Ryssät ovat alkaneet kulottamaan, pienhiukkasia on stadin ilmassa neljä kertaa keskivertoa enemmän. Taivas Pöksymäen yllä on utuisen harmaa kuin Pekingissä joskus kauan sitten. Nousen tautivuoteeltani ja kaivan fillarin varastosta. Ajan salille, pumppaan rautaa. Paremmin nousee kuin koskaan aikaisemmin. Flunssa ei ole saanut minua antamaan periksi. Hyvä kunto takaa nopean palautumisen, pitää vain muistaa lisäravinteet.
Uin kankein lihaksin kilpaa jonkun naikkosen kanssa, joka on saanut päähänsä olevansa kova menemään. Aikansa menee, kaikki menevät. Hän yrittää saada minua epätoivoisesti kiinni, mutta periksi en anna. Naikkonen ponnistaa reunasta viiden metrin liun, eli huijaa itseään raskaasti uimassaan matkassa. Mä vedän altaan ahnaasti fuskaamatta. Naikkonen menee käännöksessä ohitse ja sitten se onkin yhtä helvettiä koko loppumatka hänen kannaltaan. Vedän perässä kiinni, eikä akan voimat riitä karistamaan meikäläistä. Lopulta hän tajuaa, että ei pärjää tässäkään hommassa pitemmän päälle. Nousee altaasta muka muina naisina. Kaikki tekevät samalla tavoin, ovat kuin eivät olisi tietoisia käydystä ankarasta skabasta. Mutta mä tykkään rääkistä, uin menemään ja jätän naikkosen pohtimaan taktiikkansa puutteita.
Lopulta saan tarpeekseni. Menen kylmävesialtaaseen. Istun siellä kuin tatti minuutin. Se kruunaa koko homman. Ainoastaan päästään puhki oleva nuorehko mies pystyy parempaan. Hän ei osaa uida, joten joutuu istumaan naama sinisenä kylmävesialtaassa. Se on hänen juttunsa.
Seuraavaksi ajan tenniskentälle pelaaman matsin Miss Pöksymäkeä -65 vastaan. Hän on voinut olla kerraan kaunotar, mutta tennishommissa saan pistää koko ajan helppoja yläkierteitä korkealla pompulla jotta hän osuu ja pallo lentää ties minne. Yritän motivoitua hakemaan jokaisen hänen paukkunsa, mutta eipä tätä kauan suunniteltua peliä juuri tennikseksi voi kutsua. Hakatessamme palloja mietin, että peruutan Hesarin tilauksen kokeeksi ekaksi kuukaudeksi. Jos en saa pahoja tärinöitä sen jälkeen aviisi lentää vittuun loppuelämäkseni, joka ei tietenkään tule olemaan pitkä eikä hohdokas. Maksukanavista en kuitenkaan luovu, tsäppäileminen on kivaa kossun lomassa.
Pelin jälkeen Miss Pöksymäki -65 kutsuu minut kotiinsa juomaan punaviintä, ranskalaista näyttää olevan ja napostelemaan lihavartaita. Mieleni tekisi jo päästä omiin oloihini suunnittelemaan huomisen treeniohjelmaa ja pohtimaan Hesarin muodostamaa uhkaa tyhjälle elämälleni, mutta joudun kuitenkin juomaan hänen kanssaan pari pulloa ja kuuntelemaan ties mitä lätinöitä hänen malliajoistaan, jotka veivät hänen maailmalle Milanoa myöten. Lopulta pääsen lähtemään ja jätän Miss Pöksymäen -65 kuuntelemaan Serge Gainsbourgia (?) ja lähettämään nettiviestejä jollekin tuhansista match.comista löytämälleen viattomalle miesparalle. Lupaan pelata hänen kanssaan parin viikon kuluttua, ellei hän löydä eronneiden ja karanneiden sakista miestä jolla on hallussaan tenis from penis.
Kämpillä on kossuauto käynyt. Stockmann yrittää tyrkyttää minulle syöpävakuutusta hintaan 13.95/kk. Kuuntelen iPodilla Red Hot Chili Peppersien remix-levyä "Out in L.A.". En ole katsonut, mutta olen varma: tänä iltana tulee jättitelkusta poikkeuksellisen hyvää ohjelmaa. Vitun fantastista ja niin suurta, että 46 tuumaa ei riitä läheskään kaiken näkemiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti