Nykyajan kapitalismia ei voi ymmärtää ilman messujen käsitettä. Eipä kai entistäkään ja sitä edeltäneitä talousmuotoja. Nyt ovat maalaiset pistäneet Messukeskukseen omat bileensä. Eipä muuta kuin lauantaisesta uinnista kipeytynyt selkä repuun ja messuamaan!
Minulla ei ole mitään kosketusta maalaisiin (eikä tosin tätä nykyä paljon edes kaupunkilaisiin). Jotenkin pidän heitä itselleni vieraana sakkina. Tämä voi johtua siitä, että olen itse juuriltani kalastajaporukkaa. Maamiehet kyntävät tiluksillaan ämmiensä armoilla. Kalastajat vaeltelevat retkillään laajalla säteellä kotipiirin ulkopuolella. Maa on minulle vieras, meri oli kerran tuttu. Nyt en saa fiiliksiä kummastakaan, en edes eternal sunshine of spotless Helsingistäkään.
Messuille kävelen Itä-Pasilan läpi. Siellä on outo tunnelma, talot kuin tullimyllyt jotka uhkasivat Don Quioten henkiparkaa. Eikä ristinsielua missään. Otan luontokuvan paikallisesta talveen riisuutuneesta metsästä. Päätän lähettää sen vuoden luontokuva kisaan.
Messuilla tajuan heti kättelyssä, että nämä eivät oikein ole my kind of peoplea. Valaistus on lisäksi oudon hämärä, joka masentaa marraskuun pimeyteen vajonnutta mieltäni entisestään. Onneksi Pomolla on muutama rohkaiseva sana sanottavana meikäläiselle. Uskaltaudun metsämessuille, elävään maaseutuun ja kädentaitoihin. Keikkani kestää kymmenisen minuuttia, mutta sävelet tulevat selviksi. Painelen hippulat vinkuen kohti stadin kivisiä mestämaisemia.
Selkäni on jälleen pamahtanut. Johan se ehtikin olla paremmassa kunnossa viikon. Uinti ei taaskaan tehnyt hyvää ja fysikaalisen hoitsut kehottavat minua lopettamaan ristiselkää rassaavan touhun. Sen sijaan voisin ryhtyä vesijuoksemaan. Se on mielestäni vihoviimeistä hommaa, johon meikäläisen tapaiset karskit sällit eivät alennu. Ei vaikka se tekisi kuulemma välilevyille hyvää ja hermokudosvauriot selässä voisivat hellittää.
Illalla syömme omituista ruokaa. Kanafileitä ja pakasteparsakaalia, joka maistuu kummalliselta. Luen Ilta-Sanomista Pete "Räkä" Malmin kuolleen perjantaina. Siinä meni taas hyvää ryyppyseuraa, vaikka en viimeisinä aikoina hänen kanssaan pyörinytkään vetäydyttyäni tiluksilleni Pöksymäen kukkuloille potemaan selkääni ja kaikenlaisia orastavia alkoholi- ja mielitauteja. Joka tapauksessa; hyvää matkaa Pete. Perässä tullaan, uskallan näkemäni ja kokemani perusteella veikata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti