Selkä- ja polvikivut alkavat tehdä meikäläisestä selvää jälkeä. Lekuri tutkii, näen ettei hän näe ja me molemmat tiedämme sen. Äijä ryhtyy valittamaan omia selvittämättömiä selkäsairauksiaan. Mä tilaan ajan fysioon. Se ei tutkimusten mukaan paljoa kannata.
Otan kunnot kännit; virolaista Saaremaa kaljaa jossa on 10 % alkoholia, gambinaa jätkien kanssa nurkantakana. Otamme taksilla pyrähdyksiä joka suuntaan. Tosin en lue sakkiin kuin Savusukeltajan ja Painonnostajan. He ovat kaikesta huolimatta suhteellisen tolkuissaan.
Juodna mitä juodaan, meininki on paska, osa väestä liian kännissä, osa selvinpäin. Amazon ei ole tuonut tilaamiani Hunter S. Thompson elämäkertoja.
Kapakkayön jälkeen istun ja makaan. Tuijotan seinää kuin Zen the Pen. Krapula on kova, se johtuu polvien ja nilkan saamista vammoista kovin kaukaiselta tuntuvanana urheilevan hyvänihmisen ajoiltani, jotka päättyivät jo elokuussa. Kaakkois-Aasian syysreissu meni alta nojan.
Mutta ei mulla oo mitään hätää. En aio jouluksi kotiin, jään tänne omaan luukkuuni. Televisiosta tulee mahtavaa ohjelmaa. Samu Sirkan jouluterveydys ja se juttu jossa nuori James Stewart aikoo hypätä sillalta jokeen, mutta enkeli pelastaa hänet joulu joulun jälkeen. Mikäs niitä on katellessa uunin pankolta vetisen lumen sataessa räppänöiden takana mustaan Helsinkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti