2/03/2015

Maailma ei saa odottaa

Taisteluni Helsingin Terveyskeskusta vastaan etenee juuri siten kuin osasin odottaa. Heti kun olin tehnyt kantelun hammaspuolen kipupolista eduskunnan oikeusasiamiehelle lähetteeni käsiteltiin 15.1. 2015. Kysymys kuuluukin missä se viipyi kuukauden sillä se lähti hammaslääkäristä jo 16.12.2015?

Helsingin Terveyskeskus manipuloi jonoja siedettäviksi pelaamalla aikaa. Lisäksi väitettiin lähetteitä käsittelevän lääkärin olleen joululomalla 3 viikkoa. Kun lähete odottaa käsittelemistään voidaan venyttää asiaa niin että vaiva tulee lain sallimissa rajoissa käsitellyksi. Eli minun tapauksessani pelattiin kuukausi aikaa kun lähete oli tullut mutta sitä ei käsitelty.

Olin jo varannut ajan yhdelle maamme parhaista neurologeista kun puhelin soi. Sain ajan ensi kuun lopulle. Soittaja kertoi nimenomaan saaneensa tehtäväksi soittaa ajan minulle. Jonkin sortin ohituskaistaa tässä nyt mennään, mutta äänetön enemmistö makaa edelleen ties missä jonoissa Helsingin Terveyskeskuksessa.

Tästä tullaan tietenkin syytämään resurssien rajallisuutta mutta se selitys ei kolmoishermosärkyä potevaa lohduta. Kehotankin vakavissani kaikkia joilla fyrkat riittää menemään vastaavissa tapauksissa suoraan yksityislääkärille. Helsingin Terveyskeskus on ruumis joka odottaa hautaamistaan.

Kone lähtee maanantaiaamuna kohti Ateenaa. Olen käynyt siellä kerran aikaisemminkin mutta siitä on kauan. Suurin huolenaiheeni on miten koira sopeutuu hoitolaan. Enkä voi käyttää alkoholituotteteita tän kovan hermolääkityksen vuoksi. Toisaalta tämä on myös testi siitä voiko sitä jatkossakin jättää koiratarhaan. Ja pärjäänkö Athens by night ilman substansseja. Ehkä hermolääkeet ajavat asian ellei niitä jo tullissa oteta pois.

Neurotol Slow ja muut myrkyt käytössä. Puhe sammaltaa, jalat välistä harhailevat. Kymmenen vuotta sitten Alppilassa tämä annos ei olisi tuntunut missään. Alppilan pysyy muistoissani paikkana jossa elämäntapani oli huikean karsea. Monen muunkin oli mutta he ovat jo kuolleet kauan sitten.Mä jäin henkiin jonkin sattuman kautta, ei siinä yläkerran väkeä ollut mukana. Mutta siitä mulla on paljon tekstejä jotka joskus julkaisen jollain alustalla.

1/29/2015

Yksi hyvä lääkäri Helsingin Terveyskeskuksessa



Tilanne menee parempaan suuntaan. Edellisellä kerralla Pihliksen terveysaseman vt. ylilääkäri määräsi viikon lääkkeet, eikä mitään muuta hoitoa. Eli tyypillisesti Helsingin terveyskeskukselle jätti potilaan heitteille, roikkumaan ilmaan. Hyvin, hyvin ammattitaidotonta toimintaa.

Mutta sitten menin vanhan kunnon Ludmilan vastaanotolle. Hän osasi paneutua kolmoishermosärkyyn, koska oli ennenkin hoitanut vastaavia tapauksia. Eli kaivoi esiin Neurotol Slow´n, joka on yleisin kolmoishermosäryn hoitamisen käytetty lääke.

Tämän tiesin toki itsekin nettisurffailun seurauksena, joten totesin Ludmilalle "bingo". Aika isolla aloitusmäärällä lähdetiin liikkeelle. Lisäksi Ludmila määräsi Norflexia vasemman olkapään jännitykseen, koska kova kipu saa ihmisen jännittämään vaistonvaraisesti lihaksiaan. Lyrica tuli lisäksi hermosärkyyn 300 mg päivässä.

Lisäksi vanha kunnon Ludmila lupasi kirjoittaa lähetteen neurologille jos kipu ei ole kahden viikon päästä aisoissa. Löimme kättä päälle. Sanoi jäävänsä kohta eläkkeelle, eikä pelkää neurologin haukkuja jotka usein tulevat lähetteen jälkeen. On peloteltu olemaan tekemättä lähetteitä erikoislääkäreille.

Sain muualta systeemin sisältä epävirallisia kanavia pitkin lisäksi tietää, että terveyskeskuksen eri organisaatiot taistelevat toisiaan vastaan. Eli neurologit ovat olevinaan parempaa sakkia kuin terkkarin väki. Uhkailevat ja haukkuen panevat lähetteen takaisin terkkariin.

Tämä sekopäinen viidakko on sitten pantu hoitamaan helsinkiläisten terveyttä. Jokainen vartioi omaa reviiriään eikä sinne muita hevin päästetä, ei edes potilaita. Jonot venyvät täältä ikuisuuteen juuri sen vuoksi että esimerkiksi neurologien työtä ei kukaan valvo eikä kehitä tarpeita vastavaksi. Tämä on sosiologisesti tarkasteltuna tyypillistä byrokraattiselle organisatiolle.

Kun aikoinaan Osmo Soininvaaralle tarjottiin Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan paikkaa hän kieltäytyi sanoen "ettei lähde tappelemaan lääkäreiden kanssa".

Sitten nämä samat lääkärit pitävät yksityisvastaanottoa josta välittömästi saa lähetteen pääkuvauksiin ja minne tahansa ohituskaistaa eteenpäin. Eli follow the money tässäkin tapauksessa. Rikollista tämä toiminta on, eikä mitään järkevää hoitoketjua Helsingin terveyskekus kykene tarjoamaan.

Eli tilanteeni on, että jos kahden viikon kuluttua särky jatkuu, en mene takaisin terkkariin vaan maksan suosiolla 180 euroa yksityiselle neurologille käyntikerrasta. Tämän neuvon sain myös Helsingin terveyskeskuksesta sisältä epävirallisesti. Olen toki ennenkin saanut sieltä saman vinkin. Edes työntekijät jotka näkevät päivittäisen työn eivät usko Helsingin terveyskeskuksen kykyyn hoitaa vähänkin vaikeampia tapauksia.

Kaiken lopputulema on siis alkutulema. Mitään järkevää hoitoa ei Helsingin terveyskeskuksesta saa, mutta tulipahan taas kerran todettutua se, minkä kansa on tiennyt jo 80-luvulta saaakka näistä turhista paljon verovaroja syövistä sydeemeistä.

Jatkossa kannatan täysillä julkisen terveydenhuollon purkamista ainakin perusterveydenhuollon osalta. En ymmärrä miksi demarit puolustavat sitä aina henkeen ja vereen. Heillä on täysin kadoksissa ymmärrys siitä miten nämä pyhät julkisen sektorin hommat toimivat epävireisesti joka sektorilla. Tuskin Pekka Saurilla on sen kummemmin käsissään todellinen valta teknisessä toimessa, jonka suojatyöpaikkalaisia ajelee puörätietä kuormureillaan reisaksi asti kun olen koiran kanssa lenkillä.

Kukaan ei tällä hetkellä osaa johtaa terveystointa. Ja Anni Sinnemäki on vitsi kaupunkisuunnittelussa. Osmo Soininvaara olisi ollut pätevä hommaan mutta hän oli Saurin tavoin vanha mies. Nyt paikka jaettiin täysin epäpätevälle koska vihreiden kiintiöajattelussa oli nuoren naisen vuoro. Apulaiskaupunginjohtajat turhia kaikki tyynni.

Täyttä paskaa on siis lopputulema taas kerran julkisesta sektorista nykymuodossaan. Eikä laiva käänny nopsaan koska jarruväkeä on tuhansia joka portaasa. Rahat menevät suurelta osin kankkulan kaivooon. Eikä Helsingissä edes esimerkiksi tarvittaisi nykyistä määrää apulaiskaupunginjohtajia. Muuta turhaa väkeä on lisäksi pilvin pimein. Päällikön päälliköitä, alipäällikön alipäällilöitä.

Helsingin kaupungin hallinto on viimeinen Neuvostoliitto.

Olen pitkään ihmetellyt miksi kukaan ei kiinnitä asiaan huomiota? Piileksivät niin syvällä poteroissaan ettei tavallinen veronmaksaja edes tule ajatelleeksi heidän olemassaoloaan. Ja kun tulee, kääntyy inhosta väristen välittömästi pois.

Mutta vanha kunnon Ludmila joka tekee lähtöä eläkkeelle pelasti tilani ainakin toistaisesksi koska ei pelännyt määrätä vahvoja myrkkyjä, jotka ovat jo alkaneet vaikuttaa ja kipu on suurelta osin pois. Mutta vs. ylilääkärin voisi lähettää Siperiaan tai jonnekin muualle mahdollisimman kauas takaisin kotipuoleen. Jos lääkäri ei uskalla määrätä lääkkeitä niin kuka sitten? Piritorin diilerit?

Sekin rassaa että kun jonot eivät vedä systeemi itse tuottaa lääkenarkkareita, joita sitten päivitellään mediassa. Osa joutuu turvautumaan kannabikseen ja viinaan. Karmeeta menoa johon median tulisi iskeä kyntensä. Kun asiallista hoitoa ei saa ja ihminen tulee lääkenarkkariksi tai muuksi koukussa olevaksi, systeemi siis itse kantaa tästä suurelta osin syyn.

Systemi tekee meistä narkkareita joiden riekaleita hoitamalla se itse työllistää itsensä.

1/26/2015


Systeemin palloteltavana - Kivun sosiologiasta

Ei tämä kolmoishermosäryksi epäillyn erittäin tuskallisen vaivan hoitaminen Helsingin terveyskeskuksen toimesta etene. Aamulla sain ajan Pihliksen terveysasemalle. Lyrica annos nostettiin 600 milligrammaan, kuulemma suurin mahdollinen.

Lisäksi sain ibuprofeeinin ja kodeiinin yhdistelmäpillerit kivun hoitoon. Lääkkeitä antoi venäläinen ilmeetön lääkäri taas vain viikoksi, sillä hänkin uskoo minun pääsevän pikaisesti hammaspuolen kipupolille. Väärin uskoo, väärin toivoo pääsevän minusta eroon.

Jonotin puhelimessa lähes puoli tuntia kipupolille. 16.12 lähtenyt lähetteeni oli käsitelty 15.1. ja luokiteltu kolmosluokaan, elin alimpaan mahdolliseen. Tarkoitus oli päästä korkeintaan kahdessa viikossa.

Milloin pääsen sinne ei puhelimeen vastannut nainen osannut sanoa. Vetosi ryököle vielä siihen ettei ole tottunut olemaan vastaamassa potiladen kysymyksiin puhelimessa. Hän heitti pallon takaisin terkkkariin, uskoo sen lääkäreiden osaavan kivun hoitamisen.

Pallo siisi lentelee edestakaisin, ja se pallo on minun pääparkani. Ei auttanut kuin panna Radiohead soimaan Spotifysta ja polttaa sähkötupakkaa kunnon nikotiinilla joka läheteettin minulle Latviasta. Ostin valmiita tupakeita koska en halua alkaa nesteiden kanssa pelaamaan.

Julkisessa terveyshuollossa asiat eivät todellakaan koskaan eikä milloinkaan etene minkään taiteen lajin sääntöjen mukaisesti. Mietin että lähtisin Amsterdamiin polttamaan pössyä, syömään vahvoja kakkuja. Näin ovat monet kolmoishermosärystä kärsineet tehneet kun hoito on ollut mitä sattuu.

Myös viinalla monet ovat tukahduttaneet kipuaan. Toimii, netin keskustelupalstat ylistävät. Viina vanhin lääkkehistä, kuten sananlasku sanoo. Freudilaisen psykiatrini mukaan monet hänen alkoholismista kärsivät potilaansa ratkeavat epämääräisten kipujen vuoksi dokaamaan.

Lisäksi mietin lähtemistä Thaimaahan Bangkok Hospitaliin jossa on mailmanluokan hoito. Pomo kuitenkin kaivoi esiin eräitä suomalaisia kolmoishermosäryn hoitamiseen erikoistuneita yksityislääkäreitä.

Vastaanotto Mehiläisessa kustantaa pari sataa euroa kerralta, mutta jos nämä verovaroja haaskaavat Helsingin terveyskeskuksen saatanan tunarit eivät saa mitään aikaan, on kai pakko todeta heidän kanssaan asioiminen ajan haaskaamiseksi. Suurin osa kansasta on todennut asian jo ajat sitten. Mutta he eivät harrasta sosiologisia tapaustutkimuksia meikäläisen lailla.

Pyrkimykseni on tässä keississä tutkia: 1)miten julkinen terveystoimi toimii Helsingissä ja 2) kuinka helppoa nukyisin on asioiden välittäminen eteenpäintässä interwebissä.

Julkinen terveydenhuolto vie niin paljon veronmaksajien rahoja, että periaatteessa katson olevani oikeutettu saamaan sieltä asiallista hoitoa. Mutta aina homma menee riitelyksi ja kirjelmöinniksi, eikä mikään tuossa byrokraattisessa linnakkeessa anna periksi. Tämä on vissiin nyt minunkin viimeinkin tajuttava.

Ehkä olisi sittenkin parempi suosiolla siirtyä palveluseteleihin, joilla ihmiset voisivat kattaa osan yksityislääkäreiden kustannuksista. Tätä mieltä poliittinen oikeisto on ollut niin kauan kuin muistan, mutta mitään ei Kokoomus ole tälläkään saralla saanut aikaan.

Nyt on kuitenkin saatu tujua tavaraa lääkkeeksi. Odottelen muutaman päivän alkaako se tehota. Mutta vaivan perimmäistä syytä ei kukaan ole tutkinut, olisiko peräti kasvi aivoissa? Eikä todennäköisesti Helsingin terveyskeskuksen toimesta ehditä edes tutkimaan ennen kuin pössy palaa Damissa, tai limo vie ja tuo Bangkok Hospitaliin, tai Mehiläissä pörrää taksamittari. Näinkö meille aina täälä käy, käy, rakkautta hukkaan heitetään, kuten Virve Rosti laulaa.

Entä köyhät? Ei heillä ole maksaa paria sataa kerralta. He hautautuvat jonoihin. Leipäjonojen yksinäisistä kipuineen ei kuulla koskaan missään. Eikä kukaan ole edes kiinnostunut. Näin terveyseroja kasvatetaan sen systeemin toimesta jolle kuuluisi antaa tasavertainen hoito kaikille helsinkiläisille. Tämäkin yhteiskunta kasvaa kovaa vauhtia hyvinvoiviin ja systeemistä pudonneisiin.

Vasen puoli päätä on meikäläisellä poissa pelissä, eikä puolella päällä voi ajatella kokonaisia ajatuksia. Kivun hoitaminen on retuperällä, kuten tapaukseeni perehtynyt sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila totesi minulle lähetämässään viestissä. Eikä hänkään voi mitään sille, että hammaspuolen kipupolin jonossa kärsii ja tulee lääkenarkkareiksi yli 500 kipupotilasta. Kun asioita lykätään ja kipu kroonistuu, yhteiskunnan kokonaiskustannukset tulevat loppupeleissa suuremmiksi. Näin tämä systemi nakertaa itse itsensä hengiltä.

Kivuista huolimatta matkustin perjantaina Tampereelle tapaamaan hallintotieteitä opiskelevaa tytärtäni. Uuden Tornihotellin Moro Sky Baarista katsoimme kaupunkia korkealta, söimme samoin kuin söin itse siellä päin opiskellesani 30 vuotta sitten lounaan Tillikassa, kävimme kauppahallissa, Koskikeskuksessa, tyttäreni asunnolla Hämeenpuistossa. Minut hän suosiolla lähetti talon alakerrassa sijaitsevaan Gastro Pubiin, jota tosin Tampere fani dr. Muza, 7.kerroksen mies tätä nykyä on mainostanut.

Yhtä äkkiä oli ilta, pakkanen alkoi lauhtua, lunta sataan, kadut täyttyivät ihmisistä töiden jälkeen. Wanhan Postin kautta Pendoliinoon jossa menin heti ravintolavaunuun ja matkustin pummilla takaisin stadiin. Olen kokeillut tätä metodia monta kertaa, mutta koskaan viikonlopun alkaessa konduktööri ei ole tullut sinne tarkastamaan flapoja. Herätys Valtion Rautatiet, äläkä koskaan konduktööriä nai, ainakaan kun tullaan pääteasemalle.

Tampere on mukava kaupunki, siellä eivät ihmiset juokse yhtä lujaa kuin stadissa. Tyttäreni olikin aluksi ihmeissään ihmisten löntystelystä. Mukavia kapakoita piisaa, mutta mä lähden Pomon ja koiran kansa kevääksi Kotkaan. Ehkä jäämme sinne sen sileän tien.

Ei stadissa ole mitään vikaa, tykkään tästä mestasta, mutta haluan uusia tuulia, ihmisiä, katuja, kapakoita, näyteikkunoita.

Ennen Kotkaa on kuitenkin vuorossa Ateena, jossa Syriza voitti vaalit julistamalla ihmisille toivoa siitä että EU, WTO, Maailmanpankki saavat tunkea Kreikan massiivisen 175 miljardin velkataakan persuuksiinsa. Nykysopparin mukaan eivät aio maksaa latin latia.

Ateenassa on kiinnostavaa katsella mitä nämä ihmisparat hommaavat nyt kun toivoa on taas siitä, ettei elämä ole jatkuvaa kurjistumista tästä maailman tappiin. Ouzo, retsina ja ehkä jopa raki aina silloin tällöin jos tunnelma menee kuumaksi ja toivo on jo ehtinyt kuolla. Suomihan on tiukimmin vaatinut Kreikalta Syrizan noustessa valtaan rahoja takaisin. Niitä rahoja ei koskaan saada, mutta se ei ole minun eikä Pomon murhe.

Ajamme myös metrolla Pireuksen satamakaupunkiin josa repetika soi ja seilorit ovat kuin ellun kanat. Ehkä päädyn elämni lopuksi mukavuuslippulaivan miehistöön, kuten edesmennyt Aatos Erkko aina haaveili nähdessään rahtilivan.

Ehkä kipu on silloin pois ja olen unohtanut sen. Ihminen unohtaa kipunsa nopeasti, sopeutuu kaikkeen. Jos kipu jatkuu en jatka Muunchenista lennon vaihdolla takaisin Helsingin terveyskeskuksen armoille, vaan jatkan Amsterdamiin, jossa takuuvarmsti ruusut kukkivat ja vielä laillisesti. Terveisiä vaan Suomen kipupolien epämääräiselle miehistölle.

1/25/2015

Byrokratian takana on ihmiisiä!

Hyvä Seppo Korpipää,

kiitos palautteestanne. Vs. apulaiskaupunginjohtaja on vastaanottanut ja lukenut viestinne, koska apulaiskaupunginjohtajalla ei ole toimivaltaa yksittäistä henkilöä koskevassa asiassa, lähetetään viestinne sosiaali- ja terveysvirastoon, jossa asiaanne tutkitaan.
Emme voi käsitellä potilas- ja henkilötietoja sisältäviä asioita sähköpostitse, minkä vuoksi Teille vastataan kirjeitse.

xxxxxx:n puolesta
Ystävällisin terveisin


apulaiskaupunginjohtajan sihteeri

Helsingin kaupunki / Helsinfors stad / City of Helsinki
Kaupungintalo / Stadhuset / City Hall
PL 1 / PB 1 / p.O.Box 1
FI – 00099 Helsingin kaupunki / Helsingfors Stad / City of Helsinki
Puh. / Tel. +358 (0)9310 36041
faksi / fax +358 (0)9 310 36026
oili.pullinen@hel.fi





Virallinen Helsinki vastaa kanteluuni

Hei Seppo, luin kantelusi. Olen kanssasi samaa mieltä, että kivun hoito on meillä vielä lapsen kengissä. Kivun hoito on osittain erikoisosaamista vaativaa ja sitä kehitetään Husin kivunhoitoyksikössä, jonne on todella pitkät jonot - sen tiedän, koska sellaista erityisosaamista ei meillä vielä ole, valitettavasti. Tiedän myös alan ammattilaisena, että kolmoishermosärky on todella viheliäistä, eikä siihen aina kovin helposti löydy lievitystä, vaikka kuinka yritetään etsiä. Hermojen leikkaushoitoa on sinullekin ehdotettu. Siihen en osaa ottaa kantaa. Mutta kaikesta huolimatta toivon voimia!



1/21/2015

Helsingin terveyskeskus vastaa valitukseeni

Tein valituksen Helsingin terveyskeskuskukselle sekä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle Helsingin hammaslääkärin kipupolitiikan väärinkäytöksistä. Tyypillisesti itse itseään suojaavalle julkisen sektorin byrokraattiselle organisaatioille valitukseni ohjattiin kipupolin sijasta Pihlajamäen terveysasemalle, vaikka en ole siitä edes valittanut enkä kannelut eduskunnan oikeusasimiehelle.

Näin tämä systeemi toimii: asiat ohjataan laajemman huomion välttämiseksi heti sivuraiteille. Näin varsinainen valitukseni hammaspuolen kipupolin yli 500 veronmaksajan seisovasta jonosta pyritään jättämään vastaamatta.

Tavallinen kansalainen ei näissä kuvioissa mukana pysy, mutta mä oon ollut 8 vuotta erityisasiantuntijana Kuntaliitossa, 15 vuotta lautamiehenä Helsingin käräjäoikeudessa, opiskellut yliopistossa yhteiskunteiteiden lisensiaatiksi, käynyt läpi Helsingin yliopistossa organisaatiokonsulttien pitkän koulutusohjelman. Minua ne eivät pysty huijaamaan, vaikka yritys on mitä melkoisin.

Helsingin terveyskeskuksen palautteen käsittelijät ovat joko typerän osaamattomia tai tosi ovelasti ohjeistettuja. Valitus siis ohjataan taholle josta ei ole edes jo valituksen otsikon mukaan edes tehty valitusta. Tämä on yksi väärinkäytös lisää Helsingin terveyskeskuksen syntilistaan.

Terveyasemista ei kannata eduskunnan oikeusasiamiehelle edes enää kannella, sillä ne ovat nykymuodossa kiivaasta sisäisestä jarrutuksesta huolimatta tulossa tiensä päähän sote-uudistuksen myötä. Ruumiille ei kannata antaa tekohengitysrä, kuten armeijassa opetettiin.

Nykyinen sirpaleminen terveyskeskusverkosto kerätään muutaman vuoden kuluessa muutamaksi suureksi yksiköksi, joissa hoitolinjan uskotaan toimivan nykyistä joustavammin perusterveydenhoidon ja erikoislääkörin välillä.

Mutta Helsingin terveyskeskuksen valitusten käsittelijät on pakko kaivaa esiin. Kuka ne käsittelee ja missä? Ja millä koulutuksella? Minkälaisella ohjeistuksella? Jos kyseessä on mistään mitään tietämätön konttoristi on se väärin, vaikka tämäkin moite tullaan välittömästi Helsingin terveyskeskuksen toimesta ampumaan alas vetoamalla resurssipulaan.

Valitukseni koski hammaspuolen kipupolikan tilannetta, jossa lääkäri lomaili pitkään vuodenvaihteessa. Eikä kukaan käsitellyt lähetteitä. Omaani ei edes kuukauden päästä sen lähettämisestä oltu käsitelty. Puhelimessa yritettiin vedotaan johonkin tarkemmin määrittelemättömään jonoon, jonka olemassa olosta ei ainakaan minulla ole tarkkaa tietoa. Missä se jono on kirjattuna tällä hetkellä ja kenen toimesta?

Ilmeisesti olen jonossa jonoon. Ja kuten alla olevasta Pihlajamäen terveysaseman ylilääkärin vastuksesta nähdään porukkaa ei kivuista huomimatta hevin edes päästetä jonottamaan. He ovat jonossa jonoon joka on varsinainen hammaspuolen kipupolin jono.

Kipujen kovuudesta huolimatta aika kipupolille tulee vasta useamman kuukauden päästä jos jotenkin sattuman oikuista onnistuu saamaan terveysasemalta lähetteen. Tämäkin on hyvä lisätä täydennyksenä eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemääni kanteluun.

Nämä Helsingin terveyskeskuksen palautteen antamisen rikkeet ja tervysasemien saama ohjeistus kipupolille lähettämisen välttämisestä viimeiseen asti tulee eduskunnan oikeusasiamiehen ehdottomasti myös selvittää.

Jos mitään ei tapahdu tai tulee vapauttava tuomio, täytyy alkaa tutkia eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston väkeä ja heidän salaisia kytkentöjään ties minne. Näitä löytyi helposti Kuluttajariitalautakunnan väestä, joka itse käsitteli työntekjänsä jääviyttä käsittelevän valituksen antaen tietenkin vapauttavan tuomion.

Tutkinta meni ja mennee tässäkin tapauksessa niin, että valituksen kohteena olevalta itseltään pyydetään lausunto. Siinä hän tietenkin kiistä kaikki syytökset. Enempää ei tutkita. Valitu on aiheeton, vapauttava tuomio napsahti/napsahtaa samoin kuin Kuluttajariitalautakunnan tapauksesta oman väen toimesta!

Hyvin menee tässä maailman vähiten korruptoituneeksi joskus maailmalla tilastoidussa maassa. Sekin typerä selvitys tehtiin kysymällä suomalaisilta johtajilta ja päättäjiltä, että oletteko osana korppuptoituneessa systeemissä? Kukaan ei ollut, Suomi ponkaisi maailman kärkeen.
Järjestelmällä on taipumus suojella itseään, eikä mafiaa voi voittaa sillä me olemme mafia, kuten systeemin systemaattisia väärinkäytöksiä käsittelevässä e-kirjassani Talon mies totean. Se tulisi eduskunnan oikeusasimiehen toimiston väen ja Helsingin päättäjien ehdottomasti lukea saadakseen kuvan systeemin sisältä ja kuinka sitä on/ on ollut helppo vääärinkäyttää."

Referoin Pihlajamäen terveysaseman ylilääkärin antamaa vastausta kivun hoidon osalta seuraavaksi. Se on kirjoitettu yhdeksi tekstimassaksi, mutta yritän vähän jäsennellä vastausta jotta siitä edes saisi jotain tolkkua:


Vastaus antamaanne palautteeseen

Hyvä Seppo Korpipää, sähköinen palauteenne lähetettiin minulle ja haluaisin kommentoida esiintuomianne asioita liittyen tyytymättömyyteenne hoitoon Pihlajamäen terveysasemalla. Kerroitte käyneenne kahdesti lääkärin vastaanotolla 3 kk jatkuneen leuan hermokivun vuoksi.

Potilasasiakirjoista ilmenee, että ensimmäinen käyntinne oli 1.12.14, jolloin kävitte lääkärin akuuttivastaanotolla. Esiintuomienne oireitten perusteella lääkäri epäili teillä olevan sivuontelotulehduksen, joita Teillä aiemminkin oli ollut ja lääkitys suunniteltiin epäillyn tulehduksen hoitoon.

Ongelman jatkuessa olitte uudelleen yhteydessä ja saitte akuuttiajan toiselle lääkärille 15.12.14. Tällöin lääkäri epäili oireitten taustalla olevan kolmoishermosäryn ja Teille määrättiin lääkitys (Burana+Lyrica) lievittämään oireita.

Kerroitte Lyrican annoksen olleen riittämättömän; kyseistä lääkettä suositellaan sivuvaikutusten minimoimiseksi aloittamaan pienellä annoksella, jota lisätään pikkuhiljaa vasteen mukaan. Kerroitte kysyneenne lähetteestä erikoislääkärille, jota ei tuolloin oltu tehty.

Kipupoliklikan läheteohjaus on varsin tiukka liittyen rajallisiin resursseihin ja suuriin potilasmääriin. Saamamme ohjeen mukaan voimme lähettää kipupoliklinikalle potilaan, jolla on syöpään liittyviä kipuja, adekvaatista kipulääkityksestä huolimatta oireileva hermokipu tai muu krooninen kipu, joka jatkuu voimakkaana perusterveydenhuollon hoitoyrityksistä huolimatta.

Näkisin lääkäreittemme yrittäneen Teitä auttaa; ensimmäinen diagnoosi on ilmeisesti kuitenkin ollut väärä ja Lyrican käytössä Teitä olisi pitänyt ohjeistaa paremmin ts neuvoa lääkennostuksen titraus sópivalle kipuja poissapitävälle tasolle.

Kolmoishermosärky useinmiten paranee spontaanisti, oirevaiheessa lääkitys on tarpeen kipujen hillitsemiseksi. Jos oire kuitenkin jatkuu pitkään, voidaan tehdä lähete neurokirurgeille operatiivisen hoidon harkintaan.

Pahoittelen huonoa kokemustanne Pihlajamäen terveysaseman lääkäreitten toiminnassa.

***********

Kipuni ei ole neljässä kuukaudessa parantunut. Istuin eilen ilman taukoja 6 tunnin istunnon Helsingin käräjäoikeudessa lautamiehenä. Jostain syystä istuminen palautti kivun ja illalla oli pakko ottaa kaikkia mahdollisia kipulääkkeitä, eikä kipu ole vieläkään parantunut. Se jokin on siellä koko ajan muistuttaen olemassa olostaan.

Saamansa epämääräisen ohjeen mukaan terveysasemilla on siis tiukat kriteerit kipupolille lähetteen kirjoittamiseksi. Kuka ne on määrittänyt, missä ja millä asteikolla? Tämän ohjeen vaadin saada nähtäväkseni, ja edelleen eduskunnan oikeusasiamiehelle toimitettavaksi. Vai onko sitä edes olemassa missään kirjallisena?

Se on selvä että terveysaseman lääkärit on Helsingin terveyskeskus ohjeistanut säästöjen takia olemaan kirjottamatta lähetteitä erikoislääkärille. Jonot erikoislääkärille ovat jopa yli puoli vuotta, kuten Helsingin terveyskeskusta on lainvalvojan toimesta moitittu. Mutta parannusta ei ole hommaan saatu.

Missä lepää tällä hetkellä 16.12. Haartamannin sairaalan hammaslääkäristä saamani lähete kipupolille? Tämä kysymys on nyt ollut jo yli kuukauden vastausta vailla.

Muutenkin kivun hoito on Suomessa alkeellisella tasolla, kuten lukemattomia kertoja on eri asiantuntevien tahojen toimesta todettu. Edes kuolemaa tekevälle ei hevillä määrätä riittävää kipulääkitystä sillä perusteella, että tämä voi tulla siitä riippuvaiseksi, kuten erään lähisukulaisen elämän viimeiset päivät opettivat. Piti käydä haukkumassa lääkärit perin pohjin ennen kuin morfiini alkoi virtaamaan ja potilas kuoli rauhallisesti.

Yritä tässä sitten asiallisesti kommunikoida massiivisen byrokraattisen organisaation kansa, joka ei osaa edes ohjata palautelomakkeen valitusta oikealla taholle ja joka pokkana kehtaa kirjallisesti todeta:

Kipupoliklikan läheteohjaus on varsin tiukka liittyen rajallisiin resursseihin ja suuriin potilasmääriin. Saamamme ohjeen mukaan voimme lähettää kipupoliklinikalle potilaan, jolla on syöpään liittyviä kipuja, adekvaatista kipulääkityksestä huolimatta oireileva hermokipu tai muu krooninen kipu, joka jatkuu voimakkaana perusterveydenhuollon hoitoyrityksistä huolimatta.

1/19/2015

Talousrikoksen ABC-lyhyt oppimäärä



Jokaisen omaisuuden takana on rikos. Follow the money, kuten Gordon Gekko opasti leffassa Wall Street. Yksi prossa maailman ihmisistä omistaa puolet maailman varallisuudesta. 20 prossaa omistaa 80 prossaa varallisuudesta. Loput maailman 80 prossaa ihmisistä omistaa 20 prossaa maailman varallisuudesta.

Jokainen täysjärkinen ymmärtää ettei tämä tilanne tule kestämään. Luultavasti kaikki rikkaatkin toivovat pelko perseessä ettei tilanne olisi tämä. Jonakin päivänä jossain repeää, kuten nyt on Kreikassa uusissa vaaleissa mahdollisuus. Matkustankin ensi kuussa Ateenaan seuraaman tilanteen kehittymistä, siis paljon puhutun Grexitin kehittymistä joka saattaa aloittaa dominomaisen euroalueen hajoamisen. Pitää vissiin ottaa jonkin sortin kypärä varalta matkaan, kuin sankaritoimittaja Rauli Virtanen konsanaan.

Rikkaat pyrkivät lisäksi kätkemään viimeiseen latiin omaisuutensa erilaisten kiemuroiden kanssa. Tällä hetkellä veroparatiiseissa makaa sinänsä laillisten järjestelyjen kautta suomalaistenkin rikkaiden varoja miljarditolkulla. Siellä Luxemburgissa ainakin jossain vaiheessa sijaitsi Koneen perijäveljeksen Niklas Herlinin holdingyhtiö jonka kautta hän vältteli veronmaksua Suomeen. Monen muunkin ahneuteen sairastuneen fyrkat on hävitetty maailman loputtomiin veroparatiiseihin. Homma on usein sinänsä laillista, mutta samat rikkaat ovat tietenkin esimerkiksi EK:n ja muiden järjestöjen avulla lobanneet lait itselleen mieleisiksi. Siksi näiden rikkaiden muka vilpitön hyväntekeväisyys muissa yhteyksissä on pohjimmiltaan huijausta. Rakennetaan yksityisin varoin Lastensairaala samaan aikaan kun raha makaa veropartiisissa, juoni tällä hetkellä menee. Laskun maksaa loppupeleissä tavallinen työssä käyvä veronmaksaja.

Suomenkin tosirikkaat ovat saaneet Suomessa infran, koulut, terveydenhuollon, yrityksille suotuisat lait. Mutta ahneuden logiikan mukaisesti veroja ei haluta maksaa, vaikka omaisuutta olisi niin paljon ettei sen loppumista voi aiheuttaa kuin vallankumous tai muu yhteiskunnan rähinä jossa valtaan nousee porukka joka verotuksella ja muilla pakkokeinoilla palauttaa maailmojen tasapainon. Tämä kehitys on jo nähtävisä. Suurin pelko Amerikan suurmiljonääreillä on vallankumous, joka veisi heiltä omaisuuden. Itse asissa monet heistä ovat itsekin varmoja näin lopulta käyvän.

Rahojen jemmaaminen veroparatiiseihin on monesta näkökulmasta valtaa pitävän klikin rikos tavallisia veronmmaksjia kohtaan. Akateemikko Aki Kaurismäki oli jäljillä todetessaan brittilehden haastattelussa, että kaikki rikkaat pitäisi tappaa. Tämän humalahöyryisen täräytyksen ymmärtää tuloerojen räjähdysmäisen kasvun maailmassa päivä päivältä paremmin. Eikä siinä rikkaiden tappamisesta edes koituisi maailmalle mitään vahinkoa. Historia tosin opettaa että sen jälkeen teollisuuden ja talouden pystyssä pysyminen ei onnistu, kuten tällä hetkellä Venezuelan tapaus osoittaa.

Naurettavuuden ja ahneuden esikuvaksi on Suomessa noussut pankkiiri Nalle Wahlroos joka siirsi kirjansa Ruotsiin vastalauseena Suomen perintöverolle. Perintövero on itse asiassa veroista oikeudenmukaisen länsimaisessa demokratiassa, jossa kaikille tulisi taata lähtökohdiltaan tasavertaiset mahdollisuudet. Nalle parka ei ymmärrä, että jossain vaiheessa Ruotsissakin talouden sakatessa perintövero palautetaan. Hänen olisi kannattanut kuolla nuorena. MuutenkinNä tämä Salon suunnalla lymyilevä nousukasliero punaisissa silkkihousuissaan munaa täysin itsensä ja edustamiensa tahojen uskottavuuden.

Nostakaa rahat pois Nordeasta, kuten Wahlroosin kähmintään kyllästynyt Ruotsin entinen valtionvarainministeri Anders Borg totesi. Nyt samainen Borg tekee uusliberaalia Suomen talouden kehittämisohjelmaa ja on jälleen hyvää pataa Nallen kanssa. Olenhan jo usein todennut romaanini Talon mies päähenkilön tavoin: Mafiaa ei voi voittaa sillä me olemme mafia (kyseistä e-kirjaa voi suositella kaikille yhteiskunnan ylätason väärinkäytöksistä kiinnostuneille).

Nalle Wahlroos on kerännyt omaisuutensa ilman mitään tuotannollista toimintaa rahapeleillä joita Suomessa on markkinoiden vapauttamisen yhteydessä heikolla osaamisella tehty. Hän on Mr. Chance joka sattui olemaan vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan, eli hänen kohdalla voitaisiin säätää laki josa perintövero ilman mitään tuotannollista toimintatulosta olisi vaikkapa 90 prossaa. Sen sijaan niille jotka tekevät jotakin todellista, vaikkapa hissejä tai kännykkäpelejä, voitaisiin harkita alempaa perintöveroprosenttia, ei kuitenkaan elinkeinoelämän porukan ajamaa nollaa.

Itsensä munasi perusteelliseti myös Onnisen omistajatar joka päätti muuttaa Portugaliin perintöveron välttääkseen. Kuitenkin asiantuntijat kertoivat että yrityksen sukupolvenvaihdoksessa perintövero jää muutamaan prossaan joka voidaan maksaa useamman vuoden kuluessa. Eikä yksikään yritys ole siihen kaatunut, jos perijät ovat todellakin halunneet jatkaa toimintaa.

Itse asiassa todellinen syy Onnisen omistajattaren Portugalin ristiretkeen on, että siellä eläkeläiset eivät nykylain mukaan maksa kymmenenä ensimmäisenä asuinvuotenaan eläkkeistään lainkaan veroa. Kyseessä on siis yritys siirtää varoja mahdollisimman paljon tätä kautta Suomen verottajan ulottumattomiin.

Hölmöyden huipuksi tämä nainen julisti lehdissä ylpeänä päätöstään sillä seurauksella että Suomen valtio käynisti välittömästi neuvottelut Portugalin kanssa kyseisen veroedun poistamiseksi. Ahneuden lisäksi rikkaita vaivaa tyhmyys, kyvyttämyys ymmärtää yhteiskunnan syitä ja seurauksia.

Veroparatiiseja ollaan tällä hetkellä perkaamassa lähinnä jenkkien aloitteesta. Sveitsikin joutuu avaamaan pankkisalaisuutensa jenkkien uhattua heittää muuten sen jättipankit ulos Amerikasta. Työ on hidasta, eikä osaaminen Suomessa ole kovinkaan hääppöistä, kuten Lichtensteinin tapauksen käsittely verottajan toimesta osoittaa. Ei haluta ryhtyä suuriin operaatioihin kun osaamista ei ole ja julkisen sektorin työntekijöiden tavoin myös laiskuus vaivaa.

Follow the money. Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Jokainen näkee vaikkei tiedä sitä lähipiirissään kaupungilla kierroksen tehdessään lukuisia veropetokseen syyllistyneitä pikkusinttejä. Kapakat, pizzeriat, rakennusliikkeet jne. tekevät sitä maanisesti koko ajan. Maan tapa, kuten sanonta kuuluu. Lisäksi ihmiskauppa kuuluu osana näiden toimiin, tuodaan kotomaasta sukulaisia ja muita orjia palkattomaan työhön Suomeen. Lopulta he jotenkin lähes aina onnistuvat keplottelemaan itselleen pysyvän oleskeluluvan Suomessa. Risukyliin ei kukaan halua palata, vaikka kovin köyhää näiden lähiökapakoiden ja pizzerioiden laillinen tulovirta on.

Esimerkiksi joku liivipyöräsakki saattaa pyrkiä pesemään rikoksella saatua rahaa näiden pikkuyrittäjien kautta. Bulvaaniksi hankitaan joku asiansa sotkenut firman omistaja jonka tilit ovat puhtaat. Sitten tämän kioskin kautta ryhdytään kierrättämään rahaa sen taustalla toimiville yhtiöille kovaa kyytiä. Firmaan palkataan haamutyöntekijöitä, jotka voivat näin poliisille osoittaa saavansa laillista palkkaa esimerkiksi kapakan työntekijänä.

Rahaa pestään sitä kyytiä että jossain vaiheessa tyyppien suhteellisuuden taju katoaa, tyhmyys ja ahneus voittaa jälleen kerran. Jos bulvaanifirman omistaman asikkaista typötyhjän ravintolan liikevaihto on ollut edellisenä vuonna vaikka 20 tonnia, mutta uuden yrityksen liikevaihto hyppää jo aloitusvuonna 100.000iin, seuravana 200.000aan alkaa jäljet väistämättä polttaa. Jokaista voi huijata jonkin aikaa mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa. Poliisille ja verottajalle alkaa tulla tietoa jotakin hämärää olevan menossa. Verottajalla on nykyään käytössään tietokoneohjelmat joilla se johonkin yritykseen iskiessään voi hakea nopsaan esiin kassavirran anomaliat, tavallisuudesta poikkeavat yön kätkössä tehdyt rahan lyömiset kassaan.

Yleensä tähän kuvioon kuuluu että ennen kuin käry käy yritys myydään eteenpäin. Myös sen taustalla vaikuttavat yritykset häivytetään. Yhtenä iltana jonkin laitakaupungin kapakan narkkari saa viissatasen ja kantaa ostamansa yrityksen ns. kirjanpitoa muovikassissa aikansa kunnes hukkaa sen jonnekin.

Follow the money. Jos tutkinta tekee muutaman askeleen eteenpäin voidaan poikkeuksetta nähdä ketjun lopuksi rahat nostetun automaatilta. Näin jäljet katoavat. Mutta poliisi voi helposti jäljittää ketjun alkupään. Nämä bulvaanit ja muut yrityksen listoilla omilla nimillään toimineet puliveivarit päätyvät lukemaan tiilenpäitä. Mutta osa pestystä huumerahasta ja muusta rikollisesti hankitusta omaisuudesta katoaa taivaan tuuliin.

Eikä Suomen verottaja usein ole asiasta moksiskaan. Keskusteltuani erään verohallinnon juristin kanssa asiasta hän totesi asioiden tilan olevan täsmälleen kuten em. kerrotaan. Mutta resurssit eivät yksinkertaisesti riitä pikkunilkkien jahtaamiseen. On priorisoitava isompiin pikkunilkkeihin, ellei sitten ole tehty jotakin yritystä tarkasti koskevaa ilmiantoa. Verottaja on vuosikymmenet huutanut lisärsursseja joilla valtion kirstuun saataisiin satsattu panos vähintään satakertaisena takaisin.

Mutta jokin tässä systeemissä aina onnistuu jarruttamaan ja torpedoiman asian. Veropettureita jahdannut kansanedustaja Susi-Pullianenkin päätyi siihen ettei veropettureita Suomessa edes tosissaan jahdata. Tiet, sairaalat, koulut tulisivat yhteiskunnalle kalliimmiksi jos esimerkiksi pääministerin kesäasunnon remontissa pyörineiden liiviläisten porukka olisi napattu. Toki Suojelupoliisi oli asiasta täysin tietoinen mutta sen sektoriin ei kuulu veropetosten selvittäminen eikä viranomaisten yhteistyö muutenkaan suju kuin riitaisissa mrkeissä, kuten taas Jari Aarnion tapauksen taustat opettavat.

Mutta jonakin aamuna kapakka pysyy kiinni, rakennustelineet jäävät oman onnensa nojaan. Tyypit lähes poikkeuksetta kuvittelevat ettei heidän pyörittämäänsä kuittikauppaa pystytä jäljittämään. Käräjäoikeuksissa tämä uskomus viikoittain jossain päin Suomea todetaan pahaksi ja kalliiksi tulevaksi virheeksi. Nykyinen tietotekniikka tekee rahojen jäljittämisen yhä helpommaksi, kätkijöiden tiet alkavat mennä tukkoon. Mutta huoli pois, iso ja pieni talousrikollisuus löytää aina uusia mahdollisuuksia huijata tavallista veronmaksajaa.


Follow the money. Meistä jokainen on joskus syyllistynyt johonkin vippaskonstiin verottajaa puijatakseen. Eikä tässä ole nähty mitään ongelmaa, systeemiä kuuluu huijata ja rokottaa niin paljon kuin mahdollista. Tähän asti näitä Luxemburgiin, Sveitsiin ja muihin veroparatiiseihin rahansa kätkeneitä on pidetty jopa kahdehdittavan älykkäinä yksilöinä. Pikkukioskien tyyppien kohtalo ei ketään kiinnosta. Mutta nyt kun verokirstun pohja häämöttää, alkavat valtiot yhä tarkemmin perkaamaan veronkiertomahdollisuuksia veropohjaa kartuttaakseen. Tämä on hidas prosessi mutta se etenee. Just follow the money.

Nalle Wahlroos voitaisiin myydä Pekingin eläintarhaan tai vaihtaa pandaan.


VS: EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES

Sähköpostinne on saapunut eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan.
Justitieombudsmannens kansli har tagit emot Ert e-postmeddelande.
Office of the Parliamentary Ombudsman of Finland has received Your e-mail.

Sähköpostiosoitteemme on: oikeusasiamies@eduskunta.fi
Vår e-postadress är: ombudsman@riksdagen.fi
Our email-address is: ombudsman@parliament.fi

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia/Kirjaamo
Riksdagens justitieombudsmans kansli/Registratorskontor
Office of the Parliamentary Ombudsman/Registry

1/18/2015

Kantelu Eduskunnan oikeusasiamiehelle

Lyrican voimalla sain eilen hetkeksi takaisin animal rageni. Tein valituksen Helsingin terveyskeskuksen hammaslääkärin kipupolista terveysvirastoon ja kantelin samantien asiasta Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kiinnostaa nähdä miten tässäkin asiassa terveysvirasto onnistuu selitämään mustan valkoiseksi, eikä Eduskunnan oikeusasiamies näe asiassa mitään moitittavaa eikä lainrikkomusta. Luottamusta em. tahojen puolueettomuuteen minulla ei ole. Ei korppi korpin silmää noki.

Lupaan kertia myöhemmin mitä tapahtuu, tapahtuuko mitään:

Palaute: Kipupolin jono seisoo!

17.01.2015 21:19.50 - Seppo Korpipää

Ohessa lainaus blogistani Hyvinvointivaltion historia:


Helsingin terveysvirastossa joululomat jatkuu. Lomien takia sairaaloiden päivystykset kaaoksessa. Hammaspuolen kipuklinikan lääkäri on vasta palaamassa kolmen viikon joululomalta, vaikka jonossa seisoo yli 500 tyyppiä. Viimeiseen kolmeen viikkoon lähetteitä ei ole käsitellyt kukaan. Ne seisovat mukamas jonossa.

Ehkä tämä pitkiä joululomia pitävä lekuri on uupunut työtaakkaansa, tai sitten ihmiset eivät Helsingin kaupungin terveysviraston logiikan mukaan yksinkertaiseti voi sairastua joulun ja uudenvuoden aikaan.

#######

Olen kärsinyt yhtä mittaa leuan hermokivusta yli 3kk. Pihlajamäen terveyskeskuksesta en saanut edes kunnon lääkkeitä vaivaani ennen kuin toisella kerralla. Lähetettä erikoislääkärille venäläinen naislääkäri piti täysin mahdottomana ajatuksena. Jätti vain kylmästi kipuineni tyhjän päälle, kuten kyseissä terveyskeskuksessa kokemusteni mukaan poikkeuksetta tehdään koska lääkärit on evästetty välttämään lähetteitä jatkotutkimuksiin säästöjen saamiseksi.

Kivun jatkuessa ja yltyessä sain päivystysajan Haartmannin sairaallan hammaslääkäriin. Siellä todettiin ettei vika ole hampaissa. Lääkäri kirjoitti lähetteen hammaspuolen kipupolille 7-14 päivän varoajalla. Lääkkeeksi kehotettiin ottamaan Lyricaa jota sain Pihlajamäen terveysasemalta vaivaiset kymmenisen kappaletta kovan kinuamisen jälkeen.

Soitin Pihljamöen terveysasemalta että määrätty annos on liian pieni. Päivystävä lääkäri lisäsi sitä 150:stä mgstä 225:een. Söin sitä joulunpyhät huonolla tuloksella. Niinpä nostin sen omin päin 300:aan josaa kivut jo vähän hellittivät. Vasta 375 saa sen jotenkuten aisoihin.

Ja soittaessani kipupolille kahteen kertaan kuulin ettei lähettäni ollut pitkään joululomaileva lääkäri käsitellyt vielä 15.1.2015, eli kuukautta lähetteen lähettämisen jälkeen.

Kuulin toisella soitolla olevani jossain epäämäräisesä jonossa jossa on yli 500 ihmistä! Eikä tosiaankaan lähetettä oltu vieläkään käsitelty. Aikoja kuulenna jaettiin jo maaliskuulle.

Tämä on häpeällistä ja anteeksiantamatonta sairaiden ihmisten heitteille jättöä Helsingin terveyskeskuksen toimimattomuuden vuoksi. Asiasta on syytä tehdä kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle, jotta nähdään koskeeko hammaspuolen kipupolin toimintaa mitkään Suomessa voimassa olevat lait? Terveyskeskus vie niin paljon veronmaksajiejn rahoja että nykymuodossa ne kaikki voitaisiin lakkauttaa, ainakin lähiöistä. Huonotasoisia lääkäreitä ja tympeää kohtelua ainaki Pihlajamässä. Kipupolin toimimattomuus on suorastaan rikollista. Tämä(kään) ei jää tähän!