9/02/2009
Flashbacks From My Criminal World
Mä olin nuorena muutaman kerran juoppoputkassa. Eka kerran jouduin Oulussa parikymppisenä putkaan ollessani kaikessa rauhassa palaamassa himaan. Mustamaija ajoi pyörätietä hiljaa salakavalasti. Kun tinanapit oli kohdalla huusin avoimesta ikkunasta täyttä kurkkua:
- Painukaa vittuun saatanan kusipäät!
Ja niin sitä sitten vietettiinkin se yö Oulun vanhan poliisilaitoksen putkassa. Aamulla yrittivät päästää pois, mutta oli vielä höyryä päässä, joten pistivät vielä pariksi tunniksi kuivumaan. Uhkasivat toki ajan hengen mukaisesti hakata pampulla jalkapohjiin jos en ala pelätä Oulun polliisia.
Toka kerran jouduin taas ilman syytä. Olin lähdössä vierailulta siskoni luota pyörällä korkiton kossupullo toisessa kädessä. Jetsonit olivat selvittämässä jotakin kahakkaa nähdessään meikäläisen yrittävän liikenteeseen. Yrittivät saada pyörän pois, mutta en antanut. Eipä siinä sitten muuta kuin häkki heilui toistamiseen.
Kolmannen kerran jouduin taas Oulussa putkaan kun tullessani työmatkalta Hailuodosta sammuin Palokunnan puistoon ja jepet noukki mut sieltä häkkiautoon. Oli iltapäivä ja kun ne yritti päästää mut himaan puolen yön aikaan luulin jo olevan seuraava päivä, joten lähdin töihin saman tien. Ihmettelin kun oli hämärää eikä näkynyt missään ristinsielua. Onneksi joku toinenkin juoppo hortoili siellä Åströmin nahkatehtaan liepeillä ja tajusin asian laidan. Ehdin vielä ennen valomerkkiä kaljalle Rauhalaan.
Vika kerran Suomessa jouduin juoppoputkaan Raumalla. Olin vierailulla siskoni luona ja menimme hänen ukkonsa kanssa Eurajoella johonkin tanssipaikkaan. Siellä oli hyvä meininki. Mutta koska kukaan ei suostunut lähtemään tanssimaan mun kanssa, aloin tanssittaa tuoleja ja samantien paiskoa niitä pitkin seiniä. Siellä päin ei oltu totuttu kansainvälisen tason pelureihin, vaan poket soitti poliisit Raumalta viemään meikäläiseen kuivumaan. Sen jälkeen olen pärjännyt elämässäni yli 20 vuotta käymättä Raumalla. Oulustakin muutin poies reippaasti yli 20 vuotta sitten, eikä ole tullut Oulun polliisia ikävä.
Kerran jouduin täällä stadissa Kisahallin selviämisasemalle. Olin lentänyt pää edellä portaat alas ja kun heräsin tikit päässä Marian sairaalasta, ei ne mua ulos päästäneet vaan pistivät ambulanssin kyytiin joka heitti mut lepäämään Kisahalliin. Otin unet ja kun sitten heräsin ei ne valkotakit vastaan panneet kun soitin taksin ja lähdin kotiin ottamaan lisää viinoja.
Ulkomailla olen aina ollut herrasmies. Kerran tosin tempasin Venetisiassa yhtä tarjoilijaukkoa kuonoon ku luulin sen puijanneen mua vaihtorahoissa. Koko sen huijaripaikan tarjoilijasakki kävi kimppuuni, mutta koska härmän veri ei vapissut, joutuivat ne soittamaan venepoliisin paikalle. Oli siellä lopulta seassa myös joku vanha äijä joka väitti olevansa Suomen konsuli. No sitten ajettiin poliisiveneellä Canal Grandea pitkin hotelliin nukkumaan. Hotellin omistajatar oli kerännyt asiasta vihiä saatuaan kaikki todisteet talteen. Aamulla hän toi putelit takaisin ja ei ollut asiasta millänsäkään.
- Painukaa vittuun saatanan kusipäät!
Ja niin sitä sitten vietettiinkin se yö Oulun vanhan poliisilaitoksen putkassa. Aamulla yrittivät päästää pois, mutta oli vielä höyryä päässä, joten pistivät vielä pariksi tunniksi kuivumaan. Uhkasivat toki ajan hengen mukaisesti hakata pampulla jalkapohjiin jos en ala pelätä Oulun polliisia.
Toka kerran jouduin taas ilman syytä. Olin lähdössä vierailulta siskoni luota pyörällä korkiton kossupullo toisessa kädessä. Jetsonit olivat selvittämässä jotakin kahakkaa nähdessään meikäläisen yrittävän liikenteeseen. Yrittivät saada pyörän pois, mutta en antanut. Eipä siinä sitten muuta kuin häkki heilui toistamiseen.
Kolmannen kerran jouduin taas Oulussa putkaan kun tullessani työmatkalta Hailuodosta sammuin Palokunnan puistoon ja jepet noukki mut sieltä häkkiautoon. Oli iltapäivä ja kun ne yritti päästää mut himaan puolen yön aikaan luulin jo olevan seuraava päivä, joten lähdin töihin saman tien. Ihmettelin kun oli hämärää eikä näkynyt missään ristinsielua. Onneksi joku toinenkin juoppo hortoili siellä Åströmin nahkatehtaan liepeillä ja tajusin asian laidan. Ehdin vielä ennen valomerkkiä kaljalle Rauhalaan.
Vika kerran Suomessa jouduin juoppoputkaan Raumalla. Olin vierailulla siskoni luona ja menimme hänen ukkonsa kanssa Eurajoella johonkin tanssipaikkaan. Siellä oli hyvä meininki. Mutta koska kukaan ei suostunut lähtemään tanssimaan mun kanssa, aloin tanssittaa tuoleja ja samantien paiskoa niitä pitkin seiniä. Siellä päin ei oltu totuttu kansainvälisen tason pelureihin, vaan poket soitti poliisit Raumalta viemään meikäläiseen kuivumaan. Sen jälkeen olen pärjännyt elämässäni yli 20 vuotta käymättä Raumalla. Oulustakin muutin poies reippaasti yli 20 vuotta sitten, eikä ole tullut Oulun polliisia ikävä.
Kerran jouduin täällä stadissa Kisahallin selviämisasemalle. Olin lentänyt pää edellä portaat alas ja kun heräsin tikit päässä Marian sairaalasta, ei ne mua ulos päästäneet vaan pistivät ambulanssin kyytiin joka heitti mut lepäämään Kisahalliin. Otin unet ja kun sitten heräsin ei ne valkotakit vastaan panneet kun soitin taksin ja lähdin kotiin ottamaan lisää viinoja.
Ulkomailla olen aina ollut herrasmies. Kerran tosin tempasin Venetisiassa yhtä tarjoilijaukkoa kuonoon ku luulin sen puijanneen mua vaihtorahoissa. Koko sen huijaripaikan tarjoilijasakki kävi kimppuuni, mutta koska härmän veri ei vapissut, joutuivat ne soittamaan venepoliisin paikalle. Oli siellä lopulta seassa myös joku vanha äijä joka väitti olevansa Suomen konsuli. No sitten ajettiin poliisiveneellä Canal Grandea pitkin hotelliin nukkumaan. Hotellin omistajatar oli kerännyt asiasta vihiä saatuaan kaikki todisteet talteen. Aamulla hän toi putelit takaisin ja ei ollut asiasta millänsäkään.
8/31/2009
8/23/2009
8/04/2009
New Signs of Disaster
Tätä uutista lukiessa ei voi kuin ihmetellä, että 1990-luvun laman jälkeen ollaan kunnissa taas samassa tilanteessa? Kulut ovat karanneet lopullisesti käsistä ja Kuntaliitto tapansa mukaan syyttää valtiota kaikesta. Sen sijaan kuntien omia toimia ei haluta tarkastella kriittisesti. Niistä on puuttunut tahto ja osaaminen sopeutua muuttuvaan maailmaan. Kuntaliitto ei ole ainakaan toiminnallaan auttanut kuntien selviämistä, vaan vuodesta toiseen soitetaan levyä: valtionosuuksia lisää tai huonosti käy!
Tärkeintä olisi tämän nykyisen akuutin kassakriisin taustalla nähdä big picture: nykymallinen kunnallinen itsehallinto on Suomessa tullut tiensä päähän. Tätä ei kuntapäättäjät halua tunnustaa.
Jos sosiaali-ja terveystoimea ja koulutointa ei pikaisesti jonkun kuntien ulkopuolisen pumpun toimesta ryhdytä panemaan uuteen kuosiin nykyisistä toiminta- ja hallintomalleista välittämättä, on muutaman vuoden kuluttua edessä kriisi, jossa kuntien toiminta järjestetään uudelleen vapaassa pudotuksessa. Silloin ei kuntapäättäjien näkemyksistä ole enää varaa välittää. Toivottavasti näin ei käy, vaikka kaikki viittaa juuri tällaisen kuntakentän konkurssin väistämättömyyteen.
Tärkeintä olisi tämän nykyisen akuutin kassakriisin taustalla nähdä big picture: nykymallinen kunnallinen itsehallinto on Suomessa tullut tiensä päähän. Tätä ei kuntapäättäjät halua tunnustaa.
Jos sosiaali-ja terveystoimea ja koulutointa ei pikaisesti jonkun kuntien ulkopuolisen pumpun toimesta ryhdytä panemaan uuteen kuosiin nykyisistä toiminta- ja hallintomalleista välittämättä, on muutaman vuoden kuluttua edessä kriisi, jossa kuntien toiminta järjestetään uudelleen vapaassa pudotuksessa. Silloin ei kuntapäättäjien näkemyksistä ole enää varaa välittää. Toivottavasti näin ei käy, vaikka kaikki viittaa juuri tällaisen kuntakentän konkurssin väistämättömyyteen.
8/03/2009
No More Standing Rooms
Yksi syy voisi olla siinä, että nykynuoriso ei enää halua vanhempiensa tavoin tungeksimaan ankeille festarialueille, joissa ei näe ellei rynni massan keskellä eteen, vessat ovat saastaisia ja teltoissa ei yövy kuin tosi partiolainen nykypäivänä.
Eli ehkä elämäntavan muutos alkaa näkyä laman ja järjettömien lippujen hintojen ohella ferstarien yleisömäärissä. Lisäksi ennen ei ollut varaa matkustaa ulkomaille nykytapaan, vaan oli mentävä sinne minne vähät rahnat riitti katsomaan mitä nyt sattui olemaan tarjolla. Lisäksi alle parikymppisistä valtaosa on nettikansaa, jolle festareita on vielä vaikeampi kaupata, telkkarikin tuntuu olevan mesen ohessa kevyttä kansanperinnettä.
Itse kävin Suvilahdessa katsomassa tänä kesänä Flaming Lipsit, muut Pitkän Kuuman Kesän sunnuntain aktit jätin sovinnolla väliin. Sama juttu Tukholmassa, jossa meikäläiselle kelpasi 3.7. vain illan päätähti Thåström. No ikääkin alkaa olla, eikä selkäkään kestä tuntikausien seisomista ja jonottamista kaljalle ja kuselle.
Kraftwerkin liput myinkin juuri samasta syystä, sillä jatkossa keskityn pääasiassa istumapaikkoja sisältäviin keikkatapahtumiin. Liput tällä hetkellä Laurie Andersoniin&Lou Reediin ja Massive Attackiin. Thanks but no thanks seisomapaikkakonserteille!
Eli ehkä elämäntavan muutos alkaa näkyä laman ja järjettömien lippujen hintojen ohella ferstarien yleisömäärissä. Lisäksi ennen ei ollut varaa matkustaa ulkomaille nykytapaan, vaan oli mentävä sinne minne vähät rahnat riitti katsomaan mitä nyt sattui olemaan tarjolla. Lisäksi alle parikymppisistä valtaosa on nettikansaa, jolle festareita on vielä vaikeampi kaupata, telkkarikin tuntuu olevan mesen ohessa kevyttä kansanperinnettä.
Itse kävin Suvilahdessa katsomassa tänä kesänä Flaming Lipsit, muut Pitkän Kuuman Kesän sunnuntain aktit jätin sovinnolla väliin. Sama juttu Tukholmassa, jossa meikäläiselle kelpasi 3.7. vain illan päätähti Thåström. No ikääkin alkaa olla, eikä selkäkään kestä tuntikausien seisomista ja jonottamista kaljalle ja kuselle.
Kraftwerkin liput myinkin juuri samasta syystä, sillä jatkossa keskityn pääasiassa istumapaikkoja sisältäviin keikkatapahtumiin. Liput tällä hetkellä Laurie Andersoniin&Lou Reediin ja Massive Attackiin. Thanks but no thanks seisomapaikkakonserteille!
7/19/2009
The End
Vuodesta toiseen ihmiset ehdottavat kuntien talouden romahduksen paikkaamiseksi viheralueiden seka kulttuuri- ja liikuntapalvelujen karsimista. Tavikset eikä suurin osa päättäjistäkään näytä ymmärtävän - kuten jutussakin mainitaan - että 3/4 kunnnan rahoista menee sosiaali-ja terveystoimeen sekä kouluihin. Jos niistä ei karsita, ei mitään olennaisia säästöjä saada aikaan, vaan kuntien konkurssi jatkaa väistämätöntä lähestymistään.
Eikä tässä auta enää kuntien yhdistäminen, vaan sosiaali-ja terveys ja koulutoimi tulee miettiä aivan uudelta pohjalta, vaikka valtion toimesta. Kunnista ei tunnetusti ole tähän, vaan niiden huseeraaminen vain pahentaa tilannetta.
Esimerkiksi palvelusetelien tuleminen terveydenhuoltoon on hyvä askel oikeaan suuntaan. Kilpailu karsii ajan myötä elinkelvottomat yksiköt ja rakenteet. Tosin lähiaikoina kuntien virkamiehet pyrkivät turvaamaan oman asemansa panemalla sille kampoihin minkä pystyvät.
Eikä sillekään voida tulevaisuudessa mitään, että nykyisiä kouluja, sairaaloita, yliopistoja yms. joudutaaan kylmän talouden pakon sanelemana ajamaan alas. Joka väittää nykymenon voivan Suomessa jatkua suurten ikäluokkien eläköidyttyä, voisi esittää visionsa siitä miten systeemi nykymuodossaan jatkossa rahoitetaan? Tälläistä on tosin turha edes odottaa, sillä sellaista ei yksinkertaisesti ole.
Hyvinvointivaltiota luodessa ei tajuttu luotavan aivan liian kallis menoautomaatti sosialismin parhaiden paeriaatteiden innoittamana Eikä aluepolitiikkakaan ole halvaksi tullut, eikä se ole meillä eikä muualla edes estänyt väestön siirtymistä keskuksiin.
Eikä tässä auta enää kuntien yhdistäminen, vaan sosiaali-ja terveys ja koulutoimi tulee miettiä aivan uudelta pohjalta, vaikka valtion toimesta. Kunnista ei tunnetusti ole tähän, vaan niiden huseeraaminen vain pahentaa tilannetta.
Esimerkiksi palvelusetelien tuleminen terveydenhuoltoon on hyvä askel oikeaan suuntaan. Kilpailu karsii ajan myötä elinkelvottomat yksiköt ja rakenteet. Tosin lähiaikoina kuntien virkamiehet pyrkivät turvaamaan oman asemansa panemalla sille kampoihin minkä pystyvät.
Eikä sillekään voida tulevaisuudessa mitään, että nykyisiä kouluja, sairaaloita, yliopistoja yms. joudutaaan kylmän talouden pakon sanelemana ajamaan alas. Joka väittää nykymenon voivan Suomessa jatkua suurten ikäluokkien eläköidyttyä, voisi esittää visionsa siitä miten systeemi nykymuodossaan jatkossa rahoitetaan? Tälläistä on tosin turha edes odottaa, sillä sellaista ei yksinkertaisesti ole.
Hyvinvointivaltiota luodessa ei tajuttu luotavan aivan liian kallis menoautomaatti sosialismin parhaiden paeriaatteiden innoittamana Eikä aluepolitiikkakaan ole halvaksi tullut, eikä se ole meillä eikä muualla edes estänyt väestön siirtymistä keskuksiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
