ATK:n Timo Räty on Kuntaliiton Timo Kietäväinen on "Talon miehen" Englund?

Ote paljon kiinnostusta herättäneestä julkisen sektorin sadistista työpaikkakiusaamista ja kiusaajien sielun elämää peilaavasta pian ilmestyvästä kaiken paljastavasta romaanistani "Talon mies", luku 8:

8. Työkkäri ahdistelee Englundia
Palatessani Bulevardiasta näin tyttöjen tulevan alas Talon portaita. Aavistin vaikeuksia olevan tiedossa.
- Seuraatteko te minua?
- Emme seuraa, tytöt vastasivat pelästyneinä.
- Mitä te siinä sitten teette?
- Olemme menossa syömään.
- Näin varhain? Eihän kello ole vielä yhtätoistakaan. Aiotte viettää pitkän lounaan?
- Emme aio.
- Kuljette perässäni kuin nuuskijakoirat.
- Ei kuljeta. Itse seuraat meitä koko ajan.
- Miksi seuraisin?
- Sitä mekin ihmetellään...
- Siinähän ihmettelette. Minulla on oikeus kulkea missä tykkään. Lisäksi minulla on yksikön nokkamiehenä oikeus ja velvollisuus tarkkailla touhujanne. Homman mennessä retuperälle tarvittaessa oikaisen ja jopa rankaisen. Pisteytän koko ajan alaisiani. Kehittelen tästä mittaria joka pätee kaikkialla maailmassa. Tälle voi olla maailmalla isot markkinat riidanhaastajien ruotuun laittamiseksi. Jos ette ala sooloilemaan tai muuten sekoilemaan, ei teillä ole tässä Talossa mitään hätää. Teette mitä vaadin, ettekä kysele pahan tapanne mukaan hommien järjellisyyden perään. Jätätte vaativamman tason aivotyön johtoryhmän huoleksi.
- Yritämme parhaamme, tytöt vakuuttivat meikkien valuessa Gelsomina-kyyneleinä heidän poskilleen.
- Tästä ei tule mitään. Taas alatte pillittämään. Ettekö ymmärrä että tässä aikuisten maailmassa ei ole tunteille sijaa? Kaiken lisäksi vietätte pitkän ruokatunnin ties missä. Ainakaan minä en ole siitä paikasta tietoinen. Palattuanne työhuoneeseenne pohditte sitten loppupäivän soittaisitteko jälleen työkkäriin tarkastaja Pelkoselle...
- Ei me soiteta. Ei enää ikinä.
- Niinhän te sanotte. Mutta mistä minä tiedän vaikka soittelisitte sille vasurille joka päivä? Taitaa olla tätä nykyä peräti perhetuttu? Tulee viikonloppuisin syömään teille ja neuvoo kuinka panna kapuloita Talon rattaisiin jonkin sekopäisen työlainsäädännön perusteella.
- Ei varmasti soitella. Eihän meillä ole enää edes puhelinta huoneessamme. Kännykän käytön olet valvomon ratsian uhalla kieltänyt meiltä työaikana. Joudumme jättämään ne kellokortin viereiseen telineeseen.
- Ei ole enää edes lankapuhelinta? Valvomon tyypit ovat näköjään sittenkin tolkun väkeä. Pyysin heitä vähän pitämään silmällä soitteluitanne. Olette ilmeisesti soitelleet siihen malliin, että he päättivät hakea oma-aloitteisesti teiltä puhelimen pois. Ihailtavaa oma-aloitteisuutta sinihaalareilta! Kännykkätelineestä on Talon johtoryhmä esityksestäni kaikessa viisaudessaan päättänyt. Nyt voitte keskittyä muun suorittavan tason tukihenkilöstön tavoin iskemään kaikin voimin tietoa koneeseen. Syökää vaikka mahanne puhki, mutta puhelinta ei palauteta ja kännykät pysyvät työajan telineessä. Korkeintaan valvomosta tulee teille lasku senssilinjoille ja auttavaan puhelimeen soittelemisesta, uhkasin vapisevia tyttöjä joiden hengitykset vinkuivat kuin astmaattisella eläimellä. Sitten kävelin tutut 237 askelta Vanhan oopperatalon pihan poikki Bulevardiaan. Tarkistuslaskelmani pitivät täsmälleen kutinsa. Tiesin olevani edelleenkin oikeilla jäljillä, askelen edessä muita.
Kännykkäni soi juuri saatuani ensimmäisen ginin kumotuksi ja kyyparin tuodessa juuri toista ilman merkkiä, kuten sanattomaan sopimukseemme kuului.
- Haloo? huusin kännyyn.
- No täällä taas tarkastaja Pelkonen, hei!
- Pelkonen? Työkkärin Pelkonen?
- Sama mies. On tullut taas valituksia Talon tiimoilta.
- Voi helvetin helvetti. Tämä tästä enää puuttui. Kohta palaa päreet. Turha väittää minun yrittävän panna kapuloita rakkaisiin...tarkoitan rattaisiin. Eikö teillä todellakaan ole mitään järkevää tekemistä siellä työkkärissä? Jos yrittäisitte vaihteeksi etsi töitä työttömille tai minkä vuoksi se turha puulaaki veronmaksajien rahoja hukkaan jauhaakin.
- Mutta suoraan asiaan mennen tämä on jo kolmas ilmoitus. Meidän täytyy harkita tosissamme toimenpiteisiin ryhtymistä.
- Harkitkaa rauhassa. Pääasia ettette ryhdy. Ymmärrätte kai olevanne kiipelissä, jos tämä tyhjänpäiväinen työskentelyni häirintä ei lopu tähän paikkaan? Tuliko selväksi? Aiheeton ilmianto. Eikä ollut edes ensimmäinen lajissaan. Talon työsuojeluvaltuutettu Mähkönen todistaa kaiken olevan puti puhdasta, ei niin mitään valittamisen aihetta. Pian minun on pakko panna suuri pyörä pyörimään ja raportoida tästä ylempään kerrokseen, tarvittaessa aina ministeriöön saakka.
- Toki teille tarjotaan mahdollisuus vastineeseen.
- Se tuli jo. Ette enää tämän jälkeen häiritse minuuttiaikatauluani tai päädytte pian hyllylle virastanne. Kohta katsotaan kuka on kuka. Talon johtoryhmällä on jo aikaisemman perusteella täysi raivo päällä ja korkeantason yhteyksiä päättäjiin piisaa. Keinoja panna työkkärin tyypit kuriin meillä todellakin piisaa, eikä niitä kaihdeta tarvittaessa käyttää, huusin kännyyn katkaisten puhelun täsmälleen tähän.
Seuraavaksi soitin työsuojeluvaltuutettu Mähköselle.
-Ne työkkärin tyypit ovat taas kimpussamme. Et hoida hommiasi sopimuksemme mukaan kun ilmanaikuinen jankutus ei näytä loppuvan.
- Aina olen kiistänyt kaikissa mahdollisissa yhteyksissä kaikki Talon työilmapiiristä tehdyt valitukset. Hesarin toimittajallekin kiistin ohjeittesi mukaan että Talossa mitään kymmeniä työpaikkakiusaamisia olisi tapahtunut…
- Pitäisiköhän sinun taas laatia lehdistötiedote Talon esimerkillisestä työilmapiiristä jota katkerat urallaan epäonnistuneet kansanvillitsijät yrittävät sabotoida. Keräät siihen liitteeksi kaikkien Talon työntekijöiden allekirjoitukset. Ehkä Pelkosen sakki ja median kukkahattuämmät jättävät meidät rauhaan. Tuliko selväksi?
- Selväksi tuli.
- Mähkönen, minusta tuntuu että sinulla on edessäsi nousujohteinen ura Talon henkilöstöhallinnossa.
Palaessani Taloon marssin suoraan tyttöjen huoneeseen tekemään jo ties monettako kertaa tilit selviksi:
- Teillä on nyt liikaa ordoonienergiaa veressä, tai mikä piru se pistääkin ämmät kiimaan. Suuntaatte kaiken seksuaalisen ylimääräenergianne minuun koska kaikesta huolimatta olen sittenkin antanut tielle liikaa siimaa. Jos ette älyä lopettaa, taidan minä vuorostani soittaa työkkäriin tarkastaja Pelkosen esimiehelle.
- Mitä ihmeen energiaa, tytöt sopersivat. Tunsin kaluni jäykistyvän heidän kauhun täyttämien silmien edessä. Olin herra ja minulla oli oikeus tehdä mitä parhaaksi katsoin. Tarvittaessa nylkyttäisin kaikin voimin, saisivat tuntea alapäässään miltä kunnon sonnin raivo tuntuu. Me molemmat tahot tiesimme tyttöjen olevan yhä enemmän oikkujeni ja orkkujeni armoilla. He olivat tukevasti koukussa, eikä vastaan räpiköiminen enää auttaisi.
- Ette tiedä ordoonienergiasta? Se on vähän syvällisempi jonkun ukko-Freudin porukan veikon keksimä teoria. Jos seksuaalisesti typistynyt ihminen saa puhkaistua itseään ympäröivään muuriin aukon, sehän yrittää pirulainen purkaa kaiken itseään rassaavan ylimääräisen panoenergiansa sen reiän kautta. Ymmärrän että ette ymmärrä mitä puhun. Ette ole tietopuolisia naikkosia. Soittakaa terveysministeriöön, siellä osataan mahdollisesti neuvoa ja tarpeen vaatiessa teille myönnetään lupa reseptilääkettä vahvempaan kamaan, jos teitä ei saada muuten rauhoittumaan.
Homma junnasi paikallaan. Tytöt eivät saaneet koneestaan täysiä tehoja irti. Epäilivät koko tiedon tallentamisprojektia turhaksi, sairaan mieleni oikuksi. Olin epäonnistunut heidän kouluttamisessaan. Homma oli siirtynyt uudelle tasolle, enkä aikonut enää yritellä näytellä normaalia. Mieleni teki lähteä uudestaan tarkistamaan onko onnehen edelleen ja varmasti 237 askelta, mutta juuri tarkastusmatkalta palanneena sulkeuduin käymälään räpläämään kovaksi jumittanutta kaluani. Isompaa panisin perseeseen, pieni sai tyytyä imemään jo kerran satsin ampuneen kaluni puhtaaksi.
Palatessani hermohetkeltä potkaisin tyttöjen huoneen oven auki.
- Tulkaa jo tyttöset pois piilosta pöydän alta. Vihainen mummo kuoli jo ajat sitten. Katsokaa minua suoraan silmiin. Voittakaa pelkonne. Hauskaahan tänne on tultu pitämään, huusin rehvakkaasti huoneen mykkyyteen ja painuin kuin painuinkin takaisin ginitotille Bulevardiaan.
Joku hippien tanssiporukka purki vehkeitään transitista vanhan oopperan pihassa Helsingin mustavalkoiseen syyssäähän. Yritin olla irvistämättä heille. Keskityin varmuuslaskentaan. 237 askelta onneen piti kutinsa. Olin varmistanut asian varmistamisen päälle, mutta aina on hyvä laskea vielä kerran varmuuden vuoksi. Ei satu erheitä ja tuntee homman olevan hanskassa.

Monitored by CloverTV

https://www.facebook.com/jussi.apila

p.s. Vaikka omakehu haisee, en malta olla kertomatta porukkani kanssa spämmänneeni netin täyteen vastalauseita kun Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen pyrki Kuntien eläkevakuutuksen toimitusjohtajaksi päästäkseen haaskaamaaan veromaksajien eläkerahat kepulaisille tyypilliseen tapaan Rovaniemen kelkkatehtaan kaltaisiin kuolleina syntyneisiin hankkeisiin ja muuhun maalaistollojen hölynpölyyn.

Saimme onneksi tiedon että Kepu oli sopinut Kietäväisen nimittämisestä salakabinetissaan. Seuraavana päivänä Suomen kaikki keskeiset netin keskustelupalstat spämmättiin täyteen Kietäväisen hyväveli-verkostoa kyseisestä virkanimtyksen koplaamisesta syyttäviä kirjoituksia.

Paska alkoi valua salakähmijöiden lahkeesta ja viime hetkellä virkaan nimitettiin neverheart-tyttönen. Oikeus oli voittanut vielä ainakin kerrran. Nettidemokratia siis korjasi oikean demokratian väärinkäytöksen. Mutta sadistinen kiusaaminen jatkuu uutisoinnin mukaan Kuntaliitosssa ja muissa aikansa eläneissä kähmäisissä AKT:n kaltaisissa pönötysorganisaatioissa. Siitä saadaan pian lukea mitään säästämätön ja pelkäämätön teos "Talon mies".

Haukkuisin tähän tasapuolisuuden nimissä myös Kuntaliiton nykyisen neverheart-toimitusjohtajan, mutta en millään saa päähäni hänen nimeään. Hän on onnistunut saavuttamaan historian unohduksen jo toimikaudellaan. Muuttumaan näkymättömäksi ihmiseksi. Se on jo aika kova saavutus. Ei muuta kuin jatketaan samaan malliin, niin silppukuntia suojeleva Kuntaliiton mafia tekee itse istsestään selvää ja me kunnon veronmaksajat saamme nukkua elättien uhasta vapaana makoisia yöunia...