Version 0.0

I don´t have any dreams, but I can happily do without. I life in the perfect happy world inside my head. I don´t know if here is anyone else left on this planet and I really don´t care. I go to gym, I go to swim. That´s enough for me. Let them have their welfare state, new trends in media, let them have all that shit. I can do without.

Only thing which is missing from my life right now is that whether here in Trouser Hill Area, AL is not good for bicycling. I just love my bicycle. It´s my friend and it understands everything I mean before I even think it. I think that everyone should invest their money to bicycles.



I´m beginning to see the light. For past two years it has been almost impossible for me to concentrate to read books. My life has been filled with all kinds of voices and noises. Maybe I am soon ready to shut them down and concentrate again to read all those 3500 essential books in my list before I can continue my happy sporting life here in Trouser Hill Area which is world famous for it´s lesbian waitress in Trouser Hill Bar who got fired after stealing money from the cash machine. Vietnamiese owners didn´t like that. They fired her even she tried to explain her crimes for her addiction to slot machines.

Justice won. Lesbian waitress refused to let me in so destiny fixed her out. There might be some supernatural party animal behind all this mess. You can call him Jesus, you can call him Buddha, you can call him whatever you like. Only thing which counts; she is out and I am in!




Days are getting longer, I am getting stronger. Today I´m gonna go to iceskating to Trouser Hill Arena. After that I´m gonna spend the lazy sunday afternoon with Sopranos. Today we are starting the season three. (We have watched 26 episodes and there is still 39 left.) In the evening I shall try to read Claude Lévi-Strauss´s "Tristes tropiques" in finnish because once was the time when I almost believed that structural anthropology stuff. But that was long ago. Now I can testify how stupid I was already in 1984, in the year of Orwell and Bowie...




Where are they now? All those young marble giants from my life? No one is left. Where they went? I don´t have any clue, I don´t have any need to know about what happaned to ´em. Sure thing is that everything went another way I thought it would go. People has left the apartment, apartment is also left behind long ago. I have abandonned many apartments here and there. How can they survive without me? Everything must go, but what the fuck it means when you head is starting to produce thoughts like this? It can be a syptom of the mental illness, or what they call that crap which is becoming oldfashioned as those funny farms where they cheated innocent lunatics in the name of Freud, psychoanalysis, tranquillants?





My head is empty. I can feel how the wind blows through it. It´s good to take a walk on the wild side to refresh your thinking machine before it gets too hot and you´re starting to imagine that there is more than ones and zeros in you brain system version 0.0. There will never be need to update your operating system.

Ain´t Gonna Go to Goa

Joskus otteeni herpaantuu. Sorrun katsomaan viihdeohjelmia urheilun sijasta. No nyt siellä on joku Jaakko Selin haastattelemassa Goassa asuvia suomalaisia. Voi turusen pyssyt kuinka kepeästi asia käsitellään! Mutta iltaisin on hyvä olla relameininki. Kun Hesarin toimittaja kävi taannoin Goassa, väitti hän sinne pesiytyneiden suomalaisten asuvan lehmänlannasta rakennetuissa majoissa. Muutenkin heillä oli kaikin puolin kurjaa ja Suomi haaveiden kohteena aamusta iltaan.




Olen itsekin lukuisia kertoja hortoillut aikani kuluksi Goassa, entisessä Portugalin siirtomaassa. Siellä on hyvä meininki, koska alkoholipolitiikka on Intian vapainta. Ympäri Intian niemimaata tullaan sinne dokaamaan, ja charterit lennättävät sinne porukkaa aina härmän perukoita myöten. Goa on täysin väärä kuva Intiasta. Uskkaa kun sanon, ettei tarvitse myöhemmin katua sellaisia huijareiden paratiiseissa kuin Mumbai, Delhi tai Kalkutta.



Goassa majailee talvikuukausina ympäri maailmaan kertynyttä joutoväkeä. On huumeet, on teknomusa, on pikkurikollisuus, on huorat. Mieninki on hyvä, Goassa on aina bileet päällä! Muuta siellä ei olekaan tekemistä.



Suomalaisia asuu kaikkialla. Selinin ohjelmassa haastatellaan naista joka on asunut siellä ties kuinka kauan ja viihtynee siellä elämänsä loppuun saakka. Toinen pariskunta ohjelmassa edustaa ns. rasittavia-Intia-hulluja. He ovat eka reissullaan törmänneet johonkin perheeseen, joka on majoittanut heidät. Sen jälkeen lamppu syttyi heidän päässään ja he ovat yhtenään kyläilleet ilmaiseksi Ahmedabadissa. Mahtaa siellä olla pelko perseessä, milloin Suomesta jälleen pukkaa suut krovissa porukkaa nurkat täyteen.

Toisaalta ei se ole minulta pois, jos joku porukka saa fiilikset siitä, että ymmärtää Intiasta tai elämästä mahdollisimman vähän. Kunpa itse osaisin olla yhtä onnellinen köyhäillessäni Intiassa, jossa sen sortin mahiksia ja mestoja riittää...



Mutta mun täytyy piileskellä keskellä ennätyspakkasia, jotka tulivat Ladbrokesin vedonlyöntieni mukaisesti. Jonkun mielestä olen tosin Amerikassa, jonkun toisen mielestä jatkuvasti kännissä. Omasta mielestäni olen ainoastaan uimahallissa.



Talvi alkaa taittua, lohdutan itseäni keskellä talvipäivänseisaustani, jota on jatkunut ties kuinka monta viikkoa. Missä ovat Chiang Main hurlumheifiilikset? Missä se tyyppi joka tahkoaa pari tuntia päivässä salilla? Vai onko niin, että ns. "henkinen elämä" on mennyt pois muodista? Jäljellä vain koneiden nappuloita vääntelevät ihmisen riekaleet,jotka saavat niistä irti ääniä? Edes viina ei maistu, se on huolestuttavaa kun on muuttunut urheilevaksi hyväksi ihmiseksi täysipäisesti.

Monterey Whale Watch

Condition Orange

Aamulla päivä valkenee jo kahdeksan jälkeen. Kävellessäni lumisessa maisemassa taivaalta leijailee oranssia lunta. CIA on räjäyttänyt appelsiinilaivan Tanskansalmissa osana terrorisminvastaista kampaanjaansa. Lapset keräävät lunta koulumatkallaan ja syövät sitä nälkäänsä. Kaupungin köyhällä laidalla ei ole varaa nirsoilla, vaikka Puskan putiikin pojat Kansanterveyslaitoksella haluavat epäterveellisen muonan erityisverolle. Eilen he halusivat epäterveellistä elämäntapaa viettävät lisäverolle, huomenna epäterveellisiä ajatuksia tuottavat. Scifi ei enää myy, koska kaikki on muuttunut scifiksi. Pian mikrosirut, silikoonisipit, päässämme tallentavat kaiken olemisemme, kulkemisemme ja ajttelemisemme mahdollisia myöhempiä tarkastuksia varten. Tarkastuksia suoritetaan arpomisen perusteella. Näin jokaisen täytyy olla joka hetki varuillaan.



Menen Finlandiataloon lausumaan Suomen Akatemian virallisen näkemyksen jälleen kerran maassamme virinneestä terveysfasistisesta liikkeestä,jota kannattavat jopa maamme päälehtien juopot läskitoimittajat. Kaivan rasvaiset liuskat perstaskustani ja heittäydyn kameroiden räiskeeseen turopukuisten misten ihmeelliseen maailmaan, jossa logiikan lait pannaan suunnittelukoneistojen avulla vaivatta uusiksi ja päälle hörppäistään vielä wiinerikahvit:

Terveydenhuolto omalle vastuulle?


Terveydenhoitomenot ovat räjähtäneet Suomessa käsiin. Suuri osa rahoista haaskataan tehottomien päällekkäisten järjestelmien ylläpitämiseen. Niille ei mahdeta mitään, koska muutosvastarinta on kunisssa ja kuntayhtymissä kiivasta tyyliin "meidän jälkeemme vedenpaisumus".

On jo pitempään ollut havaittavissa, että koska julkiset rahat menevät byrokratioiden ylläpitämiseen pyritään käymään toiseen kertaan veronmaksajien kukkarolla, kun he veroillaan kustantamia terveyspalveluita tarvitsevat. Tästä osoituksena mm. palvelumaksujen nouseminen ja potilaiden työntäminen yksityiselle puolelle häiritsemästä julkisen puolen tehottomuuden unta.

Nyt on myös ryhdytty syyllistämään kansalaisia jopa Kuntaliiton nokkamiesten toimesta, vaikka he ovat osaltaan vastuussa terveydenhuollon ongelmista. On todella moraalitonta Kuntaliiton toimitusjohtajalta vyöryttää vastuu yksityisen kansalaisen harteille, kun samainen poppoo on ollut vuosikymmeniä luomassa maahamme päällekkäisten terveysjärjestelmien paratiisia aluepolitiikan yms. nimissä.

Keinot ovat todellakin lopussa kun terveydenhuollon kustannuskriisiin ei osata tarjota muuta ratkaisua kuin ihmisten elämäntapojen parantaminen, joka on itsestään selvyys jokaiselle itsestään välittävälle. Tällä ei kuitenkaan voida välttää sitä ikävää tosiasiaa, että ihminen tulee vanhaksi ja kuluttaa julkisia terveydenhoitovaroja elämänsä muutamana viimeisenä vuotena. Ehkä tällekin ongelmalle tarjotaan nykymenon jatkuessa ratkaisua tyyliin; ei kannata hoitaa yli 75-vuotiaita yms.

Terveydenhuollon rahoitusta esitetäänkin uudistettavaksi. Tähän hommaan ei nykyjärjestelmän pystyttäneitä kuntien edustajia pidä päästää sotkemaan hommaa.



Yleisen kehyksen esittämisen jälkeen kuuluu retoriikkaan mennä hieman filosofisemmalle tasolle. Terveysfasistinen jaosto esittää epäterveellisen elämäntavan panemista verolle. Asia huvittaa minua kovasti, mutta yritän pitää naamani peruslukemilla kysyessäni yhä fiktiivisempää todellisuuskäsitystä edustavilta hyvinvointivaltion suunnittelukoneiston nokkamiehiltä:

Onko toteutettu misään muualla?

Tämä esitys ei tule koskaan toteutumaan, uskallan veikata. Viimeistään siinä vaiheessa kun aletaan puhua terveellisen elämäntavan kriteereistä muuttuu asia yhteiskuntapoliittiseksi semantiikaksi. Yhden mielestä sairaita ovat syöpöt, toisen mielestä lenkkipolulla jalkansa telovat.

Eipä taida löytyä tällaista verolakia mistään päin maailmaa? Onneksi Suomen maailman paras ylihallinnointi hoitaa veropoliitikalla epäterveelliset elämäntavatkin maastamme. Ehkäpä tästä saadan hallintoon jälleen uusi vientihitti, kun aikaisemmista ei ole tullut muuta kuin paljon melua tyhjästä? Odotellessa lähden pinkaisemaan aikani kuluksi maratoonin...

Miten roskaruoka määritellään?

Toki epäterveellinen sapuska tulisi kokonaan kieltää, mutta olemassa ei ole yksiselitteisiä määritelmiä sille. Terveystuotteetkin ovat liiallisesti nautittuina vaarallisia ja rasvojen merkityksestä kolestrolin kohottajan tappelevat lääkärit edelleenkin. Kysymys on myös sosiaalipolittinen; syrjäytyneillä ei ole varaa syödä kuin epäterveellistä roskamuonaa. Näin ollen verojen kortus perussapuskalta voisi johtaa uuteen rangaistukseen elämässä huonot valttikortit käteensä saaneiden kohdalla. Tupakka ja viina voidaan kieltää kokonaan. Näistä valtio tosin nettoaa kivasti verotuloja, joten näin ei tehdä. Näin ollen on aika moraalitonta alkaa verottaa terveyden nimissä maksalaatikkoa ja hernesoppaa, kun isompiin ongelmiin ei finanssisyistä haluta puuttua. Suurin kansanterveyden horjuttaja viime vuosilta on kiistatta valtion viinaveron alennus, josta maksetaan jatkossa huimat summat terveydenhuollossa. Eräänlainen orwellilainen visio, ellei peräti fasistinen, on pyrkimys muokata ihmisten elämäntapa yhteen terveelliseen muottiin verojen ja propagandan avulla. Se ei tosin tule onnistuman, mutta pyrkimys kertoo suunnittelukoneistojen scifihenkisestä halusta kontrolloida ihmisten elämää.

Trouser Hill Bar, Pöksymäki, AL

Matkalla takaisin luukkuuni käyn vetämässä salilla kahden tunnin treenit. Soudan täyttä höyryä 50 minuuttia, nostan puntteja ja uin päälle vielä kilsan. Sen jälkeen kävelen takaisin usvaiselle Pöksymäelle ja menen sen legendaariseen Trouser Hill Bariin. Helvetin enkelit ja laivasta jääneet merimiehet katsovat minua vihamielisinä. He tietävät olevan karaokeillan. Lesanderitarjoiljan antamasta porttarista huolimatta he eivät voi olla varmoja, ettenkö onnistuisi jollakin pelinpolitiikalla kipuamaan lauteille laulamaan lumen tekemästä enkelistä eteiseen. Pastoria ei näy, ei ole näkynyt muutamaan päivään. Huhu kertoo hänen kiertueensa päätyneen Hesperian suljetulle osastolle. Mikä siellä on soitellessa? Lämmintä ja kuivaa, muonaa ja mojovia lääkkeitä?



Palatessani kämpille katsomaan Noth American National Sports kanavalta illan NHL-matsia taivaalta leijailee paskaa. Suojelupoliisi on räjäyttänyt Viikin jätteenpuhdistulaitoksen yleiseen turvallisuteen liittyvistä salassa pidettävistä syistä. Lapset keräävät ruskeaa lunta reppuihinsa. Taivaasta ei sada mannaa, mutta kaikki on kaupungin köyhällä laidalla syytä kerätä varmuuden vuoksi talteen löytöpalkkion toivossa.

SFO Sleepwalkers

Escape to Alcatraz

Tell people back home, I´m doing all right! I´m slipping and sliding, skipping and hiding. And I don´t know who I suppose to act this time and what should I write as my new true false memories. Things could be worse, couldn´t they? I think it might be time to go pictures. Every picture lies a story.

Rainy Christmas in San Francisco

Preacher´s Song

Musiikkia masentuneille by the Pastori from the Trouser Hill Bar. Päivän sävel tulee vastaani Pöksymäen legendaarisesta baarista kulkiessani jälkeämässä hyvinvointivaltion riekaleita. Porttarista huolimatta en malta olla kurkkaamatta sisään. Lesanderi tulee vasta iltavuoroon, joten tilaan viinaa molemmille käsille ja jään seuraamaan Pastorin keikkaa muutamalle aikoja sitten laivasta jätetylle merimiehelle.

Pastori on taiteellis-tunteellinen tyyppi, joka on näköjään saanut toteutettua pitkäaikaisen unelmansa. Hänellä on messissä upouusi soittopeli. Se on hänen itsensä kehittelemä soitin, jossa on kolme kieltä. Sen rakensi joku Kallion kundi, joka oli joskus elättynyt itsensä skeboja tekemällä ennen kuin japsit lähettivät laivalasteittain halpoja skittoja marketeihin ja koko Suomi päätti ratkaista talouden ja luovuuden ongelmat perustamalla rokkibändejä niemen notkot ja saarelmat pullolleen.

Pastori näpyttelee soitintaan rassaten sitä vireen tapaiseen. Sitten alkaa armoton möykkä; äijä hoilaa kuin kaltereiden takana yleiseen turvallisuteen liittyvistä syistä elämänsä viettänyt tumma tangoprinssi. Sanat tulevat suoraan sydämestä! Pastori laulaa Helsingin öisistä kaduista, siellä hortoilevista ihmisien riekaleista. Taattua listakamaa! Varsinkin jos soitin saadaan joskus edes joninlaista musiikiksi tunnistettavaa ääntä tuottavaksi.



Kun sessio taukoaa menen onnittelemaan Pastoria hyvästä keikasta.

- Mä aion nyt viettää loppuelämäni soittamalla tätä vehjettä ja tekemällä kunnon kipaleita, Pastori hehkuu uudessa missiossaan.
- Sä tulet olemaan tähti, kannustan häntä merimiesten vihaisesta murinasta välittämättä. - Kukaan elävä olento ei taatusti ole koskaan saanut tuollaista meininkiä aikaiseksi. Eivät edes Peter Gabrielin 80-luvulla Afrikan viidakoista raahaamat heimosoittajat.
- En mä mistään rahasta ja maineesta soita, en välitä niistä. Soitan rakkaudesta ja elämän toivosta!
- Joo, hyvä idis! Naiset on hulluna soittajiin, jotka laulavat rakkausviisuja. Musta tuntuu, että sä saat tällä menolla Jumalan tuottajaksi tulevalle älppärillesi. Perkeleen Pastori, minkä teit!
- Mä rämpytän sulle vielä pari biisiä, jos ostat mulle stoben. Ja saatanan merimiesrotat painukaa helvettiin siitä irvimästä. Te ette ymmärrä taiteesta, ettekä mistään mitään.
- Stobe tulee totta kai. Mitä sulla on tuossa muovikassissa?
- Pumpattava pirkko.
- ?



- Sain yhdeltä entiseltä pornokeisarilta tämän eilen Kalkkersien yökahvilassa. Se oli lähdössä istumaan sakkojaan, eikä sille ollut morsiamelleen mitään paikkaa. Ei kuulemma oteta Sörkkaan.
- Mitä aiot tehdä pirkolle?
- Nusasen sitä, kunhan saan jonkin paikan ja jaksan puhaltaa sen täyteen. Kyllä tätä hätätilassa vetäsee..
- No voi perkeleen pyssyt, sulla alkaa olla ihan kevätdraivi rinnassa. Onko litiumit varmasti otettu?
- No itsehän sanoit naisten tykkäävän musiikkereista. Mun pitää vähän treenata, jotta voin tarjota heille täydellisen nautinnon, jonka jälkeen he eivät ole enää elämältä muuta vailla.
- Just, toki pitää! Ja saavat taatusti koko sakki, lesbot ja frigiidit mukaan lukien. Se on saletti kun Pastori panee siinä enkelin siivet suhisee!
- Voitko ottaa tämän säilöön luoksesi, ne eivät oikein tykkää siellä kodittomien yökahvilassa tästä pirkosta.
- Että eivät muka tykkää pirkosta? Ne luuskat on vain kateellisia kun eivät itse pääse käsittelyysi.
- No sitä minäkin yritin niille sanoa. Otatko pirkon yökylään, voit vaikka tehdä sille temput?
- Mulla ei oo pumppua, pöllittiin fillarista kesällä.
- Käy Essolla.
- Vitut käyn. Siitä se riemu repeäisi jos alkaisin siellä täyttelemään pumpattavaa pirkkoa. Ei sulla taida sittenkään olla haulit himassa. Sitä paitsi sä oot kuitenkin käynyt käsittelmässä sitä tuolla veskissä. Se haisee yhtä pahalta kuin sä ja siitä voi saada taudin, jonka siihen panit.
- Vittu mä mitään oon sitä vielä pannut. Sä oot kateellinen kans ku sulla ei oo soitinta eikä pirkkoa. Mulla on elämä nyt reilassa, on työtä ja rakkautta.
- No sitten sulla ei oo mitään hätää. Hoida molemmat hommat, sillä ilman toista ei ole pitemmmän päälle toista. Kai sä tajuut?
- Joo, freudilaista muka panee. Panisit tätä pirkkoa niin loppuisivat latteudet.



Lähden kämpille katsomaan illan NHL matsia NASN:lta. Korkkaan kossun ja aion jatkossakin vältellä parhaani mukaan Pastoriksi kustuttua Jumalan hulttioveljestä.

Ennen nukkumaan menoa käyn ampumassa parvekkeelta läheisen luistinradan valot. Näin kaupungin laiskat työntekijät saavat jälleen projektin, jonka selvittämiseen käyttää käsillä oleva tympeän pitkä kalenterivuosi.

Sleeping with Fishes

Winter game late but I was sure all the time that it will come unless that fucking thing called climate change. Now it is minus 15 celsius and I´m ready for the ice skating. False merories are circulating in my head when I try to concentrate to think once again who I was and what will be the name of the game this year.

I remember that they tried to take care of me. Now all that bunch is sleeping with fishes and my crew has gone to the mattrasses. Still many are after me, but they have no chances at all. No chance to change my tricky way of acting, speaking and writing.

Somewhere in Finland mad shrink is waiting for my actions. He knows that the final hit can come at any time. Let him wait; it´s good for him to live also in the same fear which he has caused to his patients. Maybe he shall also sleep with fishes. Before he had kisses, now relaxation with fishes. You just can´t have them all.



Lucien is at the end station of his strange life. He never understood what went wrong, not even when they shot him dead. Lucien had poor luck.

I don´t know how to live this life when your head can´t make difference between real or false memories. I suppose I´m the hardcore survivor. But if real memories are also faked? And how can you know if you living in the state of mental illness? You think that live is good, live is straight. But who´s the one to judge?

This is no science fiction, this no reality, this is only one accidental way of organize your memories. What do I care which are true or which are false? I´m still going wrong. Things could be worse; I could be sleeping with fishes with all those young marble giants who wanted to live forever and which are now forever out of picture.

My welfare state studies are followed all over the world. They´re followed in Stanford University, they´re followed all over South Eastern Asia, they followed in headquarters of Europian Union in Brussels. So I keep giving them modified facts which suits to my game plan. This is the game where the winners have gone to the mattrasses and losers are sleeping with fishes.

No, no, no! No more! Not this time, consiglieri.

No more meetings, no more discussions, no more cheap tricks.

You give 'em one message: I just want keep my perfectly beautifull world where nothing ever happens. If not, it's all-out war: we go to the mattresses.



My libido is strong, stronger than ever. This is a good thing and it is also a bad thing. But what to except if you training two hours 3-4 times a week with high intensity? This is the place I dreamed for years ago. I am strong and I shall go to ice fishing to meet the people who were once after me and who are now sleeping with fishes. I am not a criminal, I am just an average middle aged guy who has nothing to lose.

And last false memory of the day; yesterdays papers are telling the yesterdays stupid news. We had the end of the history when Soviets Union collapsed, we had eternal economic growth IT-boom, we had all the blessings of globalization, we had forever growing welfare state. Where are they now? Am I the only sane person on this planet who´s mind is not sleeping with fishes? Or am I just the grazy scitzhophrenic Finn who has lost his touch to reality gor good?



I move through the white landscape. At least I have an strong impression that I am existing in time and space. That´s enough for me. I´ll keep on walking till my legs are hurting.

City of Women

He tekevät kaiken sen, mihin meillä ei riitä kiinnostusta eikä voimia. He jytäjumppaavat, he sukeltavat mielensä syvyyksiin itämaisin keinoin ja kikoin, he kuluttavat kaiken kulttuurin, he elävät meitä kuusi vuotta pitempään. Kaikesta tästä elämysteollisuudesta olemme me keksi-ikäiset äijät ulkona ja tulemme olemaan. Meille jäävät vain viinat, punttisalit, deliriumit, epätoivonen kurkotus pitää elämän syrjästä kiinni. Miten tässä pääsi näin käymään?

Menen illalla vierailemaan kenttätutkimuksissani naisten kaupunkiin. Heitä on 15, minua edelleenkin vaivainen vajaa yksi. Heillä on ylivoima, he voisivat tehdä minusta hakkelusta kevyesti. Kun he vetävät peräsuolilihaksiaan tiukasti yhteen, saan vain kehotuksen vetää "kulkuset kattoon". He toimivat tottuneesti kuin koneet ojennellessaan ja venytellessään syvä- ja pintalihaksia. Joudun pidättelemään jättipaukkua kun huomaan olevani tukevasti kierteellä kropastani.

Tätä jatkuu puolitoista tuntia, vaikka tipahdan tahdista jo tunnin jälkeen. Kun venyttelyt ovat ohi käyn hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä kuvitellen murskaavani tapani mukaan elävää plasmaa. Menen roikkumaan puolapuihin, jotka tuovat mieleen lapsuuden voikkatuntien ankeuden. Treenit jatkuvat viikon kuluttua, jolloin pannaan vasta täysi höyry päälle. Taidan passata, vaikka rankan voimaharjoittelun lomassa venytysharjoittelut tulisivatkin tarpeeseen. Selväksi tulee kerta heitolla, että tämä on naisten kaupunki tämän kaupungin sisällä, jonne äijiä ei olla vailla sotkemaan metroseksuaalisuuden uusimpia virityksiä.



Kävelen pimeyteen, sähköt ovat suurimmasta osasta kaupunkia poikki. Juoksen spurtteja todistaakseni olevani nopea kuin kärppä. Saavun Ogelin Vegaan alta aikayksikön. Otan janojuomaa ja valehtelen kantapöydän kundeille tulevani kuntosalilta. Jos kertoisin tulevani naisten venyttelyjumpasta minut kuohittaisiin kuin rotusortoa vastustanut musta 60-luvun alun Alabamassa.

Buddhat ja muut uuden tajuntateollisuuden kestohitit pyörivät päässäni miettiessäni kaikkea mitä tässä kaupunkipahasessa on meneillään. Tiedän olevani aika pihalla kaikesta ja tunnen olevani tyytyväinen siitä. Saan tehdä tai olla tekemättä, se on luksusta josta on syytä olla onnellinen, tai mitä sitä tavattiin vanhoina hyvinä aikana uskotella olevansa.

Öisellä kadulla näen Pastorin tulevan vastaan. Hän on jälleen syventynyt Jumalaa koskevaan problematiikkaan, eikä huomaa minua. Pääsen hänen ohitseen nopeasti enkä joudu kuulemaan hänen viimeisimpiä havaintojaan asioiden laidasta. Meri on jälleen noussut Kauppatorille ja se jos mikä on varoitus yläkerrasta, tunnen jo Pastorin kusten juostut ajatukset. Pastori on matkalla kodittomien yökahvilaan, jossa pidetään pojista hyvää huolta ja parhaista sotureista tehdään peräti uusia miehiä. Lisäksi tarjotaan kahvia ja sämpylöitä, pelastusarmeijan pumppu laulaa kannustavia viisuja kitaran rämpytyksellä.



Aaamulla kehoni on kaikesta venytyksestä, kaikesta vääntämisestä kipeä. Syvälihakset ovat saaneet ensimmäistä kertaa elämässään kyytiä. Mutta mitä ovat syvälihakset? Katson Googlesta:

"Syvillä lihasryhmillä tarkoitetaan tässä yhteydessä keskivartalon syviä lihasryhmiä joita ovat: poikittainen vatsalihas, pienet, syvät selkälihakset, sisemmät vinot vatsalihakset, lantionpohjanlihakset sekä pallea. Syvälihasharjoituksilla pyritään koko keskivartalon aktivoitumiseen liikkeiden aikana; sisempiä lihasryhmiä vakauttavat harjoitukset pitävät keskivartalon kontrollissa kaikkiin lihasryhmiin kohdistuvissa liikkeissä. Näin jokainen liikesarja kehittää vartalon lihasten tasapainoa "sisältäpäin".

Hyvin toimiva vahvojen syvien lihasryhmien yhteistyö helpottaa päivittäistä liikkumista ja jaksamista, auttaa monissa niskan- ja selänalueen jännitystiloissa, parantaa vartalon ryhtiä ja liikkuvuutta.Liikkeiden teho perustuu tasapainoon liikkeen suorittamisen, keskitymisen ja oikean liikettä kuljettavan hengityksen kanssa. Kun syvät keskivartalon lihakset hahmottuvat ja vahvistuvat ja liikkeistä muodostuu liikejatkumoita silloin harjoitusten todellinen voima ja vaikuttavuus avautuu ja matka oman kehon hallintaan alkaa..."

- Onneksi minulta puuttuu täysin syvyysulottuvuus tekemisissäni ja toilailuissani. Maailmassa säilyy kaltaisteni ansiosta irrationaalinen toivo elävän plasman voittavan loppupeleissä koneet, tuumin tiedon poluista jälleen kerran äimän käkenä.

Matkani kehoni hallintaan jatkuu reissulla viinakauppaan, josta saan sellaiset relaksantit, joilla pääsen lihaskipujen lisäksi miettimästä kaikkea mitä pitäisi jatkuvasti tehdä ruumiille ja sielulle, jotta homma pysyisi kasassa ja elämä päättyisi aikasintaan 140 vuotiaana. Jos tahdonvoimaa riittää, ei sekään ole joidenkin teorioiden mukaan ehdoton ylärajä. Kaadan kossua kiduksiin ja havaitsen olevani totta tosiaan pääsemässä asioista jyvälle, eli niistä lopullisesti eroon.
Koska tiedän kuolevani sydän- ja verisuonisairauteen viimeistään parinkymmenen vuoden kuluttua ei kannata hukata aikaa turhaan spekulaatioon, parasta keskittyä ejakulaatioon.