Suuri serotoniinihuijaus ja muuta kesäsälää

Aku Kopakkala toimi Mehiläisen kuntoutusosaston johtajana. Hän sanoi MOT-ohjelmassa että SSRI-masennuslääkkeet ovat täyttä huijausta, jonka takana on kansainvälinen lääkemafia. Seuraavana päivänä hän sai potkut töistään, vaikka väitti lausuneensa näkemyksensä ainoastaan yksityishenkilönä. MOT:n toimittajat olivat omin luvin lisänneet hänen tittelinsä haastattelun alle.

Kopakkala lensi siis koivet suorana ulos hommastaan, enkä ihmettele tätä yhtään. Monet Mehiläisen potilaatkin syövät jatkuvasti näitä serotoniinin takaisinoton estäviä SSRI lääkkeitä. Ei siis sovi kuvaan, että hoitoa antavan yksikön johto ilmoittaa niiden olevan täyttä huijausta, lääketehtaiden suurta serotoniinihuijausta.

Nyt Aku Kopakkala on julkaissut yksipuoliset näkemyksensä kirjassaan "Masennus. Suuri serotoniinihuijaus". Siinä hän todistelee että SSRI lääkkeistä ei tosiaankaan ole mitään hyötyä. Ne vain ovat osa masennusteollisuutta joka diagnostisoi rahan toivossa jokaisen kynsiinsä joutuneen masentuneeksi joka tarttee hörpyn SSRI:tä aamuin illoin.

Toki hän on osittain oikeassa, mutta se ei valitettavasti näissä jutuissa riitä. Kopakkala on koulutukseltaan psykologi, joten hänen inhonsa kemikaalista mielenhoitoa kohtaan avautuu erilaisten psykoanalyysien näkökulmasta.

Pitkät litaniat huijauksia tuodaan esiin, mutta jotenkin totuus pysyy tässäkin tapauksessa kaurapuurossa. Jos 60 prossaa paranee lääkkeillä ja 40 prossaa placeboilla, ei tulos ole Kopakkalan laskuopin mukaan 20 prossaa, vaan 50 prossaa. Eli joka toinen napin huuleensa vetänyt kokee hyötyvänsä niistä. Ihan sama miten se tehdään, pääasia että se toimii, kuten totean runokokoelmassani "Gorillat Villa Giulian puistossa". Jos vinttikoira ei saa sähköjänistä koskaan kiinni, jahtaa se sitä lopun ikäänsä. Eikä sekään jänis ole mikään oikea jänis.

SSRI:stä en itsekään ole mitenkään innoissani, mutta tähän suuntaan lääketiede menee väkisinkin. Kohta tulevat LSD ja muut kemialliset tajunnan laajentajat osaksi hoitoa. Hipin retaleet vain tuhosivat niiden maineen 50 vuodeksi pölväilemällä Sanfranin Height Ashburyssa. Niihin bileisiin voisin vaikka ottaa osaa, jos olen vielä hengissä tai en ole muuttanut pysyvästi takaisin Damiin.

Freudin psykoanalyysit ynnä muut kalliit ja tehottomat hoidot on muualla heitetty jo ajat sitten romukoppaan. Jostakin käsittämättömästä syystä Suomessa ja Unkarissa ne voivat edelleen hyvin.

Kopakkalan mukaan masennuksesta parenee ryhtymällä harrastamaan hirmuista liikuntaa, vaikka jokainen täysjärkinen tietää että tyhmintä mitä masentuneelle voi sanoa on; nouse ylös, ota vuoteesi ja kävele. Liikunan lisäksi hiukka terapian tapaista, ravinnossa omega kolmosta ja foolihappoa, ja ei muuta kuin takaisin töihin hihnan ääreen. Näin se homma Kopakkalan opein pelaa.

Vaikka olenkin urheiluhullu, en kuitenkaan ihan niin hullu ole kun tämä Kopakkala. Mehiläisessä vissiin hoidetaan varsin mietoja tapauksia, eikä Kopaakkala tunne maennuksen syövereitä kuin pinnallisesti.

Kopakkalan teos on siis varsin yksipuolinen, eräänlainen kostoyritys, joksi se jääkin. Monen tiedän saaneen lääkkeistä apua, ja monet muutkin paitsi Aku Kopakkala tietävät tämän. Eka kerran törmäsin näihin uusiin SSRI lääkkeisiin New Yorkissa 1990-luvun puolessa välissä, jossa nyt jo edesmennyt taiteilijakamuni Francis Newton Souza kertoi parantuneensa vakavasta depressiosta syömällä Prozacia.(Jos hän olisi tuollon saanut samoja hintoja teoksistaan eläessään kuin nyt kuoltuaan maailman johtavissa taidehuutokaupoissa, ei muuta lääkettä olisi tasan varmasti tarvittu.)

Nyt Prozacin tilalle on tullut muita lääkkeitä, mutta joku niistä hyödyn saa, vaikka masennuksen syynä onkin kuten Kopakkalakin esittää ihmisen perinnöllisen alttiuden lisäksi elämäntilanne joka laukaisee ahdistuksen. Hyvä uutinen on, että suurin osa paranee vuodessa itsestään. Mutta on kai se ihan hyvä jos niitä jotka eivät parane yritetään pitää hengissä näillä doupeilla, joita toki käytetään surutta koska muitakaan keinoja ei lekureilla ole.

Olen kyllästynyt tähän veivaamiseen. Kunnon huumeet laillisiksi ja kehiin, apteekkituotteiksi! Bileet pystyyn, mielisairaalan riekaleet tuleen!

*********

Se siitä. Olen myös selvitellyt Kotkan Kantasataman taustaporukoita. Vaikka rahoituksen väitetään olevan sataprosenttisesti lännestä, on se kuitenkin kokonaan idästä eli Venäjältä. Ei tarvitse googlettaa pitkään kun käy ilmi, että hankkeen rahoittajana toimii Bahamalla toimiva holdingyhtiö, jonka omistaa venäläinen miljonääri. Hän on säätiöinyt omaisuutensa matematiikan ja fysiikan tutkimuksen edistämiseen. Mene ja tiedä.

Kuitenkin Putinin porukka siirtää kiireellä fyrkkaa Venäjältä länteen kaikin keinoin. Vallan menettämisen päivä lähenee. Näin ollen jos Kotkan rakennetaan 400 miljoonan dollarin viihdekeskus, ei olennaista ole tarkastella hankkeen kannattavuutta, vaan sen taustavoimien pyrkimystä pestä rahaa. Jotakinhan näistä ympäri Suomea ostetuista ja kehitetyistä taloista ja tiloista saadaan kun ne ajan koittaessa realisoidaan.

Ja tätä kansalta pöllittyä fyrkkaa Venäjällä piisaa, jenkit uhkaavat siivota veroparatiisit, ostetaan siis Suomesta mitä tahansa kiinteää omaisuutta on myytävänä. Ihan sama mitä se kannattaa, muuten rahat jäisivät Venäjälle todisteeksi kassan tyhjentämisestä.

Täällä Kotkassa koko hankkeesta käydään hämmästyttävän vähän keskustelua. Tuntuu kuin kukaan ei tietäisi edes kaupungin johdossa missä mennään ja millä porukalla. Kantasataman tyhjäksi jäänyttä aluetta pidetään poikkeuksellisen suurena kaupungin keskustaan liittyvänä rakennushankkeena koko Euroopan tasolla, mutta kun katselee maisenaa, panee miettimään eikö maailmassa ole parempaa kohdetta jonne rahat syytää?

No hyvä näin, vaikka mitään ei todennäköisesti saadakaan pystyyn, on pieni mahdollisuus että tämä humuporukka tuosta vaan rakentaa ison viihdekaupunginosan Kantasatamaan. Jos sille ei löydy järkevää toimintaa, voidaan siitä tehdä Euroopan suurin vanhusten palvelukeskus. Sille löytyisi taatusti kysyntää kansainvälisesti.

Vaikka tiedänkin kaiken takana olevan rikoksen, kannatan edessä sitä kirkkain silmin. Suomi tarvitsee isoja investointeja, lisää kauppakeskuksia ja ydinvoimaloita! Rahaa rajan takaa!

*********

Säät viipyvät matkallaan. Atlantilta pukkaa sadetta, Siperian helteet eivät saa otetta Fennoskandiasta. Tänään oli kuitenkin lämmin päivä. Kävimme syömässä Varissaaren uudessa Vaakussa. Ihan hyvää sapuskaa, vaikka kokilla ei ehkä ollutkaan tänään paras päivänsä.

Heti kun lämpenee, ihmiset ryntäävät koloistaan täyttäen terassit, tuurimoottorit, puistot. Kotkassa näkee vielä vanhan kunnon terassikulttuurin voiman. Stadissa terasseja on niin paljon että ei niihin ole enää vuosiin kiinnittänyt mitään huomiota.

Kirjoja olen lukenut ja ihmetellyt kesän alussa ison läjän. Kirjamarkkinat suhisten supistuvat mutta mielenkiintoista kirjaa pukkaa uusilta kustantajilta jonoksi asti. Ei mikään bisnes, vaan kulttuurityötä enimmäkseen. Joku hurja on lisäksi perustanut tänne Kotkaan divarin, joka täältä häipyi lähes kymmenen vuotta sitten. En ole vielä käynyt, mutta Musilin "Mies vailla ominaisuuksia" näyttää akkunassa olevan. Mutta kun meillä on jo ykkösosa, suostuuko pujoparta myymään pelkästään kakkosen?

Vaikea sanoa saako divaria millään täällä kannattavaksi kun stadissakin suljetaan vanhoja mestoja koko ajan. Siellä sentään on lukevaa sakkia, tohtoreita ja muita pujopartoja, isot läjät. Lisäksi kirjoja todellakin syydetään kuolinpesistä älyttömät määrät noutolaatikoihin ja kirpputoreille.

Olen kerännyt huvikseni eri tahoilta Marcel Proustin sarjaa "Kadonnutta aikaa etsimässä". Kun jaksaa etsiä tarpeeksi kirjat saa muutamalla eurolla. Tosin postimaksut ovat suureksi osaksi tuhonneet vanhojen kirjojen nettikaupan. Jotta tyhjälle maaseudulle voitaisiin jakaa Maamiehen tietolaaria, täytyy kaupunkikultturin sivistyneistön maksaa näin sekin maajussien lysti.

Stadissa olen ollut vajaan viikon viimeisen puolen vuoden aikana. En mä sieltä mitään kaipaa. Käyn päiväseltään, tästä on lyhyt matka sinne moottoritietä pitkin. Mutta kai se on mentävä ensi viikolla katselemaan senkin perän kesänviettoa. On meinaan taas aika Kirranille ja kämpän täysremonttiakin pitää vissiin fiilistellä.

Mutta puolen kuun maissa tulee dr.Muza tänne ja Kotkaan laskeutuu suburbaaninen kostea bileviidakko, vaikka stadin retaleet aikovatkin repiä Viikin Gardenian maan tasalle. Ei ole rahaa, ei käyttöä.

********

Ja se Teemu Hirvilammi meni ja kuoli. Se oli paha takaisku maamme taantuneelle runokulttuurille. Vaikka Teemu oli aina kännissä kun hänet näin, ei hänen kanssaan oikein riitaa saanut aikaan. Eräänlaista köyhyyden taidetta se hänenkin touhunsa oli. Asui esimerkiksi loppu aikojensa kesiä Lammassaaressa jonkin sortin röttelössä. Viihtyi siellä runouden parissa ilmeisen hyvin.

Kun tässä selailin hänen jälkeen jääneitä teoksiaan, niin mieleen nousi että jonkinlainen laajempi iritotto härmän maisemista olisi tehnyt hänellekin gudaa. Mutta nyt mentiin niillä mitä oli.

Itse en koskaan ole tajunnut kulttuuriväkeä enkä taiteilijoita. Yleensä kun Teemun näin niin jossain vaiheessa iltaa mulla flippasi ja meno oli sekasortoista. Mutta seuravana päivänä Teemu yritti nähdä asian parhain päin.

Pari kertaa kuvasin kännykällä pätkän Teemun ja hänen sakkinsa roadshowsta. Lavalla hän oli parhaimmillaan. Ekana kuvasin yhden pätkän Sammakon kirjakaupassa yhtenä taiteiden yönä. Toisen pätkän kuvasin jossakin kapakassa vuoden 2010 kirjamessujen yhteydessä. Päätän päiväni näihin tunnelmiin:

https://www.youtube.com/watch?v=nzP12ZjRJZY

https://youtu.be/lJ6RFi-wjEE