Electric Light Children

Minulla ei ole mitään salattavaa, ei hävittävää, ei voitettavaa. Voin tunnustaa minkälaisen tapahtumasarjan seurauksena munasillani tanssimisen ohella minut häädettiin yliopistolta huippututkijan hommista. En sano menikö asiat noin, mutta näin niiden paskahatut kuitenkin väittävät menneen. Juttu jauhaa edelleenkin paikallaan, enkä tiedä miten siinä tulee käymään:

Aamulla menen laitokselle. Yöllä pakkanen on jäädyttänyt tiet. Golfvirta kylmenee, mutta onneksi ilmakehässä lisääntynyt hiilidoksidi pitää säät siedettävinä. Ihmiskeilat liukuvat jalkakäytävillä. Hallintomies juttelee ovella vahtimestari Liukkosen kanssa. Kuulen esimiehen kertovan olevansa lähdössä kongressimatkalle Las Vegasiin. Seminaarissa käsitellään "julkisen hallinnon haasteita muuttuvassa maailmassa". Muistan hallintomiehen kerran tulostavoiteprujuja täytellessään tokaisseen Suomessa olevan yliopistoissakin meneillään "byrokraattisen uusliberalismin". Jäljet ovat karmeaa katsottavaa.

Kunnellessani Thåströmin uutta levyä mietin mitä hän sanoisi "byrokraattisesta uusliberalismista"? Ehkä hän lukisi myös hallinnon läpikapitalisoinnin vastustajat menetetyiksi tapauksiksi, joilla ei olisi sen kummempaa vastausta annettavana kymmenennen kerroksen muukalaiselle. Ainakaan viereisen huoneen vanha piika ei saisi Thåsträmiltä armoa; hän tulee heti valittamaan kun heitän koneeseen Speden parhaat 1965-1972. Hänen mukaansa tutkimustyö "ei ole naurun asia". Hän on oikeassa; lippua ja lappua täytyy täyttää siihen malliin että elastiikan yliassitentti Kyösti Kuttaperkalla menisi luennot entistäkin vaikeaselkoisemmiksi.


Vaikka olen suhannut koko syksyn sekavissa tunnelmissa, en osaa odottaa jonkun ottavan vielä sekoiluni tosissaan. Olen yllättynyt kun saan kutsun Tikkurilaan keskusrikospoliisiin kuulusteluihin. Yritän kertoa olevani lähdössä matkalle, mutta juuri siitä syystä minua halutaankin kuulla. Oma etuni on jos tulen kiltisti mahdollisimman nopeasti paikalle. Hyppään autooni vahtimestari Liukkosen huutaessa tapansa mukaan perääni ”milloin mä saan sen lainaan” .
- Heti kuolemasi jälkeisenä päivänä. Tällä puheella.
- Ne taisivat päästä sut hieman liian aikaisin sieltä Pöpilästä. Olisi ehkä kannattanut vielä antaa muutama viikko pakkopaitaa.
- Sudi sinä saatana niitä ovien edustoja ja pidä turpasi tukossa. Sun tilassa ei ole edes säämistä. Sä oot mokannut tsänssisi niin lopullisesti, että ei mitään rajaa. Sitä paitsi mä lähden länteen vuolemaan kultaa. Jää sinne Aleksis Kiven kadun läävääsi hiplaamaan itseäsi ja muistelemaan Karl-Marx-Stadtin loistohoitoja.
- Haista vittu, nollatutkija. Onko sitä kossua jemmassa?
- Kai sä osaat itse käydä katsomassa, kun siellä muutenkin omin lupinesi viinantuskissasi hortoilet?
- Muista sitten, että et ala revitteleen yhteisistä asioistamme liikaa hulluushöyryissäsi. Sulla voi olla siinä tapauksessa vastassa Pöksymäen baarin Helvetin Enkelit. Ja ne ampuu ensin, eivätkä kysy sittenkään.
- Onko näin? Taitaa olla tullut luettua koko yö Pecos Billejä ja Tex Willereitä. Etkö sä taaskaan pysty öisin nukkumaan viinan loputtua? Mähän olen sanonut, että varaa muutama pullo keskaria sängyn viereen
.
Vahtimestari Liukkonen huutaa vielä hävyttömyyksiä perääni kaasuttaessani pihasta. Ajan ensimmäsitä kertaa elämässäni vapaaehtoisesti Vantaalle. Olin aina kuvitellut tekeväni samaisen reissun taksillaVeikkauksen pääkonttoriin Myyrmäkeen lunastamaan loton triplajättipotin päävoiton.

Kuulusteluissa minulle esitetään kysymyksiä, muuta koska en tietenkään osaa vastata yhteenkään, vaikka kuinka haluaisin, kuulustelija kertoo minulle kokoon väsäämänsä stoorin:

Olen mukana rakennusalan harmaan talouden kuittikaupassa. Jutun on paljastanut joku tyyppi muutaman viikon putkassa virumisen jälkeen keskusrikospoliisin kuulusteluissa. Poliisin riemu ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Joku Kolle hakkasi tämän turska-Maxin pysyvään invaliditeettiin ja kehotti perumaan lausuntonsa.

Seuraavassa kuulustelussa tyyppi muutti kertomustaan kiistäen kaiken aiemmin lausumansa. Oli kuulemma tunnustanut mitä tahansa päästäkseen kopista, eikä ollut edes lukenut poliisin laatimaa päytäkirjaa ennen kuin allekirjoitti sen.

Tilanne meni kinkkiseksi, kun kuntosalikamuni Kolle palkkamurhattiin muutama päivä myöhemmin. Joku moottoripyöräjengiläinen teloitti hänet kotipihaansa. Juttu kuitattiin alamaailman välienselvittelynä. Kuka murhasi Kollen? Hakkaamisesta aivovamman saaneen tyypin Kollen jo aikaisemmin putsaama urakoitsijana toiminut isäukko? Hänet hoideltiin väittömästi varmuuden vuoksi seuraavaksi. Juttu tutkinut poliisi lahjottiin hävittämään kuulustelupöytäkirjat. Varmuuden vuoksi hänetkin hoideltiin. Meni vuorollaan päissään saunaan, sammui sinne ja kuivui kuoliaaksi.

- Kuulostaa aika uskomattomalta stoorilta. Ei toimi edes b-filmin kässärinä.
- Todellisuus on aina kummalisempaa kuin sitä kehnosti jäljittelevät rikosromaanit. Jos mä panisin paperille kaiken mitä olen tässä huoneessa kuullut voisin siirtyä helmompiin ja rahakkaampiin hommiin, tutkijapoliisi toteaa.

Sitten päästiin vähitellen asiaan, josta en tajunnut tietenkään yhtään mitään. Mikä mies minä olin, kyseltiin? Otin kuulemma hämärää rahaa vastaan kuntosaleilla ja kapakoissa, jakelin sitä tuntemattomiksi jääneille. Pestiinkö rahat Virossa, vai matkasivatko ne äiti-Venäjän loputtomaan kitaan? Joku väittää saaneensa minulta rahaa työmaalla. Sopii väittää, faktat jäävät hämäriin. Kunhan kaveria auttelin. Tyyppi on muuttanut Espanjan Aurinkorannikolle, eikä häneen saada yhteyttä. Espanjan poliisi on tosin pari kertaa pidättänyt hänet, mutta ennen kuin luovutuspyyntö on saatu käsiteltyä paikallisessa oikeudessa, on tyyppi päästetty vapaalle jalalle.

Minut on kuulemma nähty myös Santahaminassa puolustushallinnon työmaalla. Olen kuulemma mennyt hakemaan jonkun Liukkosen kanssa rokulipäiväläiset pesäpallomailan kanssa töihin heidän kotoaan. Miksi olisin? He ovat olleet viimeisistä kymmenestä vuodesta ilmoittamansa mukaan korkeintaan kolme kuukautta selvinä. Apina I ja Pikku-Ukko ovat kertoneet näin krapulaisina Tikkurilassa. Muuten he eivät olisi päässeet jatkamaan putkeaan, vaan olisivat viruneet sellissä krampeissaan viikkotolkulla. Kuka tahansa tunnustaa tuossa tilanteessa mitä tahansa. Apina I ja Pikku-Ukko peruivat myöhemmin lausuntonsa. Varmuuden vuoksi heille toimitettiin kossupullot povariin matkalla kuulusteluihin.

Työmaalle oli kuulemma toimitettu nuorta jengiä, joka ei ollut osannut tehdä mitään.
- Mitä te osaatte? olivat Apina I ja Pikku-Ukko kysyneet.
- Me ei osata mitään.
- Kyllä jokainen nyt jotakin osaa?
- Me ei osata mitään.
- Mitä helvettiä me sitten teillä teemme?
- Tehkää mitä tykkäätte.
- Okei. Sä oot hallintopäällikkö. Hoidat liput ja laput, viet roskat ja peset tiskit. Ja koska te omistatte tämän firman toinen voi vahtia muovikassia, jossa on kirjanpito. Et sitten saatana hukkaa sitä. Täytät aikasi kuluksi näitä tyhjiä lomakkeita. Pistät vain nimen alle. Me hoidetaan loput.
- Entä liksa?
- Hyvä liksa.

Apinoita on ollut maisemissa Santahaminassa enemmänkin. Kuittien perusteella palkkaa ovat saaneet ainakin: Apina I, Apina II, Apina III…

Kapakoissa papereihin kerättyjen nimien sotut ovat kuulemma myöhemmin alkaneet elää omaa elämäänsä. Näin väittää kauppias jonka kaupan nimi oli Kuittikauppa. Oli ahdingossaan houkuteltu ostamaan yhtiö. Kirjanpito lyötiin kouraan muovikassissa tilitoimistossa. Oli kanniskellut sitä ympäriinsä. Ei tiedä minne se lopulta päätyi.

Olen kuulemma lainannut tililtäni vammaiseksi hakatun tyypin yhtiölle rahaa kun sen kassa oli negatiivinen. Olen nostanut pankista lainaa ja lainannut sen edelleen yhtiölle. Mikä järki tässä on, kun takaisinmaksusta ei löydy tositetta? Sitä paitsi bulvaaniksi väittämänne yhtiön toimitusjohtaja kuoli syöpään. Hän voisi todistaa tarkoitusperieni vilpittömyyden. Alihankintafirmoja on poliisin mukaan perustettu vuosittain, kun edellisen käyttö tuli rekistereiden laiminlyömisen vuoksi mahdottomaksi.

- En minä ole ainakaan perustanut ensimmäistäkään. En minä voi tietää asioista, joihin en ole ollut osallinen. Jokainen perustaa firman omista tarpeistaan. Ei kai minua voida syyttää sellaisten firmojen tekemisistä, joiden kanssa en ole ollut edes tekemissä? Jos narkkari päättää sotkea asiansa ostelemalla kapakoissa huumetuskissaan firmoja, ei kuulu mulle…

Iltaisin laskut olivat odottaneet kuulemma pöydälle varustettuna ohjeella: ”Maksa nämä”. Kuka laskut toimitti? Kollea ei kuulemma koskaan nähty toimistolla. Kolle on kuollut, joten hänen syytähän kaikki tietenkin on…
- Firma on ollut jatkuvassa rahapulassa, olette lainanneet sille pankista lainaamianne rahoja? Vaikuttaa kiristykseltä. Kuka maksoi pankista ottamanne lainat? Yhtiön asiakirjojen mukaan se ei ainakaan.
- Rakennusalalla liikkuu paljon käteistä rahaa. Se pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä.
- Lainasitte rahat syksyllä, ne maksettiin kokonaisuudessaan takaisin keväällä. Syksyllä lainasitte ne uudelleen firmalle?
- Ei ollut varaa ostaa tarvikkeita. Pienellä lainalla mahdollistin ystäväni firman toiminnan jatkumisen. Mitä pahaa tässä muka on?
- Olitte kolme viikkoa yhtiön hallituksessa sen jouduttua vaikeuksiin. Sen jälkeen erositte ja yhtiö myytiin eteenpäin bulvaanille. Ostaja oli ollut monta vuotta amfetamiinikoukussa. Peruskoulu käymättä, ei työkokemusta, ei tietoa yrityksen pyörittämisestä. Ei moneen vuoteen ruokaa kaapissa, varasteli autoja, lensi neljässä päivässä armeijasta. Väittää valvoneensa viisi vuotta putkeen. Ei avannut firman tiliotteita, ei ole koskaan elämässään maksanut laskuja. Sanoo. ”Mulla ei ollut omaa elämää, joten en ajatellut koko hommaa. En uskonut enää eläväni pitkään.”. Joku mies soitti hänelle ennen kuulusteluja. Ei esitellyt itseään, antoi ohjeita ja tekaistujen yhtiöiden nimiä. Tällaiset miehethän ne firmoja ostelevat…
- En tiedä kenelle myytiin. Ei kuulu mulle. Olin vain auttamassa kamuani vaikean ajan yli. Hänellä oli mennä talot ja kaikki siinä rytäkässä.
- Hän oli hyvissä ajoin siirtänyt talonsa vaimonsa Ulriken nimiin.
- En mä tuosta mitään tiedä.
- Ryhdyitte nimeksi yhtiöön pientä korvausta vastaan?
- Missä se korvaus näkyy? Ei siinä ollut muuta kuin pelkkää lähimmäisen rakkautta. Sitäkin maailmassa tarvitaan.
- Teillä ei siis ollut mitään tekemistä yhtiön pyörittämisen kanssa? Entä tämä kuitti? Grafologimme mukaan allekirjoitus on todennäköisesti teidän käsialaanne?
- Todennäköisesti on vain todennäköisesti. Astrologinne mukaan varmaan tähtien asento viittaa myös todennäköisesti minun keittäneen koko sopan…

Tallinnaan on kadonnut useampikin firman työntekijä. Epäillään heidän asuvan postilokeroissa ja työskentelevän virolaisten peiteyhtiöiden nimiin Suomessa. Hurjia väitteitä näillä pojilla. Kunto-Kolle oli kuulemma tavannut tyyppejä kuntosalilla. Antanut heille lainaa ja kun maksuja ei kuulunut, pakotti heidät bulvaaneiksi. Oli ottanut heidän tilinsä ja pankkikorttinsa velkojen pantiksi. Uhkaillut perheitä jos turvat eivät pysyneet tukossa. Tehnyt sitten siirtoja tilien avulla ristiin rastiin. Lopuksi rahat oli aina nostettu pankkiautomaatista. Niiden jäljet katosivat.

Kollen kuoltua hänen asuntonsa oli ollut täynnä kuitteja, päätteitä, laskulomakkeita, muuta firman pyörittämiseen tarvittavaa tavaraa. Bulvaanien toimistoiksi oli poikkeuksetta paljastunut muovikassi täynnä papereita. Ennen kuolemaansa Kollesta ei saatu kuulusteluissa mitään irti. Lisäksi firmojen myyntipöytäkirjojen tekijä on myös kuollut. Ja kaiken huipuksi Kollen kuulustelupöytäkirjat ovat kadonneet keskusrikospoliisin arkistoista. Vähät jäljelle jäänetkin pätkitty. Jutussa on liian paljon nuorena kuolleita, että voisi olla sattumaa.

- Sekin voi olla sattumaa, lohdutan kuulustelijaa.

Kuulustelija kertoo oululaisesta. Hänkin oli tavannut Kollen salilla. Ei tietoa kuka maksoi oululaisen firman pääoman. Oli kehuskellut kapakoissa kavereilleen:

- Onpas helppoa rahan tuloa tämmöisen firman pyörittäminen.

Oululainen on tuomittu firmojen pyörittämisestä aikaisemminkin. Ei edes muista minkä nimisiä firmoja on pyörittänyt. Ei edes muista, oliko Kolle mukana kuvioissa. Väittää tehneensä rakennussiivousta kahden kaverinsa kanssa. Oli kuulemma pantu hommiin velkojen kuittaamiseksi. Oululainen on kertonut Kolle-vainaan olleen hauska mies, joka oli puhunut paljon. Sai kuulemma puhuttua laittoman kuulostamaan lailliselta. Omat mokansa osasi puhua toisten syyksi. Miten saikaan kaikki koukkuunsa? Mitä muita kuvioita oli? Kuka tämän kaiken takana on?

- Vaikuttaa niin massiiviselta ja tarkasti suunnitellulta jutulta, että kyllä tämä on vaatinut älyllistä suunnittelua. Jumalan kai täytyy olla kaiken takana. Kysykää vaikka siltä oululaiselta, joka on teillä tietämättömillä…
- Jäljet viittaavat itään.
- Sitten sen täytyy olla se Sergei, jonka kaikki tuntevat, mutta jota kukaan ei ole nähnyt. Entinen KGB:n upseeri Moskovasta, nykyinen Venäjän mafian mies. Niiden kanssa ei leikitä.
- Eipä ole tässä jutussa ainakaan leikitty. Mitään Sergeitä ei ole olemassakaan. Venäjän mafia heitetään lähes poikkeuksetta näissä kuulusteluissa kehiin. Tuskin niillä on aikaa kaikkia muovikassifirmoja vahtia. Olette sopineet yhdessä koko jutun.
- Ketkä me?
- Jos haluaisitte voisitte tavalla tai toisella todistaa Sergein olevan olemassa.
- Juurihan sanoitte, että häntä ei ole. Miten sen silloin voisi todistaa?
- Entä nämä ystävänne saamat kallovammat? Väittää joutuneensa ryöstön uhriksi juuri kuulustelujen jälkeen. Sai pahan aivovamman ja perui kertomuksensa. Veroviraston mukaan kertoi antaneensa tekaistujen kuittien perusteella Kollelle miljoonasta yli puolet. Ei tunnu uskottavalta. Yleensä kuittikaupan palkkio on kymmenisen prosenttia. Tässä on mukana kymmeniä yrityksiä, joiden hallitukset on miehitetty bulvaaneilla. Kun yksi on poistunut ennakkoperintärekisteristä laiminlyöntien vuoksi, on seuraava aloittanut.

Ja kun juttu meni oikeuteen, pistettiin se sekaisin. Paikalle kutsuttiin tuomarille jäävi todistaja, jonka kanssa tällä oli tullut riitaa kesämökkinsä remontista. Te osaatte nämä hommat, Sergeillä tai ilman.
- Liioittelette ainakin meikäläisen kykyjä. En mä ymmärrä näistä bisneksistä mitään. Mun rikokseni on painonnostosalilla käyminen. Siellä tapaa rehtejä jätkiän. Jos mun nimi löytyy jostakin paperista, johtuu se vain siitä, että halusin vähän auttaa vanhaa kaveria.
- Niinhän te olette kertonut. Tiedämme teidän valehtelevan, mutta emme pysty todistamaan sitä, joten lain mukaan olette syytön mies. Ja haastemies ottaa yhteyttä kun syyttäjä saa sinut lopulta kiinni. Se päivää tulee varmasti kuin kuolema.
- Puhun aina totta. Olen valmis jatkossakin auttamaan teitä jutun selvittämisessä.
- Eiköhän tätä ole jo selvitelty ihan tarpeeksi. Ei teille saatanoille mitään mahda. Mutta meillä on tutkinnassa samanlaisia juttuja jonoksi asti. Joskus vielä tärppää. Ei se mua haittaa, vaikka pääsette kuin koira veräjästä. Menkää sinne vitun Kaliforniaan ja pysykää siellä. Ei voisi vähempää kiinnostaa!
- Soittakaa jos ilmenee jotakin uutta.
- Sitä soittoa saatte odottaa. Jos jotakin ilmenee iskee FBI sut häkkiin. Siellä päin maailmaa voi olla peräreikä kovilla. Sinuna rasvaisin sen tavallistakin paremmin jo lähtiessäsi.

Vittumainen mies. Vilkas, mutta sairas mielikuvitus. Pakonomainen yritys saada edes jotakin tuloksia aikaan poliisilaitoksen tehokkuusmittareita hämätäkseen. Illalla tämä herra Teräspili runkkaa saavuttuaan himaan Tikkurilan Mikki Hiiret Rulettaa bileistä kuvalehden avulla vehkeensä taistelukuntoon ja syöksyy antamaan nukkuvalle akalleen muutaman mahtipiston puolivelttoa hekumaa ennen kuin homma lopahtaa omaan mahdottomuuteensa, eikä vaimo ehdi edes kunnolla herätä.

Tutkijapollari ei koskaan huomannut hetkeä jona hänen älykkysosamääränsä äkillisesti putosi hänen perseeseensä.

Pohtiessani poliisin moraalin ongelmia onneni kääntyy; vedän laitoksella muutaman hyvän käden Gamesvillessa ja tienaan saman verran päivässä kuin aikana, jolloin osakkeiden lyhytkauppa ei vielä ollut joka toisen turhassa työssä päivänsä viettävän virkamiehen sivutulonlähde ja ajanviete. Elämää on ihanaa, fucking fantastista, eikä edes vahtimestari Liukkosta näy. Olisiko vaikka toteuttanut uhkauksensa ja tappanut itsensä?

(ote käsikirjoituksista "Sähkövalolapset" vuodelta 2007)