En koskaan aikaisemmin ajatellut että Putinin sakki todellakin on paha pohjiaan myöten. Olen syksyn aikana paneutunut ankarasti Venäjän historiaan ja nykypolitiikkaan lukemalla vinon pinon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Olen myös katsonut Putinin englanninkielistä propagandakanavaa Russia Todayta. Saatana on jälleen saapunut Moskovaan.
Venäläiset ovat tällä hetkellä päästään sekaisin koko sakki Putinin suur-Venäjä propagandan täyttäessä kaikki television kanavat. Onneksi öljyn hinta on laskenut reilussa vuodessa puoleen 120 dollarista barrelilta. Putin on jättänyt maan teollisuuden kehittämättä, öljy tuo valtaosan maan budjetin varoista. Kun se on laskettu 100 dollarin öljybarrelin mukaan ja öljy on enää vajaat 60 taalaa barrelilta on budjetin rahoituksesta kadonnut yhtä äkkiä 40 prossaa. Rupla on samassa suhteessa syöksynyt suhteessa euroon ja dollariin. Iso osa Venäjän veloista on otettu taaloina ulkomailta. Nyt pankit, yritykset, yksityiset asunnonostajat ovat pahassa jamassa. Ja se dire straits sen kun vaan pahenee lähitulevaisuudessa.
Kun talous on menetetty Putin jatkaa edelleen ulkopoliittista uhoiluaan ja opposition nokkamiesten jahtaamista. Aleksei Navalnya vastaan tekaistiin tukku syytteitä vuoden 2003 Hodorkovskin tapauksen tavoin. Mutta tällä kertaa syytetty pääsi ehdonalaisella, ainoastaan hänen vieläkin syyttömämpi veljensä pistettiin kolmeksi vuodeksi häkkiin. Eräänlaiseksi panttivangiksi siis, eli jos Navalny jatkaa Putinin julkista vastustamista, kuten takuuvarmasti jatkaakin, veli kummasti loukkaa itsensä kaaduttuaan omia aikojaan pahasti vankilan portaissa.
Tämä irvokas peli ei voi enää jatkua pitkään, vaikka slaavit on slaaveja, orjia jo syntyessään. Mutta vaurautta maistamaan päässyt keskiluokka nousee jossain vaiheessa Putinin varasjunttaa vastaan kun kaupat tyhjenevät ulkomaisesta laatutavarasta, eikä enää ole varaa lähteä Pattayalla seuramatkalle. Kenellekään ei kelpaa Putinin Venäjällä tehty sekunda, joka on sutta jo syntyessään.
Enää en jaksa asiaa enempää tutkia. Putin kavereineen ovat pikkurikollisia joille käy tässäkin sadussa lopulta köpelösti. Vaikka ex-oligarkki Hodorkovski syyllistyi itsekin yksityistämisen aikana lukuisiin lainvastaisuuksiin, on hän kuitenkin tulevan uuden Venäjän kannalta keskeinen henkilö. Navalny on ottanut julkisesti kantaa siirtolaisia vastaan, Hodorkovski on juutalainen. Ehkä vastakohdat täydentävät toisensa.
Putinin pikkurikollisista isoimmat rikolliset ovat iskeneet kyntensä Suomeenkin. Harkimo myi karsean latonsa juuri oikeaan aikaan ryssille. Rotenbergin veljekset ja Gennadi Timotsenko ovat kähmineet fyrkkaa Venäjän kansalta siihen malliin, että sitä on hyvä vastaisuuden varalta kaikin keinoin pyrkiä siirtämään länteen. Lontoon asuntomarkkinoilla ryssät ostivat joulukuussa ennätysmäärän mansioneita ennätyshintaan. Raha pakenee maasta Putinin loppua aavistaen.
Rotenbergin nuorin veli haluaa rakentaa Kirkkonummelle Teemu Selännettä keppihevosenaan käyttäen kahdeksikon muotoisen jäähallin. Ajatus on täysin älytön, eikä se tule koskaan toteutumaan. Se sijaitsisi hevonkuusessa, mutta näin saadaan fyrkkaa taas äiti Venäjältä ulos. Siellä se Selänne siten ryssien häivyttyä ihmettelee ränsistyvää kasin kuorta katsoesaan että mihin paskaan tulikaan mentyä mukaan? Olisiko ehkä kannattanut käyttää ns. tervettä järkeä ja olla aikaisemmasta viisastuneena lähtemättä taas mukaan Harkimon masinoimaan hämärähommaan?
Oudon asiasta tekee Suomen kannalta että Gennadi Timotsenkolla ja nuoremmalla Rotenbergilla on Suomen kansalaisuus. Timotsenkon väitetään Suomesta käsin hoitaneen Gunvor nimisen yhtiön avulla öljyrahaa talteen Putinille ja hänen porukalleen. Gunvor yhtiön kotipaikka on Sveitsi. Putinin kerrotaan häivyttäneen mittavan omaisuutensa sen kautta maailman veroparatiiseihin. Joidenkin arvioiden mukaan hän on maailman rikkain mies. Jouduttuaan EU:n pakotelistalle Timotsenkon teki näennäiskaupat myymällä osuuteensa Gunvorista ruotsalaiselle bulvaanilleen.
Nyt tämä urhean Suomen kansalainen Gennadi Timotsenko piileksii EUn ja jenkkien pakotelistalla jossain päin Venäjää. Hän ei uskalla enää lähteä minnekään länteen koska pelkää USAn armeijan erikoisjoukkojen kaappaavan hänet kyytiinsä. Jenkit tietävät tasan tarkaan miten Gunvorin kuvio menee. Jos Timotsenkolla ei olisi jotain massiivista salattavaa, miksi hän sitten vapisisi pelosta kaivaten loppuiäkseen menettämiään reissuja yksityiskoneellaan etelä-Ranskaan. Yksityiskone ruostuu käyttämättömämä koska sen toimittanut länsimainen yhtiö ei pakotteiden vuoksi suostu huoltamaan sitä.
Rotenbergit hommaavat Suomessa maanisesti bisneksiään tietäen Venäjän talouden romahtaneen. Mutta missä kulkee raja näiden kleptokraattien hyysäämisesä? Timotsenkolta ja nuoremmalta Rotenbergilta tulisi ottaa pois Suomen kansalaisuus pikaisesti. Suomella ei ole mitään tarveta suojata valtion arvovallalla toisen maan veronmaksajilta varastettua rahaa. Vieköön Hartwallin liian kaukana keskustasta sijaitsevan ankean ladon matkassaan.
Suomessa vihaan eniten Juhana Vartiaista ja Osmo Soininvaaraa. Molemmat ovat tosielämästä vierautuneita propellipäitä rakennellessaan talouden kehittämishäkkyröitään. Kumpikaan ei ole tehnyt päivääkään oikeaa työtä, vaan ovat eläneet veronmaksajien piikkiin. Nyt oman eläkeikänsä lähestyessä he haluavat nostaa nuorempien ikäluokkien eläkeikää niin paljon kuin mahdollista, vaikka töitä ei yli viiskymppisille nyky-yhteiskunnassa ole vaikka tämä kahden hölmöläisen duo kuinka laulaa työntarjontaoppiensa autuutta.
Ei päästeta väkeä eläkkeelle ennen kuin 70 kymppisenä. Näin yhteiskunta säästää kun ihmisille ei tarvitse maksaa heidän koko ikänsä itse kartuttamiaan työeläkkeitä ja kun he sitten rampoina raukkoina viimein työuran lopun pitkäaikaistyöttömyyden rankasti leikkaamille eläkkeille pääsevät, säästyy fyrkkaa kun elävät lyhyemmän aikaa eläkevarojen turvin. Tämä on jutun salattu juju. Hys, hys, ei saa kertoa kenellekään.
Ensin ihmistä nöyryytetään ikuisella työttömyydellä, sitten häntä vielä kerran nöyryytetään pienillä eläkkeillä joilla ei tule toimeen. Kiitos Vartiaisen ja Soininvaaran, pääoman hyödyllisten idioottien: tervetuloa maailmaan vailla toivoa paremmasta huomisesta!
Olen tähän saakka ollut Economistin miehenä aika paljon vapaan talouden teesien kannalla eimerkiksi Suomen yhteiskuntaa kehitettäessä. Mutta kun talous on mennyt vain kvartaaliperspektiivillä toimivaksi Leviathaniksi, käsistämme karanneeksi tekoälyksi, on ollut pakko alkaa miettiä myös inhimillisyyden aspektia. Tätä eivät Vartiainen ja Soininvaara edes tiedä olevan olemassa, eikä kukaan onneksi missään ota toteuttamisen kannalta tosissaan heidän höpinöitään. Ei, he eivät tiedä jokaisen numeron takana olevan elävän ihmisen, sinun ja minun kaltaisen raukkaparan, joka pelkää tulevaa eikä osaa lamaantuneena putoamisen pelossa edes yrittää vastarintaa. Jos Jumala on olemassa, ON hän taatusti pannut nämä kaksi tyyppiä merkille...
Soininvaaran vuosikymmeniä tyhjää pyörineestä ideamyllystä jäi historian lehdille muistettavaksi ainoastaan Lex Soininvaara, joka pakottaa nuoret pakkotöihin tai -koulutukseen. Kansalaispalkasta suu vaahdossa saarnannut heikon parrankasvun omaava mies jää historiaan tästä Lex Soininvaarsta, jolla nuorilta vietiin omaehtoisen kehittymisen mahdollisuus. Kuka enää uskoo tähän vihreään valheeseen? Soininvaara ei tosin edes ole ollut näkemyksiltään koskaan mikään pieni vihreä mies. Hän on Munkkiniemestä kotoisin oleva porvarispenska joka luki tieteistä turhimpaa eli tilastotiedettä ja liittyi liberaaleihin. Sen osoittauduttua huonoksi vedoksi hän löysi vihreistä itselleen sakin jota saattoi vetää kuin pässiä narussa.
Tapaus Vartiainen osoittaa että ihminen joka ottaa taloustieteen jonkin suunnan opin täysin tosissaan muuttuu lahkolaiseksi, joka ei kykene edes ymmärtämään tulleensa aivopestyksi. Kun työvoiman tarjontaa lisätään työtä kyllä löytyy kun palkat poljetaan alle minimin. Tämä on Vartiaisen keskeinen pyrkimys. Tehdä köyhistä entistä köyhempiä, pudottaa keskiluokka köyhien kastiin lopettamalla hyvin palkatut ammatit. En minäkään maksaisi työntekijöille mitään jos heidät saa ilmaiseksi, kuten Suomessa tällä hetkellä on mahdollista. Otan puoleksi vuodeksi konttoriin jonkun työttömän ekonomin ja vaihdan puolen vuoden kuluttua uuteen. Vartiainen on väärässä vaatiessaan matalapalkka-aloja Suomeen, se juna meni jo, Suomessa työharjoittelun nimissä saa työntekijän ottamaan vastaa työtä ilmaiseksi, tai paremminkin hänet uhkaillaan työttömyyspäivärahan menettämisen uhalla ottamaan se vastaan.
Ymmärrän toki että vain taloudella on viimekädessä merkitystä kaiken tämän sadun taustalla, mutta väistämättä alan horjua kannattamaan pohjoismaista hyinvointivaltiota, jota nakeretaan joka suunnasta. Miksi yhteiskunnan päämäränä tulisi olla että mahdollisimman monella olisi kurjaa elämässään? Eikö ihmisten sisäisellä rauhalla ole mitään merkitystä kun kaikkien on uudistamisen nimissä raadettava päivät ja yöt pysyäkseen kelkassa? En ole itsekään aikoihin ymmärtänyt kaikkien numeroiden takana todellakin piileksivän elämäänsä elävän ihmisen. Ehkä pitäisi edes vähän enemmänettiä asioita tästä vinkkelistä.
Kaiken lisäksi tämä suurpääoman hyödyllinen idiootti Vartiainen on ängennyt itsensä tekemään Suomen kehittämistä koskevaa raporttia Ruotsin entisen valtionvarainministerin Anders Borgin kanssa, joka jäi työttömäksi porvariklikin hävittyä vaalit. Tämän Vartiaisen ihannoiman uuden ruotsalaisen talouspolitiikan kehityksen tielle sattui vain semmonen pikkuinen sivuseikka, että kansa äänesti sen harjoittajat pois vallasta. Koululaitoksen Ruotsin porvarit onnistuivat tuhoamaan, mutta muuten ei ilmeisesti mitään korjattavissa olevaa vahinkoa päässyt syntymään. Kyllä kansa tietää!
Suomessa omaan selfiekuvaansa rakastunut pääministeri Alexander Stubb on niin täysdorka jätkä että hänestä ei kannata paljon sanoa. Saa vaaleissa rangaistuksensa, katsoo kummissaan selfietään ja miettii miksi maailman kaikki ihmiset eivä hänen itsensä tavoin rakasteneetkaan häntä itseään.
Sen verran kuitenkin että yrittäessään hajottaa konsensuksen vastaisilla puheillaan kansan kahtia, kansa tietenkin vastaa vannomalla konsensuksen nimiin. Tämä on myönteinen piirre, eikä Kokoomusta välttämättä edes tarvita seuraavassa hallituksessa. Vaikka Keskustan kykyyn kehittää maatamme uskon yhtä vähän kuin nykyhallituksen. Punamullan olen huomannut olevan virittelyssä, lisättynä ministeriauton takapankkiä himoitsevan Timo Soinin persuilla. Soini ei ole enää aikoihin sanonut mistään mitään, pelkää tulevan sisäministerin postinsa puolesta jos möläyttää: maahanmuuttajat vittuun täältä ja vähän äkkiä!
Suomessa kaikkea on liikaa, enkä puhu nyt infoähkyn valtaamasta elämästäni, vaan perusongelmasta kaikkien muiden ongelmien taustalla. Long story short: lakkautetaan 1-2 yliopistoa, kasa ammattikorkeita, muita tarpeettomia kouluja ja opistoja, toteutetaan soteuudistus sääliä tuntematta, suljetaan sairaaloita, terkkareita, labroja, keskitetään väki kehä Kolmosen sisään lekkaamalla syrjäseutujen avustuksia, annetaan Ahvenanmaa ruotsalaisille tai kuka sen suostuu ottamaan, vähennetään valtion virkamiehiä ainakin kolmannes, kuntien tyyppejä yli puolet, myydään Nalle Wahlroos Pekingin eläintarhaan tai vaihdetaan pandaan.
Näin saadaan turha paska kuorittua kerralla pois ja Suomessa on rahaa per lärvi kuin Kuwaitissa miinus siirtotyöläiset. Tosin ennen kuin ryssät lähtevät, houkutellaan heitä vielä rakentamaan Kotkaan merimuseon viereen kasinokylpylähotelli. Se on varma nakki, rahaa sataa idästä ja lännestä. Mutta mitään todellista ei tietenkään saada Suomessa aikaan kuin kriisiytymisen kautta, eli kun tilanne on riittävän paha vanhat rakenteet murtuvat ryskyten itsestään ja sen jälkeen on jälleen uudelle kasvulle tilaa. Ei, en puhu tänne sisällissotaa, enkä muualle maailmansotaa. Mutta vanhaa on purettava jotta uusi saisi tilaa kasvaa.
Rakenteellisten uudistuksen lisäksi ei ole tarpeen kurjistaa kansan ostovoimaa etuisuuksiin puuttumalla, pidettäydytään korkeintaan indeksikorotuksista. On keskityttävä uuden työn ja teollisuuden mahdollisuuksien luomiseen. Hallitus, EK, SAK, Kuntaliitto ja mitä näitä paskiaisia onkaan käy siis väärää sotaa kohteenaan kansan saamat tulonsiirrot. Se on eräänlaista itsepetosta, joka ei johda kuin entistä huonompaan talouden jamaan. Jenkit panivat 2009 korot nollaan ja alkoivat painaa rahaa, nyt siellä kasvu on about 5 prossaa ja työttömyyden pelätään laskevan liian alas nostaen inflaatiota kun työläisille on työn tarjonnan vähetessä alettava maksamaan parempia palkkoja. EU on puolestaan pelannut väärin kortein, eikä kestävää kasvua ole näköpiirissä. Pois tästä narrien laivasta olisi Suomen päästävä.
Uusi vuosi on siis alkanut. Aikani kuluksi tässä näitä lauseita virittelen. Eilen illalla kultainen noutaja pelkäsi niin paljon paukkuja että sille piti antaa kaksi diapamia. Muutaman tunnin jälkeen ne vihdoin toimivat ja koira ei tiennyt mitään ulkona käydystä sodasta maailmankaikkeutta vastaan. Mä yritin partsilta katsoa ilotulitusta mutta sumuinen sää esti näkyvyyden. Tumppasin viimeisen röökintä erää, olen taas poltellut pari kuukautta hermokipuja hillitäkseni. Mutta nyt mulla on kovat hermolääkkeet pelissä.
Katsoimme aattona Jarvan leffan Jäniken vuosi. Vähän se laahasi, olisi voitu helposti leikata timmimmäksi roadmovieksi mutta hyvä näinkin. Vatanen päätti ottaa hatkat, tuli mutkia matkaan, mutta sinne hän katosi hankeen jättäen jälkeensä vain ladun ja jäniksen jäljet. Pako luontoon on pakkomielle monelle jotka eivät kestä nykymaailmaa kasvavine tulosvaatimuksineen. Niin oli jo Jäniksen vuonna 1977, vuonna 2015 tilanne on kerta kaikkiaan paha.
Voisin mäkin sinne metsistöön suunnata, ostaa talon jostain kaukaa. Lukea pitkään hyllyssä lojuneen Thoreaun Ruohometsän kansaa. Ei siellä olisi mitään hätää jos nämä nettivempeleet toimisivat ja verkkokaupat toimittaisivat ovelle. Öisin voisi soittaa reggaeta niin että katto paukkuisi.
Oli tuossa jo yksi talo kiikarissa mutta toistaiseksi päädyimme vielä tänne stadiin citykaneiksi. Ei täällä ole mitään vikaa, lentokentälle taksilla lyhyt matka. Mutta joskus täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja vaihtaa vaihtelun vuoksi maisemaa. Enkä täältä stadista jäisi mitään edes kaipaamaan. Keskustan kapakat on jo aikoja sitten koluttu, leffateaterissa kävin viimeksi 6 vuotta sitten, inhoan teatteria.
Rokkkikonsertit voisivat olla syy jäädä mutta tarjonta on meikäläisen kantilta supistunut laman myötä tosi heikoksi. Aion kuitenkin taas mennä ensi kesänä Flow festareille hengailemaan shamppanjabaariin. Ehkä katson jonkun aktin, ehkä en. Esimerkiksi Kotkasta pääsee stadiin uutta moottoritietä autolla reilussa tunnissa, ja saisi syyn yöpyä keskustan huippuhotelleissa. Mutta ei ne rokkikonsertit todellakaan ole syy jäädä tähän näin väärinpäin nyt kun netistä tosiaankin saa halvalla tilattua kotiin kannettuna kaikkea mahdollista halvalla.
En mä osaa enää puhua mitään sisäavaruuteni salaisuuksisa. Ehkä niitä ei ole, vaikka eläkeiän aikoja sitten ylittänyt freudilainen psykiatrini toista väittää näkevänsä. Harhojaan katselee, siinähän katselee hintaan 73,50 euroa/45 min. Olen Omenaihminen, rassaan päivät pitkät iPhonea ja iPadia. Lähetän lyhyitä kommentteja sinne tänne ja tajuan ettei minulla ole mitään ohjelmaa, ei mitään ongelmaa. Tämä oli nyt tässä, elämä on tavallaan jo ohi. Kiitos ja näkemiin, ei tarvitse tulla enää katsomaan. Mutta sen kunniaksi voi panna kummiskin kunnon jytäbileet käyntiin. Ostaa ison talon, perustaa uuden firman, tutustua uusiin ihmisiin, istua uusissa kuppiloissa. Antaa palaa jätkä, hoen itselleni. Vipinää punttiin, tutinaa vinttiin! Mutta toitaiseksi istun tässä kuin tatti uskotellen että kun lopulta lähden on se sitten menoa vimpan päälle.
Leuassa on ollut taas hermokipua. Kipuklinikalle on Helsingissä yli 500 ihmisen jono. Syön vahvaa hermolääkettä Lyricaa, meitä on Suomessa jo yli 70.000. Vaikka täynuijassa maailman kaikkien aikojen huonoimmassa MOT dokkarissa joku Riikka Kaihovaara väitti sen olevam tappokamaa. Jollain hämärällä tyypillä oli kuulemma ollut sitä kuollessaan muun kaman lisäksi veressään. Muita kahta lääkettä ei mainita nimeltä, joten yhteisvaikutusta tai mikä aine tappoi kundin on mahdotonta arvioida. MOT:n aukottoman sumean logiikan mukaan taustalla täytyy olla kansainvälisen lääkemafian salaliitto. Aina jotkut oraanviljelijät nousevat vastustamaan jokaista tehokasta lääkettä. Näin kävi opiaateille, näin kodeiinille, näin ne pirut yrittävät tehdä kaikille. Luin pössyreissulla Amsterdamissa suomeksi juuri ilmestyneen kirjan Tappavat lääkkeet. Kaiken takana kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tapauksissa on kansainvälinen lääkemafian salaliitto. Täyttä roskaa koko kirja. Mutta menee luulotautisiin täydestä, erityisesti Yleisradion suojatyöpaikallisiin menee, joita roikkuu veronmaksajien kustannuksella rankasti liikaa sen lehtreillä.
Otin ekana 2 lyricaa, sitten 3, 4, tänään nostan viiteen. Syön niin paljon että saan kivun muiston hävitettyä tai sitten tämä Lyrica on paskalääke joka ei mun vaivaan tehoa. Olenkin käynyt jo kaksi kertaa asian vuoksi hammaslääkärissä, mutta mitään vikaa ei ole löytynyt. Kun uhkasin tulla kolmannen kerran laittoivat lähetteen kipuklinikalle päästäkseen meikäläisestä eroon. No syön nyt Lyricaa, joko kipu poistuu tai monot oikenee. Eikä siinä mitään. Murhataanhan tukkejakin ja niittyleinikeitä.
Vuosi alkaa uljaasti perinteitä kunnioittaen. Presidentti puhui jämäkästi liirumlaarumit, Wienin filharmoonikot vetivät perinteisen settinsä. Tänä vuonna mukaan olisi päässyt myös Sibeliuksen Valse Triste mutta Siben täysdorkat oikeuksien haltijat pyysivät siitä liikaa fyrkkaa. Täydellinen idoottimainen munaus! Sibelius on maailmalla unohtumassa. Tässä olisi ollut tilaisuus nostaa hänet uudestaan koko maailman tietoon. Mutta täyskahjot tekijänoikeustyypit tuhosivat tapansa mukaisesti tämänkin loistomahiksen. Jos Valse Triste olisi soinut Wienin uudenvuoden konsertissa, olisi Sibeliuksen musaa soitettu ja ostettu tziljoona kertaa enemmän kuin nyt vaaditut 4000 euroa olisi tuottanut. Oikeuksien haltijoiden olisi jopa kannattanut runsasti maksaa siitä että biisi soitettaisiin. Vaan kun polla ei pelaa, niin ei pelaa. Joka pähkinöillä maksaa se apinoita saa.
Ennen katsottiin konsertin jälkeen mäkihyppyä, nyt katson MTV Totalilta kolmen Valioliiga matsin suoran kimaran. Kansaa saa mitä kansa haluaa hintaan 29,90/kk. Aina täytyy kehissä olla joko Chelsea, ManU, ManC, Arsenal, ehkä myös Tottenham. Pienemmillä seuroilla on yhtä vähän merkitystä kuin muutamana huipun takana olevalla suomalaisella kirjallisuuden, kuvataiteen, soittamisen, tieteen massoilla. Kaikki pelkistyy, maailmankaikkeus supistuu, lopulta Chelsea pelaa itseään vastaan täydellisesti virtuaalisesti simuloidussa ottelussa joka ei koskaan pääty ja maaleja tulee solkenaan. Me painelemme orgasminappulaa kuin rotat Pillerirannikossa.
Enkä mä pane vastaan. Miksi panisin? En halua olla yhtään mitään muuta kuin täydelliseen viihteeseen vajonnut Lyrican soittaja joka ei reflektoi edes sitä kuka on, missä on, miksi on? Miksi kysymysten esittäjät pitäisi muutenkin tappaa. He pilaavat fiilikset. Rahaa saa tarvittaesa automaatista tai sossusta, järkin jo sen sanoo. Ruokaa saa marketista, pizzataksista tai Pelastusarmeijasta. Mitä puuttuu? 80 tuumainen HD televisio jymytarjouksesta. Nyt meillä on vain vaivaiset 60 tuumaa, eikä sieltä erotu mitään tarpeeksi isoa. No tilasin talvitakin ja treenikengät Zalandosta. En harrasta taimenenkalastusta Amerikassa vuonna 1967, vaan kulutan elämääni ja rahojani Helsingissä vuonna 2015, 48 vuotta myöhemmin. Enkä ota tätäkään hommaa tosissani. Ei vaan ole muutakaan tekemistä.
