Mid Week Blue

Sweet dreams are made of fears. Käyn röntgenissä, luita ei ole poikki. Häikkä lihaksissa tai jänteissä. Väkeviä särkylääkkeitä ja kipugeeliä apteekista. This homma so called vituttaa. Juoksemaan eikä salille ole asiaa.

Onneksi löydän Prismasta tarjouksesta NYPD Bluen tuotantokaudet 1-3, niissä piisaa katsomista lukemattomien muiden hyllyssä vuoroaan odottavien lisäksi. Menohalut on viisainta unohtaa muutamaksi viikoksi. Aloinkin olla liian hyvässä kunnossa, vedin jo about 15 kilsaa. Maybe in the next life. If life strikes you down, strike back!

Onpahan aikaa kerrankin katsoa telkusta maksukanavia. Aljazeera English on mukava poikkeus, samoin uusi France24. Tsäppäiltyäni muutaman tunnin kanavia edestakaisin huomaan, että aina joltakin tulee jotakin katsomisen arvoista. Ja kun ei liikkumaan pääse joutuu myös toteamaan katsomisen arvoisen ohjelman kohdalla, että itsepähän senkin asian päätämme. Kun alan katsoa Tanssimalla tähtiin tai Homot stailaavat kodin tyyppistä ohjelmaa, on aika tehdä final shotin kaltainen johtopäätös. Sitä ennen voipi tsäpätä koneesta muumioita, avaruusolentoja ja viekkaita elukoita. Ei meinaan lopu tarjonta ainakaan kesken.