Joskus otteeni herpaantuu. Sorrun katsomaan viihdeohjelmia urheilun sijasta. No nyt siellä on joku Jaakko Selin haastattelemassa Goassa asuvia suomalaisia. Voi turusen pyssyt kuinka kepeästi asia käsitellään! Mutta iltaisin on hyvä olla relameininki. Kun Hesarin toimittaja kävi taannoin Goassa, väitti hän sinne pesiytyneiden suomalaisten asuvan lehmänlannasta rakennetuissa majoissa. Muutenkin heillä oli kaikin puolin kurjaa ja Suomi haaveiden kohteena aamusta iltaan.
Olen itsekin lukuisia kertoja hortoillut aikani kuluksi Goassa, entisessä Portugalin siirtomaassa. Siellä on hyvä meininki, koska alkoholipolitiikka on Intian vapainta. Ympäri Intian niemimaata tullaan sinne dokaamaan, ja charterit lennättävät sinne porukkaa aina härmän perukoita myöten. Goa on täysin väärä kuva Intiasta. Uskkaa kun sanon, ettei tarvitse myöhemmin katua sellaisia huijareiden paratiiseissa kuin Mumbai, Delhi tai Kalkutta.
Goassa majailee talvikuukausina ympäri maailmaan kertynyttä joutoväkeä. On huumeet, on teknomusa, on pikkurikollisuus, on huorat. Mieninki on hyvä, Goassa on aina bileet päällä! Muuta siellä ei olekaan tekemistä.
Suomalaisia asuu kaikkialla. Selinin ohjelmassa haastatellaan naista joka on asunut siellä ties kuinka kauan ja viihtynee siellä elämänsä loppuun saakka. Toinen pariskunta ohjelmassa edustaa ns. rasittavia-Intia-hulluja. He ovat eka reissullaan törmänneet johonkin perheeseen, joka on majoittanut heidät. Sen jälkeen lamppu syttyi heidän päässään ja he ovat yhtenään kyläilleet ilmaiseksi Ahmedabadissa. Mahtaa siellä olla pelko perseessä, milloin Suomesta jälleen pukkaa suut krovissa porukkaa nurkat täyteen.
Toisaalta ei se ole minulta pois, jos joku porukka saa fiilikset siitä, että ymmärtää Intiasta tai elämästä mahdollisimman vähän. Kunpa itse osaisin olla yhtä onnellinen köyhäillessäni Intiassa, jossa sen sortin mahiksia ja mestoja riittää...
Mutta mun täytyy piileskellä keskellä ennätyspakkasia, jotka tulivat Ladbrokesin vedonlyöntieni mukaisesti. Jonkun mielestä olen tosin Amerikassa, jonkun toisen mielestä jatkuvasti kännissä. Omasta mielestäni olen ainoastaan uimahallissa.
Talvi alkaa taittua, lohdutan itseäni keskellä talvipäivänseisaustani, jota on jatkunut ties kuinka monta viikkoa. Missä ovat Chiang Main hurlumheifiilikset? Missä se tyyppi joka tahkoaa pari tuntia päivässä salilla? Vai onko niin, että ns. "henkinen elämä" on mennyt pois muodista? Jäljellä vain koneiden nappuloita vääntelevät ihmisen riekaleet,jotka saavat niistä irti ääniä? Edes viina ei maistu, se on huolestuttavaa kun on muuttunut urheilevaksi hyväksi ihmiseksi täysipäisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti