Kelit muuttuvat päivä päivältä paskemmiksi. Tuntuu kuin olisi tipahtanut madonreiästä takaisin lapsuuteen, jolloin sateisina kesäpäivinä kaikki tuntui kurjalta. Samalta tuntuu edelleenkin. En tosin muista miltä minusta on menneinä vuosikymmeninä tärkeisiin tutkimushommiini keskittyessäni tällaisina päivinä tuntunut. Sade luo lamaantuneen fiiliksen, eikä edes koemielessä otettu Baltika tölkkkiolut vie sitä pois. Katson turtuneena National Geographic Europelta dokkareita lento-onnettomuuksista joissa on kuollut paljon porukkaa. Jostakin syystä Euroopan kanava on stailattu iltapäiväin täyteen ohjelmia maailman pahimmista lento-onnettomuuksista, mikä osaltaan lisää sateisen päivän katastrofin tuntoa.
Huomenna olen näihin aikoihin jo karistanut tämän F-uck-inlandín kurat jaloistani ja istun koneessa kuuntelemassa iPodilta Counting Crowesien tapaisia bändejä. Yöllä istun tavernassa kiskomassa kaljaa, retsina viintä, ouzoa ja brandy metaxaa monella tähdellä. Reissuun olemme varautuneet tapamme mukaan perusteellisesti; uikkarit ja vuodelta 1977 oleva Berlitz opas repussa. Muuta en jaksa ottaa matkaan, kun tämmöinen pikkupyrähdys ei sitä kaipaa. Lumpui ja rätei voi ostaa Korfultakin, jos tulee kylmä tai paskoo ainoat retkihousut...
Fiilis on lamaantunut totta tosiaan. Suureksi osaksi tämä on liikunnan puutetta, sillä vaikka olenkin aloittanut juoksemisen jälleen länsimaisen lääketieteen varoituksia uhmaten, iski minuun flunssa ja kroppa on liian täynnä purkautumista vaativaa energiaa. 12-15 kilometriä, ja olisin jälleen uusi ihminen, cyborgi parhaasta päästä.
Silloin an jaksaisi koko ajan toitottaa, että Suomi on paska paikka, jossa ei koskaan tapahdu mitään, ei niin yhtään mitään. Mutta olen jo tehnyt siirtoni, syksyllä kaikki toisin, vai onko? Jos tämä sama kyllästyminen iskee minun Kultaisessa Kolmiossa tai Phnom Phenhissä, miten sitten suu pannaan? Se on sen ajan murhe, tämä on tämän ajan murhe.
6/28/2007
6/25/2007
Lost in Space
Olen pannut luukut kiinni. Perunut lehtien tilauksen, enkä suostu edes vastaanottamaan ilmaiseksi tulevia. En katso uutisia ja säätä, en edes Ajakohtaista Kakkosta. Silti minulla pätkii. Virkaholhoojani mukaan "informaatioähky ei tunnu hellittävän". Kun katson illalla elokuvan, en seuraavana aamuna millään muista minkä rainan olen katsonut. Tämä viittaa kenties johonkin vakavampaan. Tai sitten olen tulossa tolkkuihini ja tajuan, että ihminen voi elää onnellisena ainoastaan menneitä muistamatta.
Ajatus saa minut hyvälle tuulelle. Menen Pöxymäen supermarkettiin ostamaan uusia perunoita ja tomaatteja. Illalla pitää jälleen grillata. Se on kunnon ihmisten touhua, ei mikään elokuvien tuijottaminen jättitelkulta. Varsinkin jos kuppi on niin täynnä, että ei suostu enää ottamaan mitään vastaan, ei edes maailman huonointa elokuvaa Russ Meyerin "Kill Pussycat Kill´iä", kuten eilen yritin.
Sen jälkeen lähdin kävelemään kesäiltaan ja päädyin Malmin hautausmaalle. Siellä asuu paljon kuolleita, mutta en jaksanut laskea tarkkaa lukumäärää. Keskityin tällä kertaa vain nuorena kuolleisiin ja aina kun luin hautakivestä itseäni nuorempana kuolleen nimen, pani se miettimään. Tätäkö se elämä oli, eikä kummemmaksi muuttunut?
Paluumatkalla eksyin ja näin outoja viidakkokyliä Pöxymäen laitamilla. Niissä asui ihmisiä, joiden en voinut uskoa millään mittarilla olevan onnellisia. Muuten he olisivat jo ajat sitten pakanneet kimpsunsa ja lähteneet kävelemään. Olenko minä muka sitten onnellinen? No jaa, mene ja tiedä. Ainakaan viinoissa ei ole ollut viime aikoina kehumista antabusporetablettien vuoksi.
Mutta ensi viikolla olen Korfun saarella. Siellä on 40 asteen helle, raportoi jokin toosa, jota en ehdi hakata mäsäksi, kuten teen näille tietokoneen retaleille harva se päivä. Selvitymisstrategiani on selvä, Korfulla ostamme jääkaapin täyteen kaljaa, retsina viintä ja ouzoa, brandy metaxaa unohtamatta. Sen jälkeen istumme parvekkeella ja katsomme merta. Ja jos helle yltyy, käymme hakemassa marketista lisää kaljaa. Luulen, että tällä konstilla lomareissu sujuu yhdessä hujauksessa ja sen jälkeen muistan turhia asioita entistäkin vähemmän.
(Panisin tähän kivan kuvan, jossa olisi vettä ja saari, mutta kuvat ovat toisella koneella toisessa huoneessa, enkä jaksa kävellä sinne. Liikkuminen on turhaa ajanhukkaa, paitsi käveleminen, josta tulee hyvälle tuulelle.)
Luen Digitodaysta tulevaisuuden tutkija Mika Mannermaan kehittäneen ohjelman, jonka avulla tulevaisuus voidaan kartoittaa aikaisempaa tieteellisemmin. En malta olla pistämättä kommennttia:
"Luettuani Mannermaan ja muiden suomalaisten tulevaisuuden tutkijoiden opuksia vuosien kulessa, en näe heidän tekniikoissaan mitään olennaista lisäarvoa normaaliin strategia- yms. työskentelyyn. Ilmeisesti tällainen ohjelmisto otetaan vakavasti vain julkisella sektorilla, jossa asiat on tähänkin asti totuttu vääntämään rautalangasta. Suomessa on kuulemma maailman ainoa "tulevaisuuden tutkimuksen professuuri", mikä osaltaan osoittaa ettei muualla tällaisiin sabluunoihin uskota ja tunneta tarvetta..."
Ähkyni on pahinta mahdollista sorttia, totta tosiaan!
Ajatus saa minut hyvälle tuulelle. Menen Pöxymäen supermarkettiin ostamaan uusia perunoita ja tomaatteja. Illalla pitää jälleen grillata. Se on kunnon ihmisten touhua, ei mikään elokuvien tuijottaminen jättitelkulta. Varsinkin jos kuppi on niin täynnä, että ei suostu enää ottamaan mitään vastaan, ei edes maailman huonointa elokuvaa Russ Meyerin "Kill Pussycat Kill´iä", kuten eilen yritin.
Sen jälkeen lähdin kävelemään kesäiltaan ja päädyin Malmin hautausmaalle. Siellä asuu paljon kuolleita, mutta en jaksanut laskea tarkkaa lukumäärää. Keskityin tällä kertaa vain nuorena kuolleisiin ja aina kun luin hautakivestä itseäni nuorempana kuolleen nimen, pani se miettimään. Tätäkö se elämä oli, eikä kummemmaksi muuttunut?
Paluumatkalla eksyin ja näin outoja viidakkokyliä Pöxymäen laitamilla. Niissä asui ihmisiä, joiden en voinut uskoa millään mittarilla olevan onnellisia. Muuten he olisivat jo ajat sitten pakanneet kimpsunsa ja lähteneet kävelemään. Olenko minä muka sitten onnellinen? No jaa, mene ja tiedä. Ainakaan viinoissa ei ole ollut viime aikoina kehumista antabusporetablettien vuoksi.
Mutta ensi viikolla olen Korfun saarella. Siellä on 40 asteen helle, raportoi jokin toosa, jota en ehdi hakata mäsäksi, kuten teen näille tietokoneen retaleille harva se päivä. Selvitymisstrategiani on selvä, Korfulla ostamme jääkaapin täyteen kaljaa, retsina viintä ja ouzoa, brandy metaxaa unohtamatta. Sen jälkeen istumme parvekkeella ja katsomme merta. Ja jos helle yltyy, käymme hakemassa marketista lisää kaljaa. Luulen, että tällä konstilla lomareissu sujuu yhdessä hujauksessa ja sen jälkeen muistan turhia asioita entistäkin vähemmän.
(Panisin tähän kivan kuvan, jossa olisi vettä ja saari, mutta kuvat ovat toisella koneella toisessa huoneessa, enkä jaksa kävellä sinne. Liikkuminen on turhaa ajanhukkaa, paitsi käveleminen, josta tulee hyvälle tuulelle.)
Luen Digitodaysta tulevaisuuden tutkija Mika Mannermaan kehittäneen ohjelman, jonka avulla tulevaisuus voidaan kartoittaa aikaisempaa tieteellisemmin. En malta olla pistämättä kommennttia:
"Luettuani Mannermaan ja muiden suomalaisten tulevaisuuden tutkijoiden opuksia vuosien kulessa, en näe heidän tekniikoissaan mitään olennaista lisäarvoa normaaliin strategia- yms. työskentelyyn. Ilmeisesti tällainen ohjelmisto otetaan vakavasti vain julkisella sektorilla, jossa asiat on tähänkin asti totuttu vääntämään rautalangasta. Suomessa on kuulemma maailman ainoa "tulevaisuuden tutkimuksen professuuri", mikä osaltaan osoittaa ettei muualla tällaisiin sabluunoihin uskota ja tunneta tarvetta..."
Ähkyni on pahinta mahdollista sorttia, totta tosiaan!
6/23/2007
Corfu Escape
Päälääkärini on sitä mieltä, että olen ollut hypomaanisessa tilassa viime ajat. Puhun paskaa ja teen kannattavia järjettömiä liiketoimia. Hän haluaisi panna minut lukkojen taakse boksiin viilenemään, mutta kun niillä on itsemurhaajia ja isänraiskaajia jonossa vuosiksi, ei hän voi kuin suositella minulle virkistävää lomareissua. Hän väittää, että on lomakausi ja kunnon väki kakaroineen lähtee tältäkin perältä häiriköimään Euroopan lomaparatiiseihin.
Joudun puhumaan virkaholhoojalleni ummetlammet, siteeraamaan Henry Milleriä ja Durrellin Korfulla aikoja sitten pesinyttä sakkia ennen kuin kukkaron nyörit heltiävät. Tosin hän päättää tulla varmuuden vuoksi matkaan, koska on lapsena viettänyt kesiä Kreikan saarilla ja niillä on kuulemma hyvä meininki.
Hän varaa meille reissun Korfulle, koska siellä Henry Miller ja Lawrence Durrell puhuivat henkeviä eläinten ja muun kotoväen kanssa. Siellä voi ryypätä rakia, retsinaa, ouzoa, brandy metaxaa. Siellä voi katsella maisemia, uida turkoosissa meressä, ajaa mopolla vuorilla ja istua katatonisessa tilassa ravintolan terassilla tuijottamassa auringon laskevan Joonianmereen.
Juhannuksen jälkeen en enää ota antabusporetablettia, jotta ryyppäämisen ensimmäiset kymmenen tuntia eivät olisi täyttä tuskaa Korfun saarella. Katson juhannusaaton kunniaksi William Friedkinin ohjaaaman "Manaajan" leikkaamattoman version. Fuck me, tyttö karjuu hävyttömyyksiä, jotka olivat muistaakseni alkuperäisestä versiosta siistitty pois. Sen jälkeen tulee töllöstä Sodenbergin uusi versio "Solariksesta", joka ei oikein vakuuta. Tarkovskin hippihämyleffa on kaikessa selittämättömyydessään parempi, vaikka häntä tylsempiä leffoja ei ole kukaan ohjannut. George Clooney sekoilee Solaris-aluksessa avaruudessa ja tapaa itsemurhan tehneen vaimonsa. Hän jää lopulta mielummin muistojensa keskelle alukseen, eikä enää palaa maahan. Näin käy lopulta meille kaikille oikeassa väärennetyssä elämässämme. Juutumme meneneisyyden taistelukentille, vaikka se on Hemingwayn mielestä turhista turhinta touhua. Siksi on syytä olla tarkkana minne päin viidakkoa tukikohtansa perustaa, josta katsella kaikessa rauhassa loppuelämänsä pörriäisten meininkejä.
Olen ollut Kreikassa viimeksi vuonna 1984 Kreetan saarella. Korfulla kävin 1982, joten tuleva reissu on paluu menneisyyteen, jolloin olin joku nykyiselle minulle vieras tyyppi, joka ajoittain uskoi maailmassa olevan järjeä ja jostain tulevan jotain. Otan downplaania ja kaivan Henry Miller kokoelmastani "Marussin kolossin". Miller kävi tapaamassa kirjekamuaan Lawrence Durrellia Korfulla:
"Oli melkein puolipäivä kun laiva saapui Korfuun. Durrell oli satamassa vastasassa Spiro Americanuksen, faktotuminsa kanssa. Korfusta oli noin tunnin ajomatka Klamiin, pieneen kylään saaren pohjoispäässä jossa Durrellin koti oli. Ennen kuin kävimme lounasta syömään uimme talon edessä..."
Joudun puhumaan virkaholhoojalleni ummetlammet, siteeraamaan Henry Milleriä ja Durrellin Korfulla aikoja sitten pesinyttä sakkia ennen kuin kukkaron nyörit heltiävät. Tosin hän päättää tulla varmuuden vuoksi matkaan, koska on lapsena viettänyt kesiä Kreikan saarilla ja niillä on kuulemma hyvä meininki.
Hän varaa meille reissun Korfulle, koska siellä Henry Miller ja Lawrence Durrell puhuivat henkeviä eläinten ja muun kotoväen kanssa. Siellä voi ryypätä rakia, retsinaa, ouzoa, brandy metaxaa. Siellä voi katsella maisemia, uida turkoosissa meressä, ajaa mopolla vuorilla ja istua katatonisessa tilassa ravintolan terassilla tuijottamassa auringon laskevan Joonianmereen.
Juhannuksen jälkeen en enää ota antabusporetablettia, jotta ryyppäämisen ensimmäiset kymmenen tuntia eivät olisi täyttä tuskaa Korfun saarella. Katson juhannusaaton kunniaksi William Friedkinin ohjaaaman "Manaajan" leikkaamattoman version. Fuck me, tyttö karjuu hävyttömyyksiä, jotka olivat muistaakseni alkuperäisestä versiosta siistitty pois. Sen jälkeen tulee töllöstä Sodenbergin uusi versio "Solariksesta", joka ei oikein vakuuta. Tarkovskin hippihämyleffa on kaikessa selittämättömyydessään parempi, vaikka häntä tylsempiä leffoja ei ole kukaan ohjannut. George Clooney sekoilee Solaris-aluksessa avaruudessa ja tapaa itsemurhan tehneen vaimonsa. Hän jää lopulta mielummin muistojensa keskelle alukseen, eikä enää palaa maahan. Näin käy lopulta meille kaikille oikeassa väärennetyssä elämässämme. Juutumme meneneisyyden taistelukentille, vaikka se on Hemingwayn mielestä turhista turhinta touhua. Siksi on syytä olla tarkkana minne päin viidakkoa tukikohtansa perustaa, josta katsella kaikessa rauhassa loppuelämänsä pörriäisten meininkejä.
Olen ollut Kreikassa viimeksi vuonna 1984 Kreetan saarella. Korfulla kävin 1982, joten tuleva reissu on paluu menneisyyteen, jolloin olin joku nykyiselle minulle vieras tyyppi, joka ajoittain uskoi maailmassa olevan järjeä ja jostain tulevan jotain. Otan downplaania ja kaivan Henry Miller kokoelmastani "Marussin kolossin". Miller kävi tapaamassa kirjekamuaan Lawrence Durrellia Korfulla:
"Oli melkein puolipäivä kun laiva saapui Korfuun. Durrell oli satamassa vastasassa Spiro Americanuksen, faktotuminsa kanssa. Korfusta oli noin tunnin ajomatka Klamiin, pieneen kylään saaren pohjoispäässä jossa Durrellin koti oli. Ennen kuin kävimme lounasta syömään uimme talon edessä..."
6/17/2007
Cult of the Amateur
Well, first of all I must confess that things could be worse. I could be playing that little white ball in the green fields of the world the rest of my life. I could be sitting in the shady office room with nothing else to expect but the silent death. I could be in the situation where I didn´t even have a one way ticket to other side of the world when summer is gone. I could even be you...
Then the bad news; after they kicked me out from that research job from the university I have had sort of little cash. So I had to start to deliver newspapers in the quiet hours of the night for keeeping me in the whiskey and cigarettes. Well, the good thing is that Fisher-Jussi, Preacherman and other losers of this Pöxymäki hillside area can´t see me in action, missing me in action, fucking great action... But at least the night time makes me laugh a little longer, think a little slower and tell me that to hold on these moments as they pass...
And then the back to good news; it´s been so long since I saw the ocean, but I have the ticket! And in this delivering line of work I can get good physical and mental excercise for free and they are paying me almost as bad as the university of the Fuckland. I remember the alcoholics of Santa Fe, New Mexico in the early sunday morning selling the local newspapers at the crossroads. When I think of those lousy bastards I must be greatful when I walk the line; things could be worse. And they will.
After the ocean there is the whole universe filled with endless oceans. I stick on this. You die soon and quietly. But your war is not my war. Some day when nobody can´t remember that you once existed on this panet I shall learn swim like the dolphins can swim in my own private ocean. After that I shall never return to higlands of Pöxymäki.
Dolphins think, therefore I am.
6/08/2007
Buenos Aires Calling
This planet has came to very little place if you´re using these webthings (which I´m trying to get rid of and get my life back from the cyber space). And of course only language which matters is English. Here are the greetings from the great state of Argentina. They live on the other side of the world which means nowadays just across the corner.
RiverRaid2
Re: Good Stuff
Tanguism til Helsinky!
Other side of the planet. yes! but akis films are here a pearl.
Thank you for your comment! I hear sometimes our bruder tango: the finnish tango. very very strong feeling full with sensations and emotions.
Greetings from bsas.
very ve Tanguism til Helsinky!
People all over the world are staring these computer screens and for many this is the only life they feel worth of living. But so it goes; this is the way world organizes it´s communication structures. We have too much everything too close. Sooner or later this is the beginning of new kind of tragedies. But it´s not my concern. So many people has once born, now they sleep queitly in cemeteries of the planet. Soon is you turn to join the big sleepers and it doesn´t matter if you´re living in Helsinky, Buenos Aires, North Carolina, New York, Calcutta, Chiang Mai...
RiverRaid2
Re: Good Stuff
Tanguism til Helsinky!
Other side of the planet. yes! but akis films are here a pearl.
Thank you for your comment! I hear sometimes our bruder tango: the finnish tango. very very strong feeling full with sensations and emotions.
Greetings from bsas.
very ve Tanguism til Helsinky!
People all over the world are staring these computer screens and for many this is the only life they feel worth of living. But so it goes; this is the way world organizes it´s communication structures. We have too much everything too close. Sooner or later this is the beginning of new kind of tragedies. But it´s not my concern. So many people has once born, now they sleep queitly in cemeteries of the planet. Soon is you turn to join the big sleepers and it doesn´t matter if you´re living in Helsinky, Buenos Aires, North Carolina, New York, Calcutta, Chiang Mai...
6/05/2007
Hady said...
Hi Hady from the Middle East,
thank you for your ultimate comment. You made your point vivid and clear:
{allah Say: He is Allah, the one. Allah, the Eternal, Absolute. He neither gives birth, nor is He born. And there is none like unto Him} (112: 1-4)
the islam is religious of allah
no god except allah
mohammad is massenger of allah
go to allah = go to islam
Well, anyway I´m not going to start a brand new life with Islam at least today because sun is shining and the wheather is warm here in Helsinki. But I keep your advice in my mind.
By the way, I really can´t make any big difference between Mohammed, Jesus or Buddha. Why you God´s warriors don´t put your forces together and clear up this mess on planet Earth together? At least I don´t have anything against that. Maybe it also could clear my system...
Good luck for you Hady and the great religion of Islam!
6/04/2007
The Helsinki-Malmi Airport
The Helsinki-Malmi Airport was completed in 1936. When the Helsinki-Vantaa Airport was completed just in time for the 1952 Summer Olympics, the Helsinki-Malmi Airport was reserved for light commercial aircrafts and private planes. Small aircraft aviation restored the former glory of Malmi.
Helsinki-Malmi Airport is by flight operations the second busiest airport in Finland and one of the best preserved civil airports from the early days of commercial aviation. It is threatened by ambitions to turn the airport into a residential area.
Malmi Airport offers the greater Helsinki area of more than a million people an international airport for light traffic, an active recreation and hobby oasis, a venue for public aviation events and a chance to get educated into aviation professions. The historically valuable milieu also serves with distinction the Border Guard, the Rescue Department, the Air Force and the Police. In addition, the airport is a spacious nature and bird oasis in northeastern Helsinki.
***********
Airport Lyrics
» The Motors
So many destination faces going to so many places
Where the weather is much better
And the food is so much cheaper.
Well I help her with her baggage for her baggage is so heavy
I hear the plane is ready by the gateway to take my love away.
And I can't believe that she really wants to leave me and it's getting me so,
It's getting me so.
Airport -
Airport, you've got a smiling face,
you took the one I love so far away
Fly her away - fly her away - airport.
Airport, you've got a smiling face
You took my lady to another place
Fly her away - fly her away.
The plane is on the move,
And the traces of the love we had in places
Are turning in my mind - how I wish I'd been much stronger
For the wheels are turning faster as I hear the winds are blowing
and I know that she is leaving
On the jet plane way down the runaway.
And I can't believe that she really wants to leave me - and it's
getting me so,
It's getting me so.
Airport -
Airport, you've got a smiling face,...
6/03/2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
