Call of the Booze

Kömmin aamulla eteiseen neljänmaissa odottamaan lehdenjakajaa. Repäisen aviisin hänen kourastaan kun hän työntää sitä luukusta. Pavlovin koirat ovat ihmisen kaltaisia tai päinvastoin, opimme tekemään asioita ärsytys-reaktio -pohjalta syitä tiedostamatta. Selaan lehden nopsaan läpi. Nyt on tehty mullistava uusi viinatutkimus, jossa väitetään kohtuukäyttäjien kärsivän viinasta suurkuluttajia enemmän! Voi herranen sentään, näin pöllöä tutkimusta ei vähään aikaan ole edes Stakesilta tullut ulos! Jos tutkimuksen "tulos" pitää paikkansa, kärsivät alholistit viinan aiheuttamista ongelmista vähemmän kuin kohtuukäyttäjät...

Asia jää kaivelemaan minua, sillä kossu on loppu ja kevätflunssa särkee lihaksia. En pääse tänään urheilemaan, joten skrivaan vastineen Hesarin sähköpalstalle, että alkaisivat tulla terveysintoilujuttujensa kanssa tolkkuihin. Muuten ainakin minä lakkautan tilauksen, sillä jos olen elämäntapaani koskevaa ohjeistusta vailla voin vaikka tulla uskoon tai liittyä mantramietsiskelijöihin:

"Miten haitta määritellään?
Jussi Apila | 28.3.2007 10:14

Hesarin uutisen perusteella aika nollatutkimus on jälleen kysymyksessä. Ongelmana näissä viinatutkimuksissa on, että selkeää rajaa suurkuluttajan ja tavallisen ryyppärin välille ei voida vetää, vaan se on ns. määrittelykysymys. Uskoisin kuitenkin "alkoholihaittojen" keskittyvän juuri suurkuluttajille, jotka hakevat mäyräkoiran heti kaupan avatessa ovensa.

Jos joku juo normaalit ruokajuomat, on aika höperöä esittää hänen haittaprosenttinsa suurempana kuin koko elämänsä viinaan hukanneen kymmeneksen. Muutenkin olen kyllästynyt tähän turhaan jaaritukseen, jossa raittiusintoilijat esittävät vaarallisena jokaisen viinatipan. Kuitenkin kapakat ovat viikonloppuisin niin meillä kuin muuallakin pullollaan ryyppäreitä, eikä se suurimman osan elämänmenoa haittaa, pikemminkin joskus tuo kunnon meininkiä. Olisi kiva joskus lukea Hesarista alkoholin myönteisistä vaikutuksista kertova artikkeli, sillä tuskin sitä suurin osa ihmisistä joisi ellei siitä olisi positiivisiakin seurauksia.

Mielestäni Hesarin julistama läskikapina mäntsäläläisille riittää tästä ideologisesta terveysintoilusta. En minä ainakaan halua maksaa siitä, että joudun lukemaan tämän aamun kaltaisia löperöitä uutisia, joissa logiikka heittää häränpyllyä..."

Sanottuani ns. suorat sanat lähden kaupan eteen odottelelemaan sen aukemista vaitonaisen krapulakansan joukkoon. Hyssälä panee kaljanmyynnin alkamaan jatkossa seitsemän sijasta vasta yhdeksältä, mutta se on sen ajan murhe. Palattuani kämpille mäyräkoiran kanssa heitän Dennis Potterin varhaissarjan "Casanovan " koneeseen. Siellä se äijä Venetsian lyijykammioissa viruu muistellen menneitä ja tulevia panohommiaan. Katsoohan tätä, vaikka ei sarja tuo mitään uutta tämän hyperjulkkisen ulkokuoreen.

Casanova kirjoitti elämäkertaansa parikymmentä osaa. Ainoastaan nuoruuden kaahailut muistetaan. Olisi joskus kiva lukea mitä hän mietti elämänsä unohdetun puolen kirjastonhoitajana Euroopan kaupunkivaltioiden hoveissa? Suomeksikin on joskus aikoja sitten käänetty juuri huoraus- ja hummailujaksot hänen muistelmistaan. Ostin sen parilla eurolla Kotkan aarraitasta pari vuotta sitten. Ja tulihan se leffakin hänestä, ja kirjoja koko ajan... Joku voisi kirjoitta kirjan ihmiskunnan Casanova pakkomieleisyydestä. Kai hän oli ensimmäinen postmoderni peluri ja jaksaa ratinaalisen elämän uuvuttamia länsimaisia ihmisiä edelleenkin holtittomalla käytöksellään innostaa tyyliin: Voi kun pääsisi Tallinnaan huoriin tai Rhodokselle gigoloihin. Nukahdan, herään. Kossuauto tuo päivän lastin.