Näytetään tekstit, joissa on tunniste nilkkamurtumanjälkeen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nilkkamurtumanjälkeen. Näytä kaikki tekstit

4/17/2008

Walking in My Shoes

Kuusi viikkoa valkoista kipsiplasmaa jalassa ja sitten yhtenä aamuna se sahataan Töölön sairaalassa vittuun ja kaikki on taas kuin ei olisikaan, vai onko sittenkään?

Jalka ilman kipsikohtua on heikko, lihakset surkastuneet. Astuminen on kuin tyhjään astumista. Onneksi minulla on maastokenkä mukana, muuten joutuisin monen kohtalotoverini tavoin linkkaamaan kepeillä sininen roskapussi jalkaterän ympäri käärittynä. Jalka on parantunut hyvin, luut oikeassa asennossa, kontrollikäyntiin ei tarvetta. Kepin saan matkaan, sillä askellus tulee kuulemma paremmin niiden avulla kuntoon kuin lenkkaamisella.

Himassa tiedän pikku spurtin jälkeen, että jalkaa ei kande rääkätä aluksi liikaa. Jatkan näin ollen jättitelkun tuijottamista. Heitän tosin jo toka päivänä ulkona pikkulenkin ja kolmantena pitemmän. Puolentoista kuukauden päästä nilkan pitäisi kestää Italian muinaisten kaupunkien katuja, vaikka lekurin mukaan tuskin mä mitään 20 kilsan matkoja pystyn silloin vielä kävelemään. No istun sitt viinituvassa ja katselen days go by. Ei hullumpaa, ei hullumpaa, vaikka tämän päiväisellä lenkillä jätinkin väliin Pöxymäen legendaarisen baarin. Se on paremminkin mielenvikaisten juttu...

Kuuden viikon istumakauden jälkeen voin luetella missä mä meen:

kirjoja en jaksa lukea entiseen malliin, silmät väsyy
musaa en jaksa levyiltä kuunnella, en jaksa keskittyä, radio menee täustahälynä
telkku ei oo tolkun puuhaa, kai on ryhdyttävä karsimaan kanavia
economistin jatkotilaus oli myös siinä ja siinä, ei tahdo jaksaa lukea maailmantalouden kiemuroista sataa sivua viikoittain
dvd katselu alkaa mennä yhä enemmän telkkusarjabokseiksi, ny katoimma sopranosien vikalaatikon ja sitten sohvanvaltaajien eka kauden
kun ei liiku, paino laskee, koska ei tee mieli niin paljon sapuskaa
mieli tekee kovasti kävelemään, ajamaan fillarilla, uimaan
tupakkakin jäi nilkan katketessa, eli lakkoa tulee huomenna 7 viikkoa, ja koska olen aikamme sairauksien uhri, en nykymentaliteetin vallitessa enää ala pössyttelemään kuin aitoa asiaa amsterdamissa
viina on myös kortilla, montgras punkkua sapuskan kanssa ja siinä se sitten onkin ja kun ei kapakat enää kiinosta niin ei kiinnosta (italiassa tosin pitää tutkia perusteellisesti orvieton, chiantin ja campanian viinitarjonta)

ja muuten mulla menee edelleenkin ihan kivasti...