytelly viime ajat liikkeellä, jalat kramppaa, paino laskee, kunto nousee. Siellähän mä Berliinin Alexanderplatzilla tajusin, että saksalaiset on mukavaa tavissakkia joka syö maailman hirveintä sapuskaa, currywurstia rasvaperunoilla. Ja on siellä kunnollistakin sapuskaa vaikka kuinka, mutta sitä currypaskaa ne tykkää vetää aamun palaksi ja illan lopuksi.

Ja Oulussakin pyörin, ja siellä ei mittään, ei niin mittään. Luonto kuollut kuin mykän laulua, ja ihmiset poteroissaan käymässä kolmatta maailmansotaa, ei ketään, ei missään. Mutta koska sisäasiainministeriön poliisiosasto säännöllisesti on kiinnostunut tekemisistäni, ja vaikka suurin osa senkin pumpun hakusanoista liittyy eduskunnan tavoin pornoon, sanonpa vaan: Suomi on sarvikuonojen maa. Siinä se tuli, mite suu ny pannaan?

Sen verran voin vielä huikata, että meni toi kovalevy säpäleiksi koneesta, ja kun sitä elvyttelin katos kymmenen vuoden tekstit, kuvat, Videot, musat. Suitsait, suitsait katosivat. Kai niistä suurimmasta osasta on kopiot jossakin, mutta mun mielestä ihmisen tarttee aina välistä putsata pöytä. Alottaa niinku tyhjältä taululta, yrittää olla sanomatta ja tekemättä enempiä. Ja totta tosiaan, se on ny uusi alku meikäläisen elämässä. Puuronkin jätin aamusta poes kun Tapani Kansa sanoi Iltalehdessä, että hiilihydraatit on turhaa energiaa. Sen mielestä ihmisen kunto 80 prossaa sapuskaa, 10 liikuntaa ja loput 10 stressin hallintaa (ja siihenhän ne ihmiset etupäässä simahtaa, vaikka ei sekään kuulu mulle).

Mun mielestä se Franz Biberkopf olisi todellakin ansainnut elämältä muutakin kuin voileipiä.

Cold November Oulu

Everything lasts forever in Oulu town in northern finland even the cold november rain...

Berlin After The Wall

There Is A Sacred Soul Inside My Animal Body

Plane Crash In Kenya, East Africa

URGENT REPLY‏‏
Lähettäjä: idris musa (idris_musa72@hotmail.com)
Lähetetty: 10. lokakuuta 2008 15:13:16
Vastausosoite: idris_musa22@hotmail.com
Vast.ott.:
Dear Friend,

I am the manager of bill and exchange at the foreign remittance department of BANK OF AFRICA. I am writting to seek your coperation over this business deal.

In my department, I discovered an abandoned sum of$15million USD(Fifteen million US dollars)only , in an account that belongs to one of our foreign customers who died along with his entire family in a plane crash that took place in Kenya,East Africa,the Late DR. GEORGE BRUMLEY,a citizen of Atlanta,United States of America but naturalised in Burkina Faso,West Africa and contractor with ECOWAS,(ECONOMIC COMMUNITY OF WEST AFRICAN STATES) .

Since we got information about his death, we have been expecting his next of kin to come over and claim his money because it cannot be released unless somebody applies for it as next of kin or relation to the deceased as indicated in our banking guidelines but unfortunately , all his supposed next of kin or relation died alongside with him at the plane crash leaving nobody behind for the claim. It is therefore upon this discovery that I now decided to makethis businness proposal to you and release the money to you via your foreign bank account as the next of kin or relation to the deceased for safety and subsequent disbursement since nobody is coming for it and this money Could go into the Bank treasury as unclaimed Bill.

The Banking law and guideline here stipulates that if such money remainedunclamed after five years, the money will betransfered into the Bank treasury as unclaimed fund.The request for your assistance and maximum co-operation as a foreign citizen to stand as the next of kin in this business is occasioned by the fact that the deceased customer was a foreigner and a Burkinabe cannot stand as next of kin to a foreigner. 40 % of this money will be for you as my foreign partner, inrespect to the provision of a foreign account. 10 %will be set aside for expences incured during the business and 50 % would be for me.There after I will come over to your country for disbursement accoding to the percentages indicated. Therefore to enable the immediate trnansfer of this fund to you as arranged,you must apply first to the bank as the relation or next of kin to the deceased,indicating your claims and wherein the money will be remitted .You should contact me immediately as soon as you receive this letter.

Please , visit the website below for more informations about the Plane Crash and the tragic death of the deceased and his entire family, Late DR.GEORGE BRUMLEY. http://www.cnn.com/2003/WORLD/africa/07/20/kenya.crash/index.html

Your’s faithfully,
MR.IDRIS MUSA


Explore the seven wonders of the world Learn more!

Cracked Actor

Paavo Piskosen elämä ja unelmat by CloverTV 2008

akemakeperama@hotmail.com

Facts About Finland For Visitors

Subject: Re: Stuff
>
>
> Good Morning from Helsinki´s forest-paradise!
>
> Good news for suffragette´s are that Finnish woman are doing much
> better that men; you can see from the Guardians article that their
> suicide rate is below Norways and they are already more educated than
> men. We males are the big, huge, deep problem and in Finland we just
> can´t discuss about the dark sides of this society. When The Times
> wrote about these things last year after previous school massacre
> hundreds of Finns wrote to its comment page on net and blamed the
> writer about incompetence of writing about Finland. Some of the
> writers even threatened to kill him...
>
> And of course here in the dark wilderness we love also cars; Finnish
> driver´s are always at the top in the formula-1 and rally. Guns, cars,
> booze, ice hockey. That´s the name of the game here. And the younger
> generations seems to be even more crazy which surprises me a lot. They
> have got "the best education in the world" but still violence rate
> among the youth is risen for example even here in Helsinki sharply.
>
> Violence is acceptable way of acting here. I think there are
> historical reasons for that. Because the Stalin´s Soviet Union
> unsucceeded to conquer Finland during the second world war this
> glorifies the violent action; it´s our best protection against the
> evil world outside. Everyman has to go to army in Finland - even I
> spent there 8 months - and in the Western Europe this is nowadays very
> rare.
>
> I have seen this dark side of Finland all my life. This is the reason
> why I don´t really like to live here. I´m not afraid of violence but
> it´s almost impossible to try to talk some sense with the native sons
> of this hillbilly nation. Maybe I pack my packs and move to Berlin (by
> the way when Finland got Independence in 1917 we elected German prince
> as the king of Finland but this plan never game true and during world
> war II Finland was Hitler´s Germanys ally...)
>
> I have read much about that financial mess in America. It looks very,
> very bad. Why are the free world letting time after time those
> speculators to ruin the money markets and the ordinary peoples life?
> And when things are collapsing taxpayers much save the system. And
> when this is done the game starts once again... I think that there
> must be much more regulation in the money markets in the future if we
> want to keep this system. Do we? At least now they are writing in
> European newspapers that America has turned in the banking crises as
> the leading socialist power in the world! Where are those who has been
> talking about the blessings of the unregulation of the money market?
> Where is John McCain? (I think that this thing turned the game to
> Obama for good.)
>
> I didn´t know that there is shortage of fuel in America? This comes as
> a surprise for me. I can´t even imagine that this could happen also
> here. What is the reason for this? I sincerely hope that things turn
> well in America in every aspect. Otherwise in this global economy we
> are also some day in the same situation.
>
> I am heading to Berlin at the end of October. Maybe I really should
> look if it´s good place to live and enjoy living which is - as you now
> can see - little bit difficult here with all these dummies.
>
> Take care

One Hundred Chinese Prostitutes In Luxury UFO

Kaikki kiihtyy, aikaa ei ole hukattavaksi. 38 tuntia pikku-ukkojen jahtaamisen jälkeen olen jo salilla vetämässä ankarat treenit. Kunto alkaa olla aika hyvä ja pitää varoa ettei tule ylikuntoon tai riko taas paikkoja. Illalla menen Tavastialle American Music Clubin keikalle. Otan cokis zeron, mutta hyvin ei mene musiikkineuvonantajallani dr. Muzallakaan; jäävettä grogilasissa, vaikka illan bändin pomo Mark Eitzel - pieni neuroottinen mies hassussa hatussaan - on katsellut maailmaa grogilasin läpi ties kuinka kauan.

Hiljaisen maanantai-illan aloittaa joku Samea... Samae Koskinen Taikabändinsä kanssa. Soundit ovat tahmeat ja bändin musassa yhdistyy oudolla tavalla Pekka Streng ja Pentti Oskari Kankaan 7 seinähullua veljestä, tai vaihtoehtoisesti Nick Drake ja Madness. Jos bändi aikoo menestyä on heidän jossain välissä valittava kumpaan osastoon kuuluvat. Ei ole mun juttu, paremminkin turmiollisen nykynuorison, jos senkään.

Puoli yhdeltätoista American Music Club saapuu lavalle ja parin biisin jälkeen soundi saadaan kasaan ja sitten se onkin loppusetti kybällä musiikkia masentuneille maailman Fontex Top 50 listalta.

Bändin kitarasoundi on upea, mistä voisi suomalaisetkin rokkipumput ottaa mallia. Jos ei ole bändin omasta soundista mitään omaperäistä näkemystä, turha sitä on lähteä merta edemmäs kaupittelemaan. AMC tosin on sellaisten megasellereiden kuin Coldplay, REM ja Pearl Jam musiikillinen esikuva, joista etenkin Coldplayn soundissa on kuultavissa samanlaista kaunista kitarointia. Sanoitukset ovat tosin American Music Clubin nokkamiehellä Mark Eitzelillä paljon rankempaa kamaa tyyliin Joy Divison, jonka biisejä AMC on keikoillaan soittanut covereina. Ja REMin kitaristi Peter Buck on tehnyt yhdessä Mark Eitzelin kanssa levyn, jota en tosin ole missään kuullut.

Porukkaa on puolityhjällä Tavastialla reilut sata, mutta alun jännityksen jälkeen bändi vapautuu ja meno paranee. Viimeksi kävin katsomassa Tavastilla Mercury Revin kaksi vuotta sitten. Ihan samalle tasolle ei ylletä, mutta nämäkin Amerikan ihmeet osaavat soittaa niin hyvin, että ei tällä perällä kukaan. Lisäksi ulkomaiset esiintyjät saavat soundit paremmin kohdalleen Tavastialla, mikä liittynee sekin ns. soittotaitoon. Huippuna oli ex-Velvet Underground mies John Cale, joka heitti pari vuotta sitten kovan rokkikeikan Tavastialla matkalla Provinssirokkiin. (Huusimme eturivissä dr. Muzan kanssa kurkkusuorana "Close Watchia" ja John Cale kävi lopuksi heittämässä sen soolona säälistä kahta ajasta tipahtanutta urpoa kohtaan.)

Musa toimii, sanat ovat wierdoja satoine kiinalaisine huorineen ja luksus-ufoineen. San Franciscon katujen kova elämä käy selväksi, enkä sitä sillä perällä näkemäni perusteella edes ihmettele. Siellä on ankara meininki meneillään systeemin romahtaessa pala palalta kasaan.

- This country is collapsing, totesi beatkapakka Vesuviossa yksi Unkarista kansannousua 1956 paennut kommari, joka julkaisee San Franciscossa vasemmistolehteä (voi noukkia ilmaitteeksi esimerkiksi legendaarisesta City Lights kirjakaupasta.)

Minua jää ainoastaan kummastuttamaan ettei Mark Eitzel laula Bay Arean sateesta. Systeemit lentävät alueen yli kiivaasti ja säät vaihtuvat tiuhaan. Mutta pillereiden ja muun kaman vaikutus Mark Eitzelin sanoituksiin ei jää epäselväksi. Hän on tosin asunut viime ajat Los Angelesissa, muuta ei se sielläkään sen puhtoisempaa elo ja olo Hollywoodin kulissien reunoilla ole.

Marl Eitzel toteaa jossain välissä, että on hienoa kun rokkiklubeihin vaivautuu vielä jossakin päin maailmaa vähän varttuneempaakin väkeä. Taitaapi olla keski-ikäiset jo lopettaneet rokkaamisen klubeilla ja moni legendaarinenkin mesta on joutunut lyömään ovet säppiin. Näin on käynyt esim New Yorkin legendaariselle CBGB klubille, jonka entisissä tiloissa myydään nykyään t-paitoja ja muuta rokkikrääsää, joka tuo paremmin fyffeä.

Keikan jälkeen olen selvinpäin ja ajan bussilla himaan. Eipä ole vielä tullut tehtyä sitä stadissa 20 vuotta asuneena. Isänraiskaajien sijasta puolityhjässä yöbussissa istuu vain opiskelijasakkia, jolle viina maittaa maanantaisinkin, kun kunnon juopot vetävät henkeä ja katsovat telkusta ihan mitä tahansa, joka pitää ahdistuksen ja kuulan lataamisen kalloon loitolla.

Man Who Walked From West To East

Itä on paha. Se on likainen takapajula, se sijaitse maailman laidalla, eikä kukaan halua elää siellä. Idässä asuvien takana alkaa sen asukkaiden mielestä vasta se oikea itä, jossa ihmisyys on poljettu joka suhteessa lokaan. Itä on maantieteen lisäksi tapamme hahmottaa oikeaa-väärää, puhtautta-likaa, kunniaa-häpeää, oikeudenmukaisuutta-vääryyttä...

Tämän asian sai selville Wolfgang Buscher kävelemällä Berliinistä Moskovaan halki toisen maailmasodan entisten näyttämöiden. Absurdia niminen uusi kustantajatuttavuus on julkaissut suomeksi hänen palkitun kirjansa "Jalan kohti itää". Reissu kestää pari kuukautta ja idän ankeus avautuu tavalla, jonkalaista elämää en tiennyt enää edes olevan Euroopassa. Kirjan kävely tosin tehtiin jo vuonna 2001 tornien sortuessa Nykissä. Ainakin osan uneliaista takaperistä on lännen kiivas rytmi kulutushyödykkeineen temmannut tasan tarkasti mukaansa tällä välin.

Erityisesti Valko-Venäjällä Buscherin mukaan aika on pysähtynyt, tai sitä ei edes länsimaisessa mielessä ole olemassa. On vain kaikin puolin takapajuset olot ja ihmiset, jotka kuluttavat elämäänsä jossa sama päivä toistuu loputtomiin innostumatta mistään, koska ei ole mitään mistä innostua. Kun kävelijämme pääsee Venäjän rajan yli tuntee hän saapuneensa takaisin elämän rytmiin, vaikka aika ankean kuvan maasta ennen Moskovaa hän piirtääkin.

Buscher mm. ihmettelee kulttuuripalatseja, joita on rakennetttu joka paikkaan. Hänen mukaansa kun kommunismi pyrki syrjäyttämään ortodoksisen uskonnon kovasti uskovaisuuteen taipuvaisille venäläisille piti luoda uusi uskonto, Kulttuuri. Siihen panostettiin ja kirjailijat ym. taidetyypit olivat kansakunnan kermaa. Nyt palatsit rapistuvat ja kirjailijatalot sinnittelevät majataloina uuden Venäjän lakkautettua valtionavut.

Busherin näkemys Kulttuurista on hyödyllistä mietittävää myös Suomen valtiovetoista taidepolitiikkaa arvioitaessa, sillä iso ripaus idän despotian mystiikkaa senkin ympärille on kietoutunut. Idässä systeemi tosin on jo lakkatettu, mutta meillä mennään edelleenkin entisin eväin, vaikka rahoituksen legitimiteetti horjuukin...

Kesäsäät vaihtuvat syksyn sateisiin, mutta Buscher painelee menemään tavaten outoja moukkamaisia ihmisiä. Suuri osa heistä on tulossa sienestä, sillä idässä luonnontuotteiden kerääminen tuntuu olevan oleellinen osa elämäntapaa ja hengissä säilymistä. Buscher vierailee myös Tshernobylin suljetulla alueella, jossa asuu säteilystä piittaamatta joitakin jääräpäitä ja alueen läpi kulkee huhujen mukaan huumereitti idästä länteen, koska alueella ei paljon poliisi partioi.

Lopulta Buscher pääsee Moskovaan ja siellä oli jo vuosituhannen alussa täysi rähinä päällä kulutushysterioineen. Sama meno jatkuu siellä edelleenkin, sillä esimerkiksi asuntojen hinnat ovat Moskovassa paljon Suomea korkeammat. Mutta romahdus tulee, sillä persaukisista ei tule kuplassa keinottelmalla rikkaita, kuten esimerkiksi naapurimme Viron ja Latvian asuntomarkkinoiden romahdus todistaa.

Luettuani kirjan katson Teemalta Paolo Coelhosta kertovan dokkarin. Hän on myynyt new age kirjojaan 65 miljoonaa kappaletta, mutta hänen mielestään parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia: Hän rakastaa kävelemistä, jossa tie vie ja kuljettaa omalla logiikallaan uusiin paikkoihin, uusien ihmisten luo. Kävelemisen filosofia on itsellenikin läheinen, sillä fillarilla mennään liian lujaa, eikä siinä touhussa ehdi aistia itseään, jos siitä vielä kaikkien näiden rälläysvuosien jälkeen on jotakin jäljellä.

Ja matka jatkuu myös seuravaksi lukemassani kirjassa, Louis Therouxin "The Call of the Weird". Siinä tämä TV:stä tuttu sekopää reportteri palaa muutaman vuoden jälkeen etsimään tyyppejä, joista kertoo suuren suosion saavuttaneessa tv-sarjassaan "Louis Theroux´s Weird Weekends", joka on pyörinyt Suomenkin telkussa muutamaan otteeseen.

Kirja ei toimi yhtä hyvin kuin telkkuohjelmat. Kun kuvasta puuttuu täysdorkaksi tekeytyvä Louis, joka saa kaikki Amerikan kahjot suojelemaan itseään, ei meno ja meininki nouse samoihin sfääreihin. Kiinnostavaa on, että kaikille kulteille yms. on käynyt köpelösti tavalla tai toisella. Pornostarat mennevät naimisiin ja päivätöihin, takametsissä lymynnyt yhteiskunnan vihaaja ajaa rekkaa ja elää Las Vegasissa, Ike Turner on kuollut (vaikka kirjassa on yrittämässä edelleenkin polkaista uraansa uudelleen käyntiin huumehelvetin ja vaimonhakkaajan maineen jälkeen)...

Louis Theroux on matkakirjailija Paul Therouxin poika. Isänsä paskantärkeään hienosteluun verrattuna poika on tämän sarjakuva-aikauden tuote, joka lähtee vilpittömän pöhköksi tekeytyneenä ottamaan selvää mm. "ufotappajan" elämästä. Tyyppi väittää tappaneensa kahdeksan muukalaista. Kun Louis etsii häntä muutama vuotta myöhemmin mies on luopunut kultistaan ja keskittyy nyt maailman ihmisiä uhkaavien myrkkyjen vastaiseen toimintaan, jossa siinäkin maailman takana on toinen paha maailma salaliittoneen.

Louis Theroux on valmistunut Oxfordin yliopistosta, joten hänen todellisen oman kahjoutensa aste jää telkkuohjelmien perusteella epäselväksi. Mutta "The Call of the Weirdin" perusteella voi havaita tyypin oleva harvinaisen tolkuissaan. Jopa siinä määrin, että hän jaksaa sosiologisesti tutkia äärimmäisyysihmisten maailmankatsomuksen logiikkaa seksin, rasismin, ufojen, rokkareiden yms. outojen tyyppien matkassa.

Käveleminen on tosiaankin kovasti hyödyllistä puuhaa niin fyysisesti kuin henkisesti. Paavo Nurmi hankki peruskestävyytensä maratonille kävelmällä tuntikausien reippaita lenkkejä. Kunto nousi tunnetuin seurauksin. Koska viime viikolla oli hyvät säät liikuin itsekin maastossa päivittäin. Kolmen tunnin pyörälenkin loppuvaiheessa sain tuta kun verensokerin taso laskee alas ja täydellinen väsymys pamahtaa päälle. Lauantaina kävelin keskustassa edes takaisin ja näin kävelemässä Kaivarin rannassa suksisauvoieen mm. Pekka Saurin. Tarvajärven sanoin; ylös, ulos ja lenkille!

akemakeperama@hotmail.com

Four Thousand Holes in Blackburn, Lancashire

Violent birds screaming like tortured enemies under the Helsinki sky. People lost forever in the jungles of northern Everglades. People like us proceeding with no regrets in the space of a strange planet searching for the sign of the Reason in vain. In Helsinki Delta the spirits of the drowned sailors are trying to get you to lose your way and sink slowly but painfully under the swamp...




CloverTV - yesterday in tomorrow