Jokaisen omaisuuden takana on rikos. Follow the money, kuten Gordon Gekko opasti leffassa Wall Street. Yksi prossa maailman ihmisistä omistaa puolet maailman varallisuudesta. 20 prossaa omistaa 80 prossaa varallisuudesta. Loput maailman 80 prossaa ihmisistä omistaa 20 prossaa maailman varallisuudesta.
Jokainen täysjärkinen ymmärtää ettei tämä tilanne tule kestämään. Luultavasti kaikki rikkaatkin toivovat pelko perseessä ettei tilanne olisi tämä. Jonakin päivänä jossain repeää, kuten nyt on Kreikassa uusissa vaaleissa mahdollisuus. Matkustankin ensi kuussa Ateenaan seuraaman tilanteen kehittymistä, siis paljon puhutun Grexitin kehittymistä joka saattaa aloittaa dominomaisen euroalueen hajoamisen. Pitää vissiin ottaa jonkin sortin kypärä varalta matkaan, kuin sankaritoimittaja Rauli Virtanen konsanaan.
Rikkaat pyrkivät lisäksi kätkemään viimeiseen latiin omaisuutensa erilaisten kiemuroiden kanssa. Tällä hetkellä veroparatiiseissa makaa sinänsä laillisten järjestelyjen kautta suomalaistenkin rikkaiden varoja miljarditolkulla. Siellä Luxemburgissa ainakin jossain vaiheessa sijaitsi Koneen perijäveljeksen Niklas Herlinin holdingyhtiö jonka kautta hän vältteli veronmaksua Suomeen. Monen muunkin ahneuteen sairastuneen fyrkat on hävitetty maailman loputtomiin veroparatiiseihin. Homma on usein sinänsä laillista, mutta samat rikkaat ovat tietenkin esimerkiksi EK:n ja muiden järjestöjen avulla lobanneet lait itselleen mieleisiksi. Siksi näiden rikkaiden muka vilpitön hyväntekeväisyys muissa yhteyksissä on pohjimmiltaan huijausta. Rakennetaan yksityisin varoin Lastensairaala samaan aikaan kun raha makaa veropartiisissa, juoni tällä hetkellä menee. Laskun maksaa loppupeleissä tavallinen työssä käyvä veronmaksaja.
Suomenkin tosirikkaat ovat saaneet Suomessa infran, koulut, terveydenhuollon, yrityksille suotuisat lait. Mutta ahneuden logiikan mukaisesti veroja ei haluta maksaa, vaikka omaisuutta olisi niin paljon ettei sen loppumista voi aiheuttaa kuin vallankumous tai muu yhteiskunnan rähinä jossa valtaan nousee porukka joka verotuksella ja muilla pakkokeinoilla palauttaa maailmojen tasapainon. Tämä kehitys on jo nähtävisä. Suurin pelko Amerikan suurmiljonääreillä on vallankumous, joka veisi heiltä omaisuuden. Itse asissa monet heistä ovat itsekin varmoja näin lopulta käyvän.
Rahojen jemmaaminen veroparatiiseihin on monesta näkökulmasta valtaa pitävän klikin rikos tavallisia veronmmaksjia kohtaan. Akateemikko Aki Kaurismäki oli jäljillä todetessaan brittilehden haastattelussa, että kaikki rikkaat pitäisi tappaa. Tämän humalahöyryisen täräytyksen ymmärtää tuloerojen räjähdysmäisen kasvun maailmassa päivä päivältä paremmin. Eikä siinä rikkaiden tappamisesta edes koituisi maailmalle mitään vahinkoa. Historia tosin opettaa että sen jälkeen teollisuuden ja talouden pystyssä pysyminen ei onnistu, kuten tällä hetkellä Venezuelan tapaus osoittaa.
Naurettavuuden ja ahneuden esikuvaksi on Suomessa noussut pankkiiri Nalle Wahlroos joka siirsi kirjansa Ruotsiin vastalauseena Suomen perintöverolle. Perintövero on itse asiassa veroista oikeudenmukaisen länsimaisessa demokratiassa, jossa kaikille tulisi taata lähtökohdiltaan tasavertaiset mahdollisuudet. Nalle parka ei ymmärrä, että jossain vaiheessa Ruotsissakin talouden sakatessa perintövero palautetaan. Hänen olisi kannattanut kuolla nuorena. MuutenkinNä tämä Salon suunnalla lymyilevä nousukasliero punaisissa silkkihousuissaan munaa täysin itsensä ja edustamiensa tahojen uskottavuuden.
Nostakaa rahat pois Nordeasta, kuten Wahlroosin kähmintään kyllästynyt Ruotsin entinen valtionvarainministeri Anders Borg totesi. Nyt samainen Borg tekee uusliberaalia Suomen talouden kehittämisohjelmaa ja on jälleen hyvää pataa Nallen kanssa. Olenhan jo usein todennut romaanini Talon mies päähenkilön tavoin: Mafiaa ei voi voittaa sillä me olemme mafia (kyseistä e-kirjaa voi suositella kaikille yhteiskunnan ylätason väärinkäytöksistä kiinnostuneille).
Nalle Wahlroos on kerännyt omaisuutensa ilman mitään tuotannollista toimintaa rahapeleillä joita Suomessa on markkinoiden vapauttamisen yhteydessä heikolla osaamisella tehty. Hän on Mr. Chance joka sattui olemaan vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan, eli hänen kohdalla voitaisiin säätää laki josa perintövero ilman mitään tuotannollista toimintatulosta olisi vaikkapa 90 prossaa. Sen sijaan niille jotka tekevät jotakin todellista, vaikkapa hissejä tai kännykkäpelejä, voitaisiin harkita alempaa perintöveroprosenttia, ei kuitenkaan elinkeinoelämän porukan ajamaa nollaa.
Itsensä munasi perusteelliseti myös Onnisen omistajatar joka päätti muuttaa Portugaliin perintöveron välttääkseen. Kuitenkin asiantuntijat kertoivat että yrityksen sukupolvenvaihdoksessa perintövero jää muutamaan prossaan joka voidaan maksaa useamman vuoden kuluessa. Eikä yksikään yritys ole siihen kaatunut, jos perijät ovat todellakin halunneet jatkaa toimintaa.
Itse asiassa todellinen syy Onnisen omistajattaren Portugalin ristiretkeen on, että siellä eläkeläiset eivät nykylain mukaan maksa kymmenenä ensimmäisenä asuinvuotenaan eläkkeistään lainkaan veroa. Kyseessä on siis yritys siirtää varoja mahdollisimman paljon tätä kautta Suomen verottajan ulottumattomiin.
Hölmöyden huipuksi tämä nainen julisti lehdissä ylpeänä päätöstään sillä seurauksella että Suomen valtio käynisti välittömästi neuvottelut Portugalin kanssa kyseisen veroedun poistamiseksi. Ahneuden lisäksi rikkaita vaivaa tyhmyys, kyvyttämyys ymmärtää yhteiskunnan syitä ja seurauksia.
Veroparatiiseja ollaan tällä hetkellä perkaamassa lähinnä jenkkien aloitteesta. Sveitsikin joutuu avaamaan pankkisalaisuutensa jenkkien uhattua heittää muuten sen jättipankit ulos Amerikasta. Työ on hidasta, eikä osaaminen Suomessa ole kovinkaan hääppöistä, kuten Lichtensteinin tapauksen käsittely verottajan toimesta osoittaa. Ei haluta ryhtyä suuriin operaatioihin kun osaamista ei ole ja julkisen sektorin työntekijöiden tavoin myös laiskuus vaivaa.
Follow the money. Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Jokainen näkee vaikkei tiedä sitä lähipiirissään kaupungilla kierroksen tehdessään lukuisia veropetokseen syyllistyneitä pikkusinttejä. Kapakat, pizzeriat, rakennusliikkeet jne. tekevät sitä maanisesti koko ajan. Maan tapa, kuten sanonta kuuluu. Lisäksi ihmiskauppa kuuluu osana näiden toimiin, tuodaan kotomaasta sukulaisia ja muita orjia palkattomaan työhön Suomeen. Lopulta he jotenkin lähes aina onnistuvat keplottelemaan itselleen pysyvän oleskeluluvan Suomessa. Risukyliin ei kukaan halua palata, vaikka kovin köyhää näiden lähiökapakoiden ja pizzerioiden laillinen tulovirta on.
Esimerkiksi joku liivipyöräsakki saattaa pyrkiä pesemään rikoksella saatua rahaa näiden pikkuyrittäjien kautta. Bulvaaniksi hankitaan joku asiansa sotkenut firman omistaja jonka tilit ovat puhtaat. Sitten tämän kioskin kautta ryhdytään kierrättämään rahaa sen taustalla toimiville yhtiöille kovaa kyytiä. Firmaan palkataan haamutyöntekijöitä, jotka voivat näin poliisille osoittaa saavansa laillista palkkaa esimerkiksi kapakan työntekijänä.
Rahaa pestään sitä kyytiä että jossain vaiheessa tyyppien suhteellisuuden taju katoaa, tyhmyys ja ahneus voittaa jälleen kerran. Jos bulvaanifirman omistaman asikkaista typötyhjän ravintolan liikevaihto on ollut edellisenä vuonna vaikka 20 tonnia, mutta uuden yrityksen liikevaihto hyppää jo aloitusvuonna 100.000iin, seuravana 200.000aan alkaa jäljet väistämättä polttaa. Jokaista voi huijata jonkin aikaa mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa. Poliisille ja verottajalle alkaa tulla tietoa jotakin hämärää olevan menossa. Verottajalla on nykyään käytössään tietokoneohjelmat joilla se johonkin yritykseen iskiessään voi hakea nopsaan esiin kassavirran anomaliat, tavallisuudesta poikkeavat yön kätkössä tehdyt rahan lyömiset kassaan.
Yleensä tähän kuvioon kuuluu että ennen kuin käry käy yritys myydään eteenpäin. Myös sen taustalla vaikuttavat yritykset häivytetään. Yhtenä iltana jonkin laitakaupungin kapakan narkkari saa viissatasen ja kantaa ostamansa yrityksen ns. kirjanpitoa muovikassissa aikansa kunnes hukkaa sen jonnekin.
Follow the money. Jos tutkinta tekee muutaman askeleen eteenpäin voidaan poikkeuksetta nähdä ketjun lopuksi rahat nostetun automaatilta. Näin jäljet katoavat. Mutta poliisi voi helposti jäljittää ketjun alkupään. Nämä bulvaanit ja muut yrityksen listoilla omilla nimillään toimineet puliveivarit päätyvät lukemaan tiilenpäitä. Mutta osa pestystä huumerahasta ja muusta rikollisesti hankitusta omaisuudesta katoaa taivaan tuuliin.
Eikä Suomen verottaja usein ole asiasta moksiskaan. Keskusteltuani erään verohallinnon juristin kanssa asiasta hän totesi asioiden tilan olevan täsmälleen kuten em. kerrotaan. Mutta resurssit eivät yksinkertaisesti riitä pikkunilkkien jahtaamiseen. On priorisoitava isompiin pikkunilkkeihin, ellei sitten ole tehty jotakin yritystä tarkasti koskevaa ilmiantoa. Verottaja on vuosikymmenet huutanut lisärsursseja joilla valtion kirstuun saataisiin satsattu panos vähintään satakertaisena takaisin.
Mutta jokin tässä systeemissä aina onnistuu jarruttamaan ja torpedoiman asian. Veropettureita jahdannut kansanedustaja Susi-Pullianenkin päätyi siihen ettei veropettureita Suomessa edes tosissaan jahdata. Tiet, sairaalat, koulut tulisivat yhteiskunnalle kalliimmiksi jos esimerkiksi pääministerin kesäasunnon remontissa pyörineiden liiviläisten porukka olisi napattu. Toki Suojelupoliisi oli asiasta täysin tietoinen mutta sen sektoriin ei kuulu veropetosten selvittäminen eikä viranomaisten yhteistyö muutenkaan suju kuin riitaisissa mrkeissä, kuten taas Jari Aarnion tapauksen taustat opettavat.
Mutta jonakin aamuna kapakka pysyy kiinni, rakennustelineet jäävät oman onnensa nojaan. Tyypit lähes poikkeuksetta kuvittelevat ettei heidän pyörittämäänsä kuittikauppaa pystytä jäljittämään. Käräjäoikeuksissa tämä uskomus viikoittain jossain päin Suomea todetaan pahaksi ja kalliiksi tulevaksi virheeksi. Nykyinen tietotekniikka tekee rahojen jäljittämisen yhä helpommaksi, kätkijöiden tiet alkavat mennä tukkoon. Mutta huoli pois, iso ja pieni talousrikollisuus löytää aina uusia mahdollisuuksia huijata tavallista veronmaksajaa.
Follow the money. Meistä jokainen on joskus syyllistynyt johonkin vippaskonstiin verottajaa puijatakseen. Eikä tässä ole nähty mitään ongelmaa, systeemiä kuuluu huijata ja rokottaa niin paljon kuin mahdollista. Tähän asti näitä Luxemburgiin, Sveitsiin ja muihin veroparatiiseihin rahansa kätkeneitä on pidetty jopa kahdehdittavan älykkäinä yksilöinä. Pikkukioskien tyyppien kohtalo ei ketään kiinnosta. Mutta nyt kun verokirstun pohja häämöttää, alkavat valtiot yhä tarkemmin perkaamaan veronkiertomahdollisuuksia veropohjaa kartuttaakseen. Tämä on hidas prosessi mutta se etenee. Just follow the money.
Nalle Wahlroos voitaisiin myydä Pekingin eläintarhaan tai vaihtaa pandaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti