Finland Today: Customer Is Always Wrong

Heikot sortuu elon tiellä, kertoo uunituore Economist. Amerikka rysähtää lamaan, vaikka ns. talousoppineet virkansa puolesta väittävät kyseessä olevan vain tilapäisten uudelleen arviointien.

Pankeista viis, mutta 20 miljoonaa perhettä menettää jenkeissä lähiaikoina kotinsa subrime-kriisin jälkiselvittelyjen päästessä käyntiin. Veronmaksajat tosin kaikkialla läntisessä maailmassa pelastavat rahalaitokset. Heitä itseään ei pelasta edes Isäjumala, on niin kieroon kasvanut kaveri. Ja sitten kun saadaan taseet reilaan aloittavat pankit jälleen uuden luototusrumban ja piiri se on kato ku pyörii...

Suomessa menee myös lujaa, liian lujaa. Voittojen kääriminen alkaa näkyä kaikkialla. Viime aikoina meikäläinen - yliopiston seteliselkärankaisten sivuraiteelle panema huippututkija - on saanut omakohtaisesti kokea perusinfran murenemisen tässä sössölandiassa. Elisa on laskutuksessaan puoli vuotta perässä. Välillä se tosin laskuttaa uudempia, mutta sitten tulee lasku jälleen keväältä.

Elisan tyypit sössi homman siirtymällä liian vähän testattuun laskutusjärjestelmään. Se rysähti kertaheitolla, eikä sitä ole saatu koskaan toimimaan.

Elisan teknistä tyhmyyttä hämmästeltäessä on päässyt unohtumaan sellainen kuluttajan kannalta olennainen seikka, että Elisa on hyvin, hyvin todennäköisesti hukannut kuukausien saldotiedot. Siinä meni samassa varmuuskopiot, sikäli kuin niitä tässä tehotaloudessamme on aikaa ja rahaa enää talletella. Jos asia koskisi minua muutamaa kymppiä enemmän, kieltäytyisin maksamasta ja vaatisin Elisalta tarkan puheluerittelyn.

Luultavasti jopa siellä ymmärrettäisiin olla rustaamatta kasaan jotakin laskulta näyttävää. Nythän Elisan laskut ovat jollakin asiakkaan aikaisemmalla puheluhistorialla väännettyjä arviolaskuja. Vaihda operaattoria, sanon itselleni, enkä jaksa nähdä vaivaa. Maailman väärinkäytökset syvenevät.

Tämän nettiyhteyden tässä tarjoaa SanomaWsoyn Welho. Se myös tuo kaapelikanavat tähän meidän hermokeskukseen. Kun Suomi siirtyi digiaikaan, alkoivat meillä siihen asti lähes moitteettomasti toimineet digikanavat pätkiä kadoten lopulta kokonaan. Samoin netti alkoi pätkiä yhteyttä edes takaisin, eikä silläkään enää mitään tehnyt.

Soitin Welhon asiakaspalveluun. Tappelin verisesti vastaajarobotin kanssa saadakseni miehen säätämään vehkeitä. Uhkasivat panna perääni laskun perättömästä vikailmoituksesta. Kaveri tuli, pyöritteli päätään, mittaili signaalien olevan hyvät. Sen jälkeen hän sanoi, että vian täytyy johtua meidän omista vehkeistä. Ainoastaan joskus käy ilmi, että yhteydet eivät toimi, mutta vikaa ei löydy. Tässä voi olla semmoinen tapaus, mutta mitäs teet? Kaveri lähti kävelemään, yhteydet pätkivät entiseen malliin.

No siitä minä vituuntuneena lähetin Welholle mailin, että nyt tuli lähtö kuluttajavalituslautakuntaan asioita selvittämään. Maksut perisin korkojen kanssa takaisin, tekee jo lähes satkun kuussa. Welhosta otettiin heti yhteyttä; älä vielä lähde postilaatikolle, me pannaan uusi mies käymään teillä. Tänään on tosin ympäri Helsinkiä yhteydet pätkineet, mutta sun vehkeissäsi sen syyn täytyy olla, pääsee vastaajarobotilta lipsahtamaan.

Käskin olla miestä lähettämättä, kun on tuota telomistaan odottavaa sakkia jo entisestäänkin kertynyt tänne sumuisten vuorten Pöxymäkeen baarillisen verran. Welho lähetti minulle asiakastyytyväisyyskyselyn. Kun täytin sitä netissä yhteydet menivät kahdesti poikki ennen kuin käsitin heidän lähettäneen vittuillakseen minulle sähköisen palikkatestin. Äly mitataan sen perusteella kuinka nopeasti testattava tajuaa tehtävän mahdottomaksi.



Tänään olen havainnut linjoilla liikettä mittareistani. Samalla minulle välähi, että Welhon verkko ei ole kestänyt digiajan ja lisääntyneen nettiliikenteen painetta. Yhteydet pätkivät, yhtiökin tunnustaa vastentahtoisesti. Eikä asialle ole lyhyellä tähtäimellä mitään tehtävissä, menisi kvartaalin tulos. Ja pitemmällä tähtäyksellä infraan ei jakseta satsa, koska koko SanomaWsoy trimmataan myyntikuntoon. Ostajat tulevat Kiinasta ja muuttavat firman multigalaksiseksi peli-, huume- ja huorahelvetiksi (joksi firman tarjonta on muutenkin muuttumassa ns. taloudellisten realiteetien nimissä).

Lähden fysikaaliseen venyttämään koneessa selkääni. Palatessani automaatti syö korttini. Näin tapahtui myös viikko sitten. Posti toi eilen automaattiin jääneen kortin. Tänään se syö sen heti ensi yrittämällä. Tästä tajuan, että isot insinöörit ovat nyt päättäneet säätää pankkikortit helvettiin tämän kauniin planeetan pinnalta.

Soitan pankkiin, totta tosiaan saan ilmaiseksi aktivoiduksi pankkiautomaatti ominaisuuden Visa korttiini. Ja eikö olekin ihana asia, että voin myös jatkossa automaatilla käydessäni ottaa samalla vippiä Sammolta vaivaisella 16 prosentin vuosikorolla? Kyllä työ tanskalaiset ootta mukavaa sakkia, varsinkin ku Nalle myi teille taantuvan tulevaisuuden omaavan paskapankin!

Elämäni perusturvainfra on siis säpäleinä, avaruusromuna. Katselen Panacode pakettia, kerran sitä sai vain harvat, muut saivat tyytyä buranaan. Nyt sitä lyödään lekurissa kouraan ennen kuin ehtii edes valittaa tai kertoa eksyneensä väärään paikkaan. Sosiologeille ja muille elämän tarkoituksen etsijöille olisi kovin hyödyllistä tutkia, missä vaiheessa siirryttiin säryn hoidossa sulfasta kovempaan kamaan? Panacode sisältää kodeiinia, ja jos sitä taskussasi ulkomailla heilut ilman reseptiä ja jäät pinkerttonien haaviin, häkki heiluu.

Muuten mulla on selkä entisellään, toivo ei ole kuollut, eikä elänyt ja hyvinvointivaltion historian vikaluvut alkavat olla kirjaamista vaille valmiit.

p.s. sain juuri tiedon Sanomatalosta, että vika ei ollut telkkukanavien osalta digiboksissa, vaan Welhon siihen lähettämässä kortissa. Koska kukaan ei firmassa ollut osannut epäillä sen absoluuttista erehtymättömyytä, saamme katella tässä luukussa seuraavat päivät ilmaiseksi kaikkia mahdollisia kanavia.

Netin ongelmat jatkuvat. Syy on minun kunnes joku Welhossa vahingossa tajuaa tarkistaa heillä pätkivän kaupungilla yhä sankempina leviävien huhujen mukaisesti. Siihen voi kulua useamman kuukautisen verran. Saan kuluttajavalituslautakunnasta kunnot tilin kun sinne tämän kertomani tositarinan käsiteltäksi lähetän.

Constant Reader by the Stranger

Constant Reader
Dead Author's Society

By Paul Constant
Article Tools

The publishing industry excels at necrophilia, and this week there's a brand-new juicy corpse to plunder. By now, you've read (or ignored) all the Norman Mailer obituaries you can possibly stomach. Suffice it to say that The Naked and the Dead and The Executioner's Song—which is exactly the "nonfiction novel" that Truman Capote failed to write with In Cold Blood—are books that will last.

Soon, the post-Mailer books will start gushing forth. There'll be the requisite 1,500-page biography, possibly titled Mailer: A Life, and memoirs by hangers-on, filled with scandalous backhands and cash- grubbing gossip, and probably be some especially bad novels stitched together from Mailer's own half-hearted notes. Authors aren't allowed to die with dignity if there's any chance of money to be made.

There are precedents for this: At least three of Hemingway's novels have been released posthumously, and Harper Collins keeps dragging out new Bukowski poetry with disturbing regularity. A good recent example is Hunter S. Thompson. Just in time for Christmas, he's the subject of two new biographies. I can't attest to their quality, but one book that I have read is The Gonzo Way, by Thompson's widow, Anita. It's an easy book to read—110 pages, one-and-a-half-spaced type—but it'd be a lot more honest if every page was an invoice for a half-penny's worth of royalties to be paid to Ms. Thompson.

The Gonzo Way is formatted like a business management how-to book (like Jesus CEO or Buddha 9 to 5: The Eightfold Path to Enlightening Your Workplace and Improving Your Bottom Line, and, yes, those are both real titles) in that it includes easy-to-digest universal lessons culled from Thompson's life. Some examples: "It's Wrong When It Stops Being Fun" and "We Is the Most Important Word in Politics."

Still, Mailer and Thompson could've done worse. Anything published after they died is clearly not their fault. Lawrence Ferlinghetti, author of A Coney Island of the Mind (and not much else) has produced his own pre-posthumous gimme-money book. It's called Poetry as Insurgent Art and it's a collection of inspirational clichés for young poets: "Poems are e-mails from the unknown beyond cyberspace" and "Any child who can catch a firefly owns poetry." The greater lesson Ferlinghetti is teaching is "Grab the easy money before your estate can suck your corpse dry." Ferlinghetti probably shat out Insurgent Art in an afternoon.

When Mailer needed cash, he wrote Tough Guys Don't Dance in two months. The book became one of his favorites. recommended

constant@thestranger.com

Living on the Fast Lane

Selkä- ja polvikivut alkavat tehdä meikäläisestä selvää jälkeä. Lekuri tutkii, näen ettei hän näe ja me molemmat tiedämme sen. Äijä ryhtyy valittamaan omia selvittämättömiä selkäsairauksiaan. Mä tilaan ajan fysioon. Se ei tutkimusten mukaan paljoa kannata.

Otan kunnot kännit; virolaista Saaremaa kaljaa jossa on 10 % alkoholia, gambinaa jätkien kanssa nurkantakana. Otamme taksilla pyrähdyksiä joka suuntaan. Tosin en lue sakkiin kuin Savusukeltajan ja Painonnostajan. He ovat kaikesta huolimatta suhteellisen tolkuissaan.



Juodna mitä juodaan, meininki on paska, osa väestä liian kännissä, osa selvinpäin. Amazon ei ole tuonut tilaamiani Hunter S. Thompson elämäkertoja.

Kapakkayön jälkeen istun ja makaan. Tuijotan seinää kuin Zen the Pen. Krapula on kova, se johtuu polvien ja nilkan saamista vammoista kovin kaukaiselta tuntuvanana urheilevan hyvänihmisen ajoiltani, jotka päättyivät jo elokuussa. Kaakkois-Aasian syysreissu meni alta nojan.



Mutta ei mulla oo mitään hätää. En aio jouluksi kotiin, jään tänne omaan luukkuuni. Televisiosta tulee mahtavaa ohjelmaa. Samu Sirkan jouluterveydys ja se juttu jossa nuori James Stewart aikoo hypätä sillalta jokeen, mutta enkeli pelastaa hänet joulu joulun jälkeen. Mikäs niitä on katellessa uunin pankolta vetisen lumen sataessa räppänöiden takana mustaan Helsinkiin.

Charles Bukowski´s Literary Legazy

Charles Bukowski's Literary Legacy: a preservation challenge
For immediate release

November 5, 2007

Charles Bukowski's Literary Legacy: a preservation challenge

WHAT: L.A. Cultural Heritage Commission votes on Bukowski home landmarking
WHEN: Thursday November 15, 10 AM
WHERE: L.A. City Hall, Temple/Main Streets, room 1010. Press and public welcome.

LOS ANGELES- On Thursday, November 15th, the Los Angeles Cultural Heritage Commission will decide whether to landmark poet and novelist Charles Bukowski's former East Hollywood residence at 5124 De Longpre Avenue. Bukowski lived there during his watershed period when he went from civil servant postal employee to internationally-acclaimed poet. It was at De Longpre that his novels "Post Office" and "Factotum" were written and "Women" was set. Also here, he achieved cult status in the Los Angeles underground press with his "Notes of a Dirty Old Man" column in the "Open City" newspaper.

But the literary significance of De Longpre is far greater than the works which Bukowski wrote there. For this was the place where he willed himself into being as a writer. Over the course of many late nights, between the tap of his typewriter keys and countless cigarettes and beer bottles drained, he transformed himself from just another working class stiff with a soul to an internationally acclaimed, and uniquely Angeleno, author.

The challenge before the Cultural Heritage Commission is how it can landmark a site of obvious literary significance. In the past the Commission has simply designated structures for their architectural significance. But in Los Angeles, there is no precedence for how to recognize a building purely because important creative work was done there. Do they focus on the structure as it was in the 1960s, when Bukowski moved in? The 1920s, when it was originally constructed? Do they focus on Bukowski's bungalow alone, or the entire row of little houses? What best reflects the building and the writer's work? These are some of the challenges facing the Commission members as they decide their votes.

And once this decision to designate as a landmark is made, what then? Once named as a landmark, the buildings will need a long-term preservation plan that pays appropriate tribute to Bukowski's literary legacy. The Jack Kerouac House in Florida and L.A.'s Schindler-designed MAK Center in Mid-Wilshire offer two possible solutions, artist-in-residency programs administered by non-profit agencies. But what agency will step in to run a Bukowski Arts Colony in East Hollywood?

The CHC will hold its hearing on the Charles Bukowski landmarking on Nov. 15th at 10 am in City Hall, room 1010. Your attendance and coverage is appreciated.

Charles Bukowski home preservation activist Lauren Everett and Bukowski bus tour host Richard Schave of Esotouric are available for interviews. Contact Lauren at mydarlingclementyne@yahoo.com, (310) 699-1142. Contact Richard at schavester @gmail.com, 323-223-2767.

Trans Atlantic November Self Evaluations

Hi Jussi....

Was sitting outside at Starbucks (7:30 AM) in our very (suddenly) cold weather -- the sun was so hot that I felt warm, even though it's only 30 degrees.



My ankle is finally healed and I'm back to being me.

Have been busy getting ready for my Big birthday party on Nov 17th. Did I mention that young friends (actually everyone coming is in his/her early 40"s) are traveling from LA, Manhattan to Asheville to celebrate with me. So look forward to seeing folks I haven't seen in around seven years.



The word 'old' is not part of my vocabulary despite the fact that I'll be 47. It's how we feel and think, Apila.

Hol




Hi there in the land of the Drought!

Just read from the Economist that there in America´s south-west you have exceptional drought during this year. Are you´re sure that you´re not running out of water? In fact I have visited your neighbouring state Tennessee couple of years ago. You know that stuff in Nashville on the Country Row, Country Music Hall of Fame, Grand Ol´ Opry...



In fact I am billion years young. And my back is still hurting. So I think that I´m not going this year to anywhere. But if/when this hellish pain goes away I think that I start to move again from city to city, station to station, lousy hotel room to another... I let you know when I go to Berlin. It´s only couple of hours flight from here.

In January I am going to surf aqua alta in Venice. I mean Venice, Italy on this side, not Venice Beach or that ultra aqua Venice in Venetian hotel in Las Vegas.



I also read from the Economist that there is lot of traffic on US borders right now; Canadians coming shopping because dollar is also all time low against Canadian dollar, unemployed non-registered Mexican workers going back (cos´they have lost their jobs on that subprime loan madness). Well, anyway I am coming to the Home of the Brave next year. I want to visit NYC again and my Bozz has to go to see her relatives in Boston. Maybe I´ll drop on by to see you there in Asheville, NC...



Here are some photos from the cold November Helsinki which I took yesterday. I shot them randomly when I walked in the downtown Helsinki coming from the AA. They are giving wrong impression because sun was only shining couple of hours in the afternoon. And then we were back in the cold November rain. Here it lasts forever compared to Guns´N´Roses old song...



Congratulations for your coming birthday! Long may you run, long may you run, as Neil Young used to sing.

zei clover power

God Diaries

LEO

October 31, 2007 -- Sometimes the best way to deal with a worry is to pretend it does not exist and that is certainly an option you should consider today. Another is to take what is bugging you and compare it to the kind of problems that other people have to struggle with. A bit of perspective will help you to feel better. (New York Post)

Siinä se, jälleen kerran, kaikki mitä elämässä tarvitaan. Horoskoopit ovat viime aikaisten tutkimusten mukaan yhtä luotettavia tulevaisuuden ennustajia kuin ns. tieteelliset menetelmät, jotka päivä päivältä haiskahtavat yhä slummahtaneimmilta rationaalisuuden nimissä harjoittamine pseudotieteineen. Tosin tiukan paikan tullen luulen pärjääväni päivän, pari ilman horoskooppiakin.

Selkä ei ota parantuakseen, eikä viinakaan ole auttanut wanhan sananlaskun lupaamalla tavalla. Saunaakin on kokeiltu, tervan on EU luokitellut ympäristömyrkyksi. Kävin pitkästä aikaa Pöxymäen baarissa ottamassa wiinahoitoja ja nauttimassa Luis Bunuelin ylistämästä tyhjien baarien estetiikasta.

Siitä ei tietenkään paljon mitään tullut. Pastori oli ryypännyt perintönsä ja päätynyt Kuuban sijasta työkkärin lähettämänä rakennussiivoojan hommiin. Ne eivät kuitenkaan oikein sovi hänen polvilleen, joten hän joutui yhden päivän uurastuksen jälkeen jäämään sairaslomalle. Tässä ei ole mitään kummallista, vaan outoa ja aikakirjoissa paikan ansaitsevaa on, että työvoimatoimisto on todistettavaksi löytänyt oikein työpaikan helsinkiläiselle pitkäaikaistyöttömälle avoimelta sektorilta.

Kala-Jussi näyttää pornokuvia kännykästään heilastaan, tekee näin joka kerta häneen törmätessäni. Kauppahallissa butiikkia pitävä ihmettelee kun en ole vieläkään lupausteni vaistaisesti käynyt ostamassa sieltä dr. Muzan kanssa herkkuja. En kehtaa kysyä mistä päin maailmaa herkut ovat kotoisin?

Entinen kuntapamppu on pätkähtänyt turvalleen tupakkaterassilla ja istuu pää veressä odottamassa kotiinkuljetusta. Koska hänellä housut valskaavat peräpuolelta, ei uusi baarinpitäjä suostu kuskaamaan enää häntä.

Ja toden totta; Pöxymäen baarissa on uusi vietkong pariskunta pyörittämässä pikkubisnestä. Entinen otti lupaustensa mukaan jalat alleen ja häipyi Los Angelesin liepeille. Siellä häntä odotti suuri vietnamilaisyhteisö ja raivokkaat maastopalot.




Toivuttuani ulkomaailmaan tekemästäni interventiosta huomaan yhä enemmän kannattavani less is more -ihmisiä. Näitä aikakautemme kannalta omituisia tapauksia, jotka eivät roiku netissä, puhelimessa, eivätkä missään ja ovat ylpeitä vammastaan.

Taloussanomien mukaan on syntynyt uusi eliitti, joka erottautuu hylkimällä aikakauden keskeisiä sähkövempaimia, kuten tätä rankasti ylimainostettua hypetysjuttua Facebookia, jonka laskennallinen markkina-arvo on kohta Googlen luokkaa. Erona ainoastaan, että Facebookilla ei tosipaikan tullen mitään tee ja mainokset siihen myy kalliilla siivun Harvardin nörteiltä ostanut Microsoft.

Juuri kun syön tonnikalaleipää soi ovikello. Katson silmästä ja näen niiden palanneen. He ovat käyneet ennenkin. Mutta nyt avaan ensikertaa oven Valtakunnansalin lähettiläille.

He esittelevät minulle Vartiotornin kertovan miten tulla onnelliseksi. Minä kerron heille yksityiskohtia säästämättä selkäni olevan kipeä. He ojentavat lehden ja minä lupaan maanikon kiihkollani lukea sen kannesta kanteen, jotta oppisin jälleen onnelliseksi. Jumalan lähettiläät poistuvat kyyneleet silmissään saamastaan positiivisesta vastaanotosta. He eivät eläneet turhaan.

Kun vertaan horoskoopin esittämällä tavalla elämääni Pöxymäen ikuisten noursukukkuloiden taapertajiin, en ymmärrä mitään, paitsi ettei tämä munkaan juttu ihan pahimmasta päästä ole.

Herra antaa, herra ottaa, joskus jokaista ottaa koppaan.

Charles Bukowski Quotes

An intellectual says a simple thing in a hard way. An artist says a hard thing in a simple way.
Charles Bukowski

Bad taste creates many more millionaires than good taste.
Charles Bukowski

Genius might be the ability to say a profound thing in a simple way.
Charles Bukowski

Humanity, you never had it to begin with.
Charles Bukowski

I don't like jail, they got the wrong kind of bars in there.
Charles Bukowski

I would be married, but I'd have no wife, I would be married to a single life.
Charles Bukowski

If you want to know who your friends are, get yourself a jail sentence.
Charles Bukowski

If you're losing your soul and you know it, then you've still got a soul left to lose.
Charles Bukowski

It's possible to love a human being if you don't know them too well.
Charles Bukowski

Joan of Arc had style. Jesus had style.
Charles Bukowski

Never get out of bed before noon.
Charles Bukowski

Show me a man who lives alone and has a perpetually clean kitchen, and 8 times out of 9 I'll show you a man with detestable spiritual qualities.
Charles Bukowski

Some people never go crazy, What truly horrible lives they must live.
Charles Bukowski

The difference between a democracy and a dictatorship is that in a democracy you vote first and take orders later; in a dictatorship you don't have to waste your time voting.
Charles Bukowski

There will always be something to ruin our lives, it all depends on what or which finds us first. We are always ripe and ready to be taken.
Charles Bukowski

To do a dull thing with style-now that's what I call art.
Charles Bukowski

We have wasted History like a bunch of drunks shooting dice back in the men's crapper of the local bar.
Charles Bukowski

You begin saving the world by saving one man at a time; all else is grandiose romanticism or politics.
Charles Bukowski

You begin saving the world by saving one person at a time; all else is grandiose romanticism or politics.
Charles Bukowski

p.s.

Ihminen elää harvoin enemmän kuin 35.000 päivää. HS Tiede 30.10.2007

California Has Enough Water

Aamulla lähden uimahallille. Kävelen kaasuilmassa, YTV on antanut ilmansaastevaroituksen Helsinkiin. Kylmä ilma on jäänyt nalkkiin ilmakehään lämpimän alle. Hieraisen silmiäni kun pakkasessa painelee vastaan iso äijän rumilus shorteissa ja t-paidassa. Hän painaa sanalla sanoen täyttä höyryä jäistä puistotietä kadoten jokilaakson suuntaan.

Talsittuani kolme kilsaa uimahallille selkä on jumurissa. Pukuhuoneessa on vanha äijä. Hän toteaa suureen ääneen:

- Täällähän on miehiä kuin ruumishuoneella!

Uin 600 metriä, eikä oikein vieläkään irtoa. Selkä puutuu, enkä kokemastani oppineena halua lisätä tempoa. Istun minuutin kylmävesialtaassa, pitkään höyrysaunassa. Ostan kahviosta pullon Novellea. Vanha äijä muistelee pöydässä aikojaan savottakämpillä Lapisssa.

- Mitä siinä roiskit? sanoi yksi flikka kun laskin sen vatsalle kun en viitsinyt pistää sisään. Lapissa oli mukava meininki. Viinan puutteessa join Illodin suuvettä. Vieläköhän sitä on myynnissä?

Paluumatkalla menen halpahalliin ostamaan tyhjiä cd-levyjä ja pullon rypsiöljyä. Palatessani takaisin edelläni hoipuu humalainen mustalainen, jonka jalat ovat makaronia. Hän polkee lopulta paikallaan ohittaessani hänet hetkeä ennen kuin hän tuupertuu maahan ja saa virua siellä ainakin pakkasen kiristymiseen saakka. Hätäkeskus ja poliisi ovat pesseet kätensä juoppojen kuskaamisesta, kuten päivän Hesari kirjoittaa.

Juoppojen paapominen onkin asia, josta ei enää ole kuin rippeet jäljellä, vaikka juominen ja siihen liittyvät ongelmat lisääntyvät vuosi vuodelta. Pitäisiköhän juhalan kunniaksi käydä viinakaupassa, mietin.

Luen Hesarista, kun se edelleenkin luukusta kolahtelee, että Suomen maataloustukiaisille on käymässä EU:n toimesta köpelösti. Se oli toki kaikkien muiden kuin maalaisten ja maalaismielisten tiedossa jo Suomen liittyessä unioniin.

Kun skitsofreenikko näkee tuolin on hänen pakko istui sille. Hesarissa kehotetaan sähköpalstalle keskustelemaan tukiaisasiasta. Skrivaan tajunnavirtatekniikalla oman näkemykseni, jota en sen kummemmin ole katsonut tarpeelliseksi pohtia:


"EU saneeraa Suomen maataloustukiaiset?
Jussi Apila | 23.10.2007 10:31

Usein kansalliset poliitikot panevat ikävät päätökset EU:n piikkiin. Tästä näkökulmasta maamme hallituksen ponnettomuus ajaa 141 tukea yms. on ymmärrettävissä. Pitkällä tähtäimellä EU ei menesty maataloustukijärjestönä (yli puolet budjetista menee tukiaisiin), eikä Suomi tukemalla kannattamattomaksi muuttunutta maataloutta.

Näin ollen voi olla, että Kepu antaa EU:n saneerata hiljaisessa myöntyväisyydessään Suomen maatalouden ja uskoo näin välttyvänsä kannattajiensa vihalta.

Toinen vaihtoehto on vielä pelottavampi; hallitus ei tunne mitä 141:ssä on luvattu tai ei osaa edes tilanteen paljastuttua edistää tärkeinä pitämiään etuja EU:ssa. Esimerkiksi pääministeri Vanhanen tuntuu suorastaan välttelevän suoria yhteyksiä EU tasolla, eikä edes pyri mukaan päättäviin piireihin Lipposen ja Ahtisaaren tavoin. Kepun kannattajat saavat nyt maistaa tässä suhteessa omien koirien puremista...

Maatalouden tuki ajettaneen pitkällä aikavälillä joka tapauksessa alas, joten tässäkään tapauksessa ei pitkälle pötkitä antamalla ruumiille tekohengitystä. Tämän lienee ainakin osa hallituspuolueista tajunnut.

Muutenkin EU:sta alkaa Suomeen tulla pääsääntöisesti entiselle subventiotaloudellemme kielteisiä päätöksiä. Niihin on syytä vain totutella, sillä mennyt maailma ei palaa takertumalla sen rakenteisiin ja avustusautomaatteihin. Tai jos sitä kansan enemmistö haluaa, täytyy Suomen erota EU:sta, joka ei taatusti sen kummemin ratkaise maatalouden ja aluepolitiikan ongelmia."

Eilen posti toi tilaamani Economistin. Luen siitä keskuspankkispesiaalin. Sen perusteella voi edelleenkin olla varma, että kukaan ei tiedä miten talouden käy, mitä sille pitäisi tehdä ja ollaanko nousussa vai jo tukevassa laskussa. Näin ollen ihmisten kuvitelma keskuspankkiirien omaavan salaista tietoa talouden kulusta on vain markkinavoimien ja tavallisten pulliaisten tyhmää itsepetosta jonkun tietävän missä mennään. Ei tiedä, eikä tule tietämään.

No mä tiedän meneväni tästä syömään spaghetti carbonaraa. Pensaspalot riehuvat Kaliforniassa, 256.000 ihmistä on evakuoitu, Los Angeles Times lohduttaa, että osavaltiossa vesi riittää tulevaisuudessa jos sitä ryhdytään käyttämään järkevästi.

Dirty Old Town

Aamulla saan rahamarkkinoiden epävarmuudesta tarpeekseni. Mustasta maanantaista jolloin New Yorkin pörssi sukelsi yli 20 prossaa on kulunut päivälleen 20 vuotta. Mihin tuokin aika katosi? Meni yhdessä hurauksessa. Ripustan kyltin ikkunaan ja päätän nostaa kytkintä Pöxymäen kukkuloilta.



Ja sitten se on wide open road. Tyyppejä ei ole liikkeellä, se parantaa entisestään kohenevaa mielialaani ja luulotautejani.



Sisäasianministeriön poliisiosasto on viime aikona seurannut liikkeitäni CIA:n ja Suomen eduskunnan laskuun. Osaan kuitenkin pelin säännöt, kuljen kuin en olisi mitenkään asiasta tietoinen. Se jos mikä panee ne kihisemään raivosta.



Vaikka olenkin perusteellisten tutkimusten jälkeen varma ettei hampaisiini ole tällä kertaa kätketty mikrofoneja, tiedän satelliitien kiiluvien silmien tuijottavan liikkeitäni kiimaisina.




Annan heille kokeeksi lauseen verran pähkinää purtavaksi hermokeskusten supertietokoneisiin:

- Sain ihan kivasti veronpalatuksia!



Katson sitten muina miehinä perin kiinnostuneena taivaanrantaa ja kuljen säiden alla. Kuuntelen iPodilla Poguesin biisiä jossa lauletaan:

I met my love by the gas works wall
Dreamed a dream by the old canal
I Kissed my girl by the factory wall
Dirty old town
Dirty old town

Clouds are drifting across the moon
Cats are prowling on their beat
Spring's a girl from the streets at night
Dirty old town
Dirty old town


I'm gonna make me a big sharp axe
Shining steel tempered in the fire
I'll chop you down like an old dead tree
Dirty old town
Dirty old town

I met my love by the gas works wall
Dreamed a dream by the old canal
I kissed my girl by the factory wall
Dirty old town
Dirty old town
Dirty old town
Dirty old town

Dirty Old Town Lyrics
Artist(Band):Pogues




Säätiedotukset ovat luvanneet koko viikon sateen ja myskyn alkavan. Aurinko paistaa kuitenkin pilvettömältä taivaalta syksyn valoa. Menen yhä peremmälle säiden sekaan. Selkäni tarvitsee liikettä. Pätkin menemään ja pitkästä aikaa tuntuu, että ehkä tästäkin tärkystä selvittiin.



Olen ollut kiltti poika ja syönyt särkylääkkeitä ohjeen mukaan. Vähitellen tunnen niiden vaikuttavan. Uimassakin olen pariin kertaan käynyt, joten kuten sekin alkaa sujua.

Päätän ryhdistäytyä, panna elämäni uuteen järjestykseen. Päätän lukea ensitilassa postin aamulla tuoman huuto.netistä ostamani Pasolinin "Laitakaupungin valot" kirjan, josta kiinnostuin ostettuani Pomon kanssa Anttilan tarjoushyllystä kaverin myöhäiskauden tuotannon. Katsomme "Salonin - Sodoman ja Gomorran 120 päivää", joka on aika rankka pätkä. Kun ihminen päästää irti sivilisaation puristuksesta alkaa hänen alitajunnastaan löytyä pervoja piirteitä, joita leffassa esitellään yksityiskohtaisesti markiisi de Saden kirjaa mukaillen.



Kalastajat ovat asemissa. Lintujen pääjoukko on jossain välissä häipynyt kohti etelää. Ilma on raitis, kirkas ja tyhjää täynnä. Poltan tupakan ja mietin pitäisikö mennä kosken kupeeseen kuppilaan istumaan? Terassi on riisuttu talveen, lehdet leijailevat, kaupunki humisee kaukaisuudessa. Seikkailija miljonääri Steve Fossettia ei ole vieläkään löydetty Nevadan erämaasta, jonne hän katosi pienkoneellaan etsiessään tasankoa jolla rikkoa autojen maailmanennätysvauhti.



Palailen metsien läpi ja perille päästyäni tankkaan eilen tekemääni makaronia. Olen ilmeisesti toipumassa ainakin väliaikaisesti koomasta. Olen tehnyt jo kaksi kertaa sapuskaa omin voimin kuluvan viikon aikana. Se on kaksi kertaa enemmän kuin yhteensä aikaisemmin kuluvana epäonnen vuonna 2007.



Sapuskan jälkeen teen testin. Jalat ja selät ovat punaisella lukuun ottamatta "puukoniskumaista kipua jalkaterässä". Selkäkipu on vittumainen juttu! Revitään siitä sitten.

Autumn in Helsinki

Sitt mä otin sen dösän ja hurautin sillä kylille tapaamaan yhtä mun vanhaa frendiä. Se oli semmoisissa salaisissa laboratoriohommissa joissa sotkettiin sosiologiaa ja radiologiaa kansainvälisten tiedustelupalvelujen hämäämiseksi.



Niillä oli siellä kulissihommissa yksi proffa joka kirjoitti Helsingin sanomiin, että köyhien kannattaa ostaa aina kallein mahdollisin tavara. Kai se tiesi ku se oli joku sosiaalipolitiikan proffa, viisas mies kaiketi tai millä perusteella ne tyypit sinne valkataan.



Talottiin sitt meneen siellä Krunikassa, eikä siellä ollu ketään himassa. Oli ku ne neukut ois viimeinki saanu sen neutronipommin päsäytettyä stadiin.



Me mentiin syömään sapuskat taas siihen korealaiseen ku se on ainoo etninen mesta missä kehtaa enää stadissa käydä. Otin sen saman annoksen kun aina ja hottii oli. Kimchii vedin naama väärällään ku mulla on siihen tullut himo.



Me jutskattiin kaikkea mitä oli tapahtunut viime vuosina ja ihmeteltiin kovasti, että kukaan ei ole porukasta vielä monot suorana. Sitä voisi pitää ihmeenomaisena hommana, mutta kai se on viime kädessä sattumaa, joten ei me sitä alettu sen kummemin vatkaan.



Siit se mun kaiffari niinku häipy takas niihin sosio-radiologian laitoksen hommiin. Mä painelin steissille kattoon ett onko paljo apinoita tänään liikeellä?



Sitt mä niinku talsin steisillä ja kattelin ett onpa ankean näköistä sakkia ja meininkiä. Otin siitä sen ratikan Tölikkään ja menin kysyyn ku ne sano ett mun marginaali on ja pysyy 0,38:ssa. Mä läväytin nyrkin pöytään ja sanoin mites asiat nyt makaavat?



Se oli hyvä veto, just jetsulleen jees, vaikka ite sanonkin. Ne sano ett joo on tässä vielä petraamista, antoivat mulle uudex marginaaliksi 0,30. Enkä mä enää mitään kysyny ettei ne muuttais mieltään.

Otin siitä semmoisen purkin ja ajoin takaisin Pöxymäen kukkuloille. Riitti meinaan mulle tuo ihmisten ilmoilla liikkuminen. Oli sen verran pahan näköistä sakkia liikkeellä, ett ois voinu tulla puukosta selkään jos oisin jääny sinne selvittämään niiden juttuja tai mistä se sakki siellä tappeleekin.



No joo sitt mä panin soimaan Joe Strummerin levyn ja se kuulosti täys-Clashilta. Kattelin sitä paperipinoo ja aattelin heittää koko paskan roskiin. Ei ne kuiteskaan huomasi mitään.

Esmeks yks Elisa ei oo lähttäny mulle ku vasta toukokuun kuitin. Ei kai se tartte rahaa, eikä viitsi pieneläjää kaikenmoisilla turhilla papruilla vaivaa. Tuleehan siitä kuluja ku pitää laittaa postiin ja kaikki.



Ku mä olin takas luukussa, mä mietin että ollaanko tässä muka elossa ja tämä tässä mun elämä? Pitäisikö sille yrittää muka tehdä jotain, tai edes muodon vuoksi hiukka säätää?

Onnex mä tulin järkiini ja aloin miettiä sitä tavaamaani kirjaa jossa se kunnon sotamies Svejk käy sitä maailmansotaa. Sillä jätkällä ei päätä palellu. Funtsasin hommaa ja tajusin pelastuneeni vielä ainakin tän kerran ihmisilt ja ajatuksen vaivalt. Buddhat katteli mua joka puolelta entiseen malliin ja telkusta oli luvassa tosi paljon, tosi hyvää ohjelmaa.

Päätin, että en mä ala tällaisilla jutuilla päätäni rassaamaan, vaan mä aion mennä heti ku kerkiän vääntää niskat nurin Pöxymäen baarinpitäjältä joka ei vieläkään ole muuttanu sinne Orange Countyyn Los Angelesin alueelle vaikka kuhui ja lupas jo ajat sitt ennen ku mä sinne Chiang Maihin löin maihin. Paskaako jäi tänne kuppaan?