Mediasta on tullut Suomessa osapuoli, joka taistelee objektiivisuudesta välittämättä persuja vastaan. Punavihreiden maailmankatsomukseen ei persut millään sovi, vaan kantaa otetaan heitä vastaan tunteenomaisesti analyysit kevyesti unohtaen.
Näiden itseään älykköinä pitävien kannattaisi lukea tarkkaan Wittgensteinin teos Varmuudesta, jotta oppisivat omienkin näkemystensä vajavaisuuden. Mutta someSuomessa ei edes näillä älykköinä itseään pitävillä riitä aikaa tämän tai minkään muunkaan asian filosofisten ja sosiologisten taustojen analyyttiseen lähestymiseen. Kaikki aika menee tunteenomaiseen möykkäämiseen, jossa ollaan oikean opin harhassa vanhan kunnon stalinistisen perinteen mukaisesti.
Nämä tiet eivät vie minnekään. Nämä ihmiset eivät ole ketään. Tyhjyys valuu heidän vihan täyttämistä nuppineulasilmistään. He vihaavat fyysisesti vapisten raivoaan, mutta kun taistelu alkaa he tuhoutuvat ensimmäisinä. Vaikka he ovat varmoja olevansa oikeassa, heistä ei ole pitemmän päälle fyysistä eikä psyykkistä vastusta. Hyvinvointikakarat kieuhuvat sisäsiittoisessa liemessään lähettäen oikean opin viestejä toisilleen. Heidän veltto olemuksensa ei tiedä etteivät he tiedä. Jos tarve tulee systeemi jyrää heidät hetkessä huis helvettiin maisemia pilaamasta.
Ihmiset ja planeetta eetteripyörteissään. Kun he ja heidän vastustajansa ovat vajonneet eläimen tasolle, limaisiksi koneihmisiksi, ei millään ole mitään väliä. Voit sanoa mitä tahansa kelle tahansa. Sanat tulevat mykän lauluna, kukaan ei niitä kuule. Sinäkin suljet korvasi meteliltä jossa kärpäset tanssivat lopulta rintamien haudoilla.
Antaa mennä vaan, teroitetaan veitset ja bambukepit. Sohitaan niillä eri mieltä olevia päin näköä. Heillä ei ole oikeutta olla olemassa. Kansa tietenkin pitää vaihtaa, uusi punavihreä hallitus istuu luotien vinkuessa rähjäisessä hotellissa Mogadishussa organisoimassa uuden paremman kansan joukkomuuttoa pohjoiseen.
Stadissa taasen. Viimeiset muistot Kotkasta. Liivipyöräläiset riitelevät Sporttipubissa. Toinen porukka on vienyt toisen porukan pomon liivit. Vaativat niitä takaisin mutta niitä ei enää ole olemassa. Konserttiyleisö syksyn avajaiskonsertin jälkeen Albertissa, paljon kuorolaulajia, paikallisia tyngiksi jääneitä orkesterin ihmelapsia, keski-ikäisiä naisia jotka parin viinin jälkeen alkavat tehdä ehdotuksia.
Ja nyt näillä vanhoilla kaduilla. Kaupungilla pyörimässä Töölön suunalla. Favela Meklulla tarjoaa hyvät leivät. Bangra Runikalla lemuaa Intian suitsukkeita. Pöksymäen yllä syvä hiljaisuus. Vain koirat tietvät missä mennään. Talojen asukkaat ali-ihmisiä jotka eivät tiedä mistään mitään. En edes yritä olla enää kenenkään tuttu.
Taidan taasen häippäistä tuntemattomille teilleni Aasiaan. Tämä paska täällä, se paska siellä ei tarjoa kuin väljähtynyttä rapakaljaa. Mutta on ero kaljalla ja kaljalla.
Media on Härmässä tullut hulluksi, pakolaiset vyöryvät holtittomina laumoina Eurooppaan, talous ei lähde meillä kunnon kasvuun enää tällä vuosikymmenellä, ei ehkä enää koskaan, leikataan toki kostoksi kaikesta unelmahötöstä; kehitysavusta ja turhasta koulutuksen nimellä kulkevasta bluffista, sosiaaliturvasta ja rikkaita rajoittavista etuoikeuksista.
Luen kirjoja kun olen sen aikakauden viimeisiä tuotteita. Kirjan lukeminen vie liikaa aikaa, on liian raskasta. Pyörivät kuvat kertovat saman niille jotka eivät ole addiktoituneet kirjaimiin. Heitä on yhä enemmän.
Sanoma ja Hesari syöksyy. Neljän miljardin Erkon ajan pörssarvosta jäljellä 500 hupenevaa milliä. Velka piilotettu taseen sisään, vanhat autonrämät arvostettu taseessa uusiksi. Leikataan kaikki, myydään kiinteistöt. Ei mitään tulevaisuuden strategiaa. Ollaan päät pensaassa ja kuvitellaan että kun leikataan tarpeeksi, ei enää jatkossa tarvitse leikata.
Tilanne on tietenkin päinvastoin. Elämisen edellytykset heikkenevät, tarjonta minimaalistuu, kuka tahansa saa lähteä, laatuun ei ole enää varaa eikä halua satsata. Mutta tätä on tämä uusi digiaika, vanhat kuolee, eikä kukaan kaipaa enää höyrykoneitakaan tai Kehruu-Jennyä vaikka niitäkin aluksi ankarasti vastustettiin. Vihreät ehkä luomuporkkanoita.
Tätä kaoottista lopunajan meininkiä on toki hauska seurata. Pistän väliin vittumaisia provoja, saan niistä tyydytystä. Vaikka ei millään sanoilla ole enää aikoihin ollut mitään väliä. Mutta teot tekevät tuloaan, jälki tulee olemaan pahaa. Mutta näin toimii ihmisen historia, eikä sillä ole mitään tarkoitusta.
Pian saamme taas lukea heidän nimiään hautakivistä.
Käyn koiran kanssa pitkiä lenkkejä, olen taas alkanut treenaan kovaa salilla. Kesän simat ovat jäissä, olen jälleen totaalikieltäytyjä. Jotenkin kuitenkin tyytyväinen kaikkeen. Olen malttanut pelata korttini järjellä. Tiedossa ei isoja nousuja, mutta mikään romahdus ei uhkaa. Kaikki on lagom, samantekevää.
Hän sanoi:
- Sinun kannattaisi jatkaa kirjoittamista. Sinulla on aivan oma tyyli. Sitä ei ole monella.
- Niinkö?
- Sun pitäis vain vähän karsia niitä sairaita mielipuolisuuksia...
- Niinpä.
Onneksi vielä on lupa lyödä varoittamatta. Säkki saa salilla kyytiä, äijät katsovat säikähtäneinä pauketta. En viitsi hakata liian pitkään. Niillä menee fiilis, vaikka nämäkään imiset eivät ole ketään. Samoja vanhoja homoja ja juoppoja, jotka kyyläävät salin nurkissa sossun ilmaiskortilla kun heillä ei ole elämässään mitään muutakaan, ei edes kunnon treeniä.
Kaikkein hauskinta on edelleen ymmärtää kaikki agressiivisesti väärin. Kun pitäis sanoa joo, sanon metodini mukaisesti no way, ei edes highway.
Media, vihervasemmisto, hallitus, oppositio. Kaikki samaa roskaväkeä. Seinää vaasten koko porukka, vai maksaako vaivaa?
Kunpa se tulisi viimein se iso aurinkomyrsky joka puhaltaisi heidät kaikki johonkin pois, rinnakaistodellisuuteen jossa voisivat jatkaa sekoiluaan somessa meitä kunnon ihmisiä häiritsemättä. Ilman heitä tämä maa olisi taas kunnon paikka elää.
En kuitenkaan aio hankkia kaasuasetta, vaikka steissillä kundi tulee tarjoamaan sitä 150 egellä. Sanoin miettiväni vakavasti asiaa. Hän sanoi että hänellä on näitä monta. Hengailee steissin tuntumassa myymässä niitä niille jotka eivät epäröi niitä käyttää.
Koska tämän paskan seassa kukaan ei näe eikä ymmärrä mistään mitään keeronpa teille ns. vuodon todellisesta todellisuudesta. Viimeaikaiset häiriöt Nordean, OP:n, Soneran verkoissa ovat venäläisten hakkereiden tuotosta. Testaavat vehkeitään nyt kun poliittisesti Härmää pitää vähän muistuttaa siitä kuka oli isäntä talossa.
Operaation nokkamies napattiin rajalla FBI:n pyynnöstä kun hän oli poistumassa maassa. Jotkut meistä tietävät tämän, mutta heidän huulensa ovat sinetöidyt. Voin sanoa tämän koska Supo seuraa kännyni signaalia.
Olen heille vaarallinen anomalia, jotakin on tekillään mutta he eivät ymmärrä mitä. En tee mitään. Se saa heidät entistä enemmän hämilleen. Rikolliset tekevät aina ennen pitkää virheen. Joutuvat lukemaan tiilenpäitä. Mutta minä en tee koska en tee mitään. Mistä olen saanut kaiken tämän tiedon? Minulla on yhteys korkeampiin voimiin, kai.
Syksy on hanhia joiden ääniin herään kun aamulla lentelevät Vanhankaupunginlahden ympärillä treenaamassa etelänreissua varten. Iltaisin pimeän tuloa ennen hanhiparvet röhkivät lentäessään ylitseni.
Katsomme niitä koiran kanssa kummissamme. Näin on aina ollut, näin ei tule aina olemaan.
Linnut alkavat valmistautua lähtöön, niin teen minäkin. Pakko pakottaa itseni 12 tunnin yölennon päähän. Siellä voin ehkä päästä eroon näistä median vihervasureista jotka tuhoavat meidän kunnon ihmisten mielenrauhan. Muita pospyyhittäviä tahoja: KHL, Putinin imperialistinen Venäjä, hajoamassa oleva Amerikka, suomalainen potkupallo.
Economist ja Atlantic piisaavat mediahöystöksi, niissä kerrotaan että myös jenkeissä tiedostava nuoriso ei enää halua tiedostaa mitään. Tekevät kanteluita proffista jotka saavat luennoillaan heidät tuntemaan ahdistusta. Lakitieteen oipskelijoille ei saa kertoa raiskauksiin liittyvästä lainsäädännöstä, he eivät kestä aihetta. Eikä keneltäkään saa tuossa kansojen sulatusuunissa yliopstoissa kysyä mistä tämä on kotoisin, koska tämä on rasismia jolla viitataan ettei kysymyksen kohde ole kunnon amerikkalainen.
Musta tuntuu että sokka on irti kaikkialla maailmassa. Sama tuo mulle. Olen elänyt tapahtumiin nähden liiankin pitkään, liiankin hyvin. Ja aina se on ollut tarkemmin katsottuna planeetan meininki yhtä ja samaa kaaosta. Kenelläkään ei todellakaan ole enää aikaa pysähtyä asiaa syvällisemmin tutkimaan. He säästyvät ajattelemisen vaivalta kun kantavat banderollejaan joissa vaaditaan rajat auki ja vastikkeeton sosiaaliturva kaikille. Eivätkä nämä nykyälyköt ole edes oppineet ylipistossa kuin entistä tyhmemmiksi Hämeen-Anttilan ja muiden höpöpöproffien luennoilla.
Viisaat edelleen vaikenevat, siihen perustuu idioottien maailmanherruus. Eikä sotaa käyvä konkkaa tekevä media ole heidän mielipiteistään enää pätkääkään kinnostunut sodassaan moni- ja manikulttuurisuuden puolesta.
Mä nostan taasen kytkintä. Toisella puolen maailmaa on paremmat sapuskat, hotellit, ostoparasiitit.
Siellä voi olla Ratso, jonka yhteydet maailmankaikkeuteen ovat reaaliajassa.
