Jouluaatto 2018 Kotkansaarella

Maanantai 24.12.2018

Jouluaatto. Pomo menee käymään hautausmaalla. Sen jälkeen menemme mummoa katsomaan vanhainkotiin. Koirat ja kissa saavat herkkuja. Kohta alennusmyynnit alkavat. Raikke enolle vietiin joululahjaksi kassillinen muonaa yksinäiseen helvettiinsä.
Raittiutta on kestänyt 8 viikkoa, 56 päivää. Vähän jo tekee konjakkia mieli. Selkä vihoitellut pahasti, tarvitaan ehkä kovemmat dropit.
Viime öinä unet ovat palanneet. Olen ollut Lontoossaja kusissa paikoissa. En jaksa tähän unia kirjata. Ei niillä ole mitään merkitystä, vaikka samat teemat toistuvat vuodesta toiseen.





Selkäkipu on tämän vuoden ykkösteema. Selkä meni alkuvuodesta salilla. Lisäksi aloimme kuljettaa lenkillä kahta kultaista noutajaa, yhteensä 80 kiloa lihaa, tempoilu voimakasta ja äkkinäistä joka suuntaan. Välillä olen pystynyt syksyllä treenaan jotenkuten. Kohta pitää vissiin ryhtyä miettiä kunnon hoitoja.

Olen lukenut Putinin mafia-Venäjästä tänä vuonna niin monta kirjaa, että osaan mestan ulkoa. Enkä aio enempää lukea. Enkä ainakaan aio matkustaa sinne. Toinen paskamesta on Viro. Onneksi muutkin ovat huomanneet sen.

Tänä vuonna on tullut matkailtua normimäärä. Bangkok, Krabi, Singapore, Shanghai, Hong Kong, Sivota Kreikassa, Albania, Göteborg, 2xOulu. Stadissa olen viimeksi käynyt syyskuun alussa. ajattelin mennä katsomaan jouluvaloja, mutta en jaksanut vaivautua. ensi kuussa menen tapaamaan luottopakkiani Aulista. Siinä sivussa voi kävellä läpi stockkat, espat, kaivarin rannat. Ja ottaa totia vakipaikoissa.

Ensi vuodella en taaskaan lupaa yhtään mitään. Tämä elämä tässä näin on täydellistä. New Yorkin lähdemme keväällä kun sen perän säät lämpenevät. Mutta muuten ei ole mitään matkakuumetta enää viime vuosina esiintynyt. Mutta tämä ei tarkoita etteikö vuoden päästä olisi taas esittää samanlainen lista kohteista joissa olen käynyt kuin tänä vuonna.




Täällä Kotkan keskustan keskustassa ei minulta mitään puutu. Ja sen mikä puuttuu voi tilata netistä. Olen tosin kyllästynyt elektroniikan ja vaatteiden ostamiseen vain sen vuoksi että halvalla saa. Kaikkea on liikaa. Mutta ei aio ainakaan alkaa kantamaan sitä keräykselle köyhille. Kaikki kerjäläiset ottavat minua nuppiin. Maksan 30 prossaa veroa, joten repikää siitä osuuteni, hampit.

Nyt on siis peruttu Netflix, HBO Nordic, C More ja urheilukanavat. En tunne jääväni mistään paitsi. Päinvastoin aikaa on vaikka naputella näitä muistiinpanoja, vaikka ei näilläkään ole vitun vertaa merkitystä. Merkityksenkäsite on vedetty vessasta alas monen muun kulttuurin kulahtaneen osa-alueen tavoin.

Uusin harrastukseni on säästäminen. Ei minulla mitään velkoja ole, eikä tarvetta muutenkaan pihistellä. Mutta kai tämäkin kuuluu ajan henkeen. Pitää karsia kiloista ja kuluista, kuten Haavikko vainaa sanoi. Jos tarkastelen oikein tarkasti, voin leikata edelleenkin kuluja erityisesti vakuutuksista. Minulla on kolme koko ajan voimassa olevaa matkavakuutusta, vakuutus tapaturmaisen kuoleman varalta, tapaturmavakuutus.

Lisäksi meillä on kummallakin koiralla kallis koiravakuutus, joka ei kuitenkaan korvaisi kuin pienen osan jos tulisi isompia leikkauksia sun muita. Kotivakuutus on syytä pitää kohdillaan, mutta muuten niistäkin voisimme vuositasolla säästää useita satasia. Ehkä teemme niin lähiaikoina, tai sitten emme jaksa nähdä vaivaa.

Sukulaiset Oulun suunnalla voivat kohtalaisesti. Pääasia että siellä pysyvät, ei ole tarvis mennä kuin pakolliset äitimuorikeikat. Yx serkku sairastui maksakirroosiin, haimakin meni. Tädin mieheltä leikattiin keuhkosyöpä. Lisäksi häneltä löytyi pehmytkudosreuma. Muut potevat yläkerran sairauksiaan entiseen malliin.




Time is a jetplane. it moves too fast, kuten Dylan lauloi jo 70-luvulla. Mulla ei entisten yläkoppatautien lisäksi ole todettu muita elintasosairauksia. arvot kohtalaisen hyvät. Tammikuussa tosin uhkaavat poistaa yläkerran hampaista molemmat viisaudenhampaat.

Se voi olla tuskallinen operaatio, sillä juuret ovat todennäköisesti kasvaneet poskionteloon. Ja eihän siitä ole kuin kolme ja puoli vuotta kun meinasin kuolla hammastulehdukseen, joka saatiin pysäytettyä juuri kun se oli leviämässä keuhkoihin. Silti Töölön sairaalan teho-osastosta ja Kirranista jäivät mukavat muistot. Olipa ainakin vaihtelua arkeen kun kuoleman kielissä siellä käppäilin menemään yrittäen oppia uudestaan kävelemään.

Monilta muilta entisiltä tutilta on viime vuosina henki lähtenyt, mitä noita tässä luettelemaan. Lisäksi erilaiset syövät niittävät väkeä kuin heinää. Osalla elintavoista johtuen, osalla vain käynyt paska munkki. Kuolema on piireissä joissa aikoinaan liikuin niin tuttu juttu, että ei siitä ole tapana numeroa tehdä. Ei ne kuolleet kummiskaan enää koskaan pomppaa pystyyn.

Mitään kuoleman jälkeistä elämää ei ole, se on vain valot veke kytkimestä, sen jälkeen olet yhtä tyhjä kuin tyhjyys. Eikä tyhjyys tiedä olevansa tyhjä. Armollista jopa, sanoisin meille maan matosille.

On jouluaatto, eikä viinaa ole. Telkusta voi katsoa pukkiohjelmaa. Pomon lomaillessa olemme joka ilta katsoeeet jonkun taideleffan. Jaksan nykyään keskittyä niihin, kiitos Auliksen ihmetippojen.

Indonesiassa on ollut tsunami. Ei se mitään. Ensi vuonna tulee uusia. Ainoa keino selviytyä on vältellä mannerlaattojen yhtymäkohtia, Putinin Venäjää, Marokon tapaisia islamistiuhan mestoja.

Minua eivät helposti nappaa. Taskussa on koko ajan isokaliiberinen revolveri. Se tekee pahaa jälkeä, repii valtimot, pelastusta ei ole. Huonompi homma vihamiehilleni. Mutta kaikkien pitää kuolla. Everything must go.