5/31/2007

End of the World As We Know It

Illalla avaan telkun ja Al Gore paasaa kaksi tuntia ilmastonmuutoksen kauhuista. Hän tyrmää katsojan faktojen vyörytyksellä kuin keskinkertainen väikkärin tekijä. Hän osaa kuitenkin jenkeissä välttämättömän imelän Hollywood stailin; hänen dokkarinsa sai kaksi Oscaria. Käyrät vilistävät ja todistavat, että jos ei pikaisesti mitään tehdä niin hiljaista tulee tällä pallolla olemaan ennen kuin ehdimme huomatakaan.

Al Gore pyrkinee vielä kerran Amerikan pressaksi, sillä väliin leikataan imeliä otoksia siitä kuinka hyvä ihminen hän totta tosiaan on! Voi hän onnistuakin, eikä ainakaan mulla ole mitään sitä vastaan. Keskivertopunaniskajunttijenkki voi tosin jälleen kerran pistää periaatteesta vastaan ja äänestyskoneet seota, kuten tapahtui Alin voittaessa ja hävitessä vaalit vuonna 2000 George Walker Bushille.

Lisäksi lienee tarpeetonta todeta, että Kiinassa ja Intiassa on sellainen meininki meneillään, että jos sille porukalle yrittää puhua tolkkua luonnonvarojen haaskaamisesta ja saastuttamisen lopettamisesta, istuu sillä perällä häkissä loppuelämänsä.

Mutta tämän hetken tärkein ihmiskuntaa koskeva uutinen on tietenkin mehiläisten joukkokuolema, joka on meneillään jenkeissä, Brittein saarilla ja ties missä. Siihen ei tiedetä syytä, ympäristömyrkkyjä epäillään. Englannissa tosin luin lehdestä, että eräs mahdollinen syy ovat kännykkäkentät. Ne panevat mehiläisten tutkat sekaisin, eivätkä ne enää osaa kotiin.

Albert Einstein sanoi aikoinaan, että jos mehiläiset tuhoutuvat ihmiskunnalla on neljä vuotta elinaikaa. Pölyttämisen puute pistää monimutkaiset ekologiset ketjut sekaisin ja luonto tulee hulluksi, ihmisiltä loppuu sapuska. Ja tämä tuho on tällä hetkellä meneillään.

On mehiläisten joukkokuolemia ollut toki ennenkin, eikä syytä tosiaankaan tiedetä. Mutta jos nyt on tullut todellakin niiden vuoro kuolla, on se sitten meille ihmissakillekin lähtö edessä. Tätä pitäisi miettiä, mutta kun kerran hiekka valuu tiimalasissa kannattaa ottaa viimeisistä vuosista kaikki irti ja lähteä Bruce Chatwinin tavoin kävelemään. Mukaan kannattaa loudata muutama giga menomusaa, jotta aika ei tule pitkäksi, varsinkin jos Einsteinin teoriassa on häikkää tai mehiläiset sittenkin pelastuvat vielä tämän kerran.

Mutta kaikki virtaa, kaikki muuttuu. "Edes linnut eivät enää ole samat. Ouraka tuli tänne Buenos Airesista kolmekymmentä vuotta sitten. Siitä sen näkee. Lintujen tilanne muuttuu niin kuin meidänkin", kuten Chatwinia valistettiin Patagoniassa.

Se on menoa nyt, hiljaisuus, pyhä saatana syvä hiljaisuus.

THE END

Ei kommentteja: