No jopas kaikki halpenee thanks to this siunattu thing called deflation. Lensimme Ouluun ja takas hintaan 26 euroo suunta Norwegianilla. Isot oli koneet, täynnä porukkaa ja perille päästiin putoamatta. Oulusta muutin pois about 27 vuotta sitten. Nykyään se ei sinänsä merkkaa mulle mitään edes nostalgisesti. Muistoni Oulusta ovat paremminkin ankean sorttisia, ei siellä ymmärretty tällaista tietopuolista kaveria edes yliopistolla, jossa olin hommissakin.
Pohjoisen kansa on kylmää kansaa tunne-elämältään, eikä ymmärrä tieteitä ja taiteita. Ylpeilevät sillä etteivät ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa vapaaehtoisesti.
Oulu Skyline on lattea, talot korkeintaan nelikerroksisia. Kaupunki vaikuttaa yläsuuuntaan pieneltä. Jopa Kotham Cityn talot ovat seitsenkerroksisia Kotkansaarella. Oulussa on aikoinaan saanut vallan jokin Pohjanmaan liian korkeaa taivasta palvova lestadiolainen rakennuttajalahko. Sen tunnetuin lahkolainen on pääministerimme Juha Sipilä.
Rotuaarin kävelukatualue on ihan okei, mutta siellä on joka kesä jokin nurkka rempassa, ihan samaan tapaan kuin täällä stadissa jossa nyt toivun pohjoisen reissun rasituksista.
(Ensi viikon alussa siirrymme takaisin Kothan Cityn pesäämme. Sunnuntaina vaihteeksi leuan magneettikuvaus Meilahdessa.)
En ymmärrä Oulun rakennuspoliittista linjaa. On siellä Hallituskadulla kommeita korkeita taloja, samoin koko ajan nousevilla uusilla asuntoalueilla. Mutta muuten se on yhtä ja samaa aakeeta ja laakeeta.
Mulla ei ole mitään syytä eikä halua muuttaa takaisin Ouluun. En edes tunne sieltä enää ketään muita kuin sukulaiset jotka puhuvat koko ajan liikaa. Sama anonymiteetti tosin pätee erakkomaiseen eksistenssiini vähän joka paikassa. Mä en tartte mitään ihmisiä löpöttämään tyhjiä ympärilleni. Keskityn ankarasti tieteen ja taiteen päivänpolttaviin kysymyksiin. Luen romskuja ja tietokirjoja. Ei ole aikaa alkaa tyhjiä nyppään satunnaisten vastaantulijoiden kanssa.
Parasta Oulussa oli Pannukakkutalo torinrannan yhdessä vanhassa isossa puna-aitassa. Sieltä saa kiistatta pohjois-Euroopan parhaat pannukakut. Se riittää tietenkin jo syyksi matkustaa Ouluun kerran pari vuodessa. Mökilläkin voi käydä muutaman päivän relaamassa, vaikka alkukesäsätä riesana ovat sääsket, loppukesästä paarmat. Ei oo helppoo Oulun suunnan kaa.
Ja tänään täällä Pöxymäessä taasen koiran kaa kuljetaan Vantaanjoen vartta kuin silloin ennen. Yx päästään vähän sekaisin mennyt opiskelija aiheutti heti riesaa. Hän on saanut päähänsä että säännnöistä ei jousteta. Hän kävelee koiriensa kanssa maata tuijottaen tien vasenta laitaa katse maahan naulittuna. Kaikki muut kuljettaavat täällä luonnonhelmassa koiriaan oikella puolen. Mutta tää yksi liikaviisas muistaa koirakoulun ohjeen että koiraa pitää kuljettaa vasemmalla. Ohje koskee itseasiassa vain koiran kanssa keskustassa kulkemista, mutta tälle nuorelle naiselle keskellä mielenterveysongelmiaan se ei ole koskaan valjennut. No me vedettiin tietenkin päin. Koirat siitä tappeleen, ämmä joutui väistämään. Mutisi jotakin vasemmalla kulkemisesta hakatessaan koiriaan.
Stadissa on muuta Suomea huomattavasti enemmän tärähtäneitä ihmisiä jotka häiriköivät joka paikassa. Sitten nää narkit ja muut kaikki hankkii turvakseen jonkin jättisekarotuisen koiran jota ne eivät osaa eikä jaksa ollenkaan kasvattaa. Täällä Helsingissä asuu paljon väkeä joka pitäisi kerätä saareen asumaan keskenään. Kerran viikossa laiturille sapuskat ja viinat. Olisi sitten tämäkin mesta parempi paikka elää, vaikka en todellakaan tiedä tulemmeko enää tänne pysyvästi takaisin vaikka kämppää on rempattu isoilla rahoilla.
Kuuntelen Björkiä työhuoneen tietsikan kaiuttimista. Paras äänenlaatu on tietenkin olkkarin isoissa streoissa, sitten tulee uudet bluetoothit UEboomit, makkarin iPodtelakka, tää työkkärin tietsikka on surkein. Onneksi mulla on asentaa siihen ulkoinen äänikortti joka parantaa äänenlaatua melkoisesti. Mutta paras Spotify ja Tidal soundi saadaan olkkarin streoista blueray soittimen kautta.
Pöxymäki on jälleen peittynyt kasvillisuuteen. Sen seasta ei näe että paljon puuttuu entisiä kanta-astujia. Pastori kuoli reilu vuosi sitten, Painonostaja meni muutama kuukausi sitten, Tildakin on kuulemma kuollut. Täältä alkaa hörhöt loppumaan. Heidän elämäntapansa on liian kuluttava, kaikki ne rymyveikot jotka täällä vielä muutama vuosi sitten legendaarisessa Pöxymäen baarissa melskasivat ovat nyt tuonen mailla. Linnut laulaa kumminkin, tuuli suhisee puissa, eikä kukaan tiedä kaivata heidän puuttumistaan. Ei sitä pienen ihmisen elämästä paljon muistoja jää, ainoastaan velkojat muistavat kun ovat jääneet nuolemaan näppejään. Tämä kylä suljettu on ja bussit matkaa työväkeä keskustaan.
E-kirjassani "Oulun ihme" käsittelen Oulu suhdettani lievästi sanoen liioitellen. Mulla oli 10 vuotta sitteen joku kumma nostalgiakausi. Nyt se on jo aikoja sitten mennyt ohi, mutta onneksi ehdin rustata väärennettyjä kuviteltuja muistoja varsinaisen läjän, vaikka Oulun läänin taidetoimikunta kirosikin kotiseutuaiheisen runoelmani alimpaan helvettiin tähän tapaan:
PROLOGI: ARVOISA VASTAANOTTAJA
Tutustuttuamme apuraha-anomukseenne liittämään Oulua käsittelevään käsikirjoitukseen Oulun läänin taidetoimikunta ilmoittaa harvinaisen yksimielisesti, että teille me ei ikinä apurahaa anneta, vaikka muita hakijoita ei olisi. Olette tehneet pahan virhearvion luullessanne meidän ottavan tosissamme sepitelmänne. Vitsit ovat surkeita, eivätkä Oulun yliopiston historian laitoksen mukaan vastaa totuutta. Erityisesti pidämme loukkaavana väitettänne: ”Menneisyys muuttuu homodiskojen musiikiksi”.
Lisäksi ilmoitamme, että kaiken meille oululaisille pyhän ohella epäonnistutte surkeasti yrityksessänne pilata Jumalan ainoan pojan Jeesuksen maineen väittämällä hänen toimineen väärennetyillä henkilöllisyyspapereilla Oulun kaupunginjohtajana. Viittaatte kirjoitelmassanne edesmenneeseen yli puoluerajojen kunnioitusta nauttineeseen kaupunginjohtaja Valde Käkeen. Vainajan muiston mustamaalaamisen ohella teette vikatikin irvailemalla sairaan miehen kustannuksella. Se ei käy täälläpäin latuun edes ns. taiteen vapauden nimissä. Tulkaa tolkkuihinne!
Oulun läänin taidetoimikunta on yksimielisesti sitä mieltä, että kaupunkimme edesmennyt arvostettu johtaja Valde Käki uupui raskaan työtaakkaansa alle nostaessaan Oulun teknologian maailman kärkeen. Sanotte mitä tahansa; siellä on ja pysyy!
Yksityiskohtiin enempiä menemättä toteamme, että teidän kannattaisi luopua yrittämästä kirjoitushommia, sillä yrityksiksi ne tulevat jäämään. Lääninkirjailijamme Tytti Kukkahuru-Laatikaisen mielestä te ette osaa kirjoittaa, ettekä muutenkaan ymmärrä mistään mitään. Näin ollen pyydämme teitä pidättäytymään jatkossa häiritsemästä tärkeää apurahojen jakamistyötämme Oulun läänissä. Varmuuden vuoksi olemme lähettäneet sepustuksenne tiedoksi myös Taiteen keskustoimikunnalle, joka yhtyy yli puoluerajojen sitä edes näkemättä yksimielisesti näkemykseemme. Mahdollisiin yrityksiinne huijata jatkossa Suomen kansallista kulttuuria ”pieneksi kotimaiseksi luotoksi” kutsumanne apurahan muodossa toteamme: Ei tipu latin latia!
Pysykää puolestamme loppuikänne sen kotkalaisen narkkarivaimonne kanssa siellä Amsterdamissa. Se ei tosin kokemuksemme perusteella tule olemaan pitkä eikä hohdokas. Mikäli saatte katuojassanne päähänne tulla kärkkymään apurahoja tänne Oulun suunnalle, olemme varmuuden vuoksi lähettäneet kopion yritelmästänne Oulun poliisille. Se tuntee kuulemma teidät paremmin kuin hyvin. Poliisit jakavat käsikirjoitustanne lisäksi Oulun seudun kouluissa osana kaupungin huumeiden vastaista kampanjaa. Tekstinne on niin hirveää, että oppilaat suorastaan repivät sen käsistä ja näin ollen olemme joutuneet myöntämään työskentelyapurahan Oulun poliisille kopiointikustannusten kattamiseksi.
Myös suojelupoliisi ja huumepoliisi ovat valmiudessa pistämään teidät rautoihin, jos tulette vaimonne kanssa toikkaroimaan Oulun suunnalle.
Taidepoliittinen sihteerimme haluaa liittää tähän yksimielisesti hyväksymämme lausunnon tekeleenne taiteellisesta tasosta: Tämä ei ole taidetta, vaan täyttä paskaa! Olette pahasti harhojenne vallassa. Luova kansallinen kulttuuritalous on pelkästään tyytyväinen, että teillä ei ole rahaa palata uhkailuistanne huolimatta sekoittaman Suomen taide- ja yhteiskuntaelämää. Euroopan Unionin kulttuurilautakunta on hyväksynyt yksimielisesti samansuuntaisen ponnen (1 paikalla, 2450 poissa, tyhjiä 0). Niin tunnettuja ovat töppäilynne Amsterdamin punaisten lyhtyjen kortteleissa.
Hyvästi, yksimielisesti yli puoluerajojen
Oulun läänin taidetoimikunta
